7 Pohdintaa
7.2 Lisätutkimusaiheita
Kuusikymmentä vuotta kestäneen keskustelun tarkastelu neljän esimerkkimittarin avulla on ehkä perusteltua, kun kyseessä on pro gradu -työ, mutta kattavan historiallisen jatkumon rakentaminen hyvinvoinnin ja kehityksen mittareista vaatisi laajemman aineiston.
Toisaalta kovin kattavaa eli keskustelun eri polkuja yhtä aikaa huomioon ottavaa tarkastelua ei välttämättä kannata lähteä tekemään, niin laaja kirjo erilaisia näkemyksiä ja
lähestymistapoja aiheen historiaan liittyy. Kuitenkin myös tässä tehdyn ympäristömuuttujien tarkasteluun liittyvän rajauksen puitteissa syvennettävää olisi paljon. Erityisesti 80-lukuun liittyviä hyvinvoinnin ja kehityksen mittaamisen tapahtumia ja ympäristön merkitystä niissä olisi mielenkiintoista seurata tarkemmin, kun 70-luvulla virinnyt keskustelu sekä sosiaali-indikaattoreista että ympäristöongelmista samaan aikaan sekä hiipui että toisaalta muutti muotoaan.
Toinen kiinnostava tutkimusidea voisi olla analysoida tieteen välinein nyt tarkastelussa olleen mittarikeskustelun lähtökohtana vaikuttavaa ajatusta BKT:n ja talouskasvun keskeisyydestä päätöksenteossa. Millä tavalla keskeinen asema tulee esiin yksittäisissä poliittisissa päätöksissä? Hieman vastaavankaltainen olisi tutkimus jo kehitettyjen hyvinvoinnin ja kehityksen mittareiden sovellustavoista. Missä ja miten sovelluksia on esitetty ja hyödynnetty? Suomessa onkin tähän liittyen tehty tutkimusta kansanedustajien näkemyksistä kestävän kehityksen indikaattoreiden hyödyntämisessä (Rosenström 2002).
Koska mittareita tarjotaan nimenomaan päätöksenteon välineiksi, olennaista on seurata tärkeiden käyttäjien eli päätöksentekijöiden suhtautumista niihin.
Tässä työssä on keskitytty ainoastaan makrotason mittareiden tarkasteluun. Esimerkiksi kuntatasolla on kuitenkin työstetty paljon vastaavanlaisia kehityksen seurantaa helpottavia välineitä. Mittareiden soveltaminen mikrotasolla mahdollistaa läheisemmän yhteyden indikaattoreiden ja niiden kuvaaman todellisuuden välillä ja välttää siten tietyn yleistämisestä ja keskiarvojen käytöstä johtuvan tiedon ohuuden, joka makrotason mittareissa on monesti läsnä. Siksi olisi varmasti perusteltua tutkia mittareiden hyödyntämisen vaihtoehtoja myös mikro- ja makrotason välillä.
Lähteet
Alasuutari, P. 2001. Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. Helsinki: Hanki ja Jää.
Ayres, R. U., van den Bergh, J. C. & Gowdy J. M. 2001. Strong versus Weak Sustainability:
Economics, Natural Sciences, and ”Consilience”. Environmental Ethics Vol. 23, s. 155-168.
Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Allardt, E. 1982. Changes in the Conception of the Quality of Life: Scandinavian experiences.
Helsingin yliopiston Sosiologian laitos, Työselostuksia N:o 24. Helsinki.
Allardt, E. 1989. An Updated Indicator System: Having, Loving, Being, Helsingin yliopiston Sosiologian laitos, Työselostuksia N:o 48. Helsinki.
Anielski, M. & Rowe, J. 1999. The Genuine Progress Indicator – 1998 update, San Francisco:
Redefining Progress. Saatavilla www-muodossa:
http://www.rprogress.org/publications/pdf/gpi1998_data.pdf
Autio, S., Katajala-Peltomaa, S. ja Vuolanto, V. (toim.) 2001. Historioitsijan arki & Tutkimuksen prosessi. Tampere: Vastapaino.
Bartelmus, P. 1994. Environment, Growth and Development – The Concepts and Strategies of Sustainability. London: Routledge.
Bartelmus, P. 2002. Dematerialization and Capital Maintenance: Two Sides of the Sustainability Coin, Wuppertal Papers No. 10, Wuppertal: Wuppertal Institut. Saatavilla
www-muodossa:
http://www.wupperinst.org/Publikationen/WP/WP120.pdf
Beckerman, W. 1974. In Defence of Economic Growth. London: Jonathan Cape.
Begg, D., Fischer, S. & Dornbusch, R. 2000. Economics. 6. painos. London: The McGraw-Hill Companies.
Berninger, K., Tapio, P. & Willamo, R. 1996. Ympäristönsuojelun perusteet. Helsinki:
Gaudeamus.
Blaug, M. 1986. Economic History and the History of Economics. Sussex: Wheatsheaf Books.
Cobb, C. W. & Cobb, J.B. 1994. The Green National Product – A Proposed Index of Sustainable Economic Welfare. Lanham: University Press of America.
Cobb, C., Glickman, M. & Cheslog, C. 2001. The Genuine Progress Indicator - 2000 update, Redefining Progress Issue Brief. Saatavilla www-muodossa:
http://www.rprogress.org/publications/2000_gpi_update.pdf
Cobb, C. Goodman, G. S. & Kliejunas, J. C. M. 2000. Blazing Sun Overhead and Clouds on the Horizon - the Genuine Progress Report for 1999. San Francisco: Redefining Progress.
Saatavilla www-muodossa: http://www.rprogress.org/projects/gpi/gpi1999.pdf
Comim, F. 2001. Stone’s Measurement Criteria. Teoksessa Klein, J.L. & Morgan, M.S. (eds.), The Age of Economic Measurement. Durham: Duke University Press.
Connelly, J. & Smith, G. 1999. Politics and the Environment – from the theory to practice.
London: Routledge.
Daly, H. E. & Cobb, J. B. Jr. 1989. For the Common Good – Redirectin the Economy toward Community, the Environment, and a Sustainable Future. Boston: Beacon Press.
Daly, H. E. 1996. Beyond Growth. Boston: Beacon Press.
Dasgupta, A. K. 1988. Growth, Development and Welfare – An Essay on Levels of Living.
Oxford: Basil Blackwell.
Draft for Statistical Commission 2002. SEEA 2000 Revision. Saatavilla www-muodossa:
http://unstats.un.org/unsd/environment/seea2003.pdf. Luettu 8/2003.
Drewnowski, J. & Scott, W. 1966. The Level of Living Index. Report No 4. Geneva: UNRISD.
Drewnowski, J. 1974. On Measuring and Planning the Quality of Life. Paris: Mouton.
Dresner, S. 2002. The Principles of Sustainability. London: Earthscan.
Dryzek, J. S. & Schlosberg, D. 1998. Debating the Earth - The Environmental Politics Reader.
Oxford: Oxford University Press.
Eckersley, R. (ed.) 1998. Measuring Progress – Is life getting better?. Collingwood: Csiro Publishing.
Eisner, R. 1988. Extended Accounts for National Income and Product. Journal of Economic Literature Vol. XXVI, s. 1611-1684. American Economic Association.
Eisner, R. 1996. Expansion of boundaries and satellite accounts. Teoksessa Kendrick, J.W. (ed.) The New System of National Accounts. Boston: Kluwer.
Ekins, P. & Max-Neef, M. 1992. Real-Life Economics – Understanding Wealth Creation.
London: Routledge.
England, R. W. 1998. Measurement of social well-being: alternatives to gross domestic product.
Ecological Economic 25, s. 89-103.
Eräsaari, R. & Rahkonen, K. 1973. Kaksi sosiaalipoliittista esseetä. Tutkimuksia 5.
Sosiaalipolitiikan Laitos. Helsingin yliopisto.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino
ESI 2002. Environmental Sustainability Index. Main Report. World Economic Forum. Annual Meeting 2002. Yale Center for Environmental Law and Policy. Saatavilla www-muodossa: http://www.ciesin.columbia.edu/indicators/esi/dowloads.html
Expanding the Measure of Wealth - Indicators of Environmentally Sustainable Devepment. 1997.
Environmentally Sustainble Development Studies and Monographs Series No. 17.
Washington: The World Bank.
Galbraith, J. K. 1958. The Affluent Society. London: Hamish Hamilton.
Golinski, J. 1998. Making Natural Knowledge: construktivism and the history of science.
Cambridge: Cambridge University Press.
Greenfeld, L. 2001. The Spirit of Capitalism – Nationalism and Economic Growth. MA: Harvard University Press.
Hamilton, C. 1999. The genuine progress indicator methodological developments and results from Australia. Ecological Economics Vol 30, s. 13-28.
Hamilton K. & Lutz, E. 1996. Green National Accounts: Policy Uses and Empirical Experience.
Environment Department Papers No. 039. Environmental Economics Series. Washington:
The World Bank
Henriksson, K. & Kastari, P-L. 2001. Kun politiikka muuttuu historiankirjoitukseksi –
lähihistorian haaste. Teoksessa Autio, S., Katajala-Peltomaa, S. & Vuolanto, V. (toim.).
Historioitsijan arki & Tutkimuksen prosessi. Tampere: Vastapaino.
Hietala, M. 2001. Mitä tutkia ja miten? Teoksessa Autio, S., Katajala-Peltomaa, S. & Vuolanto, V. (toim.). Historioitsijan arki & Tutkimuksen prosessi. Tampere: Vastapaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2000. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Hjerppe, R. & Kaartinen, J. 1982. Markkinaton tuotanto, hyvinvointi ja kansantalouden tilinpito.
Helsinki: Tilastokeskus.
Hoffrèn, J. 2001. Measuring the Eco-efficiency of Welfare Generation in a National Economy - The Case of Finland. Helsinki: Tilastokeskus.
Hoffrèn, J. 1998. Materiaalivirtatilinpito luonnonvarojen kokonaiskulutuksen seurantavälineenä.
Suomen ympäristö 257. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Honkasalo, A. 1999. Kasvua vai kehitystä? – Steady-state -talous ja kestävän kehityksen reunaehdot. Suomen ympäristö 291. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Juster, F. T., Courant, P. N. & Dow, G. K. 1981. A Theoretical Framework for the Measurement of Well-being. The Review of Income and Wealth 27 (1), s. 1-31.
Kalela, J. 1976. Historian tutkimusprosessi – metodinen opas oman ajan historiaa tutkiville.
Helsinki: Gaudeamus.
Kalela, J. 1993. Aika, historia ja yleisö – Kirjoituksia historiantutkimuksen lähtökohdista. Turku:
Turun yliopisto.
Kalela, J. 2000. Historiantutkimus ja historia. Helsinki: Gaudeamus.
Kendrick, J.W. (ed.) 1996. The New System of National Accounts. Boston: Kluwer.
Kohli, M. C. 2001. Leontief and the U.S. Bureau of Labor Statistics. Teoksessa Klein, J.L. &
Morgan, M.S. (eds.) The Age of Economic Measurement. Durham: Duke University Press.
Kuznets, S. 1953. Economic Change – Selected Essay in Business Cycles, National Income and Economic Growth. NY: W.W. Norton & Company. Inc.
Lawn, P. A. 2003. A theoretical foundation to support the Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW), Genuine Progress Indicator (GPI), and other related indexes.
Ecological Economics 44, s. 105-118.
Lindqvist, M. 1975. Economic Growth and the Quality of Life. Helsinki: Missiologian ja Ekumeniikan Seura ry.
Lintott, J. 1996. Environmental accounting: useful to whom and for what?, Ecological Economics 16, s. 179-190.
Marwick, A. 1970/1989. The Nature of History. 3. painos. Hampshire: The Macmillan Press Ltd.
Max-Neef, M. 1995. Economic growth and quality of life: a threshold hypothesis, Ecological Economics No. 15, s. 115-118.
McCormick, J. 1989. Reclaiming Paradise - The Global Environmental Movement. Bloomington:
Indiana University Press.
Mishan, E. J. 1967. The Costs of Economic Growth. London: Staples Press.
Mishan, E. J. 1977. The Economic Growth Debate – an assessment. London: George Allen &
Unwin Ltd.
Moss, M. (ed.) 1973. The Measurement of Economic and Social Perfomance. Studies in Income and Wealth Vol 38. Conference on Research in Income and Wealth. NY: Columbia University Press.
Munasinghe, M. 1999. Is environmental degradation an inevitable consequence of economic growth: tunneling through the environmental Kuznets curve, Ecological Economics 29, s. 89-109.
Economic Growth. 1972. Economic Research: Retrospect and Prosect. Fiftieth anniversary Colloquium V. National Bureau of Economic Research. NY: Columbia University Press.
Neumayer, E. 2000. On the methodology of ISEW, GPI and related measures: some constructive suggestions and some doubt on the “threshold” hypothesis, Ecological Economics 34, s.
347-361.
Nevakivi, J., Hentilä, S. & Haataja, L. 1993. Poliittinen historia. Loimaan kirjapaino.
Nienstedt, Sirje 1997. Ympäristöpolitiikan Alku - Ympäristönsuojelun tulo Suomen valtakunnalliseen politiikkaan 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Turun yliopiston Poliittisen historian tutkimuksia 9.Turku.
Nordhaus, W. D. & Tobin, J. 1973. Teoksessa Moss, M. (ed.) 1973. The Measurement of Economic and Social Perfomance. Studies in Income and Wealth Vol 38. Conference on Reaserach in Income and Wealth. NY: Columbia University Press.
Nurmi K. E. Systemaattinen tekstinanalyysi. Saatavilla www-muodossa: www.metodix.com.
Luettu 3/2004.
OECD, 1976. Measuring Social Well-Being – A Progress Report on the Development of Social Indicators. Paris: OECD.
Pakkasvirta, J. & Pirttijärvi, J. 2003. Monitiede vai monta tiedettä? Näkökulmia poikkitieteiseen kulttuuri-, yhteiskunta- ja aluetutkimukseen. Saatavilla www-muodossa:
http://www.helsinki.fi/hum/renvall/monitieteisyys/. Luettu 2/2005.
Pearce, D. 2002. An Intellectual History of Environmental Economics, Annual Review of Energy Environment 27, s. 57-81.
Polanyi, K. 1944/1957. The Great Transformation. Boston: Beacon Press.
Ponting, C. 1991. A Green History of the World – The Environment and the Collapse of Green Civilizations. NY: Penguin Books.
Porter, T. M. 2001. Economics and the History of Measurement. Teoksessa Klein J.L. & Morgan M.S. (eds.) The Age of Economic Measurement. Durham: Duke University Press.
Prescott-Allen, R. 2001. The Wellbeing of Nations. Washington: Island Press.
Rauhala, P-L., Simpura J. & Uusitalo H. 2000. Hyvinvoinnin tutkimusperinteet,
hyvinvointipolitiikka ja 1990-luvun uudet avaukset, Yhteiskuntapolitiikka 65:3.
Helsinki: Stakes. Saatavilla www-muodossa: www.stakes.fi.yp/pdf/2000/yp300.pdf Redefining Progress 2005. www-muodossa: www.redefiningprogress.org, luettu 3/2005.
Reinikainen, T. & Wallenius, T. 2003. Kansantalouden ekoprofiili – ympäristötiedon
kiteyttäminen; esiselvitys. Suomen ympäristö Nr 601. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Saatavilla www-muodossa:
www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy601/sy601.htm
Rist, G. 1997. The History of Development - from Western Origins to Global Faith. London: Zed Books.
Rosenström, U. & Palosaari, M. 2000. Kestävyyden mitta – Suomen kestävän kehityksen indikaattorit 2000, Helsinki: Ympäristöministeriö.
Rosenström, U. 2002. The potential for the use of sustainable development indicators in policy-making in Finland, Futura 2/2002, s. 19-25. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
Saatavilla www-muodossa: www.internetix.fi/futuralehti/futura2_02.htm
Roos, J. P. 1973. Welfare Theory and Social Policy. A Study in Policy Science. Commentationes Scientiarum Socialium 4. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.
Rostow, W. W. 1960. Taloudellisen kasvun vaiheet. Suom. Jaakko Railo. 1962. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Sauvy A. 1973. Nollakasvu?. Suom. Antti Nuuttila 1974. Helsinki: WSOY.
Sen, A. (ed.) 1970. Growth economics. NY: Penguin Books.
Stone, R. 1986. Social Accounting: The State of Play, Scandinavian Journal of Economics 88 (3), s. 453-472.
Studenski, P. 1958. The Income of Nations – Theory, Meausrement and Analysis: Past and Present. NY: New York University Press.
Szalai, A. & Andrews, F. M. 1980. The Quality of Life – Comparative Studies. London: SAGE.
Talousneuvosto, 1972. Yhteiskuntapolitiikan tavoitteita ja niiden mittaamista tutkiva jaosto.
Elämisen laatu. Liite 4 - Ympäristönsuojelun tavoitteita tutkivan työryhmän raportti.
Helsinki.
Todaro, M. 2000. Economic Development. 7. painos. Essex: Addison Wesley Longman.
Turner, K., Pearce, D. & Bateman, I. 1994. Environmental Economics - An Elementary Introduction, Hertfordshire: Harvester Wheatsheaf.
UNDP. 2002. Human Development Report - Deepening democracy in a fragmented world. NY:
Oxford University Press.
UNEP. Stockholm 1972 – Declaration of the United Nations Conference on the Human Environment. Saatavilla www-muodossa:
http://www.unep.org/Documents/Default.asp?DocumentID=97&ArticleID=1503 Luettu 2/2005.
Van Dieren, W. (ed.) 1995. Taking Nature Into Account – A Report to the Club of Rome. NY:
Copernicus.
Wackernagel, M. & Rees, W. 1996. Our Ecological Footprint - Reducing Human Impact on the Earth. Gabriola Island: New Society Publishers.
Venetoulis, J. & Cobb, C. 2004. The Genuine Progress Indicator 1950-2002 (2004 Update), Oakland: Redefining Progress. Saatavilla www-muodossa:
http://www.redefiningprogress.org/newpubs/2004/gpi_march2004update.pdf YK 1954. Report on International Definition and Measurement of Standards and Levels of
Living. NY: United Nations.
YK 1977. The feasibility of welfare-oriented measures to supplement the national accounts and balances: a technical report, Studies in Methods F, No 22. NY: United Nations
Liite 1(1): MEW:n sovellus vuosille 1929-65
Alla esitys Tobinin ja Nordhausin taloudellisen hyvinvoinnin mittarin sovelluksesta vuosille 19291965. Useassa tekijässä on hyödynnetty vaihtoehtoisia laskentatapoja. Niitä kuvaavat A, B ja C -rivit. (National Bureau 1972, 10-11.)
Liite 1(2):
Liite 2: WI:n esitystapa
Alla esimerkki WI:n esitystavasta sovellettuna Hollantiin. Jos WI:n keskiarvoa ei haluta laskea, HWI ja EWI voidaan esittää yhteisessä kaaviossa. HWI on "kananmunan" keltuainen ja EWI valkuainen. HWI koostuu viidestä komponentista: k= knowledge, h= health, w= wealth, c=
community ja e= equity. Varallisuus ja yhteisö -komponentit jäävät kuvassa toisten komponenttien taa. EWI koostuu myös viidestä komponentista: a= air, r= resources, w= water, l= land, s= species and genes. Voidaan todeta, että Hollannin ympäristön hyvinvointi on heikolla tasolla, mutta sosiaalisen hyvinvoinnin indeksi kuvastaa melko hyvää tilannetta. (Prescott-Allen 2001, 131.)