Aktiivisen työvoimapolitiikan eräänä tavoitteena on työttömän osaamisen ja työmarkkina-aseman parantaminen. Lisäksi aktiivitoimenpiteiden avulla pyritään parantamaan työnantajan ja työntekijän välistä kohtaamisprosessia, jolloin työtön työnhakija ja avoin työpaikka kohtaavat tehokkaasti ja nopeasti. Tällöin on mahdollista saavuttaa mahdollisimman matala tasapainotyöttömyys. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa on esitelty yleisesti aktiivista työvoimapolitiikkaa sekä mallinnettu teoreettisesti sitä. Aktiivisen työvoimapolitiikan teoriapohja pohjautuu yleisesti Layard-Nickell- tai etsintäteoreettiseen malliin. Etsintäteoreettisen mallin mukaan työttömyyttä selitetään työttömien työn ja yritysten työvoiman etsinnän kautta.
Layard-Nickell-mallin mukaan työttömyys syntyy työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta tietyllä palkkatasolla. Malliin voidaan liittää Beveridge-käyrä, joka kuvaa työttömien työnhakijoiden ja avointen työpaikkojen kohtaamista ja samalla sitä, kuinka hyvin työmarkkinat toimivat. Suomen osalta voidaan havaita, että työmarkkinoiden toimivuus on tämän käyrän mukaan heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden osuus kokonaistyöttömyydestä on kasvanut huolestuttavasti vuosien saatossa. Aktiivisen työvoimapolitiikan avulla voidaan vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä kohdistamalla aktiivitoimenpiteet haluttuun kohderyhmään.
Jotta aktiivisesta työvoimapolitiikasta olisi hyötyä, tulee sen vaikutusten olla positiiviset esimerkiksi työllisyyteen. Perinteinen lähestymistapa tutkimuskentällä on mikrotaloudellinen, jolloin mahdolliset sivuvaikutukset jäävät huomioimatta. Epäsuorat vaikutukset voivat pahimmassa tapauksessa pienentää nettovaikutuksen kokonaistyöllisyyteen mitättömäksi vaikka yksilötasolla aktiivitoimenpiteellä näyttäisi olevan positiivinen vaikutus työllisyyteen. Näin ollen makrotaloudelliselle tutkimukselle on tarvetta.
Kun mallinnetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa ammattiliiton palkkaneuvottelukehyksessä, huomataan, että sillä on palkkoja nostava vaikutus. Pitkäaikaistyöttömiin kohdistetun ATP:n tapauksessa palkkapaine on matalampi verrattuna kohdistamattomaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Työttömän työnhakijan työnetsintätehokkuutta lisäämällä työllisyys nousee ja palkkataso laskee. Näin ollen harjoitettavan aktiivisen työvoimapolitiikan muodolla on merkitystä.
64
Hyvin usein mikrotason tutkimusten mukaan sekä työvoimakoulutuksella että työvoimapalveluilla on suurempi positiivinen vaikutus yksilön työllistymiseen toimenpiteen jälkeen kuin tukihankkeilla, kuten palkkatuilla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tutkimusten mukaan aktiivitoimenpiteiden vaikutukset Euroopassa ovat positiivisia mutta melko pieniä. Lisäksi toimenpiteen luonteella on selkeästi vaikutusta aktiivitoimenpiteen vaikuttavuuteen. Etenkin työvoimakoulutus ja työnhakupalvelut ovat tärkeitä ajatellessa työnhakijan tulevaisuudennäkymiä. Myös suomalaisten tutkimusten mukaan aktiivitoimenpiteiden vaikutukset riippuvat toimenpiteen tyypistä. Lisäksi useat tutkimukset puoltavat näkökulmaa, että sillä on merkitystä, missä vaiheessa työttömyyttä aktiivitoimenpide (etenkin työvoimakoulutus) aloitetaan. Tulosten mukaan optimaalista ei ole aloittaa aktiivitoimenpidettä saman tien, kun henkilö joutuu työttömäksi vaan tulee odottaa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen.
Työvoimapolitiikan makrotaloudellisena tavoitteena on työmarkkinoiden toiminnan parantaminen ja talouden rakennemuutoksista aiheutuvien haitallisten työllisyysvaikutusten ehkäiseminen.
Makrotaloudellisen vaikuttavuustutkimuksen lähtökohtana on aktiivitoimenpiteiden vaikutus tasapainotyöttömyyteen ja -työllisyyteen sekä työvoiman tarjontaan ja palkkaan. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu lähinnä aktiivitoimenpiteiden makrotaloudellisia vaikutuksia palkkaan ja kokonaistyöllisyyteen.
Aktiivisen työvoimapolitiikan vaikutus palkkatasoon tulisi teoriassa olla laskeva, jos aktiivitoimenpiteet nostavat työvoiman tarjontaa. Toisaalta laajamittaiset aktiivitoimenpiteet voivat aiheuttaa ammattiliitoille houkutuksen palkkamaltista luopumiseen, jolloin seurauksena on palkkatason nousu. Palkkavaikutuksen yksiselitteinen määrittely on erittäin vaikeaa, mikä huomataan myös tutkimustulosten erilaisuudesta. Osa tutkimuksista päätyy siihen johtopäätökseen, että aktiivitoimenpiteillä on palkkoja nostava vaikutus. Toisaalta melko monen tutkimuksen mukaan aktiivitoimenpiteellä ei ole mitään tilastollisesti merkitsevää vaikutusta palkkatasoon. Näiden lisäksi osa tutkimuksista päätyy johtopäätökseen, että aktiivitoimenpiteet laskevat palkkatasoa. Tässä tutkielmassa käytettyjen menetelmien avulla on mahdotonta löytää yksiselitteistä vastausta tutkimusongelmaan aktiivisen työvoimapolitiikan makrotaloudellisesta vaikuttavuudesta. Tutkimuskentän ristiriitaisuudesta johtuen onkin tärkeää, että aktiivisen työvoimapolitiikan ja palkkainflaation välistä suhdetta tutkitaan lisää ekonometrisin menetelmin.
65
Aktiivitoimenpide voi parantaa yksittäisen työttömän työllistymisedellytyksiä mutta vaikutus kokonaistyöllisyyteen voi silti olla olematon epäsuorien vaikutusten johdosta, joiden suuruudesta ja suunnasta vallitsee eripuraa tutkimuskentällä. Eräiden tutkijoiden mielestä sivuvaikutusten merkitys kokonaistyöllisyyteen on suuri ja toisten tutkijoiden mielestä sivuvaikutuksia liioitellaan.
Hyvin pieni osa tutkimuksista edes ottaa huomioon sivuvaikutukset, sillä usein ne vain sivuutetaan.
Sivuvaikutusten lisäksi ongelmia tutkimukselle voivat aiheuttaa niin simultaanisuusharha kuin identifiointiongelmat. Mallin oikea spesifiointi onkin erityisen tärkeää estimoitaessa työvoimapolitiikan vaikutuksia makrotasolla. Tutkimus tulee toteuttaa laadukkaalla aineistolla sekä pidemmällä aikavälillä kuin aikaisemmat tutkimukset. Etenkin sekä 1990-luvun laman että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun taantuman huomioiminen estimoinneissa on mielenkiintoista.
Aktiivitoimenpiteiden vaikutukset niin mikro- kuin makrotasolla vaihtelevat eri tutkimusten perusteella. Aktiivisilla toimenpiteillä näyttäisi kuitenkin olevan jonkinlaisia positiivisia vaikutuksia henkilön työllistymiseen. Onkin tärkeää tutkia lisää toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia etenkin makrotasolla, jotta uudistusten tarpeellisuudesta ja onnistuneisuudesta voidaan varmistua.
66
LÄHDELUETTELO
Blanchard, O. & Diamond, P. (1989). The Beveridge curve. Brookings Papers on Economic Activity, 1, 1–79.
Blundell, R., Costa Dias, M., Meghir, C. & Van Reenen, J. (2004). Evaluating the Employment Impact of a Mandatory Job Search Program. Journal of the European Economic Association, 2, 4, 569–606.
Boeri, T. & van Ours, J. (2008). The Economics of Imperfect Labor Markets. Princeton University Press.
Cahuc, P. & Zylberberg, A. (2004). Labor Economics. Cambridge. MA: MIT Press.
Calmfors, L. (1994). Active Labour Market Policy and Unemployment - A Framework for the Analysis of Crucial Design Features. OECD Economic Studies, 22, 7–47.
Calmfors, L. & Forslund, A. (1991). Real-wage Determination and Labour Market Policies: The Swedish Experience. Economic Journal, 101, 1130–1148.
Calmfors, L., Forslund, A. & Hemström, M. (2001). Does active labour market policy work? Lessons from the Swedish experiences. Swedish Economic Policy Review, 8,. 2, 61–124.
Calmfors, L. & Lang, H. (1995). Macroeconomic Effects of Active Labour Market Programmes in a Union Wage-setting Model. The Economic Journal, 105, 601–619.
Calmfors, L. & Skedinger, P. (1995). Does active labour market policy increase employment?
Theoretical considerations and some empirical evidence from Sweden. Oxford Review of Economic Policy, 11, 91–109
67
Card, D., Kluve, J. & Weber, A. (2009). Active Labor Market Policy Evaluations: A Meta-Analysis. IZA Discussion paper, 4002.
Diamond, P., A. (1982a). Aggregate Demand Management in Search Equilibrium. Journal of Political Economy, 90, 5, 881–94.
Diamond, P., A. (1982b). Wage Determination and Efficiency in Search Equilibrium. Review of Economic Studies, 49, 2, 217–27.
Gerfin, M. & Lechner, M. (2000). Microeconometric evaluation of the active labour market policy in Switzerland. IZA Discussion paper, 154. IZA: Bonn.
Gorter, C. & Kalb, G. R. J. (1996). Estimating the Effect of Counselling and Monitoring the Unemployed using a Job Search Model. Journal of Human Resources, 31, 590–610.
Eriksson, T. & Pehkonen, J. (1995). Unemployment Flowns in Finland, 1969–95: A Time-Series Analysis’. Paper presented in the 7th EALE conference in Lyon.
Eriksson, T., Suvanto, A. & Vartia, P. (1990). Wage Formation in Finland. Teoksessa L. Calmfors (toim.) Wage Formation and Macroeconomic Policy in the Nordic Countries. 189–230. Oxford.
Euroopan komissio, 2005. Study on effectiveness of ALPMs. Research project for the European Commission, DG Employment, Social Affairs and Equal opportunities.
68
Forslund, A. & Kolm, A-S. (2000). Active labour market policies and real-wage determination - Swedish evidence. IFAU working paper 2000:7.
Forslund, A. & Krueger, A., B. (2008). Did Active Labour Market Policies Help Sweden Rebound from the Depression of the Early 1990s?. CEPS Working Paper, 158.
Heinonen, E., Hämäläinen, K., Räisänen, H., Sihto, M. & Tuomala, J. (2004). Mitä on työvoimapolitiikka? Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-julkaisuja, 38.
Hämäläinen, K. (1998). Aktiivinen työvoimapolitiikka Suomen työmarkkinoilla - Taloustieteen näkökulmia ja tutkimustuloksia. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA, Sarja C, 77.
Hämäläinen, K. & Ollikainen, V. (2004). Vocational Labour Market Training in Promoting Youth Employment. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-tutkimuksia, 115.
Hämäläinen, K. & Tuomala, J. (2006). Työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi.
Työministeriö, työpoliittinen tutkimus, 315.
Hämäläinen, K. & Tuomala, J. (2007). Vocational Labour Market Training In Promoting Youth Employment. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-tutkimuksia, 77.
Ilmakunnas, S., Kröger, O. & Rauhanen, T. (toim.) (2009). Talouden rakenteet 2009. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-julkaisuja, 55.
69
Johansson, S., Lundborg, P. & Zetterberg, J. (1999). Massarbetslöshetens karaktär. FIEF.
Stockholm.
Johnson, G. E. & Layard, R. (1986). The Natural Rate of Unemployment: Explanation and Policy.
Handbook of Labor Economics, 921–999.
Kilponen, J. & Vanhala, J. (2009). Productivity and job flows: heterogeneity of new hires and continuing jobs in the business cycle. Bank of Finland Research Discussion Papers, 15.
Kluve, J. & Schmidt, C., M. (2002). Can training and employment subsidies combat European unemployment?. Economic Policy, 35, 411–448.
Layard, R. & Nickell, S. (1986). Unemployment in Britain. Economica, 53, 121–169.
Layard, R., Nickell, S. & Jackman, R. (2005). Unemployment: Macroeconomic Performance and The Labour Market. 2nd edn. Oxford: Oxford University.
Maré, D., C. (2005). Indirect Effects of Active Labour Market Policies. Motu Economic and Public Policy Research, Motu Working Paper, 05–01.
Martin, J., P. (2000). What works among Active Labour Market Policies: Evidence from OECD-countries’ experiences. OECD Economic Studies, 30, 2000/I.
70
Mortensen, D., T. (1982a). The Matching Process as a Non-Cooperative Bargaining Game.
Teoksessa J.J. McCall (toim.) The Economics of Information and Uncertainty. New York: University of Chicago Press.
Mortensen, D., T. (1982b). Property Rights and Efficiency in Mating, Racing and Related Games.
American Economic Review, 72, 968–79.
Mortensen, D., T. & Pissarides, C., A. (1994). Job Creation and Job Destruction in the Theory of Unemployment. Review of Economic Studies, 61, 397–415.
OECD (1964). Resolution of the Council on Manpower Policy as a Means for the Promotion of Economic Growth. OECD, Acts of the Organisation, 4. Pariisi.
OECD (2010). Labour market programmes: expenditure and participants. OECD Employment and Labour Market Statistics (tietokanta).
Ohlsson, H. (1995). Labor market policy, unemployment and wages - a VAR model for Sweden 1969–1990. Mimeo, Department of Economics, Uppsala University.
Pehkonen, J. (1994). Long-term Unemployment in Finland: a Macroeconomic View. Teoksessa Eriksson, T., Leppänen, S. & Tossavainen, P. (toim.). Proceedings of the Symposium on Unemployment. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT-Julkaisuja, 14.
Pehkonen, J. (1999). Wage formation in Finland, 1960–1994. Finnish Economic Papers, 12, 12.
71
Petrongolo, B. and Pissarides, C. (2001). Looking into the black box: a survey of the matching function. Journal of Economic Literature, 39, 390–431.
Pissarides, C., A. (1979). Job Matchings with State Employment Agencies and Random Search.
Economic Journal, 89, 818–833.
Pissarides, C., A. (1985). Short-Run Equilibrium Dynamics of Unemployment, Vacancies and Real Wages. American Economic Review, 75, 676–90.
Pissarides, C. 2000. Equilibrium Unemployment Theory. 2nd edn. Cambridge. MA: MIT Press.
Rødseth, A. & Nymoen, R. (1999). Nordic wage formation and unemployment severn years later.
Memorandum 10/99. Sosialøkonomisk institutt, Oslo University.
Rosholm, M. (1999). Evaluating subsidized employment programmes in the private and public sector. mimeo. Center for Labour Market and Social Research. Aarhus.
Shimer, R. (2005). The Cyclical Behavior of Equilibrium Unemployment and Vacancies. The American Economic Review, 95, 1, 25−49.
Skog, H. & Räisänen, H. (1997). Toimivampiin työmarkkinoihin. Työministeriö. Helsinki.
Somervuori, E. (1996). Aktiivinen työvoimapolitiikka ja työttömyys OECD-maissa. Valtion taloudellinen tutkimuskesku, VATT-tutkimuksia, 34.
Työ- ja elinkeinoministeriö (2010a). http://www.tem.fi/index.phtml?s=2305. 26.4.2011.
72
Työ- ja elinkeinoministeriö (2010b). Työpoliittinen aikakauskirja, 3. Kuviot ja taulukot.
http://www.tem.fi/files/27878/kuviot.pdf 26.4.2011.
Työ- ja elinkeinotoimisto. www.mol.fi 26.4.2011.
Van den Berg, G.,J. & van der Klaauw, B. (2001). Counselling and monitoring of unemployed workers: Theory and evidence from a social experiment. IZA Discussion paper, 374. IZA: Bonn.
73
LIITTEET
Liite 1. Työvoima ja työvoimaosuudet vuosina 1992-2009 sekä työttömyysasteet