Oheinen raportti on opetushallituksen tilaama selvitys siitä, millä tavoin sukupuo-li ilmenee ja rakentuu peruskoulun oppimateriaaleissa. Kutsumme tätä ilmiötä oppikirjojen sukupuolijäsennykseksi (ks. Tainio 2001). Selvityksen tehtävänä on toimia opetusministeri Henna Virkkusen asettaman Segregaation lieventämistyö-ryhmän työn tukena. Työlieventämistyö-ryhmän tehtävänä on ”lieventää segregaatiota eli su-kupuoleen liittyvää epätasa-arvoa koulutuksessa ja työelämässä” (http://www.
oph.fi/kehittamishankkeet/segregaation_lieventamistyoryhma). Hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2008–2011 yksi keskeinen tavoite on ”Tasa-arvotietoisuuden li-sääminen kouluissa ja segregaation lieventäminen”. Tähän tavoitteeseen pyritään painottamalla muun muassa oppimateriaalien nais- ja mieskuvan merkitystä. Ta-sa-arvo-ohjelmassa todetaan näin:
”Oppimateriaalilla on merkitystä koululaisten nais- ja mieskuvan muotoutu-misessa ja siinä, minkälaisia käsityksiä oppilaille eri ammateista muodostuu.
Oppimateriaaleista tulisi välittyä ennakkoluuloton, avarakatseinen käsitys sii-tä, mikä on naisille ja miehille sopivaa ja mahdollista, eikä oppimateriaalin tulisi vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja tekstien tai kuvaston kautta.”
(Tasa-arvo-ohjelma, 22.)
Tässä selvityksessä on tutkittu peruskoulun oppikirjoja tietyissä oppiaineissa. Op-piaineiksi on valittu äidinkieli ja kirjallisuus (suomi), matematiikka ja oppilaan-ohjaus. Analysoitavina ovat matematiikassa ja äidinkielessä ja kirjallisuudessa 3., 6. ja 9. luokan oppimateriaalit sekä kaikki peruskoulun oppilaanohjauksen oppi-materiaalit. Otoksessa on mukana WSOY:n, Otavan, Tammen ja Editan nykyisen opetussuunnitelman mukaisia, tällä hetkellä myynnissä olevia teoksia. Näillä kri-teereillä oppimateriaalianalyysiin valikoitui 51 teosta (oppikirjoja ja niihin liittyviä harjoituskirjoja).
Koska teoksia on runsaasti ja selvityksen tekemiseen saatiin aikaa kolmisen kuu-kautta, kovin syvälliseen teksteissä vallitsevien ideologioiden analyysiin ei ole ol-lut mahdollista päästä. Ensinnäkin on selvitetty oppimateriaalien kirjoittajakunnan sukupuolijakauma. Toiseksi oppimateriaaleista on tarkasteltu kuvitusta, kolman-neksi teksteissä esiintyviä sukupuolittavia sanoja (mm. erisnimiä) sekä neljännek-si teksteissä eneljännek-siintyviä kohtia, joissa on käneljännek-sitelty sukupuolta tai sukupuolten tasa-arvoa. Teksteistä ja kuvista on tarkasteltu myös sitä, miten etniset ja seksuaaliset vähemmistöt on oppimateriaaleissa otettu huomioon. Lisäksi on mahdollisuuk-sien mukaan analysoitu tekstien ja kuvien teokseen rakentamaa maailmankuvaa laadullisemmin, esimerkiksi valottaen esimerkein tekstien välittämiä arvotuksia.
Perusteellisimmin sisällöllinen analyysi on toteutettu oppilaanohjauksen oppima-teriaaleista.
Oppimateriaalien kirjoittajakunta on selvästi naisvoittoinen. Äidinkielessä ja kirjal-lisuudessa naistekijöiden määrä on huomattava (86 naista, 28 miestä). Myös ma-tematiikassa kirjoittajakunta on lievästi naisvaltainen (43 naista, 36 miestä). Ainut oppiaine ja luokka-aste, jonka oppimateriaalin kirjoittajakunnasta enemmistö oli miehiä, on matematiikan 9. vuosiluokka. Oppilaanohjauksen materiaalien tekijöi-den sukupuolijakauma on tasainen (5 miestä, 6 naista).
Oppikirjan kuvien osalta on tarkasteltu sitä, kuinka paljon kuvituksessa on mas-kuliinisia ja feminiinisiä henkilöitä tai hahmoja ja kuinka paljon henkilöitä tai hahmoja, joiden sukupuoli jää paljastumatta tai jotka on esitetty androgyyneinä.
Lisäksi on tarkastelu sitä, kuinka usein kuvissa esiintyy lapsia ja aikuisia. Tulos on, että kaikissa oppimateriaaleissa on kuvattu enemmän miehiä, poikia ja masku-liinisia hahmoja kuin naisia, tyttöjä tai feminiinisiä hahmoja. Maskuliinisten hah-mojen osuus kaikkien oppimateriaalien kuvista on 57 %, feminiinisten hahhah-mojen osuus on 35,8 %. Loput hahmoista ovat joko androgyyneja tai heidät on kuvattu niin, ettei hahmojen sukupuoli käy ilmi. Aikuisten osuus kuvista on pienempi kuin lasten. Erityisesti matematiikan oppikirjoissa valtaosa aikuisista on miehiä.
Suurin ero kaikkien kuvattujen hahmojen sukupuolijakaumassa on äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa (58–65 % maskuliinisten, 33–34 % feminiinisten hah-mojen kuvia), pienin matematiikan 9. luokan oppikirjoissa ja oppilaanohjauksen materiaaleissa (53 % maskuliinisten ja 43 % feminiinisten hahmojen kuvia).
Teksteistä on tarkasteltu sukupuolittavien sanojen määriä. Sukupuolittaviksi sa-noiksi olemme katsoneet ne erisnimet, joista nimetyn sukupuoli käy ilmi, sekä muut sukupuolittavat sanat eli sellaiset, joiden merkitykseen kuuluu sukupuolen ilmaiseminen (esim. äiti, poika, kuningas, neiti, vaari, lentoemäntä). Lisäksi on tarkasteltu nimiviitteiden osalta sitä, kuinka paljon materiaaleissa esiintyy viitta-uksia nais- ja miespuolisiin historiallisiin henkilöihin (esim. Aleksis Kivi, Maija Vilkkumaa) ja kuinka paljon fiktiivisiin henkilöihin ja hahmoihin (esim. Peppi Pitkätossu, Muumipeikko, Lumikki, Risto Räppääjä). Tulos on, että kaikissa oppi-materiaaleissa sukupuolittavista sanoista 56,6 % viittaa miehiin, poikiin tai mas-kuliinisiin hahmoihin, 43,4 % viittaa naisiin, tyttöihin tai feminiinisiin hahmoihin.
Suurin ero on äidinkielen ja kirjallisuuden 9. luokan oppimateriaaleissa (60 % viittauksista miehiin/poikiin/maskuliinisiin hahmoihin), pienin matematiikan 9.
luokan oppimateriaaleissa (51% viittauksista miehiin/poikiin/maskuliinisiin hah-moihin).
Sukupuolta ja sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviä tekstikohtia oli erityisesti oppi-laanohjauksen materiaaleissa, mikä on luonnollista, koska aihepiiri on mainittu oppiaineen opetussuunnitelmassa. Oppilaanohjauksen osalta voidaan todeta, että sukupuolirooleja kommentoidaan eksplisiittisesti, mutta melko usein jää opettajan ammattitaidon varaan varmistaa se, että sukupuolten taipumuksista ja eroista pu-huminen rakentaa sukupuolistereotypioista vapaata maailmankatsomusta. Suku-puolten erilaisuudet nimittäin esitetään pääasiassa essentialistisesta näkökulmasta.
Matematiikan oppikirjoista 3. ja 6. luokan materiaaleista ei ole löydettävissä koh-tia, joissa pohdittaisiin sukupuolta tai sukupuolten tasa-arvoa. 9. luokan
matema-tiikan oppimateriaaleissa on jonkin verran tehtäviä, joissa sanallisissa tehtävissä yhtenä muuttujana on sukupuoli. Tehtävien ei voi nähdä purkavan essentialistista näkemystä sukupuolten eroista. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimateriaaleissa sukupuolen pohtiminen lisääntyy kolmannesta yhdeksännelle luokalle. Kun 3. ja 6. luokan materiaaleissa sukupuoli tulee käsiteltäväksi lähinnä kaunokirjallisten tekstien aiheistossa ja teemoissa, 9. luokan aineistoissa käsitellään myös suoraan sukupuolta ja sukupuolten tasa-arvoa etenkin Suomen kirjallisuuden käsittelyn yhteydessä. Oppimateriaaleissa seksuaalisia tai etnisiä vähemmistöjä ei ole juuri-kaan esillä muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, joten vähemmistöt jäävät tarkkailtaviksi ”toisiksi” eivätkä rakennu olennaiseksi osaksi maailmanku-van moninaisuutta.
Tutkimus siis osoittaa, että sekä kuvituksen että teksteihin sisältyvien sukupuolit-tavien sanojen suhteen sukupuolijakauma ei ole tasainen. Miehet, pojat ja muut maskuliiniset hahmot ovat oppimateriaaleissa kauttaaltaan enemmän esillä kuin naiset, tytöt ja muut feminiiniset hahmot.
Tutkimus on toteutettu Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.