Tämän tutkimuksen tehtävä oli selvittää Dumitru Staniloaen kolminaisuusoppia Ju-malan intertrinitaarisuudesta käsin. Systemaattisen analyysin avulla pyrittiin osoitta-maan kuinka Staniloae perustelee Jumalan tuntemisen edellytykset ja miten Jumalan sisäinen elämä on teologian tiedon avulla ymmärrettävissä. Staniloae tuo teologias-saan esille Jumalan tuntemisen erilaiset teoriat ja ihmisen vaikeuden lähestyä Juma-laa. Jumalan kolminaisuuden sisäinen todellisuus on Staniloaen ajattelussa lähestyt-tävissä apofaattisen ja katafaattisen teologian avulla. Erityisesti Staniloae korostaa apofaattisen, mystisen tiedon kautta saavutettavan ymmärryksen ensisijaisuutta Ju-malasta mutta ei sulje pois katafaattisen tiedon kykyä olla tukena kokonaisvaltai-semmassa Jumalan olemuksen ymmärtämisessä. Staniloae painottaa, että Jumala, joka on kolmiyhteinen ja kaiken luodun ulkopuolella elävä todellisuus, on tuonut it-sensä ihmisten tietoisuuteen yliluonnollisen ilmoituksen kautta. Jumalan tuntemisen keskeisin lähtökohta Staniloaella on Kristuksessa paljastunut jumalallinen todelli-suus. Jumalan Sanan inkarnaatio on antanut ihmisille mahdollisuuden tuntea Kristuk-sen kautta jumalallinen todellisuus ja päästä kolmiyhteiKristuk-sen Jumalan yhteyteen. Stani-loaen ajattelusta käy ilmi, että ihminen voi lähestyä Jumalaa järjen ja mystiikan tie-don avulla mutta itse Jumala on se, joka todellisuudessa tuo itsensä julki ja paljastaa ihmisille itsensä.
Kolmiyhteinen Jumala on Staniloaen teoriassa persoonallinen Jumala. Staniloae liit-tyy John Meyendorffin ja Vladimir Losskyn uuspalamistiseen personalismi ajatte-luun korostaessaan Jumalan olevan perimmäiseltä todellisuudeltaan persoonallinen.
Staniloaen mukaan Jumala on kaikkein korkein persoonallinen todellisuus. Juuri per-soona tekee Jumalasta täydellisimmän olemassa olevan todellisuuden. Jumala, joka on persoonaton, ei saavuta Staniloaen ajattelussa täydellisyyttä verrattaessa sitä kol-miyhteiseen, persoonalliseen Jumalaan. Jumala tulee määritellä persoonaksi Stani-loaen teoriassa, koska ilman persoonallista Jumalaa ei olisi olemassa persoonallista yhteyttä ihmisten ja Jumalan välillä eikä Jumalan sisäistä persoonallista kanssakäyn-tiä. Staniloaen ajattelussa Jumalan perikoreesi eli jumalallisten persoonien välinen suhde rakentuu Jumalan persoonallisen olemuksen olettamukselle ja ajatukselle, että Jumalan persoonien keskinäinen suhde muodostaa täydellisen, rakkaudellisen ja kaikkea olemassaoloa kannattelevan todellisuuden.
54
Jumalan persoonien välistä suhdetta voidaan ymmärtää määrittelemällä Jumalan olemusta ajan, tilan, rakkauden ja pyhyyden kautta. Staniloae pitää tärkeänä katafaat-tista teologiaa eli jumalallisten attribuuttien määrittelyä, koska niiden avulla ymmär-rys Jumalan sisäisestä todellisuudesta syvenee. Staniloae käsittelee jumalallisia attri-buutteja vertailemalla Jumalan ja ihmisen todellisuuden välisiä eroja. Esimerkiksi aika näyttäytyy erilaisena ihmisten maailmassa kuin Jumalan ikuisuuden kautta.
Myös tilan hahmottaminen ja ympäröivässä tilassa eläminen havainnoituu ihmisen todellisuudesta käsin täysin jumalallisten persoonien kokemasta tilasta poikkeavalla tavalla. Aika ja tila ikään kuin sitovat ihmiset omaan maailmaansa ja erottavat heidät Jumalan läheisyydestä mutta samalla Staniloaen mukaan aika ja tila antavat ihmisille mahdollisuuden liikkua kohti Jumalaa, oppia tuntemaan hänet tässä elämässä ja lo-pulta partisipoimaan jumalalliseen ikuisuuteen sekä tilattomuuteen. Kristus on portti-na ihmisen ja Jumalan välillä ja Hän ohjaa ihmisiä kulkemaan ajan ja tilan läpi Juma-lan todellisuuteen, osallisuuteen JumaJuma-lan kolmiyhteisestä elämästä.
Staniloae kirjoittaa pyhyyden merkityksestä Jumalassa ja ihmisessä. Kolmiyhteinen Jumala on pyhyyden lähde ja kaiken maailmassa näkyvän pyhyyden alku. Pyhyydes-tä puhuttaessa Staniloae haluaa korostaa, etPyhyydes-tä pyhyys on ymmärretPyhyydes-tävä palamistisen ousia-energeia erottelun kautta. Jumalan sisäinen pyhyys on ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa mutta pyhyys, joka elää maailmassa on ihmisen koettavissa. Kol-miyhteisen Jumalan energioiden avulla ihmisille paljastuu todellisuus, pyhyys ja rak-kaus. Jumala tekee ihmisestä pyhän ja ihmisen pyhyyden avulla maailmasta tulee myös pyhä. Staniloaen teologiassa Jumala toimii pyhyytensä kautta, jotta niin ihmi-set kuin myös maailma tulisi pyhäksi ja yhdistyisi Häneen.
Staniloaen keskeisimpiä Jumalan todellisuutta kuvaavia käsitteitä ovat Jumalaan lii-tetyt attribuutit, pyhyys ja ennen kaikkea rakkaus. Rakkaus on kolmiyhteisen Juma-lan olemusta kantava tekijä. Jos Jumala ei olisi rakkaus ja kaiken rakkauden lähde, eivät ihmisetkään tuntisi rakkautta maailmassa. Staniloaen ajatteluun vaikuttava pa-lamistinen jumalallisen sisäisen todellisuuden ja ulospäin suuntautuvien energioiden erottelu näkyy juuri rakkauden liikkumisen kautta. Jumalan sisäinen, persoonien vä-linen rakkaus on ihmisille syvimmältä olemukseltaan tuntematon mutta energiat, jot-ka Jumala maailmaan lähettää tekevät rakjot-kauden voiman tunnetuksi myös ihmisten keskuudessa.
55
Staniloaen keskeisin sanoma on korostaa Jumalan persoonien välisen rakkauden merkitystä ja jumalallisen rakkauden resiprookista luonnetta. Jumalassa persoonat jakavat kaiken keskenään, niin myös rakkauden. Rakkaus on jumalallisten persooni-en välistä liikettä toisiaan kohti. Rakkaus saa aikaan spersooni-en, että persoonat voivat saa-vuttaa toisiinsa nähden perikoreettisen suhteen ja elää molemminpuolisessa ja toinen toisensa jakavassa suhteessa. Staniloaen mukaan ihmisten tulisi elää maailmassa kolmiyhteisen Jumalan sisäisen rakkauden mallin mukaan ja pyrkiä syvään yhteyteen toinen toistensa kanssa. Jumala on täydellinen rakkaus ja tuo rakkaus saavuttaa täyt-tymyksensä kun ihmiset keskinäisen huolenpidon kautta ja toisiaan rakastaen saavut-tavat Pyhän Kolminaisuuden kaltaisen tilan. Jumala ei pyri vaan säilyttämään sisäistä harmoniaansa vaan kutsuu ihmiset rakkaudelliseen yhteyteensä ja saavuttamaan kauden ykseys. Kristus on ihmisille inkarnoitumisensa kautta osoittanut Jumalan rak-kauden voiman ja Kristuksen avulla ihmiset voivat nousta kohti täydellisempää ym-märrystä jumalallisesta rakkaudesta ja kolmiyhteisestä todellisuudesta.
Tässä tutkimuksessa keskitytään Staniloaen teologisen ajattelun tutkimisessa erityi-sesti intertrinitaarisen rakkauden selvittämiseen. Staniloaen tarkoitus on luoda koko-naisvaltainen kuva Kolmiyhteisen Jumalan sisäisestä dynamiikasta. Hän tuo ilmi Ju-malan kolme persoonaa mutta samalla korostaa kolmen jumalallisen persoonan yk-seyttä ja Jumalan olemuksen ei panteistista luonnetta. Jumala ei ole kolme Jumalaa vaan yksi, joka koostuu kolmesta itsenäisestä jumalallisesta persoonasta. Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala muodostavat kolmiyhteisen Jumalan keskuksen.
Staniloaen mukaan jumalallisen triniteetin sisäinen dynamiikka tulee ymmärrettäväk-si määrittelemällä kolminaisuuden persoonien suhteet.
Staniloae määrittelee Jumalan sisäiset suhteet käyttäen jumalallisista persoonista ni-mityksiä Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Myöhemmin määritelles-sään intertrinitaarista, perikoreettista suhdetta Staniloaen käyttää persoonista myös käsitteitä subjekti ja objekti sekä pronomineja minä, sinä ja hän. Kolmiyhteisessä Jumalassa kaikilla persoonilla on oma paikkansa. Isä Jumala on Luoja, Poika Jumala Lunastaja ja Pyhä Henki Pyhittäjä. Staniloae tuo esille persoonien Isä Jumalan ja Poika Jumalan suhteen erityislaatuisuuden. Poika Jumala on Isä Jumalan viisaus ja syvän, kaiken jakavan rakkauden kohde. Isä ja Poika Jumala lahjoittavat itsensä toi-silleen täydellisesti ja osoittavat kokonaisvaltaista rakkautta keskinäisessä suhtees-saan. Kuitenkaan kahden jumalallisen persoonan toisilleen omistautuminen ja rakka-56
us ei vielä Staniloaen mukaan saavuta täydellisyyttä vaan kolmas persoona, eli Pyhä Henki täydentää jumalallisen rakkauden. Pyhä Henki ja Poika Jumala ovat keskeises-sä asemassa kolmiyhteisen Jumalan intertrinitaarisen todellisuuden ymmärtämiseskeskeises-sä.
Pyhä Henki on täydellinen ja tasa-arvoinen persoona Jumalan kolminaisuudessa. Py-hä Henki toimii Isä Jumalan ja Poika Jumalan rakkauden kohteena sekä itse rakkau-tena persoonien välillä. Ilman jumalallista kolmatta persoonaa, Pyhää Henkeä, ei Ju-mala voisi rakastaa persoonissaan toinen toistaan kokonaisvaltaisesti. Pyhä Henki antaa Isä Jumalan ja Poika Jumalan rakkaudelle tien kohdistua myös ulospäin kohti kolmatta jumalallista persoonaa ja kohti maailmaa. Pyhä Henki estää Isä Jumalaa ja Poika Jumalaa sulautumasta toisiinsa epämääräiseksi rakkauden kokonaisuudeksi.
Jumala tarvitsee Pyhän Hengen läsnäoloa, koska jumalalliset persoonat Isä ja Poika Jumala sulautuvat rakkaudessa niin täysin yhdeksi, että kolmas persoona on välttä-mätön, kolminaisuuden kokonaisuutta kannatteleva sekä myös persoonien omaa olemusta selkeyttävä tekijä. Kolminaisuuden sisäinen todellisuus rakentuu kaikkien kolmen persoonan väliselle keskinäiselle toinen toisensa läpäisevälle ja rakkaudelli-selle suhteelle.
Staniloae korostaa kaikkien jumalallisten hypostaasien persoonallista olemusta. Py-hän Henki tulee siksi myös ymmärtää persoonaksi eikä pelkäksi rakkaudeksi Isä Ju-malan ja Poika JuJu-malan välillä. Pyhän Hengen tehtävä on ennen kaikkea kannatella rakkautta, joka liikkuu dynaamisesti persoonien välillä. Jatkuva liike ja virtaus ku-vastavat Pyhän Hengen toimintaa Jumalan sisäisessä kuin myös maailmaan kohdis-tuvassa toiminnassa. Staniloae pyrkii selventämään Pyhän Hengen ja toisten jumalal-listen persoonien välistä suhdetta ottamalla kantaa filioque kysymykseen.
Filioque problematiikkaan Staniloae ottaa selkeän kannan ja määrittelee Jumalan persoonien suhteet toisiinsa liikkeen ja levon käsittein avulla. Isä Jumala on sekä Poika Jumalan että Pyhän Hengen lähde. Isä Jumalasta syntyy Poika ja Isä myös henkäisee Pyhän Hengen. Poika Jumalan ja Pyhän Hengen keskinäinen suhde ja fi-lioque kysymyksen ongelma avautuu Staniloaella ajatukseen, että Pyhä Henki lähtee Isä Jumalasta ja kulkee Poika Jumalan kautta. Dynaaminen liike toimii Isästä Pojan kautta maailmaan. Pyhää Hengeä kuvaa jatkuva liike Isän ja Pojan välillä mutta Sta-niloae tuo esille myös ajatuksen Pyhän Hengen levosta Pojassa. Se, että Pyhä Henki kulkee Pojan kautta ja lepää Pojassa saa aikaan sen, että myös Isä saavuttaa levon 57
Hengen kautta Pojassaan. Staniloae tuo levon ja liikkeen ajatuksen Jumalan kolmi-naisuuden sisäiseen todellisuuteen.
Staniloae tuo esille selkeästi ortodoksisen opetuksen filioque kysymyksestä mutta osoittaa kuitenkin ymmärtävänsä roomalaiskatolisen kirkon sekä läntisen protestant-tisen kirkon ajatuksia. Staniloae pyrkii johdonmukaisesti kuvaamaan roomalaiskato-lisen kirkon virheet filioque tulkinnassaan ja osoittaa myös kritiikkiä protestanttista tulkintaa kohtaan. Sekä protestanttinen että roomalaiskatolinen kirkko ovat tulkinneet Pyhän Hengen kulun kolminaisuutta epätasapainottavalla tavalla korostaen liikaa Po-jan asemaa Pyhän Hengen lähteenä. Staniloae tähdentää, että Pyhä Henki lähtee Isäs-tä mutta ainoastaan lepää Pojassa, ei suoranaisesti lähde Pojan olemuksesta. Stani-loaella on selkeä pyrkimys dialogiin ja filioque ongelman ekumeeniseen ymmärtämi-seen vaikka hänen kirjoituksissaan tuodaankin esille kritiikkiä vääristä intertrinitaari-sen todellisuuden tulkinnoista.
Staniloaen teologinen tulkinta intertrinitaarisen Jumalan sisäisestä todellisuudesta tulee ilmi intersubjektiivisuuden ja perikoreesin käsitteiden määrittelyssä. Staniloaen mukaan intersubjektiivisuus Jumalassa on jumalallisten persoonien välistä täydellistä olemuksensa jakamista toisilleen ja keskinäistä puhtaiden subjektien välistä yhteyttä.
Jumalan persoonista kukaan ei ole toiselle persoonalle objekti vaan kaikki persoonat jakavat keskenään toisensa olemuksen ja ovat tasa-arvoisessa intersubjektiivisessa suhteessa toisiinsa. Intersubjektiivisuuden olemukseen kuuluu, että Jumalan persoo-nat (subjektit) sulautuvat toisiinsa mutta säilyttävät silti samanaikaisesti oman erityis-laatuisuuden omina persooninaan.
Staniloae käyttää myös käsitettä perikoreesi ja perikoreettinen liike kuvatessaan tar-kemmin Jumalan intertrinitaarista tilaa. Perikoreettisella liikeellä Staniloae tarkoittaa Jumalan persoonien jatkuvaa toinen toisensa ympärillä ja toinen toisensa läpäisevää liikettä. Staniloaen mukaan perikoreesi on Jumalan persoonien täydellistä lahjoitta-mista toisilleen, jopa niin, että persoonat sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Stani-loaen ajatuksena on, että Jumalan todellisuus on kolmen persoonan kautta käsitettä-vissä mutta samalla yksi todellisuus. Jumala on Staniloaen mukaan yksi mutta pitää sisällään kolme persoonaa. Kolme jumalallista subjektia muodostavat yhden jumalal-lisen ”minän”, joka on Jumala.
58
Staniloae ottaa kantaa myös venäläisen sofiologisen koulukunnan herättämään kes-kusteluun Jumalan persoonien lukumäärästä; siitä voisiko Jumalassa olla useampia-kin kuin kolme persoonaa. Tähän Staniloae ottaa selkeän kannan ja korostaa, että täydellisyys muodostuu kolmen persoonan perikoreettisesta yhteydestä, eikä neljän tai useamman persoonan läsnäololle ole tarvetta Jumalan sisäisessä todellisuudessa.
Staniloae seuraa Pavel Florenskyn ajatuksia ja ymmärtää potentiaalisen neljännen persoonan läsnäolon jumalallisessa kolminaisuudessa mutta toteaa, että se ei ole ju-malallisten ydin persoonien väliselle dynamiikalle välttämätön. Ennen kaikkea Stani-loae tuo esille, että Jumalan sisäinen todellisuus on moniulotteinen ja teoriat sofiolo-gisen koulukunnan sisällä ovat moninaisia mutta kolmiyhteinen Jumala on itsessään täydellinen ja muuttumaton intertrinitaarinen rakkaus.
Staniloae korostaa rakkauden asemaa keskeisenä teemanaan jumalallisen todellisuu-den hahmottamisessa. Kolmiyhteisen Jumalan rakkaus on mallina ihmisille kuinka hänen tulisi rakastaa toisia ihmisiä ja lähimmäisiään. Jumalassa persoonien välinen kokonaisvaltainen rakkaus ja keskinäinen lahjoittaminen synnyttää iloa. Jumalassa voidaan sanoa olevan rakkaudellinen ilon tila, koska jumalallisista persoonista kaikki haluavat osoittaa toisilleen puhdasta rakkautta ja itsensä lahjoittamista. Keskeisenä asiana Staniloae pitää Jumalan persoonien kykyä antaa rakkautta sekä ottaa sitä toi-silta persoonilta vastaan. Staniloae kuvaa lapsen ja hänen vanhempien välistä rakka-utta parhaaksi esimerkiksi ihmisten keskuudessa vastavuoroisesta rakkaudesta. Ilman vastavuoroista rakkautta ei Jumala voisi olla täydellinen. Ihmiset eivät pysty niin puhtaaseen rakkauteen kuin Jumala mutta Jumalan intertrinitaarinen rakkaus on ih-misille jatkuvan tavoittelun ja kaipauksen malli.
Staniloaen teologinen ajattelu Jumalan sisäistrinitaarisuudesta perustelee myös maa-ilmassa tapahtuvaa Jumalan toimintaa. Staniloae viittaa teksteissään ekonomiseen triniteettioppiin, mikä tarkoittaa jumalallisen kolminaisuuden työtä maailmassa. Pa-lamistisen ousia- energeia erotukseen perustuva ekonominen triniteettioppi on tärke-ässä asemassa kokonaisvaltaisen Jumalan toiminnan ymmärtämisessä. Intertrinitaari-nen todellisuus on Staniloaen teologian tutkimuskohteista vain yksi kiinnostuksen kohde. Staniloae käsittelee laajemmin myös ihmisen, maailman ja Jumalan välisiä suhteita eli ekonomista triniteettiä.
59
LÄHTEET Staniloae, Dumitru
VC The Victory of the Cross.1976. Oxford: SLG Press. Convent of the Incarnation.
PH Prayer and Holiness. The Icon of Man Renewed in God. 1987.
Oxford: SLG Press. Convent of the Incarnation.
TC1 Trinitarian Relations and The Life of The Church. Originally published in Romanian in Ortodoxa 16 (1964), 505-525. The-ology and the Church. 1980. Translated by Robert Barringer.
Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC2 The Holy Spirit and The Sobornicity of The Church. Origi-nally published in Romanian in Ortodoxa 19 (1967), 32-48.
Theology and the Church. 1980. Translated by Robert Bar-ringer. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC3 The Holy Trinity: Structure of Supreme Love. Originally pub-lished in Romanian in Studii Theologice 22 (1970), 333-353.
Theology and the Church. 1980. Translated by Robert Bar-ringer. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC4 Revelation Through Acts, Words and Images. Originally pub-lished in Romanian in Ortodoxa 20 (1968), 347-377. Theology and the Church. 1980. Translated by Robert Barringer. Crest-wood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC5 Revelation as Gift and Promise. Originally published in Ro-manian in Ortodoxa 21 (1969), 179-196. Theology and the Church. 1980. Translated by Robert Barringer. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC6 The Orthodox Doctrine of Salvation and Its Implications for Christian Diakonia in the World. Originally published in Ro-manian in Ortodoxa 24 (1972), 195-212. Theology and the Church. 1980. Translated by Robert Barringer. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
TC7 The Problems and Perspectives of Orthodox Theology. Origi-nally published in the present English translation in the Altar Almanach, a publication of the Romanian parish in London, England, vol.2 (1971-1972), 40-50. Theology and the Church.
60
1980. Translated by Robert Barringer. Crestwood, New York:
St. Vladimir’s Seminary Press.
EG1 The Experience of God. Orthodox Dogmatic Theology. Vol.1.
Revelation and Knowledge of the Triune God. 1998. Transla-tion of Teologica dogmatica ortodoxa, 1978. Translated by Ioan Ioanita ja Robert Barringer. Brookline, Massachusetts:
Holy Cross Orthodox Press.
EG2 The Experience of God. Orthodox Dogmatic Theology. Vol.2.
The World: Creation and Deification.2000. Translation of Te-ologica dogmatica ortodoxa, 1978. Translated by Ioan Ioanita, Robert Barringer. Brookline, Massachusetts: Holy Cross Or-thodox Press.
KIRJALLISUUS Allachin A.M.
1982 Prayer and Holiness. The Icon of Man Renewed in God. 1987.
[esipuhe]. Oxford: SLG Press. Convent of the Incarnation.
Annala, Pauli
2001 Antiikin teologinen perintö. Kristillisen platonismin viisi vuo-sisataa. Helsinki: Yliopistopaino.
Arseni, Arkkimandriitta
1999 Ortodoksinen sanasto. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Azkoul, Michael
1986 The Teachings of the Holy Orthodox Church. Vol1. God, Creation, Old Israel, Christ. Published by Dormition Skete, Buena Vista, co.
Berdyaev, Nicolas
1972 Freedom and the Spirit. Translated by Olivier Fielding Clarke.
New York: A Division of Arno Press, Inc.
61
Bobrinskoy, Boris
1999 The Mystery of the Trinity, Trinitarian Experience and Vision in the Biblical and Patristic Tradition. Translated by Anthony P. Gythiel. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
2003 The Compassion of the Father. Translated by Anthony P.
Gythiel. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
Bria, Ion
2000 Translation of Teologica dogmatica ortodoxa, 1978. The Ex-perience of God. Orthodox Dogmatic Theology. Vol.2. The World: Creation and Deification. [esipuhe] Brookline, Massa-chusetts: Holy Cross Orthodox Press.
Bulgakov, Sergei
2004 The Comforter. [Alkuperäispainos 1936.] Translated by Boris Jakim. Cambridge, U.K.: William B. Eerdemans Publishing Company.
Guroian Vigen
1987 Incarnate Love: Essays in orthodox ethics. Notre Dame, Indi-ana: University of Notre Dame Press.
Kamppuri, Hannu
1988 Metheksis. Partisipaation teema John Myendorffin neopala-mismissa. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 157. Helsinki.
Kirjavainen, Heikki
1983 Uskon ja tiedon samanaikaisuus. Totuus-, perustelu- ja var-muusehdon esiintymisiä uskonnollisen uskon määrittelyssä an-tiikista korkeaskolastiikkaan. Suomalaisen teologisen kirjalli-suusseuran julkaisuja 137. Helsinki.
62
Kotiranta, Matti
1995 Persoona Perikoreesina. Vladimir Losskyn kolminaisuuskäsi-tys ja sen suhde palamistiseen ja venäläiseen uskonnonfiloso-fiaan. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 197. Helsinki.
Krivosein, Vasili
2002 Pyhittäjä Simeon uusi teologi. Suomentanut Irmeli Talasjoki.
Valamon Luostarin julkaisuja 91. Jyväskylä: Gummerus kirja-paino Oy.
Lossky, Vladimir
1968 The Mystical Theology of the Eastern Church. Cambridge &
London: James Clarke & Co. Ltd.
1974 In The Image and Likeness of God. New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
1978 Orthodox Theology: An Introduction. Translated by Ian and Ithita Kesarcodi-Watson. Crestwood, New York: St. Vladi-mir’s Seminary Press.
Maloney, George A.
1990 Hesykasmi Venäjällä. Nil Sorskin hengellinen elämä. Suo-mentanut Pia Koskinen-Launonen. Pieksämäki: Valamon luos-tarin julkaisuja 39.
Meyendorff, John
1980 Theology and the Church. Translated by Robert Barringer.
[esipuhe]. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Seminary Press.
1983 The Triads. [esipuhe] SPCK London, Great Britain.
1987 Bysantin teologia. Opillisia kysymyksiä. Suomentanut Ritva Orfanos. [alkuteos: Byzantine Theology]. Heinävesi: Valamon Luostarin julkaisuja 26.
63
Moltman, Jürgen
1981 The Trinity and the Kingdom of God. The Doctrine of God.
Translated by Margaret Kohl from the original German edition Trinität und Reich Gottes. London: SCM Press, Ltd.
Oh, Peter. S
2006 Karl Barth’s Trinitarian Theology. A Study in Karl Barth’s Analogical use of the Trinitarian Relation. Published by T&T Clark.
Palamas, Gregorios
The Triads. Translated by Nicholas Gendle, 1983. SPCK Lon-don, Great Britain.
Pseudo- Dionysius
Pseudo- Dionysius: complete works. 1987. The Divine Names.
Translation by Colm Luibheid. New York: Paulist Press.
Sakharov, Nicholas V.
2002 I love, therefore I am. The Theological Legacy of Archiman-drite Sophrony. Crestwood, New York: St. Vladimir’s Semi-nary Press.
Stavropoulos, Christoforos
1976 Partakers of divine nature. Translated by Dr. Stanley Harakas, Minneapolis: Light and Life publishing company.
Tavast, Timo
2006 Ajassa identifioituva Jumala. Robert W. Jensonin trinitettiop-pi. Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja N:o 14.
Teinonen, Seppo A.
1999 Teologian sanakirja. 7400 termiä. Helsinki: Kirjapaja.
64
Toiviainen, Sakari
1988 Kuvasta kaltaisuuteen. Via mystica Kallistos Waren mukaan.
Joensuu: Ortodoksisen kulttuurin säätiön julkaisuja N:o 3.
Ware, Kallistos
1985 Ortodoksinen tie. Suomennus Matti Sidoroff. Pieksämäki.
1998 The Experience of God. Orthodox Dogmatic Theology. Vol.1.
Revelation and Knowledge of the Triune God. [esipuhe]
Brookline, Massachusetts: Holy Cross Orthodox Press.
65
66