Kytkökset ja havainnot haastatteluaineistosta yhdessä osoittavat, että yhteistyön haasteiden taustalla vaikuttaa huomattavasti yksittäisiä perheitä ja erityisopetta-jia laajempi toiminnallinen kokonaisuus. Ensinnäkin perheiden ongelmat ja taus-tat kertovat omaa tarinaansa siitä, miten eriarvoisuus tällä hetkellä koulumaail-massa ja erityisopetuksen kontekstissa näyttäytyy. Haastattelujen perusteella olisi ensisijaisen tärkeää saada juuri erityisen passiiviset perheet, eli ne perheet, joiden aktivoinnin erityisopettajat kokevat kaikkein haastavimmaksi, mukaan kodin ja koulun yhteistyöhön. Perheiden taustan tunnustaminen on tässä mo-nella tapaa merkityksellistä. Esimerkiksi Thruppin (2018, 52) mukaan ”hallitus-ten, opettajien ja muiden kasvatuksessa toimivien tulisi hyväksyä ja ottaa huo-mioon [oppilaiden ja koulujen] sosiaaliset kontekstit sekä käyttää niitä hyväk-seen”.
Toiseksi, ja tähän kytkeytyen, erityisopettajat kaipaavat perheiden aktivoin-tiin huomattavasti nykyistä monipuolisempaa ja toimivampaa työkalupakkia ja
taustatukea. Haastatellut erityisopettajat kokivat, etteivät he ole saaneet yhteis-työhön ja siinä tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin riittävästi valmistavaa koulu-tusta (vrt. Bezdek 2010; Farrell & Collier 2010; Hornby & Lafaele 2011; Oostdam
& Hooge 2013; Lasater 2016). Sen lisäksi, että opettajista olisi koulutettava yhä parempia vuorovaikuttajia (esim. Sajaniemi 2008; Kostiainen & Gerlander 2009;
Wihersaari 2010), kyse on tulkintojeni perusteella myös kokonaisvaltaisesta val-mistautumisesta erilaisten perheiden kohtaamiseen. Yhteistyön suunnittelu ja to-teuttaminen edellyttää ymmärrystä erilaisista perheistä eli siitä, kenen kanssa yh-teistyötä tehdään. Esimerkiksi Ferlazzon (2011, 12) mukaan koulun tulisi kuun-nella vanhempien ajatuksia, ideoita ja huolia erityisen tarkkaan. Kuitenkin vain yksi tässä tutkimuksessa haastatelluista erityisopettajista korosti vanhempien erilaisten lähtökohtien ja näkökulmien arvostamisen tärkeyttä (ks. myös Hornby ja Lafaele 2011, 44–45) ja toi esille oman asenteensa merkityksen (vrt. Lasater 2016, 255).
Jatkotutkimuksen ja erityisopetuksen kehityksen kannalta keskeistä on se, miten haastatteluaineistostani nousi esille erityisopettajien ”yksinäisyys” yhteis-työtilanteissa. Tutkimukseni perusteella yhteistyön tarkempi suunnitteleminen ja määrittäminen jää miltei kokonaan sitä tekevien opettajien vastuulle. Yhteis-työn toteuttamiseen vaikuttavat siis vahvasti kunkin opettajan persoona, yksilöl-liset taidot ja ammatillinen kokemus sekä kouluyhteisön oma aktiivisuus asiassa.
Laajassa mittakaavassa tämä merkitsee yhteistyötapojen suurta kirjoa ja oppilai-den eriarvoista asemaa, vaikka juuri onnistunut yhteistyö koulun ja kodin välillä voisi omalta osaltaan purkaa yhteiskunnan eriarvoistumisen kierrettä. Viitteet sosioekonomisen taustan merkityksestä perheiden osallistumistavoissa kertovat siitä, miten koulujen eriarvoistuminen koskettaa erityisesti sellaisia perheitä, jotka eivät osaa tai kykene osallistumaan yhteistyöhön (ks. myös Jeynes 2012, 731).
Haastatteluissa nousi esille, ettei tukea yhteistyön kehittämiseen ole löyty-nyt juurikaan koulujen yhteisistä toimintamalleista. Suomessa valtakunnallinen opetussuunnitelma määrittelee kodin ja koulun yhteistyön vastuun kuuluvan
la-veasti kouluille, eli käytännössä jokainen yksittäinen koulu vastaa itse yhteis-työtä koskevista suunnitelmista ja ohjeistuksista. Tutkimukseni perusteella tar-kempia suunnitelmia ja ohjeistuksia on kuitenkin vähän – koulut noudattelevat pääosin valtakunnallista opetussuunnitelmaa (ks. POPS 2014). Kokonaisuudes-saan nykyinen suomalainen kodin ja koulun yhteistyön toimintamalli noudattaa oletusta siitä, että periaatteessa kaikenlainen vanhempien osallistuminen kou-lunkäyntiin auttaa lasta (Ferlazzo 2011, 12). Ferlazzon (emt.) mukaan useat tut-kimukset kuitenkin osoittavat, että siirtyminen pelkän vanhempien osallistami-sen tasolta yhteistyöhön sitouttamiseen näkyy esimerkiksi parempina oppimis-tuloksina. Tällainen käänne näyttäisi suomalaisesta yhteistyöajattelusta vielä laa-jassa mittakaavassa puuttuvan. Ylipäätään yhteistyön rooli on tämän tutkimuk-sen perusteella osittain hahmoton, vaikka esimerkiksi Oostdam ja Hooge (2013, 346) vaativat, että koulujen pitäisi panostaa yhteistyön suunnittelemiseen sa-massa mittakaavassa kuin muiden toimintojensa suunnittelemiseen.
Useat kansainväliset tutkimukset ovat myös osoittaneet vanhempien osal-listumista kehittävät ohjelmat toimiviksi. Muun muassa Jeynesin (2012) kattava meta-analyysi tuo esille, miten tällaiset ohjelmat parantavat oppilaiden akatee-misia saavutuksia ja opettavat vähemmän aktiivisia ja motivoituneita vanhempia osallistumaan kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Ohjelmissa on esimerkiksi kannustettu vanhempia lukemaan lastensa kanssa ja osallistumaan kotitehtävien tekemiseen. Vanhempien ja opettajien välisen vuorovaikutussuhteen tasa-arvoa on myös pyritty kehittämään osallistamalla vanhempia lapsensa koulunkäyntiä koskeviin päätöksiin. (Emt., myös Fan & Chen 2001; Hornby & Lafaele 2011, 44;
Baker ym. 2016, 174.) Jeynes (2012, 710) nostaakin esille pohdinnan siitä, onko vanhempien osallisuuden oltava oma-aloitteista ja vapaaehtoista ollakseen toi-mivaa vai voiko vanhempia myös opettaa osallistumaan.
Suomessa on toistaiseksi toteutettu varsin niukasti valtakunnallisia ohjel-mia tai hankkeita, joilla pyrittäisiin parantamaan vanhempien osallisuutta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Mielestäni tällaisissa ohjelmissa, erityisopetta-jien koulutuksen kehittämisessä, yhteistyön painoarvon ymmärtämisessä sekä yhteiskunnallisten erojen tunnustamisessa ja tunnistamisessa ovat ratkaisun
avaimet siihen, miten koulun ja kodin välistä yhteistyötä voidaan varsinkin eri-tyisopetuksen kontekstissa parantaa.
LÄHTEET
Ahonen, S. (1994). Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa L. Syrjälä, S.
Ahonen, E. Syrjäläinen & S. Saari (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja (s. 114–160). Helsinki: Kirjayhtymä.
Alasuutari, M. (2003). Kuka lasta kasvattaa? Helsinki: Gaudeamus.
Baker, T. L., Wise, J., Kelley, G. & Skiba, R. J. (2016) Identifying barriers:
creating solutions to improve family engagement. School Community Journal, 26 (2), 161–184.
http://www.adi.org/journal/2016fw/BakerEtAlFall2016.pdf
Bezdek, J., Summers, J. A. & Turnbull, A. (2010). Professionals’ attitudes on partnering with families of children and youth with disabilities. Education and Training in Autism and Developmental Disabilities, 45(3), 356–365.
http://daddcec.org/Portals/0/CEC/Autism_Disabilities/Research/Publi cations/Education_Training_Development_Disabilities/Full_Journals/ET DD201009V45n3.pdf#page=39
Bourdieu, P. (1986). The forms of capital. Teoksessa J. G. Richardson (toim.) Handbook of theory and research for the sosiology of education (s. 241–258). New York: Greenwood.
Dusi, P. (2012). The family-school relationships in Europe: research review.
Center for Educational Policy Studies Journal, 2 (1), 13–33.
https://www.pedocs.de/volltexte/2012/5784/pdf/cepsj_20012_1_Dusi_
The_family_school_relationships_in_Europe_D_A.pdf
Epstein, J. L. (2010). School/family/community partnerships. Caring for the children we share. Phi Delta Kappan 92 (3), 81–96.
https://doi.org/10.1177/003172171009200326
Epstein, J. L. (2013). Ready or not? Why future educators need a college course on school, family and community partnerships. Teoksessa (toim.) A powerful impact: The importance of engaging parents, families and communities in improving student success. Essays by GEMS education advisers and partners (s. 14–16). E-kirja.
http://learningfoundation.org.uk/wp- content/uploads/2016/03/GEMS-Parent-Engagement6604327.pdf#page=14
Fan, X. & Chen, M. (2001). Parental involvement and students’ academic achievement: a meta-analysis. Educational Psychology Review, 13 (1), 1–22.
DOI: 10.1023/A:1009048817385
Farrell, A. F. & Collier, M. A. (2010). School personnel´s perceptions of family-school communication: a qualitative study. Improving Schools, 28 (2), 4–20.
DOI: 10.1177/1365480209352547
Ferlazzo, L. (2011). Involvement or engagement. Educational Leadership, 68 (8), 10–14.
http://www.ascd.org/publications/educational- leadership/may11/vol68/num08/Involvement-or-Engagement%C2%A2.aspx
Forsberg, H. (2014). Konstruktionistinen lähestymistapa perheeseen. Teoksessa R. Jallinoja, H. Hurme & K. Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen suuntauksia (s.
123–138). Helsinki: Gaudeamus.
Gadamer, H. G. (1984). The Hermeneutics of suspicion. Teoksessa G. Shapiro &
A. Sica (toim.) Hermeneutics: Questions and prospects (s. 54–65). Amherst, MA: University of Massachusetts Press.
Galvez, I. E. & Tarres, M. B. (2017). Family-school collaboration practices at successful schools in disadvantage environments. Pedagogia Social. Revista Interuniversitaria, 29, 93–106. DOI: 10.7129/PSRI_2017.29.07
Gubrium, J. F. & Holstein, J. A. (1990). What is family? Mountain View, CA:
Mayfield.
Guba, E. G. & Lincoln, Y. S. (1988). Naturalistic and rationalistic enquiry.
Teoksessa J. P. Keeves (toim.) Educational research, methodology and
measurement: an international handbook (s. 81–85). Oxford: Pergamon Press.
Guba, E. G. & Lincoln, Y. S. (2005). Paragimatic controversies, contradictions and emerging confluences. Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) The Sage handbook of qualitative research (3. painos, s. 191–215). Thousand Oaks, CA: Sage.
Hakala, J. (2015). Toimivan tutkimusmenetelmän löytäminen. Teoksessa R.
Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1 (4. uudistettu painos, s. 14–44). Jyväskylä: PS-kustannus.
Heidegger, M. (2000). Oleminen ja aika. Tampere: Vastapaino.
Henderson, A. T., Mapp, K. L., Johnson, V. R. & Davies, D. (2007). Beyond the bake sale: The essential guide to family–school partnerships. New York, NY: The New Press.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2009). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Holliday, A. (2007). Doing and writing qualitative research. London: Sage.
Hornby, G. & Lafaele, R. (2011). Barriers to parental involvement in education:
an explanatory model. Educational Review, 63 (1), 37–52. DOI:
10.1080/00131911.2010.488049
Jalovaara, M. (2013). Perheet ja perhedynamiikka. Teoksessa J. Erola & P.
Räsänen (toim.) Johdatus sosiologian perusteisiin (s. 150–167). Helsinki:
Gaudeamus.
Jeynes, W. (2010). The salience of the subtle aspects of parental involvement and encouraging that involvement: Implications for school-based programs.
Teachers College Record, 112 (3), 747–774.
Jeynes, W. (2012). A meta-analysis of the efficacy of different types of parental involvement programs for urban students. Urban Education, 47 (4), 706–
742. DOI: 10.1177/0042085912445643
Jokinen, K. (2014). Perhekäytäntöjen sosiologia. Teoksessa R. Jallinoja, H.
Hurme & K. Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen suuntauksia (s. 167–191).
Helsinki: Gaudeamus.
Juden-Tupakka, S. (2007). Askelia fenomenologiseen analyysiin. Teoksessa E.
Syrjäläinen, A. Eronen & V.-M. Värri (toim.) Avauksia laadullisen tutki-muksen analyysiin (s. 62–90). Tampere: Tampere University Press.
Julin, S. & Rumpu, N. (2018). Työrauhan ja turvallisen oppimisympäristön arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Keurulainen, A. (2014). Muuttuva suomalainen perhe (Väitöskirja,
yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta). Itä-Suomen yliopisto, Kuopio.
Kestilä, L., Knape, N. & Hetemaa, T. (2019). Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö tilastojen valossa. Teoksessa L. Kestilä & S.
Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018 (s. 188–206). Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kestilä, L. & Martelin, T. (2019). Suomen väestörakenne ja sen kehitys.
Teoksessa L. Kestilä & S. Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018 (s.
26–45). Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kilpeläinen, K. (2018). Opettajien karut tarinat vanhempien lähettämistä viesteistä: haukkumista, uhkailua ja syytöksiä –”Minua on jopa uhattu fyysisellä väkivallalla” Iltalehti 10.5.2018.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201805092200928632
Kiviniemi, K. (2015). Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa R. Valli & J.
Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 (4. uudistettu ja täydennetty painos, s. 74–88). Jyväskylä: PS-kustannus.
Kolbe, L. (2010). Esipuhe: luokat, myytit ja suuri kansallinen kertomus.
Teoksessa J. Erola (toim.) Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa (s. 5–9). Helsinki: Gaudeamus.
Kostiainen, E. & Gerlander, M. (2009). Vuorovaikutus opettajaksi opiskelevien asiantuntijuudessa. Puheviestinnän vuosikirja. Prologi 2009, 6–25.
Laine, T. (2015). Miten kokemusta voi tutkia? Fenomenologinen näkökulma.
Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 (4.
uudistettu ja täydennetty painos, s. 29–51.). Jyväskylä: PS-kustannus.
Lake, J. F. & Billingsley, B. S. (2000). An analysis of factors that contribute to parent-school conflict in special education. Remedial and Special Education, 21(4), 240–251. DOI:10.1177/074193250002100407
LaRocque, M., Kleiman, I. & Darling, S. M. (2011). Parental involvement: the missing link in school achievement. Preventing School Failure, 55 (3), 115–
122. DOI: 10.1080/10459880903472876
Lasater, K. (2016). Parent–teacher conflict related to student abilities: the impact on students and the family-school partnership. School Community Journal, 26 (2), 237–262. http://www.schoolcommunitynetwork.org/SCJ.aspx Latomaa, T. (2009). Ymmärtävä psykologia: psykologia rekonstruktiivisena
tieteenä. Teoksessa J. Perttula & T. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus.
Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen (3. painos, s. 17–88). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Lawson, M. A. & Alameda-Lawson, T. (2012). A case study of school-linked, collative parent engagement. American Educational Research Journal, 49 (4), 651–684. DOI: 10.3102/0002831211427206
Lehtomaa, M. (2009). Fenomenologinen kokemuksen tutkimus: haastattelu, analyysi ja ymmärtäminen. Teoksessa J. Perttula & T. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen (3. painos, s. 163–
194). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Metso, T. (2004). Koti, koulu ja kasvatus – kohtaamisia ja rajankäyntejä. Turku:
Suomen kasvatustieteellinen seura.
Moilanen, P. & Räihä, P. (2015). Merkitysrakenteiden tulkinta. Teoksessa R.
Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 (4. uudistettu ja täydennetty painos, s. 52-73). Jyväskylä: PS-kustannus.
Morgan, D. H. J. (1996). Family connections. An introduction to family studies.
Cambridge: Polity Press.
Morgan, D. H. J. (1999). Risk and family practices: acconting for change and fluidity in family life. Teoksessa E. B. Silva & C. Smart (toim.) The new family? (s. 13–30). London: Sage.
Moring, A. (2013). Oudot perheet. Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa (Väitöskirja, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos). Helsingin yliopisto, Helsinki.
Moustakas, C. (1994). Phenomenological research methods. Thousand Oaks, CA:
Sage.
Miles, M. B. & Huberman, A. M. (1994). Qualitative data analysis. Thousand Oaks, CA: Sage.
Naumanen, P. & Silvennoinen, H. (2010). Koulutus, yhteiskuntaluokat ja eriarvoisuus. Teoksessa J. Erola (toim.) Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa (s. 67–88). Helsinki: Gaudeamus.
Niemi, H. (2006). Opettajan ammatti – arvoja ja arvottomuutta. Teoksessa A. R.
Nummenmaa & J. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen (s. 73–94).
Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
Niskanen, S. (2009). Hermeneuttisen psykologian tieteenfilosofinen traditio.
Teoksessa J. Perttula & T. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen (3. painos, s. 89–114). Rovaniemi: Lapin
yliopistopaino.
Oostdam, R. & Hooge, E. (2013). Making difference with active parenting:
forming educational partnerships between parents and schools. European Journal of Psychology of Education, 28 (2), 337–351. DOI: 10.1007/s10212-012-0117-6
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013. www.finlex.fi
Patton, M. (2002). Qualitative research & evaluation methods. Thousand Oaks, CA:
Sage.
Perttula, J. (2000). Kokemuksesta tiedoksi: fenomenologisen metodin uudelleenmuotoilua. Kasvatus, 31 (5), 428–442.
Perttula, J. (2009). Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. Teoksessa J. Perttula & T. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen (3. painos, s. 115–
162). Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. (2010). Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:1. Helsinki:
Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Perusopetuslaki 628/1998. www.finlex.fi
Rantala, A. (2002). Perhekeskeisyys – puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan perheen kanssa (Väitöskirja, kasvatustieteiden tiedekunta). Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Rauhala, L. (1990). Humanistinen psykologia. Helsinki: Yliopistopaino.
Robinson, O. C. (2014). Sampling in interview-based qualitative research: a theoretical and practical guide. Qualitative Research in Psychology, 11 (1), 25–41. https://doi.org/10.1080/14780887.2013.801543
Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. (2014). Haastattelun analyysin vaiheet. Teoksessa J. Ruusuvuori, P. Nikander & M. Hyvärinen (toim.) Haastattelun analyysi (s. 9–36). Tampere: Vastapaino.
Rytkönen, M. (2016). Koulutuksen periytyvyys – kulttuuri eriarvoistaa.
Teoksessa K. Söder & A. Karlsson (toim.) Suomen koulutuspolitiikan tulevaisuus (s. 26–34). Helsinki: Into.
Sajaniemi, J. (2008). Kodin ja koulun yhteistyö arviointi- ja
kehityskeskustelussa: Mitä se vaatii, mitä se antaa? Teoksessa T. Koiranen, M.-L. Husso & E. Korpinen (toim.) Kodin ja koulun yhteistyön monet kasvot.
Tutkiva opettaja 2008 (2) (s. 77–83). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Schleirmacher, F. (1998a). General hermeneutics. Teoksessa A. Bowie (toim.) Friedrich Schleirmacher. Hermeneutics and criticism and other writings (s. 225–
268). Cambridge: University Press.
Schleirmacher, F. (1998b). Hermeneutics and criticism. Teoksessa A. Bowie (toim.) Friedrich Schleirmacher. Hermeneutics and criticism and other writings (s. 1–224). Cambridge: University Press.
Seale, C. (1999). The quality of qualitative research. London: Sage.
Sheldon, S. B. & Epstein, J. L. (2002). Improving Student Behavior and School Discipline with Family and Community Involvement. Education and Urban Society, 35 (1), 4–26. DOI: 10.1177/001312402237212
Sihvonen, E. (2016). Huoli kadonneesta vanhemmuudesta 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa: lasten kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus. Kasvatus & Aika 10 (1), 72–86.
https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68587
Silva, E. B. & Smart, C. (1999). The ‘new’ practices and politics of family life.
Teoksessa E. B. Silva & C. Smart (toim.) The new family? (s. 1–12). London:
Sage.
Smith, J & Wohlstetter, P. (2009). Parent involvement in urban charter schools: A new paradigm or the status quo? US: National Center on School Choice.
http://files.eric.ed.gov/fulltext/ED509552.pdf
Spiegelberg, H. (1965). The phenomenological movement: a historical introduction. (2.
painos). Hague: Nijhoff.
Suomen virallinen tilasto 2018. Erityisopetus. Helsinki: Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/til/erop/2017erop_2017_2018-06-11_tie_001_fi.html Suomen virallinen tilasto 2018. Perheet. Helsinki: Tilastokeskus.
http//www.stat.fi/perh/2018/perh_2018_2019-05-22_laa_001_fi.html Tietosuojalaki 1050/2018. www.finlex.fi
Thrupp, M. (2018). Opettajat ja sosiaalinen eriarvoisuus: pitäisikö yhteiskunnal-lisen kontekstin merkitys unohtaa, pitäisikö sitä väheksyä vai pitäisikö se ottaa aidosti huomioon? Teoksessa R. Rinne, N. Haltia, S. Lempinen & T.
Kaunisto (toim.) Eriarvoistuva maailma – tasa-arvoistava koulu? (s. 47–64).
Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.
Trainor, A. A. (2010). Reexamining the promise of parent participation in spe-cial education: An analysis of cultural and sospe-cial capital. Anthropology &
Education Quarterly, 41 (3), 245–263. DOI: 10.1111/j.l548-1492.2010.01086.x.
Tuittu, A., Klemelä, K., Rinne, R. & Räsänen, M. (2011). Tutkimuskohteena maahanmuuttajien koulutus. Teoksessa K. Klemelä, A. Tuittu, A. Virta &
R. Rinne (toim.) Vieraina koulussa? Monikulttuurinen koulu oppilaiden, vanhempien, opettajien ja rehtorien kokemana (s. 9–34). Turku: Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta.
Tynjälä, P. (1991). Kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien luotettavuudesta.
Kasvatus, 22 (5-6), 387–398.
Tynjälä, P. (2006). Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Teoksessa A. R.
Nummenmaa & J. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen (s. 99–102).
Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos,
van Manen, M. (2006). Researching lived experience: human science for an action sensitive pedagogy. (2. painos) Facaulty of Education, The University of Western Ontario, Canada: The Althouse Press.
Varto, J. (1992). Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä.
Vincent, C. (2017). ’The children have only got one education and you have to make sure it’s a good one’: parenting and parent-school relations in a neoliberal age. Gender and Education, 29(5), 541–557.
DOI: 10.1080/09540253.2016.1274387
Vuorinen, J. (2000). Koti ja koulu keskustelee – jatkoa vanhalle vai jotain uutta?
Teoksessa J. Vuorinen (toim.) Arviointi ja kehityskeskustelu (s. 10-29).
Jyväskylä: PS-kustannus,
Väestöliiton perhebarometri 2018. Helsinki: Väestöliitto.
Välijärvi, J. (2006) Kansankynttilästä tietotyön ammattilaiseksi. Teoksessa A. R.
Nummenmaa & J. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen (s. 9–26).
Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
Wihersaari, J. (2010). Kohtaaminen – opettajuuden ydin? (Väitöskirja, kasvatustieteen tiedekunta). Tampereen yliopisto, Tampere.
LIITTEET
Liite 1. Haastattelujen saatekirje tutkimukseen osallistuneiden rehtoreille Arvoisa rehtori,
opiskelen Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikkaa ja teen pro gradu -tutkielmaa.
Tutkimusaiheeni käsittelee erityisopettajien perhekäsityksiä erityisopettajien näkökul-masta. Ilmiötä ei ole aiemmin Suomessa tutkittu erityisopettajien omien kokemusten kautta, heidän kertomanaan. Toivoisinkin, että voisin haastatella koulunne erityisopet-tajaa tutkimusaineistoani varten. Erityisopettaja NIMI on jo ilmoittanut minulle sähkö-postitse oman suostumuksensa haastatteluun. Tässä sähköpostissa tiedustelen, tarvit-seeko kotikunnassanne/-kaupungissanne lähettää erillistä tutkimuslupahakemusta kouluhallintoon vai riittääkö teidän antama lupa erityisopettajan tutkimushaastatte-luun?
Toteutan tutkimukseni aineistonkeruun nauhoitettuna yksilöhaastatteluna, joka kestää n. 45 minuuttia. Käytän haastattelussa väljää teemarunkoa (ohessa liitteenä), jonka etukäteen lukemalla voi palauttaa mieleen omia työkokemuksiaan yhteistyöstä erilaisten perheiden kanssa. Haastattelussa pyritään keskustelemaan ilmiöstä avoimesti, omaa työtä ja omia kokemuksia pohdiskellen. Tarkoitukseni on kerätä haastatteluai-neisto syys-lokakuussa 2018.
Haastattelu on luottamuksellinen enkä luovuta siinä esille tulevia tunnistettavia seikkoja ulkopuolisten nähtäväksi. Litteroitua haastattelua käytetään vain tähän tutki-mukseen ja haastatteluaineisto hävitetään tietosuoja-asetusten mukaisesti. Aineistoläh-töisiä tutkimustuloksia raportoidessa häivytän ja muutan tunnistetiedot (koulu, erityis-opettaja, oppilaat, huoltajat, perheet) niin, ettei yksittäisiä vastaajia ja esiin tulleita seik-koja voi tunnistaa. Ohessa liitteinä myös nykyisten tietosuoja-asetusten mukainen Jyväs-kylän yliopiston tietosuojailmoitus sekä suostumuslomake.
Toimitan halutessanne valmiin pro gradu -tutkielmani teille ja haastatellulle eri-tyisopettajalle.
Vastaustanne odottaen, ystävällisin terveisin,
Jani Lahtinen [yhteystiedot poistettu]
Liite 2. Haastattelurunko
Jani Lahtinen, erityispedagogiikan opiskelija Jyväskylän yliopisto
Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, erityispedagogiikan laitos Jani Lahtinen
[yhteystiedot poistettu]
Avoin haastattelu pro gradu -tutkielman aineistoksi:
Erityisopettajan kokemuksia yhteistyöstä erilaisten perheiden kanssa
Taustatiedot: sukupuoli, ikä, nykyinen työtehtävä Kerro itsestäsi erityisopettajana ja omasta perheestäsi.
• Millainen on koulutus- ja työhistoriasi?
o Missä olet työskennellyt, missä tehtävissä ja kuinka kauan?
• Millainen on oma perheesi?
o Keitä siihen kuuluu?
• Millaisena koet perheesi merkityksen sinulle?
Haastatteluteema:
Kerro työstäsi perheiden kanssa kodin ja koulun välisessä yhteistyössä.
• Millaista on tehdä yhteistyötä perheiden kanssa?
• Onko yhteistyö perheiden kanssa työsi kannalta merkityksellistä?
• Mitkä taidot auttavat sinua yhteistyössä?
• Millaisina erilaiset perheet näyttäytyvät työssäsi?
• Millaista erilaisuutta tai samuutta olet havainnut perheissä?
o Miten erilaisuus vaikuttaa työhösi?
• Onko suhtautumisesi perheisiin muuttunut työsi kautta?
o Mistä syystä?
Liite 3. Suostumuslomake
[yliopiston logot yms. lomaketiedot poistettu]