Education-toiminnasta on Suomessa 1990-luvulla muusikoiden ohjaamien kouluprojektien yhteydessä käytetty termiä yleisökasvatus tai yleisökoulutus esimerkiksi (esim. Sibelius-Akatemian ja Kansallisoopperan yhteisprojektit 1997–2002). Sibelius-Akatemiassa koulutus kulkee nykyään nimellä ”Luovat muusikontaidot” (Sibelius-Akatemian opinto-opas 2009).
Aikaisemmista nimistä ”yleisökasvatus”, ”yleisökoulutus” on käyty muusikoiden kesken kes-kustelua, eivätkä aikaisemmat nimet mielestäni tee oikeutta asialleen. Vaikka kyseessä on taiteilijoiden ja heidän potentiaalisen yleisönsä välisen vuorovaikutuksen aikaansaaminen, ei koulutuksen ensisijaisena tehtävänä kuitenkaan ole täyttää konserttisalien tyhjiä istumapaik-koja. Toiminnassa on kyse paljon syvemmistä arvoista, kuten esimerkiksi nuorten suhtautu-misesta klassiseen musiikkiin tai heidän mahdollisuudestaan itse osallistua taiteen tekemiseen.
2.1.1 Education-toiminta Englannissa
Englannista alkunsa saaneen koulutuksen taustalla oli huoli länsimaisen taidemusiikin tule-vaisuudesta. Maan taidelaitoksissa alkoi 1980-luvulla kasvaa tietoisuus yleisön kiinnostuksen puutteen ja yleisömäärien vähenemisen vuoksi. Esillä oli kysymys taideinstituutioiden roolista niitä ympäröivässä yhteisössä sekä yksittäisen taiteilijan erilaisista mahdollisuuksista vaikut-taa ihmisiin. (Aldrich & White 1998, 6–7; Anon. 2000.) Koulumaailmassa puolesvaikut-taan ilmeni tarve uudenlaisille projekteille, kun opetussuunnitelmat 1980-luvulla muuttuivat. Musiikin opetussuunnitelma muuttui käytännön musiikin tekemistä ja esittämistä painottavaksi. Myös säveltämisen opettaminen kuului uuteen suunnitelmaan. (Moon 1996, 90–93.)
Uudenlaiseen musiikkikasvatuskäsitykseen vaikutti merkittävästi muun muassa musiikkikas-vatuksen professori John Paynterin (1982) julkaisema kirjallisuus musiikin opettamisesta.
Eräs Paynterin perusajatuksista oli se, että jokaisella on kyky luovaan ilmaisuun ja siten mu-siikin tuottamiseen. Hänen mielestään lapsia tulee opettaa ajattelemaan samalla tavalla, kuin miten säveltäjät tekevät työnsä. Sen sijaan, että opettaja tarjoaisi valmiin materiaalin oppilail-leen, hän auttaa heitä luomaan itse musiikkia. (Emt. 1982, 94–98.) Nämä filosofiset kysymyk-set yhdessä koululaitoksessa ilmenneen kysynnän sekä taidelaitosten aktivoitumisen kanssa vaikuttivat education-toiminnan alkamiseen Englannissa (Anon. 2000).
Orkesterimuusikoiden työskentely kouluprojektien vetäjinä Englannissa on Renshawn (1992) mukaan alkanut vuoden 1987 jälkeen. Vuonna 1987 Iso-Britannian Arts Council teki päätök-sen, joka velvoitti kaikki sen rahoitusta saavat orkesterit sisällyttämään education-toiminnan osaksi orkesterien toimenkuvaa. Osallistuminen näihin projekteihin on Mooren ja Websterin (1996) mukaan lisännyt orkesterimuusikoiden mahdollisuuksia olla vastuussa musiikillisesta toiminnastaan. Muusikkoja on kannustettu ottamaan kantaa omilla taiteellisilla, yhteiskunnal-lisilla ja kasvatukselyhteiskunnal-lisilla ratkaisuillaan sen sijaan, että he olisivat pelkästään osa tehokasta
”konetta”, jonka karismaattinen kapellimestari ”saa käyntiin”.
2.1.2 Koulutuksen eräs malli: Guildhall School of Music and Drama
Lontoossa toimiva Guildhall School of Music and Drama -korkeakoulu on 1980-luvun alku-puolelta lähtien tarjonnut mahdollisuuden education- ja workshoptyöskentelyn opiskeluun.
Koulussa toimi yli kymmenen vuoden ajan sekä musiikinalan opiskelijoille että ammattilaisil-le suunnattu Guildhall Ensembammattilaisil-le -niminen vuoden kestoinen jatko-opintojakso. Opintojakso kuului Performance and Communication Skills (PCS) -osaston toimintaan, ja koulutusta läh-dettiin laajentamaan myös musiikin ja sävellyksen perusopiskelijoiden pariin. Vuonna 1990 PCS-kurssi oli jo osana pakollisia perusopintoja. Jatko-opintojakso on sittemmin korvautunut uudella, vuonna 1998 alkaneella Continuing Professional Development (CPD) -kurssilla. Tä-mä kurssi jakautuu eripituisiksi koulutusjaksoiksi ja on suunnattu jo työkokemusta saaneille ammattimuusikoille. Ratkaisulla pyritään antamaan yhä useammalle muusikolle mahdollisuus kouluttaa itseään ja siten vastata tuleviin uusiin haasteisiin. (Anon. 2000.) Kouluttajina näillä kursseilla toimivat ainoastaan muusikkokouluttajat.
Guildhall School on Renshawn johdolla näiden 1980-luvulla aloitettujen uusien kurssiensa myötä luonut perinteitä murtavia yhteyksiä yhteiskuntaan, kouluihin, sairaaloihin, hoitokotei-hin ja vankiloihoitokotei-hin toteuttaen alkuperäistä musiikkikasvatuksen sosiaalista toimintatapaa uu-della tavalla. Tämä pioneerityö on uudistanut kommunikaation tapoja maailmanlaajuisesti musiikin alalla, ja monet orkesterit ja yhtyeet ovat omaksuneet tämän toimintatavan osaksi omaa työtään. (Odam & Bannan 2005.)
2.1.3 Koulutuksen aloittaminen Suomessa
Muusikot ympäri maailmaa ovat kiinnostuneita Guildhall School of Music and Draman ope-tuksesta varsinkin nyt, kun kyseisen osaston työ on tullut tunnetuksi Renshawn ja osaston
muiden opettajien eri puolilla maailmaa pitämien projektien ja koulutusjaksojen kautta. En-simmäisenä PCS:n toiminnasta kiinnostui Ruotsi vuonna 1987. Sitä seurasivat nopeasti Norja, Islanti, Kanada, Australia ja Japani. (Anon. 2000.) 1990-luvun alkupuolella Suomen Kansal-lisoopperan johtajana toiminut Ilkka Kuusisto tutustui kansainvälisillä oopperan johtajien kongressipäivillä näihin koulutusprojekteihin ja halusi aloittaa koulutustoiminnan myös Suo-men Kansallisoopperassa (Kuusisto 2009).
Suomeen Renshaw tuli esittelemään osastonsa toimintaa vuonna 1992 Joensuun Laulujuhlien yhteydessä järjestettyyn ”Kasvu Musiikkiin” -symposiumiin, jonka järjesti Sibelius-Akatemian koulutuskeskus yhdessä Joensuun laulujuhlien kanssa (Väisänen 1992). Vuonna 1992–1993 Kansallisoopperan ja Sibelius-Akatemian yhteistyönä toteutettiin ensimmäinen suuri projekti ”Auringontalo”, jossa kouluttajina olivat London Sinfoniettan muusikot. Seu-raavana vuonna toteutettiin myös Carmen-projekti. (Jukola 1997.)
Joensuun orkesterissa kiinnostuttiin kouluttamaan muusikoita vapaaseen improvisaatioon se-kä koulujen työpajojen vetämiseen. Ensimmäinen kouluprojekti toteutettiin vuonna 1993.
Joensuun orkesterin muusikot ovat olleet mukana mittavissa kouluprojekteissa vuosina 1993–
2003, ja heille on järjestetty myös täydennyskoulutusta jokavuotisiin projekteihin (Laakso 2008). Projektit toteutettiin myös neljän suomalaisen orkesterin kanssa vuosina 1994–1995.
Projekteihin osallistuivat Sinfonia Lahti, Tapiola Sinfonietta sekä Tampereen ja Turun kau-punginorkesterit. Projektit sisälsivät kolme intensiivistä koulutusviikonloppua sekä kuukau-den mittaiset projektit kouluissa (Karhunen 1998).
Luovat muusikontaidot -opintokokonaisuus toteutettiin Sibelius-Akatemiassa ensin yhdessä Kansallisoopperan kanssa vuosina 1997–2002. Tämän jälkeen opetus sijoitettiin Sibelius-Akatemiassa osaksi korkeakoulun perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Pääkouluttajina Luo-vat muusikontaidot -koulutuksessa 1997–2002 oLuo-vat toimineet musiikkikasLuo-vatuksen didaktii-kan lehtori Riitta Tikdidaktii-kanen, näyttelijä Sari Siididaktii-kander, näyttelijä Elina Stirkkinen, musiikin maisterit Mika Karhunen ja Anna Kuoppamäki sekä muusikko Joan Morgan. He ovat kehittä-neet koulutusta edelleen Sibelius-Akatemian koulutustarpeita vastaavaksi. (Tikkanen 2001.) Kouluttajina SibeliusAkatemian perusopintoihin kuuluvassa Luovat muusikontaidot --koulutuksessa vuodesta 2002 lähtien ovat toimineet Sari Siikander, Elina Stirkkinen, Riitta Tikkanen sekä Erja Joukamo-Ampuja (jaksolla IV). Monet Suomen ammattiorkesterit ovat myös ottaneet education-projektit osaksi omaa vakiotoimintaansa. (ks. Taulukko 1.)
Taulukko 1. Luovat muusikontaidot -koulutuksen kehityshistoria Suomessa 1992–2010
KOULUTUS-MUOTO AIKA
TAVOIT-TEET SISÄLTÖ KOULUTTAJAT TUTKIJAN
KOKEMUS