Vakavuustarkastelu ja toteutussuunnitelmat (määräykset 1–2)
Kunnostussuunnitelma on muuttunut merkittävästi lupaprosessin aikana ja lisätarkaste-lua tarvitaan mm. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijalausunnon nojalla. Alueen maaperän laadusta johtuvat ongelmat ja erityisesti koko pienennetyn kaatopaikan ym-pärille rakennettavan eristyspadon tarkempi suunnittelu edellyttävät tarkentavia maape-rätutkimuksia. Tarkentavilla vakavuustarkasteluilla varmennetaan alueelle tehtävien suunnitelmien toteutuskelpoisuus.
Lupahakemuksessa esitetyt useita eri toteutuksen osa-alueita koskevat selostukset ovat melko yleisellä tasolla. Tämän vuoksi kunnostuksen varsinaista toteuttamista varten tarvitaan tarkennetut toteutussuunnitelmat, joiden luvanmukaisuus valvontaviranomai-sen tulee tarkastaa ennen töiden aloittamista.
Kaatopaikan pienentäminen (määräykset 3–7)
Kaatopaikan pienentäminen on perusteltua ympäristön pilaantumisen ehkäisyn, tulevan maankäytön ja myös kunnostuskustannusten hallinnan perusteella. Kaatopaikalle on tuotu pitkän ajan kuluessa monenlaisia jätteitä viereiseltä teollisuusalueelta. Toiminta-historian perusteella on varsin mahdollista, että jäljelle jäävälle kaatopaikan osalle siir-rettävien massojen joukossa on puuperäisen aineksen lisäksi ongelmajätteitä ja muita tarkempia selvityksiä vaativia materiaaleja. Jos näille tarvitaan välivarastointia, varas-toinnin tulee olla hallittua.
Kunnostusalueen maaperästä ja alueella olevista haitta-aineista johtuen vesien hallinta on tärkeää sekä kunnostustyön tekniselle onnistumiselle että ympäristön lisäpilaantu-misen ehkäisemiseksi.
Tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että kaatopaikalla on laajalla alueella haitta-aineita sisältäviä aineksia. Kun näitä siirretään nykyisen kaatopaikka-alueen reunoilta jäävälle kaatopaikan osalle, paljastuvan pohjamaan puhtaus tulee varmentaa mittauk-sin. Vaikka alueet tulevat olemaan viheralueena ja puhdistetut alueet peitetään puhtailla maamassoilla, haitta-aineiden ominaisuuksista (etenkin arseenin vesiliukoisuus) sekä vesipintojen vaihtelusta johtuen on perusteltua, että puhdistustasona käytetään pääosin ns. ohjearvotasoa. Poikkeuksena tästä dioksiineja ja furaaneja alle Samase-raja-arvojen sisältävät massat voidaan kuitenkin jättää paikoilleen paljastuville reuna-alueille. Nämä Ky-5-valmisteesta peräisin olevat korkeasti klooratut yhdisteet ovat niukkaliukoisia ve-teen ja pidättyvät voimakkaasti maaperän orgaaniseen ainekseen, joten riski niiden kul-keutumiseen pintavesien mukana on pieni. Tästä syystä niiden ei arvioida aiheuttavan merkityksellistä terveys- tai ympäristöriskiä, vaikka niitä jätettäisiin tulevalle puisto-alueelle aina Samase-raja-arvoihin saakka nousevina pitoisuuksina paikoilleen, kunhan kyseisillä alueilla ei tehdä kaivaus- tai maansiirtotöitä tulevaisuudessakaan. Mikäli täl-laisia pilaantuneita massoja jätetään paikoilleen, ne tulee merkitä selkeästi esimerkiksi huomioverkolla ja mahdollisuuksien mukaan tällaiset alueet tulee myös merkitä kaa-vaan. Lisäksi ne tulee peittää riittävän paksulla puhtaalla kasvukerroksella, jonka tulee olla paksuudeltaan sellainen, etteivät alueelle ulottuvien kasvien juuret ulotu pilaantu-neisiin massoihin. Muiden alueella esiintyvien aineiden, etenkin arseenin, riski kulkeu-tumiseen vesien mukana ympäristöön on huomattavasti suurempi, ja siksi niitä sisältä-vien massojen tarkempi poistaminen on tarpeellista.
Tiivistyspadon läheisyyteen voidaan kuitenkin valvovan viranomaisen suostumuksella jättää paikoilleen muitakin haitta-aineita korkeampina pitoisuuksina sisältäviä massoja, jos puhdistustyötä ei voida muutoin toteuttaa vaarantamatta padon vakavuutta. Tällai-sessa tilanteessa on kuitenkin syytä tehdä riskitarkastelu.
Kulkeutumis- ja altistusriskien minimoimiseksi likaantuneiden vesien ja sedimenttien poisto sekä altaiden täyttö on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Ennalta arvioiden ympäristön ja terveyden kannalta merkittävin aine on arseeni, jota on eräistä sediment-tinäytteistä löytynyt melko korkeitakin pitoisuuksia. Vesialtaiden puhdistustavoitteet ja siihen liittyvät velvoitteet on asetettu samoin perustein kuin kaatopaikka-alueen reu-noilta paljastuvan pohjamaan osalta. Sedimentit on mahdollista esikäsitellä esimerkiksi viereisen teollisuusalueen tukkialtaan sedimenttien käsittelyjärjestelmässä, jos hankkeet ajoittuvat sopivasti.
Lisäläjitys (määräykset 8–12)
Jotta työt ja rakenteet voidaan toteuttaa mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman pie-nillä riskeillä, on etukäteistutkimuksilla ja niihin nojautuvilla toteutussuunnitelmilla suuri merkitys.
Määräyksessä 8 on katsottu, että pääosa reunoilta pois kaivettavista massoista voidaan sijoittaa jäljelle jäävälle kaatopaikan osalle ilman lisätutkimuksia koska voidaan olet-taa, etteivät nämä massat poikkea oleellisesti keskiosan massoista. Jos massojen jou-kosta löytyy kuitenkin selvästi poikkeavia jätteitä, nämä on syytä ottaa erilleen tarkem-paa selvittelyä varten. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kemikaaleja sisältävät astiat ja pakkaukset tai muut jo silmällä havaittavat epäpuhtaudet maan seassa.
Teollisuusalueelta tuotavat betoni- ja tiilijätteet soveltuvat sijoitettavaksi alueelle. Ai-nekset voivat sisältää pieniä määriä haitta-aineita, mistä syystä niiden toimittaminen hyötykäyttöön muualle ei ole tarkoituksenmukaista. Tämä koskee myös betonin sisäl-tämiä rautoja.
Orgaanisen aineksen suuresta määrästä johtuen painumat tulevat olemaan pitkällä aika-välillä merkittäviä. Hallittu lisätäyttö ja välitiivistykset varmistavat osaltaan, että alueen painumat tulevaisuudessa ovat mahdollisimman tasaisia, jolloin myös riski pintaraken-teiden rikkoontumiselle pienenee.
Siirretyt massat on perusteltua suojata haitta-aineiden leviämisen estämiseksi.
Eristyspato (määräykset 13–16)
Hakemuksessa ei ole esitystä tiivistyspadon korkeudesta, muusta mitoituksesta eikä tii-veydestä. Padon kokonaiskorkeus tulee vaihtelemaan alueen eri reunoilla riippuen eri-tyisesti alueella olevan hiekkakerroksen paksuudesta. Tiiveyden varmentamiseksi pa-don on syytä ylettyä vähintään 0,5 m silttikerrokseen, minkä lisäksi liitoskohdan huo-lellisella tiivistämisellä on suuri merkitys. Padon tiiveysvaatimus on sama kuin jäte-täytön päälle tehtävän tiivistyskerroksen.
Pielisjoen alaosalta on olemassa pitkän aikavälin (1877–2006) korkeusseurannat, joi-den nojalla tehdyn toistuvuusanalyysin mukaan Pyhäselän ylin vesikorkeus on kerran 250 vuodessa tasolla N60+78,30 m. Ilmastomuutokseen liittyvien ympäristöhallinnon eri malleilla tekemien simulointien mukaan Saimaalla ja siihen suorassa yhteydessä
olevilla järvillä ylimmät vedenkorkeudet kasvavat merkittävästi. Pyhäselällä kerran 250 vuodessa toistuva vedenkorkeus voi kasvaa nykyiseen verrattuna 1–1,5 m (tarkastelu-vuodet 2071–2100). Edellä olevan nojalla riittävä varmuus huomioon ottaen tiiviin pa-don yläreunan on syytä ylettyä vähintään määrätylle tasolle. Papa-don korkeuteen ei voida laskea tien vaatimia muita rakenteita.
Vaadittu toteutussuunnitelma ja koerakenne ovat tarpeen, jotta valittavien materiaalien ja työmenetelmien soveltuvuus sekä rakenteen tiiveys voidaan varmentaa ennen varsi-naista toteutusta. Rakenteiden korjaaminen jälkikäteen voi olla hyvin hankalaa ja toi-saalta rakenteiden tulisi kestää hyvin pitkään.
Kaatopaikan pintarakenteet ja alueen muu maisemointi (määräykset 17–20)
Hakemuksessa esitetyt ja määräyksissä olevat pintarakenteita koskevat vaatimukset vastaavat tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteita. Alueella tehtyjen haitta-ainetutkimusten tulokset sekä alueen käyttöhistoria ja suunniteltu tuleva käyttö huomi-oiden jätetäytön päälle on perusteltua rakentaa tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on enintään 1x10-9 m/s. Jätemassat sisältävät monenlaisia ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita, joista varsinkin laajalti alueelta löydetty arseeni liikkuu suhteellisen helposti vesien mukana, minkä vuoksi on perusteltua pyrkiä minimoimaan muodostu-vien suotovesien määrä.
Jotta alueelle rakennettavat pintakerrokset pysyisivät jälkihoitovaiheessa mahdollisim-man ehjinä ja toisaalta kaatopaikkakaasun keräily sekä käsittely olisivat hallittuja, tar-vitaan määrätyt rakenteet, joiden toimivuus myös ajoittain todennetaan. Kaatopaikka-kaasun sisältämä metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja toisaalta se voi hallitsemat-tomasti purkautuessaan olla sekä terveys- että turvallisuusriski alueella myöhemmin liikkuville.
Loppusijoitettavan jätemäärän vähentämiseksi ja jätteiden hyötykäytön edistämiseksi on perusteltua sallia esitettyjen jakeiden käyttö kaasukeräyskerroksessa.
Etukäteen tehtävä koerakenne on tarpeen valittavien materiaalien ja työtapojen käyttö-kelpoisuuden selvittämiseksi sekä vaaditun tiiveystason varmistamiseksi. Tämä ei kui-tenkaan poista tarvetta riittävään laaduntarkkailuun varsinaisen toteutustyön yhteydes-sä.
Tarkempi toteutussuunnitelma tarvitaan sekä itse rakentamista että viranomaisvalvon-taa varten.
Koneiden ja laitteiden huollot, polttoaineet sekä työmaan jätehuolto (määräykset 21–
24)
Koneiden huolloista, polttoaineista sekä työmaan jätehuollosta annetuilla määräyksillä ehkäistään alueen lisäpilaantumista ja roskaantumista sekä varmistetaan työmaan asial-linen jätehuolto.
Jätelain mukaan jätteestä ei saa aiheutua merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuol-lon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätelaki kieltää myös roskaamisen. Jätteet on kerättävä ja pidettävä toisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se on terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemisen taikka
jätehuollon asianmukaisen järjestämisen kannalta tarpeellista sekä teknisesti tai talou-dellisesti mahdollista.
Jäteasetuksen 5 §:n mukaan jätteet on koottava, pakattava ja merkittävä siten, että niille voidaan järjestää asianmukainen jätehuolto.
Ongelmajätteitä ei saa sekoittaa toisiinsa eikä muihin jätteisiin mahdollisen reagoimis-vaaran vuoksi. Ongelmajätteiden merkitseminen helpottaa niiden jatkokäsittelyn ja si-sällön selvittämistä. Erilaatuiset ongelmajätteet tulee pakata niille tarkoitettuihin hy-väksyttyihin kuljetuspakkauksiin, jotta niitä voidaan käsitellä hallitusti ja ne voidaan pitää erillään kaikissa jätehuollon vaiheissa.
Valtioneuvoston öljyjätehuollosta antaman päätöksen (101/1997) 5 §:n mukaan öljyjät-teeseen ei saa sekoittaa muuta jätettä tai ainetta siten, että siitä voi aiheutua haittaa ter-veydelle, ympäristölle tai öljyjätehuollon järjestämiselle. Eri öljyjätelaatuja ei myös-kään saa tarpeettomasti sekoittaa keskenään.
Ongelmajätteiden asianmukainen hyödyntäminen tai käsittely edellyttää niiden toimit-tamista laitokseen tai vastaanottopaikkaan, jolla on ympäristölupa ongelmajätteiden vastaanottoon ja käsittelyyn tai jätetiedostoon merkitylle ammattimaiselle kerääjälle.
Vesien johtaminen ja käsittely (määräykset 25–33)
Kunnostus- ja lisätäyttötoimien toteuttaminen suunnitellusti edellyttää, että kunnostet-tavan alueen pinta- ja pohjavedet saadaan pidettyä riittävän alhaalla. Lisäksi vedet voi-vat aiheuttaa ympäristöhaittoja liuottaessaan ja levittäessään jätepenkassa olevia haitta-aineita.
Kunnostettavalta alueelta poistettavia vesiä koskevat lupamääräykset 26–28 on annettu pintavesien suojelemiseksi ympäristönsuojelulain ennaltaehkäisyn ja haittojen mini-moinnin periaatteen perusteella. On odotettavissa, että vesimäärät ja veden laatu vaihte-levat kunnostustyön edetessä ja esim. sääolojen vaihdellessa, minkä vuoksi tasausallas on välttämätön vesien hallitun käsittelyn järjestämiseksi. Alueelta poistettavien vesien käsittelyn ja johtamisen tulee tapahtua hallitusti. Tämä on tärkeää erityisesti kunnostus-työn alkuvaiheen aikana, jolloin päästöt ympäristöön ovat todennäköisesti suurimmil-laan. Kaatopaikka-alueen kunnostuksesta aiheutuvan jätevesikuormituksen määrää ja laatua ei voida ennalta tarkasti arvioida, mutta oletettavasti vesissä tulee esiintymään Penttilän alueella todettuja haitta-aineita eli arseenia, kuparia, kromia, kadmiumia, sinkkiä, kloorifenoleita, öljyjä, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja (PCDD/F).
Kaikkien edellä mainittujen haitta-aineiden esiintymistä kaatopaikka-alueella ei ole tutkittu, mutta koko Penttilän alueen toimintahistorian ja muualta saha-alueelta saatujen tulosten perusteella on syytä olettaa, että näitä on voinut joutua myös kaatopaikka-alueelle.
Luvanhakija on esittänyt vesien johtamista käsittelemättöminä Pielisjokeen ainakin kunnostustöiden ajan ja mahdollisesti myös pidempään aina alueen viemäröintiin saak-ka. Vesien johtaminen käsittelemättöminä ympäristöön ei kuitenkaan vastaisi ympäris-tönsuojelulain 4 §:ssä edellytettyjen ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaat-teen eikä parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatperiaat-teen vaatimuksia. Ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate edellyttää, että ympäristön pilaantumisen vaaraa ai-heuttavassa toiminnassa haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai mil-loin tämä ei ole mahdollista, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi. Parhaalla
käyt-tökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaisesti mahdolli-simman tehokasta ja kehittynyttä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista puh-distusmenetelmää, jolla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantumi-nen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Käsittelemättömien vesien mukana voi kulkeutua merkittäviä haitta-ainemääriä joko liuenneina tai kiintoaineeseen sitoutuneina, mistä syystä vesien puhdistaminen ennen niiden johtamista vesistöön on välttämätöntä. Kaa-topaikkavesien puhdistamiseksi on yleisesti saatavissa vaihtoehtoisia, riittävän tehok-kaita puhdistusmenetelmiä kohtuullisin kustannuksin.
Osa kunnostettavalla alueella todennäköisesti esiintyvistä haitta-aineista sitoutuu kemi-allisen luonteensa mukaisesti kiintoaineeseen, minkä vuoksi kiintoaineen poistoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jotkut haitta-aineista taas esiintyvät veteen liuenneina, mikä edellyttää sellaisen puhdistusmenetelmän käyttöä, joka poistaa tehokkaasti myös liuenneita epäorgaanisia ja orgaanisia haitta-aineita. Puhdistusjärjestelmää valittaessa tulee erityisesti huomioida, että sillä päästään parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaati-musten mukaiseen puhdistustehoon kiintoaineen ja kaikkien kohdealueella esiintyvien haitta-aineiden osalta. Pentakloorifenolin päästäminen vesistöön on kielletty valtioneu-voston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 23.11.2006 antamassa ase-tuksessa. Kielto ei kuitenkaan koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa si-sältävän niin vähäisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämi-sestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa.
Lupamääräyksessä 27 on annettu päästöraja-arvo niille haitta-aineille, joita on todettu merkittäviä määriä kohde-alueella tehdyissä tutkimuksissa. Päästöraja-arvoja määritte-lyn lähtökohtana ovat olleet viemäripäästöille yleisesti käytetyt raja-arvot ja raskasme-tallien osalta PARCOM-suositukset (92/4, 1992). Vesistöpäästöjä koskevia raja-arvoja asetettaessa on arvioitu, millaisiin pitoisuuksiin voidaan päästä käsiteltäessä em. kritee-reiden perusteella viemärikelpoiseksi katsottavaa vettä parhaan käyttökelpoisen teknii-kan vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi TEKESin Vesihuolto 2001 –ohjelmassa to-teutetun Kaato2001-hankkeen loppuraportissa on arvioitu, että kaatopaikkaveden eri-tyispiirteet tapauskohtaisesti huomioonottavalla, oikein mitoitetulla ja hoidetulla käsit-telymenetelmällä voidaan poistaa kaatopaikkavesien kiintoaineesta, orgaanisista haitta-aineista ja metalleista yli 70 %. Raja-arvon asettaminen kiintoainepäästöille on perus-teltua kiintoaineeseen sitoutuneiden haitta-aineiden päästöjen minimoimiseksi.
Viemäröitävän jäteveden laatua ja sen tarkkailua koskevat määräykset on annettu jäte-vedenpuhdistamon toimintaedellytysten turvaamiseksi. Ympäristönsuojeluasetuksen 36 a §:n mukaan vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavat teollisuusjätevedet ja muut pi-laavia aineita sisältävät jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella tavalla vesihuolto-laitoksen päästöistä ympäristöön kohdistuvien päästöjen estämiseksi tai muiden purku-vesistöä koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi. Tarvittaessa esikäsittelyllä tulee estää myös se, että viemäröitävät jätevedet olisivat haitallisia puhdistamon työn-tekijöiden terveydelle, vaikeuttaisivat jäteveden ja lietteen käsittelyprosesseja tai liet-teen ympäristön kannalta turvallista sijoittamista tai voisivat vaurioittaa viemäriverk-koa, puhdistamoa tai niihin liittyviä laitteita. Myös edellä mainitun valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen mukaan kerätyt kaatopaikkavedet on puhdistettava tehokkaasti kaatopaikalla tai johdettava muualle puhdistettaviksi, jolloin on varmistet-tava, etteivät ne heikennä kunnallisen tai muun vedenpuhdistamon toimintaa tai puhdis-tamolietteen laatua.
Määräyksen 31 mukaisessa toteutussuunnitelmassa tulee kuvata ainakin kohdealueelta poistettavien vesien kerääminen ja käsittelytapa sekä arvio valitun
vesienpuhdistusjär-jestelmän puhdistustehosta kiintoaineen ja keskeisimpien haitta-aineiden osalta. Suun-nitelman tulee sisältää myös vesienpuhdistusjärjestelmän käyttötarkkailu.
Luvanhaltijan tulee olla ympäristönsuojelulain 5 §:ssä säädetyn selvilläolovelvollisuu-den nojalla riittävästi tietoinen toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötark-kailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lo-pettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvanhaltijalle annettu vesipäästö-jen tarkkailuvelvoite on vaiheistettu määräyksen 32 (kohdat A–C) mukaisesti, koska tarkkailutarpeet muuttuvat kunnostustyön edetessä. Kunnostustyön alkuvaiheessa suh-teellisen laaja päästötarkkailu on tärkeää, koska vesien ja niiden sisältämien haitta-aineiden määrä voi olla kunnostuksen alkuvaiheessa merkittävästi aiempaa suurempaa mm. massojen siirtojen ja kaatopaikan koneellisen tiivistyksen seurauksena. Kuormitus voi tässä vaiheessa myös vaihdella ennakoimattomasti, minkä vuoksi näytteitä tulee ak-tiivisimpien työvaiheiden aikana ottaa suhteellisen usein. Tarkkailtavat haitta-aineet on valittu siten, että voidaan todentaa määräyksen 27 mukaisten päästörajojen saavuttami-nen. Tarkkailuvelvoite on annettu myös niiden alueella todennäköisesti – otettaessa huomioon koko Penttilän alueen käyttöhistoria ja pilaantuneisuustutkimukset – esiinty-vien aineiden osalta, joiden päästöt ovat ympäristönsuojeluasetuksen mukaan ympäris-töluvanvaraisia. Massojen siirtotyön ja lisäläjitysvaiheiden valmistuttua (kun ainakin esipeittokerros on valmis) päästöjen ennakoidaan vähenevän ja vakiintuvan, jolloin tarkkailua voidaan mahdollisesti jatkaa supistetulla ohjelmalla. Tämä edellyttää kuiten-kin kirjallisesti aiempien tarkkailutulosten nojalla tehtyä perusteltua esitystä valvovalle viranomaiselle.
Kaatopaikan pintarakenteiden valmistuttua suotovesien määrä tulee pienenemään mer-kittävästi, jolloin voidaan siirtyä erillisen jälkitarkkailuohjelman mukaiseen tarkkai-luun. Tarkkailua tulee kuitenkin jatkaa alkuperäisen tarkkailuohjelman mukaisesti niin pitkään, kunnes määräyksen 51 mukainen jälkitarkkailuohjelma on virallisesti hyväk-sytty.
Vesistövaikutusten tarkkailu on mielekästä kohdentaa niihin muuttujiin, jotka parhaiten voivat ilmentää kunnostushankkeen mahdollisia vaikutuksia. Pielisjoen ja Pyhäselän suurista vesimääristä johtuvan voimakkaan laimenemisen vuoksi kunnostustoiminnasta aiheutuvan kuormituksen ei ennakoida näkyvän haitta-ainepitoisuuksien havaittavana nousuna vedessä. Kohdealueelta aiheutuvaa vesistökuormitusta onkin perusteltua tark-kailla alapuolisen vesistön pintasedimentistä, johon monet kohdealueella havaituista haitta-aineista, niiden kemialliset ominaisuudet ja ympäristökäyttäytyminen huomioon ottaen, lopulta kertyvät. Lupamääräyksen 32 D-kohdassa annettuun näytteenottovel-voitteeseen todennäköisesti soveltuva syvännealue on esimerkiksi Kaskesniemen itä-puolisella alueella.
Haitta-aineet tulee määrittää pääsääntöisesti suodattamattomista näytteistä, jotta saa-daan analysoitua myös niiden kiintoaineeseen sitoutunut osuus ja arvioitua näin ympä-ristöön joutuva kokonaiskuormitus. Samasta syystä metallit tulee määrittää kokonaispi-toisuuksina. Näistä vaatimuksista voidaan poiketa vain, jos määritys ei olisi ana-lyysiteknisten syiden vuoksi muutoin mahdollista.
Ympäristöhaittojen ehkäisy (määräykset 34–37)
Kunnostustyöhön liittyy runsaasti massojen siirtoja sekä liikennöintiä, joista voi aiheu-tua ilman torjuntatoimia merkittävääkin pölyämistä. Kun osa liikuteltavista maa- ja jä-temassoista sisältää haitta-aineita, jotka voivat levitä ympäristöön pölyn mukana, on pölyämisen torjunta ensiarvoisen tärkeää. Tähän liittyy osaltaan maa-ainesten siirtymi-sen ehkäisy kulkuneuvoissa esimerkiksi katuverkolle.
Asutuksen läheisyydestä johtuen työlle on asetettu yleisesti käytössä oleva enimmäis-melutaso sekä aikarajoitukset, joissa on kuitenkin tilanteen vaatiessa joustomahdolli-suus lyhytaikaisiin poikkeamiin.
Töiden häiriöttömän sujumisen turvaamiseksi ja ulkopuolisten altistumisen ehkäisemi-seksi on perusteltua, että alueelle ei pääse kunnostustyön aikana ulkopuolisia henkilöi-tä.
Laadunvarmistus (määräykset 38–40)
Kunnostustyö koostuu useista vaativista työvaiheista, joita varten laaditaan vielä tar-kemmat toteutussuunnitelmat. Töiden ja materiaalien sekä muiden toimenpiteiden riit-tävän laadun takaamiseksi tarvitaan suunnitelmallista laadunseurantaa. Urakoitsijoiden oman laadunseurannan lisäksi työmaalla tulee olla riippumaton laadunvalvoja, joka seuraa töitä ja materiaaleja sekä niiden laadunvalvontaa ja tarvittaessa ottaa itsekin pis-tokoeluonteisia rinnakkaisnäytteitä.
Laadunvarmistuksella saadaan töiden tekemiseen ja tarvittaessa tehdyn työn korjaami-seen välttämätöntä tietoa, jota myös rakennuttaja omalta osaltaan tarvitsee. Valvontavi-ranomaiselle laadunvarmistus on keskeinen työkalu valvottaessa hyväksyttyjen toteu-tussuunnitelmien ja lupaehtojen noudattamista.
Laadunvarmistussuunnitelma tulee olla ainakin seuraavista osa-alueista.
a) Siirrettävän kaatopaikka-alueen pohjamaan puhtaus, maaperän häiriintymisen estä-minen, poistettavien massojen laadun seuranta.
b) Tiivistyspato: patolinjan riittävät ja laadukkaat etukäteistutkimukset, varsinaisen pa-don materiaali ja muut ominaisuudet, koerakenne ja työnaikainen laadunvarmistus.
c) Kaatopaikan lisätäyttö ja pintarakenteet: materiaalit ja niiden tasalaatuisuus (+ koe-rakenteet), töiden eri vaiheiden laatu (ml. tiivistäminen ja kallistukset), lisätäytön vai-kutukset maaperään (ml. huokosvesipaineen seuranta)
d) Vesien keräilyyn ja käsittelyyn liittyvät rakenteet sekä niiden toiminta.
e) Kaatopaikan vaikutusalueella olevien pintavesialtaiden ja kanavan vesien ja pilaan-tuneiden sedimenttien käsittely sekä altaiden täyttö.
Isolla ja pitkään kestävällä työmaalla valvontaviranomaisen mukanaolo merkittävim-missä työmaakokouksissa edistää ja nopeuttaa tiedonkulkua, mikä taas osaltaan helpot-taa valvontatyötä. Joissain tapauksissa tällainen menettely voi nopeuthelpot-taa töiden etene-mistä merkittävästikin.
Häiriö- ja poikkeustilanteet (määräys 41)
Jotta kunnostustyömaan ympäristö- ja terveysriskeihin voidaan varautua riittävästi etu-käteen, tämä edellyttää riskien kartoitusta ja tähän perustuvaa etukäteissuunnittelua.
Ennalta arvioiden ympäristön kannalta yksi merkittävimmistä osa-alueista ovat
monen-laiset vesiin liittyvät kysymykset, joiden hallintaan tulee varautua myös poikkeusolo-suhteissa.
Poikkeustilanteiden hallinta edellyttää, että myös alueella työskentelevät henkilöt tietä-vät etukäteen, miten erilaisissa tilanteissa tulee toimia. Tämä edellyttää työntekijöiden riittävää perehdyttämistä ja koulutusta etukäteen.
Valvonnan ja muutoinkin riittävän tiedonkulun takia on tärkeää, että merkittävistä häi-riötilanteista ilmoitetaan mahdollisimman pian myös valvontaviranomaisille. Mikäli alueelta johdetaan vesiä yleiseen viemäriin, poikkeuksellisista päästöistä viemäriin on tarpeen ilmoittaa myös jätevedenpuhdistamolle.
Ympäristönsuojeluasetuksen 30 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on välittömästi il-moitettava valvontaviranomaiselle sellaisista tavanomaisesta toiminnasta poikkeavista tapahtumista ja onnettomuuksista, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön tai luvan noudattamiseen.
Tiedottaminen (määräykset 42–43)
Etukäteen tehtävällä tiedottamisella voidaan vähentää turhia pelkoja kun ihmiset tietä-vät etukäteen, mitä ja milloin tehdään. Myös ympäristö- ja terveyshaittojen torjunnasta on syytä jakaa tietoa. Etukäteen saatavalla tiedolla on kokemuksen mukaan myös alen-tava vaikutus mahdollisesti töiden aiheuttamien häiriöiden kokemiseen. Samaa tarkoi-tusta palvelevat myös alueelle asennettavat kiinteät opastaulut, joilla lisäksi varmiste-taan muiden toimien ohella, ettei alueelle pääse ulkopuolisia henkilöitä (määräys 37).
Riittävä tiedottaminen helpottaa myös valvontaviranomaisten työtä vähentämällä mm.
yleisön yhteydenottoja.
Eri työvaiheiden aloituksesta ilmoittaminen valvontaviranomaiselle varmistaa tiedon-kulkua ja helpottaa viranomaisten valvontatyötä.
Alueen käyttörajoitukset kunnostuksen jälkeen (määräys 44)
Maisemoidun kaatopaikan tulee olla saavuttanut vakaa tila ennen kuin se voi toimia avoimena viheralueena. Kaatopaikan voidaan olettaa painuvan eniten alkuvuosina täy-tön ja pintarakenteiden tekemisen jälkeen. Kun jätetäyttö muuttuu hapettomaksi, siellä alkaa muodostua kaatopaikkakaasua, jonka sisältämä metaani on terveydelle haitallista ja voi syttyä palamaan, jos sitä pääsee purkautumaan käsittelemättömänä ulkoilmaan.
Myös kulumisen ja sitä kautta eroosion estämiseksi alueella tulee olla pysyvä maa-aineksia sitova kasvillisuus ennen kuin siellä voidaan sallia ulkopuolisten liikkuminen.
Vastuuhenkilöt kunnostuksen aikana ja sen jälkeen (määräys 45)
Ympäristöluvan valvonta ja kaikenlaisen tiedonkulun varmistaminen edellyttää, että hakijalla on nimetyt ympäristönsuojelun vastuuhenkilöt. Myös vesienkäsittelyn toimi-vuuden ja tämän seurannan varmistamiseksi on perusteltua, että tähän nimetään tietyt henkilöt, jotka perehdytetään tehtävään.
Töiden aikainen ympäristötarkkailu (määräykset 46–49)
Ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista.
Kun alueella olevia haitta-aineita sisältäviä massoja kaivetaan ja siirretään paikasta toi-seen, on varsin todennäköistä, että varsinkin veteen liukenevia haitta-aineita voi joutua kunnostettavan alueen ulkopuolellekin. Maapartikkeleihin kiinnittyneet aineet voivat levitä veteen joutuvan kiintoaineksen mukana.
Työn eri vaiheissa on mahdollista, että haitta-aineita sisältävää pölyä pääsee leviämään kunnostusalueen ulkopuolellekin elleivät torjuntatoimet ole riittäviä. Tämän seuraami-seksi on perusteltua tehdä erillinen tarkkailusuunnitelma, jonka valvontaviranomainen hyväksyy. Pölytarkkailua ovat esittäneet hakijan lisäksi mm. kaupungin ympäristölau-takunta ja lähimmät asukkaat. Jos viereisen teollisuusalueen kunnostus on samaan ai-kaan kaatopaikan kunnostuksen kanssa, tarkkailu on ainakin osittain yhdistettävissä tuon alueen pölytarkkailun kanssa.
Jälkiseuranta ja -hoito (50–51)
Jätepenkereeseen suotautuvan veden minimoimiseksi ja muodostuvan kaatopaikkakaa-sun hallitsemiseksi on tärkeää, että pintarakenteet pidetään kunnossa. On mahdollista, että varsinkin alkuvuosina painumista johtuen näitä joudutaan jossain määrin korjaa-maankin. Myös kaasunkeräyksen ja -käsittelyn toimivuudesta tulee huolehtia. Tätä ko-rostaa omalta osaltaan alueen suunniteltu käyttö viheralueena.
Jälkihoitovaiheen tarkkailulla varmistetaan osaltaan tehtyjen rakenteiden toimivuus se-kä saadaan tietoa kohteen mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista.
Kun kaatopaikka on luvan mukaisesti kunnostettu eli sinne on rakennettu sekä tiivis-tyspato että tiiviit pintarakenteet, jätepenkereen läpi suotautuvan veden määrä pienenee oleellisesti. Suotautuva vesi kerätään hallitusti ja tarvittaessa myös puhdistetaan ennen viemäriin johtamista.
Kun kaatopaikan muodonmuutokset ovat vähentyneet ja vesien laatu ja määrä sekä kä-sittely ovat vakiintuneet alkuvaiheen jälkeen, on todennäköistä, että tarkkailua voidaan harventaa ja muutoinkin mukauttaa alussa olevan tiheämmän näytteenottovaiheen jäl-keen. Tämä edellyttää valvovan viranomaisen suostumusta.
Jälkihoitovaihetta koskevia määräyksiä asetettaessa on huomioitu valtioneuvoston kaa-topaikoista antaman päätöksen (861/1997) liitteen 3 vähimmäisvaatimukset ottaen kui-tenkin huomioon alueesta jo olemassa olevat tiedot.
Kirjanpito ja raportointi (määräykset 52–55)
Kirjanpito on apuna työnaikaisessa valvonnassa ja on pohja-aineistoa vuosiraportille, joka on tarpeellinen viranomaisvalvontaa varten. Riittävä töiden sekä niiden laadun- ja ympäristöseurantojen dokumentointi palvelee viranomaisten lisäksi töiden teettäjää, urakoitsijoita jne.
Vaikka eri työvaiheille saataisiinkin valvontaviranomaisen hyväksyntä, on perusteltua, että koko työn valmistuttua siitä laaditaan kokonaisvaltainen yhteenvetoraportti, jonka nojalla valvontaviranomainen voi arvioida koko kunnostustyön luvanmukaisuuden.
Kunnostetun kaatopaikan jälkitarkkailu ja -hoito sekä suotovesien johtaminen tulevat olemaan pysyvää toimintaa, josta on tarpeen pitää kirjaa sekä raportoida
valvontaviran-omaiselle kerran vuodessa, ellei myöhemmässä vaiheessa nähdä tarkoituksenmukaisek-si harvempaa raportointia.