Marcial Losadan työryhmien suorituskykyä koskevat tulokset (Losada 1999, Losada ja Heaphy 2004) perustuvat 60 strategisen liiketoimintayksikön johtoryhmän työskentelystä laboratoriossa kerättyyn empiiriseen aineistoon. Tutkijat seurasivat ryhmien työskentelyä yksisuuntaisen peilin
1 Kuten Ilkka Tuomi (2002) toteaa: internet elää koiran vuosia, mutta sillä on norsun muisti.
läpi ja kirjasivat muistiin ryhmän jäsenten puheakteja, jotka voitiin jälkeenpäin aikaleimojen avulla esittää aikasarjoina. Puheaktit luokiteltiin kahteen luokkaan kolmessa ulottuvuudessa:
− Positiivisuus/Negatiivisuus (Positivity/Negativity)
− Kysely/Asianajo (Inquiry/Advocacy)
− Muut/Itse (Other/Self).
Losadan kiinnostuksen kohteena olivat nimenomaan muuttujien suhteelliset arvot (siis esimerkiksi emotionaaliseksi avaruudeksi kutsuttu positiivisten ja negatiivisten puheaktien määrän suhde). Lisäksi työryhmät jaettiin suorituskykynsä suhteen kolmeen luokkaan tuloksellisuuden (yksikön tuloslaskelma), asiakastyytyväisyyden (tyytyväisyystutkimukset ja haastattelut) ja sisäisen arvioinnin perusteella (kollegojen, esimiesten ja alaisten arviot). Ylimpään luokkaan (15 ryhmää) kuuluivat ne, joiden tulokset kaikilla kolmella osa-alueella olivat hyvät, alimpaan (19 ryhmää) ne, joiden kaikki tulokset olivat huonot. Loput ryhmät (26) luokiteltiin suorituskyvyltään keskitasoisiksi.
Suorituskyvyn lisäksi ryhmiin liitettiin niiden kytkeytyneisyyttä kuvaava parametri.
Kytkeytyneisyys määriteltiin eri puhujien puheaktien ristikorrelaatioiden määränä, ja se kuvaa pysyviä kytkentöjä ryhmän eri jäsenten puheaktien välillä. Sen voidaan tulkita edustavan ryhmän sisäisten pysyvien henkilökohtaisten, vastavuoroisten vaikuttavuussuhteiden määrää.
Aikasarjojen analyysin tulos oli, että suorituskyvyltään eritasoiset ryhmät erosivat toisistaan systemaattisesti muuttujien suhteellisten arvojen ja kytkeytyneisyyden suhteen, kuten taulukko 1 esittää.
Taulukko 1. Puheaktisuhteiden arvojen ja kytkeytyneisyyden keskiarvot eri ryhmätyypeillä.
Kysely/Asianajo Positiivisuus/Negatiivisuus Muut/Itse Kytkeytyneisyys Korkea
suorituskyky 1.143 5.614 0.935 32
Keskitasoinen
suorituskyky 0.667 1.855 0.622 22
Alhainen
suorituskyky 0.052 0.363 0.034 18
Korkean suorituskyvyn työryhmiä luonnehtiviksi piirteiksi osoittautuivat korkea P/N (Positiivisuus/Negatiivisuus) -suhde sekä lähellä tasapainoa (yhtä) olevat arvot K/A (Kysely/Asianajo) ja M/I (Muut/Itse) -suhteissa. Matalan suorituskyvyn ryhmät erottautuivat muita selvästi alemmalla P/N-arvolla sekä puolustelevien ja itseen tai omaan ryhmään keskittyvien puheaktien painottumisella.
Losada pyrki mallittamaan laboratoriotulosten mukaisia aikasarjoja tuottavaa systeemiä epälineaarisella yhtälöryhmällä, joka huomioisi kvalitatiivisesti kolmen muuttujan keskinäiset yhteydet (Losada 1999). Tämä yhtälöryhmä osoittautui käytännössä Lorenzin yhtälöiksi (Lorenz 1963), jotka meteorologi Edward Lorenz esitti sääilmiöihin liittyvän kaoottisuuden kvalitatiiviseksi malliksi.
Losadan yhtälöryhmän ratkaisujen käyttäytymistä kontrolloiva parametri on kytkeytyneisyys.
Korkean suorituskyvyn ryhmiä vastaavan kytkeytyneisyyden määrittämä malli tuottaa sitä
numeerisesti integroitaessa tyypillisiä kaoottisia aikasarjoja (outoja attraktoreita), joissa muuttujien suhteet vastaavat empiirisiä tuloksia (korkea P/N, lähellä yhtä olevat K/A ja M/I).
Vastaavasti alhaisen suorituskyvyn ryhmää vastaava malli tuottaa kohti kiintopistettä (fixed point) hakeutuvia sarjoja ja keskimääräisten ryhmien malli rajasyklejä (limit cycle).
Losadan tulkinta näistä tuloksista on, että ryhmän korkea suorituskyky korreloi 1) sen sisään rakentuneiden pysyväisluonteisten vaikutuskytkentöjen määrän, 2) sen keskinäisen vuorovaikutuksen kaoottisuuden asteen ja 3) vastaavien P/N, K/A ja M/I-arvojen kanssa.
Kaoottisuudella viitataan tässä nimenomaan systeemiin, jonka lokaali käyttäytyminen on alkuarvoille herkkää ja siinä mielessä käytännössä ennustamatonta mutta joka globaalisti itseorganisoituu outojen attraktorien luonnehtimalla tavalla. Näin käyttäytyvällä työryhmällä on Losadan mukaan maksimaalinen kyky luovuuteen ja optimaalinen keinovalikoima adaptoitua ympäristöönsä.
Losada ja Heaphy ovat osoittaneet (Losada ja Heaphy 2004), että ryhmän emotionaalinen avaruus riittää ennustamaan sen toiminnan menestyksellisyyttä siten, että riittävän suuret (~5) P/N-arvot synnyttävät kompleksisen, luovuutta ylläpitävän dynamiikan. Mielenkiintoista on myös, että erittäin suuret P/N-arvot määrittävät systeemin joka hakeutuu kohti rajasykliä eikä siis täytä optimaalisuuden ehtoja. Täten puheaktien liiallinen, kontrolloimaton positiivisuus näyttää siis myös olevan luovan ja tuloksellisen työskentelyilmapiirin este.
Losada liittää tuloksensa myös Barbara Fredricksonin laajentumis- ja rakentumisteoriaan (broaden and build, Fredrickson 2002). Teorian mukaan aidosti koetut positiiviset affektit (affects) ovat adaptiivisesti hyödyllisiä (siis auttavat pitkällä tähtäimellä ympäristöön sopeutumisessa), koska ne toisaalta laajentavat yksilön käytössä olevaa keinovalikoimaa suhteessa ympäristöön, toisaalta rakentavat yksilön pysyviä henkisiä resursseja (taidot, tiedot, vastustuskyky). Losadan tulokset näyttäisivät ilmentävän vastaavaa ilmiötä ryhmätasolla: suorituskykyisten ryhmien kaoottinen dynamiikka laajentaa toiminta-avaruutta ja tekee siitä lokaalisti ennustamattoman ja sen keskinäisen kommunikaation korkea P/N-suhde rakentaa vuorovaikutussuhteita ja siten nostaa kytkeytyneisyyttä ja vahvistaa edelleen ryhmän toiminnan positiivista perustaa.
Losadan ja Fredricksonin (2005) mukaan P/N-suhde on hyvä mittari myös yksilölliselle kukoistukselle: lukua 2,9 suurempi kommunikaation P/N-suhde korreloi positiivisen mielenterveyden (kukoistuksen) kanssa. Losadan mielenkiintoinen, alustava johtopäätös on, että kommunikaation mittaamiseen ja inhimillisten kommunikaatiotyylien monimuotoisuuteen liittyvät käytännölliset varaukset huomioon ottaen P/N-suhde voisi toimia yleisemminkin inhimillisen toiminnan optimaalisuuden mittarina.
Sikäli kun Losadan päätelmät ovat lähestulkoonkaan oikeita, ne avaavat erittäin mielenkiintoisen näkökulman luovuuteen organisaatiossa ja yllä esitetyn lähtöoletuksen puitteissa myös systeemiälyn ilmiöihin. Losada kuvaa luovan yhteisön kvalitatiivisia piirteitä tavalla joka näyttää mahdollistavan sen teoreettisen ja empiirisen karakterisoinnin. Yllä olevan perusteella voisimme nähdä luovaa yhteisöä määrittävinä piirteinä ainakin seuraavat:
− Yhteisön toiminnan tuloksellisuus
− Yhteisön kytkeytyneisyys, so. vahvat, pysyvät vuorovaikutuslinkit sen jäsenten välillä
− Sisäisen kommunikaation P/N-arvo, joka on riittävän suuri (noin arvojen 5 ja 11 välillä)
− Kommunikaation kaoottisuus eli puheaktien suhdemuuttujien arvojen hetkittäinen ennustamattomuus ja yhteisön maksimaalinen reaktiovalikoima
− Taipumus rakentavuuteen eli kytkeytyneisyyden ja sitä kautta positiivisuuden perustan vahvistumiseen
On huomattava, että Losadan tulokset eivät anna viitteitä siitä, miten tai miksi luova yhteisö syntyy. Voiko positiivisen kierteen synnyttämiseen vaikuttaa tietoisesti pyrkimällä nostamaan kanssakäymisen P/N-arvoa? Voiko ryhmän kytkeytyneisyyttä kehittää? Vai onko ryhmän luovuus seurausta sen tuloksellisuudesta? Tai johtuvatko molemmat ryhmän jäsenten yksilöominaisuuksista?
Tämän artikkelin jatkotarkastelujen lähtökohta (Bergqvistin hengessä) on, että tämänkaltaisten ilmiöiden taustalta löytyy usein esimerkkejä systeemiälykkäästä toiminnasta.
Alla tarkastellaan Internetin hakkeriyhteisöä2 sellaisena kuin se ilmenee Eric S. Raymondin (2001a, 2001b, 2001c) ja Pekka Himasen (2001) kuvauksissa esimerkkinä ilmeisen tuottavasta yhteisöstä, jonka toimintaan liittyy systeemiälykkäitä piirteitä. Tarkastelun lähtökohtia on kaksi:
(1) Miten ja missä määrin yllä havaitut luovan yhteisön tunnusmerkit ilmenevät hakkeriyhteisössä, ts. pitääkö olettamuksemme systeemiälyn ilmenemisestä losadalaisittain tämän esimerkin valossa paikkansa? (2) Minkälaisia systeemiälyesimerkkejä hakkeriyhteisö tarjoaa ja mitä muunlaisessa, esimerkiksi yritysympäristössä toimiva systeemiälykkö voisi niistä oppia?