Tilintarkastaja A on kohdannut työssään yrityksiä, joilla CGU:iden määrittely on jopa jätetty kokonaan tekemättä yrityskaupan yhteydessä ja liikearvo on merkitty kokonaan kohdistamatta suoraan omaksi tase-eräkseen. Tilintarkastaja B:n mukaan tämä voi johtua siitä syystä, ettei liikearvon käsittelylle ja arvonalentumistestauksen tekemiselle ole IFRS-tilinpäätösstandardeissa annettu kunnollista ohjeistusta. Hän ei myöskään näe yritysten panostavan tarpeeksi CGU:iden määrittelyyn.
”Nämähän pitäisi miettiä siinä vaiheessa jo kun se liikearvo on syntymässä eikä sitten kun se on jo syntynyt. Tai viimeistään kun tehdään ensimmäistä tilinpäätöstä yrityskaupan jälkeen. Valitettavasti se menee se marssijärjestys niin päin, että se tulee sieltä vasta sitten kun joku tulee ja kysyy mikäs tämä on. Ja se kysyjä on aina se
”Kun puhutaan onko CGU:t riippumattomia toisistaan - - jollakin tavalla kaikki yksiköt ovat toisistaan riippuvaisia ja jokainen yksikkö hyödyntää omia vahvuuksiaan ja tuotantoaan - - niin kyllähän siinä joutuu harkitsemaan, että missä vaiheessa jokin yksikkö on täysin itsenäinen ja muodostaa rahavirtaa tuottavan yksikön. Ja siihen analyysiin yhtiön sisällä minun mielestäni pitäisi aina enemmän panostaa verrattuna tämän hetkiseen panostamiseen.” (Tilintarkastaja B)
IFRS-asiantuntijat ovat tehneet teematarkastuksia suomalaisille pörssiyhtiöille, saadakseen kuvan siitä, kuinka IAS 36 -standardi on otettu käyttöön.
Teematarkastuksissa he ovat käyneet läpi yhtiöiden konkreettiset testit sekä kuvaukset niiden prosesseista ja johdon raportoinnista. Heidän mukaansa CGU:iden määrittely riippuu paljon yrityksestä ja eteenkin yrityksen koosta.
Ongelmalliseksi CGU:iden määrittelyssä IFRS-asiantuntijat kokevat oikean tason löytämisen. IFRS-asiantuntija X kertoo yrityksillä olevan erilaisia yritysjohdon harkintaa vaativia käytänteitä CGU:iden määrittelytavoissa.
”Se riippuu niin paljon yrityksestä. Eli on joitain pienempiä yrityksiä, joilla se koko yritys on se [CGU]. Siellä on se yksi segmentti ja se on samalla myös sitten se rahavirtaa tuottava yksikkö. Mutta sitten on tietysti niitä yhtiöitä paljon, joilla se saattaa olla sama kuin segmentti, mutta sitten myös niitä joilla on segmenttien alla, että se hajautuu sieltä vielä moneen osaan.” (IFRS-asiantuntija X)
”Sehän on se ongelma, että jos se CGU on liian ylätasolla, että on kaksi rahavirtaa tuottavaa yksikköä, joista toinen on kannattava ja toinen ei.
Ja sitten kun yhtiö yhdistää nämä yhdeksi - - ja sitten tekee sen testauksen ylätasolla niin silloinhan jää sen alemman tason tappiollisuus tavallaan niin kuin huomaamatta. Silloin olisi se arvonalennustestauksen tarve, mutta sitä ei tapahdu kun toinen kompensoi toista. Tämä on kieltämättä ongelmallinen, mutta hirveän tärkeä asia. Sillä voi olla hyvinkin paljon vaikutusta siihen testauksen lopputulokseen.” (IFRS-asiantuntija Y)
Tilintarkastajilta kysyttiin myös sitä, millaisia haasteita yritysten CGU:iden määrittelyssä kohtaamat ongelmat tuovat tilintarkastukselle. Tilintarkastajat eivät eritelleet mitään yksittäisiä ongelmia vaan he kertoivat CGU:iden määrittelemisen ja niiden tarkastuksen olevan yksi vaikeimpia asioita liikearvon arvonalentumistestauksen tarkastamisessa. Jos yrityksillä on vaikeuksia CGU:iden määrittelemisessä, tulee siitä haasteita myös tilintarkastukselle.
”- - ihan realistisesti pitää sit vain muodostaa se oma käsitys siitä yrityksen toiminnasta ja heijastuuko se sitten oikein niihin CGU:ihin.”
(Tilintarkastaja C)
Haastattelussa pyrittiin myös saamaan käytännönläheinen katsaus arvonalentumistestauksen tarkastamiseen. Tätä tavoiteltiin kysymällä, kuinka tilintarkastajat varmistuvat siitä että yritykset ovat määritelleen CGU:t asianmukaisesti. Tilintarkastajien mukaan asianmukaisuudesta varmistuminen tulee ulkopuolisten asiantuntijalausuntojen tarkastamisen (tilintarkastaja A) sekä liiketoiminnan ymmärtämisen kautta käyttämällä analyyseja, check-listoja sekä yritysjohdon kanssa käymiä keskusteluja ja haastatteluita (tilintarkastaja B).
Tilintarkastajan tulee siis ymmärtää yrityksen liiketoimintaa ja toimialaa ja sen pohjalta lähteä tutkimaan CGU:iden määrittelyn järkevyyttä.
”Tilintarkastuksessa pitäisi tarkastella melko objektiivisesti sitä yrityksen toimintaa ja oikeasti miettiä niitä toimintamalleja ja johtamismalleja.” (Tilintarkastaja C)
”Se on juuri sitä, että peilataan siihen miten yhtiö ohjaa ja seuraa sitä toimintaa. Käydään johdon raportteja läpi ja peilataan millä tasoilla sitä informaatiota siellä ylimmän johdon tasolla katsotaan. Ja sillä tavalla verrataan siihen CGU:iden määrittelyyn.” (Tilintarkastaja D)
Liikearvon kohdistaminen rahavirtaa tuottaville yksiköille
Seuraavat haastattelukysymykset koskivat liikearvon kohdistamista CGU:ille tai niiden ryhmille ja asian tarkastelu aloitettiin taas tiedustelemalla tilintarkastajien ja IFRS-asiantuntijoiden mielipidettä tavoista, joilla yritykset ovat kohdistaneet liikearvon CGU:ille. Suurimmaksi osaksi tilintarkastajat näkivät liikearvon kohdistuksen onnistuneet suhteellisen hyvin yrityksillä eikä suurempia ongelmia ole huomattu. Tätä samaa mieltä olivat myös IFRS-asiantuntijat, jotka eivät olleet törmänneet moniin tilanteisiin, joissa he olisivat joutuneet yrityksille mainitsemaan ongelmasta tai pyytämään selitystä allokoinnille.
”Koska yleensä kun hankitaan joku uusi yhtiö, niin se on aika selkeä mikä se bisnes on ja mihin se kuuluu. Ne ovat yleensä melko selkeitä tapauksia.” (Tilintarkastaja D)
”Se mikä on tullut vastaan, niin ne ovat kohdistaneet sen aika hyvin. On selkeää kun ne ovat miettineet sen kohdistamisen ja se on perusteltu.
Ja se mitä ei voi perustella jätetään sitten siihen pehmeäksi tase-eräkseen omalle rivilleen.” (Tilintarkastaja A)
Tilintarkastaja B ainoana haastateltavana mainitsi, että yrityksillä saattaa olla ongelmia segmentin ja CGU:n eron määrittämisessä, jonka vuoksi liikearvo saatetaan kohdistaa liian isolle yksikölle. Muiden kommenttien mukaan ongelmia liikearvon kohdistuksessa saattaa kohdata lähinnä tilanteissa, joissa CGU:t olivat alun perin määritelty liian korkeiksi tai liiketoiminnan uudelleenjärjestelyiden yhteydessä.
” - - Se mihin ehkä eniten puututaan, ovat nämä uudelleenjärjestelyt yrityksissä”. (IFRS-asiantuntija X)
”Minä en tässä näe mitään isompaa ongelmaa. - - Mutta toki, jos sitten segmenteissä ja niiden määrittelyissä tapahtuu muutoksia, niin sitten pitää aina katsoa, että liikearvo jakautuu oikein.” (Tilintarkastaja C)
”Ne [ongelmat] tulee ehkä sitten jos bisnes muuttuu ja siirretään bisnestä vaikka maasta A maahan B. Ja lähtökohtaisesti myös sen kohdistamistahan voi silloin allokoida uudestaan. Nämä on haasteita kun niitä vaikutuksia ja vaihtoehtoja ei välttämättä aina ole ajateltu loppuun saakka.” (Tilintarkastaja B)
Tilintarkastajilta tiedusteltiin mitä haasteita liikearvon kohdistaminen tuo tilintarkastukselle, mutta koska liikearvon allokoinninkaan ei nähty olevan ongelmallista yrityksille, eivät tilintarkastajat C ja D koe tilintarkastuksellekaan koituvan siitä haasteita. Tilintarkastaja B mainitsee usein haasteiden olevan enemmänkin yrityksen kuin tilintarkastajan puolella. Hän selittää tätä sillä, että yritykset tekevät arvonalentumistestauksen yleisimmin vain kerran vuodessa kun taas tilintarkastaja tarkastaa ja on mukana useammissa liikearvojen arvonalentumistestauksissa konsultoimassa eri toimintaympäristöissä ja olosuhteissa. Tällöin tilintarkastajalta löytyy enemmän tietotaitoa liikearvon allokoinnin suhteen. Samoilla linjoilla on myös tilintarkastaja A.
”Melkein sanoisin näin, että monta kertaa se on toisin päin. Eli tilintarkastaja kun se on tehnyt näitä tarkastuksia, niin se on jo paremmin siellä sisällä kuin yritysjohto. Se on pureksinut niitä asioita paljon paremmin ja ymmärtää sen paremmin.” (Tilintarkastaja A) Liikearvon allokoinnin oikeellisuudesta varmistuminen tapahtuu tilintarkastajien mukaan CGU:ihin liittyvien lausuntojen ja perusteluiden analysoinnin kautta.
Tilintarkastaja A luottaa pitkälti ulkopuolisen asiantuntijan arvioon ja lausuntoon, jos yritys vain on sellaisen hankkinut yrityskaupan yhteydessä. Jos asiantuntijoita ei ole liikearvon allokoinnissa käytetty hyväksi, on tilintarkastajien mukaan yrityksen liiketoiminnan ymmärtäminen apuna allokoinnin oikeellisuuden ja järkevyyden tarkastamisessa. Tilintarkastaja C näkee liikearvon oikeellisuudesta tarkastamisen tapahtuvan lähinnä vain yritysten liiketoiminnan uudelleenjärjestelyiden yhteydessä.
Vaikka liikearvon allokointi pitäisi tarkastaa CGU:iden määrittelyn kautta, ei sitä hänen mukaansa useinkaan tehdä.
”Ei se ole virhe, jos joku tekee väärin, jos se perustuu johonkin ja se on huolellisesti tehty. Mutta jos se jätetään kokonaan tekemättä ja heitetään tuonne vain joku luku, niin se on huolimattomuutta ja se on aina riski.” (Tilintarkastaja A)
”Kyllä se on lähtökohtaisesti vain analysointia. Ja hyödynnetään sitä liiketoiminnan ymmärtämistä mikä on tullut muutenkin nimenomaan konsernin näkökulmasta. Ei siinä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin tällainen ajatustyö ja pohdinta.” (Tilintarkastaja B)
”- -. Useimmiten käydään vain ne muutokset niissä allokointiperusteissa läpi verraten edellisvuoteen. Tai oikeastaan niin päin, että jos segmentit ovat muuttuneet niin olisiko pitänyt muuttua se liikearvon allokointi.”
(Tilintarkastaja C)
Rahavirtaa tuottavien yksiköiden kerrytettävissä olevan rahavirran määrittely
Kolmantena liikearvon arvonalentumistestauksen osa-alueena on CGU:iden kerrytettävissä olevan rahamäärän määrittely. Tähän osioon liittyy huomattava määrä yritysjohdon arvion varaisia elementtejä sekä tulevaisuuden ennusteita.
Alueen tarkastelu aloitettiin tiedustelemalla haastateltavilta, mitä mieltä he ovat tavoista, joilla yrityksissä nämä kerrytettävissä olevat rahavirrat ovat määritelty ja ovatko he huomanneet yrityksillä ongelmia niiden määrittelyissä. IFRS-asiantuntijat mainitsivat teoria-osiossakin esitellyt kaksi tapaa, joilla yritykset CGU:iden rahavirtoja laskevat, mutta eivät muuten ottaneet kantaa niiden soveltamisesta käytännössä.
”Eli niitähän on kaksi. On tämä käyttöarvo ja sitten tämä käypä arvo miinus myynnistä aiheutuvat menot. Suomessahan se käyttöarvo on se, millä nyt pääsääntöisesti tehdään ja mihin mekin törmätään.” (IFRS-asiantuntija X)
”Molemmissa varmaan, sekä käyttöarvossa että käyvässä arvossa, käytetään tätä nykyarvomenetelmää. Toki siellä käyvässä arvossa on sitten usein näitä vertailukelpoisia kauppoja tai muita joita siellä myöskin käytetään. Silloin kun käytössä on käyttöarvo, niin sehän on nimenomaan se johdon arvioimat rahavirrat, jotka siellä ratkaisee.”
(IFRS-asiantuntija Y)
Tilintarkastaja A:n mukaan kun rahavirrat on laskettu ja määritelty huolellisesti niin ne on yleensä tehty yrityksissä hyvin. Ainoastaan laskennallisen verovelan huomioon ottaminen on hänen mielestään usein unohdettu rahavirtojen määrittelyssä. Tilintarkastaja B ei myöskään nähnyt mitään erityistä mainittavaa tavoista, joilla rahavirtoja määritellään yrityksissä. Hänen mielestään ylipäätään liikearvon arvonalentumistestauksen prosessi, johon rahavirtojen määrittelykin kuuluu, on kuitenkin melko raskas tapa hoitaa liikearvon käsittelyä.
”Yritysten rahavirtojen määrittäminen tapahtuu käytännössä tuottoarvomenetelmien avulla kassavirtojen pohjalta.” (Tilintarkastaja D)
”Yleensä siinä käytetään budjettilukuja. Vaikka IFRS ei niiden käyttöä tarkoitakaan. Se on kuitenkin se yleisin malli miten ne rahavirrat määritellään. Budjetti on kuitenkin suoriteperusteinen, niin siinä pitäisi vähän miettiä miten sitä oikaistaan niin että se vastaa sitä todennäköistä tulemaa. Se optimistisuus pitäisi putsata pois.”
(Tilintarkastaja C)
Tilintarkastaja D:n mukaan rahavirtojen määrittelystä muodostuu olennainen osa liikearvon arvonalentumistestauksen tarkastusta. Taulukkoon 4 on listattu ongelmia, joita tilintarkastajat kokevat yrityksillä olevan CGU:iden rahavirtojen määrittämisessä.
Taulukko 4. Yhtiöiden rahavirtojen määrittelyn ongelmat tilintarkastajien näkökulmasta
Yhtiöiden ongelmat CGU:iden rahavirtojen määrittelyssä
Tilintarkastaja A
Laskennallisen verovelan huomioon ottaminen
Ei käytetä tarpeeksi aikaa ja vaivaa, eikä mietitä tarpeeksi etukäteen yrityskaupan yhteydessä Tilintarkastaja B Raskas menetelmä
Vaikeaa talouden suhdannevaihteluiden vuoksi Tilintarkastaja C Optimistisuuden putsaaminen pois
budjettiluvuista
Tilintarkastaja D Teknisiä virheitä pienemmillä yhtiöillä
Kaiken kaikkiaan tilintarkastajat näkevät rahavirtojen määrittelyn teknisen toteuttamisen onnistuvan hyvin vaikka ennusteiden laatiminen niin, että niiden voidaan nähdä pitävän paikkaansa myös jälkikäteen, on todella hankalaa. Eli teknisesti laskelmat voivat olla hyvin toteutettuja, mutta niiden onnistumisesta ei voida olla varmoja vasta kuin tulevien tilikausien myötä.
”Kun on ollut mukana yritysjärjestelyissä, niin näkee hyvin sen.
Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksissa tai vastaavassa lehteen kirjoitetaan että on tehty onnistunut sukupolvenvaihdos. Eihän sitä tiedetä vasta kuin 5 – 6 vuoden kuluttua sen toteuttamisesta onnistuiko se vai ei. Sama asia on yrityskaupoissa.” (Tilintarkastaja A)
”Totta kai on ongelmia välillä. Varsinkin, jos on tullut vaikeita vuosia eikä ole stabiili bisnes, niin missä vaiheessa se halutaan nähdä, että se kääntyy ylöspäin. Yleensä se nähdään mahdollisimman nopeasti kuin hitaasti pitkällä tulevaisuudessa, jonka myötä nähtäisiin [rahavirtaennusteiden] käyrän olevan aina ylöspäin.” (Tilintarkastaja B)
Kun IFRS-asiantuntijoilta kysyttiin yritysten kohtaamista ongelmista rahavirtoja määrittäessä, IFRS-asiantuntija X kertoo tulevaisuuden ennustamisen olevan vaikeaa, jonka vuoksi rahavirtaennusteiden laatiminen on haasteellista yrityksille.
Hän on myös huomannut haasteiden olevan yrityskohtaisia.
”Joillakin on todella sykliset toimialat, esimerkiksi jotain toimialamuutoksia, kun taas toisilla on tosi vakaata ja tasapainoista, niin he pystyvät helposti esimerkiksi katsomaan mikä on menneisyys ja pystyvät sieltä johtamaan sen miten jatkokin tulee menemään.” (IFRS-asiantuntija X)
”- - nimenomaan tällaiset yhtiöt, jotka ovat olleet tappiollisia tähän mennessä, tahtovat myös tietysti ennustaa positiivista tulevaisuutta.
Nämä tilanteet ovat vaikeita sekä meille että varmasti yhtiöillekin. Silloin niiden perusteiden löytäminen on tärkeää. Kyllä yhtiöllä, jolla on tappiolla menneisyys, on vaikeuksia saada niitä sellaisia ennusteista, joihin he uskovat ja johon sijoittajat myöskin uskovat.” (IFRS-asiantuntija Y)
Tilintarkastajilta tiedusteltiin sitä, tuoko CGU:iden rahavirtojen määrittelyn tarkastaminen ongelmia tai haasteita tilintarkastukselle. Tilintarkastajat kokevat tarkastustyöllensä muodostuvan haasteita silloin, kun yritykset eivät ole toteuttaneet ja dokumentoineet rahavirtalaskelmia tarpeeksi huolelliseksi. Tällöin rahavirtojen määrittelyn oikeellisuuden ja järkevyyden varmistaminen muuttuu ongelmalliseksi.
Tilintarkastajan tulee myös tuntea yritys ja toimiala niin, että hänellä on riittävä osaaminen arvonalentumistestauksen tarkastamiseksi sekä jotta hän pystyisi haastamaan ja tutkimaan rahavirtalaskelmien oikeellisuutta.
”Haasteena on riski, joka muodostuu kun rahavirtalaskelmia ruetaan tekemään vasta tilintarkastajan pyynnöstä kiireisellä aikataululla viime hetkellä. Tällöin niihin ei ole käytetty aikaa eikä niitä ole huolellisesti mietitty. Tällöin tilintarkastaja joutuu puuttumaan yrityksen arvonalentumistestaukseen normaalia enemmän.” (Tilintarkastaja A)
”Haasteena on liiketoiminnan ymmärtäminen niin hyvin, että tilintarkastaja pystyisi näkemään ne virheriskit, mitä niissä johdon laatimissa kassavirtaennusteissa on.” (Tilintarkastaja B)
"Siinä on haastetta, mutta useinhan tarkastuksessa pitäisi katsoa niitä edellisten vuosien budjetointitarkkuutta tai sitä ennustetarkkuutta. Että onko pystytty silloinkaan ennustamaan oikein. Jos yrityksellä on aina ollut liian optimistiset ennusteet, niin sitten täytyy keskustella sen johdon kanssa siitä, jos laadittaisiin vaikka vaihtoehtoinen skenaario ja katsottaisiin mitä siiten sitten tulee.” (Tilintarkastaja C)
Kun tilintarkastajat nimesivät rahavirtalaskelmien oikeellisuuden ja järkevyyden varmistamisen haasteelliseksi tarkastaa, tilintarkastajilta kysyttiin, kuinka he sitten arvioivat kyseisten laskelmien asianmukaisuutta. Tilintarkastajat kertoivat tekevänsä vertailevia laskelmia, yrityksen muodostamien estimaattien vertailua markkinakasvuun ja toimialatietoon sekä heijastelemalla niitä yrityksen tekemiä rahavirtalaskelmia sekä tulevaisuuden ennusteisiin että historiallisten ennusteiden toteutumiseen. Tämän arvonalentumistestauksen osa-alueen tarkastaminen on tuonut tilintarkastajille eniten työtä FAS:n mukaisiin liikearvopoistoihin verraten, koska tilintarkastajat joutuvat tekemään itsenäisesti vertailevia laskuja.
”Suosittelen aina kaikkia laskemaan se sama toisella tavalla. Jos päädytään samaan lopputulokseen, niin kaikki on kunnossa. - - Jos tilintarkastaja vain katsoo laskelmat läpi ja toteaa että ’näin tämä menee ja on hyvä’, niin sitä mahdollista virhettä ei välttämättä huomaa.”
(Tilintarkastaja A)
”- - Jos me huomataan, että se yrityksen oma ennuste olisi huomattavan paljon korkeampi kuin markkinoilla keskimäärin, niin sitten me keskustellaan yritysjohdon kanssa ja kyllä niitä laskelmia joskus muutetaan sen pohjalta. Ehdotonta totuuttahan kukaan ei pysty näissä sanomaan ennen kuin sitten jälkikäteen. Mutta kunhan ne on järkeviä ja perusteltuja.” (Tilintarkastaja D)
”Jos yritys ennustaa viittä prosenttia ja markkinat kasvaa kaksi, niin sitten voidaan kyseenalaistaa, miten yritys meinaa tavoitteen saavuttaa. Mihin se perustuu ja onko jotain poikkeuksellista tulossa.”
(Tilintarkastaja C)
”- - lähtökohtaisesti ajatellaan kuitenkin niin, että yrityksen johdon tehtävä on ymmärtää tulevaisuutta parhaiten. Että ei niitä automaattisesti tyrmätä jos ei ole näyttöä historiassa siitä, että ne ennusteet ovat aina optimistisia.” (Tilintarkastaja B)
Rahavirtalaskelmiin liittyy useita eri komponentteja, kuten diskonttauskorko ja terminaaliarvo, jotka vaikuttavat laskelmien lopputulokseen suuresti. Jotta rahavirtalaskelmien tarkastuksesta saataisiin kattava kuva, kysyttiin haastateltavilta vielä siitä, kuinka diskonttauskoron ja terminaaliarvon järkevyys on tarkastuksessa määritetty. Tilanne jossa IFRS-asiantuntija X:n mukaan he ovat joutuneet puuttumaan ja huomauttamaan yrityksiä rahavirtalaskelmien tekemisestä on niin sanottu hockey stick -efekti, joka liittyy juurikin näihin rahavirtalaskelmien komponentteihin.
”Rahavirtalaskelmissa saa maksimissaan saa olla viiden vuoden ennustekausi ja sen jälkeen tulee tämä terminaaliarvo.
Rahavirtalaskelmien tarkastelussa olemme huomanneet, että yritykset saattavat nostaa viiden vuoden ennusteet pikkuhiljaa paraneviksi, jolloin terminaaliarvo voi perustua sellaiselle kannattavuudelle, mitä yhtiö ei välttämättä koskaan menneisyydessä ole tavoittanut, koska se terminaaliarvo perustuu aina tavallaan niihin viimeisimpiin ennusteisiin.
Tällöin yritykset ennustavat, että ’tämän [terminaalikasvun] me tulemme saavuttamaan tulevaisuudessa’, mutta sekin on jo sen viiden vuoden periodin keskiarvoa korkeammalla tasolla. Silloin se terminaaliarvo saa ihan mielettömän arvon ja kerrytettävissä olevasta rahamäärästä saattaa olla pahimmillaan joku 90 % sitä terminaalikasvua kun tyypillisestihän se on jotain 70 – 80 %.” (IFRS-asiantuntija X)
Tilintarkastajat näkevät diskonttauskoron ja terminaaliarvon oikeellisuuden tarkastamisen hyvin haastavaksi tehtäväksi. Ne voidaan nähdä yritysjohdon parhaiksi arvioiksi ja sen tarkastamiseksi täytyy olla jonkin verran kokemusta ja tietämystä niiden arvon määrittämisestä. Jotta tällaisten spesifiä tietotaitoa vaativien komponenttien järkevyystarkastus onnistuisi, saattaa tilintarkastaja käyttää ulkopuolista asiantuntijaa apunaan.
”Diskonttauskoron laskenta on äärettömän virheherkkä ja sen laskelmassa on monta virhemahdollisuutta. Siellä on niin monta harkinnanvaraista osaa - - ja ei ole olemassa oikeaa eksaktia arvoa vaan paras arvaus, joka on perusteltu ja huolellisesti mietitty.”
(Tilintarkastaja A)
”- - kokemus tuo jonkinlaista arvionmääräisyyttä siihen, että millä tasolla se diskonttauskorko suunnilleen kokonaisuutena on. Ja sitten, jos ollaan kriittisiä, niin diskonttauskorolle saatetaan käyttää myös siihen erikoistuneiden tukihenkilöiden asiantuntemusta - - Ja sama koskee myös terminaaliarvoa, koska sen oikeellisuuden varmistaminen perustuu hyvin samoihin asioihin.” (Tilintarkastaja B)
”- - [diskonttauskoron ja terminaaliarvon määrittely] on vähän sellaista aluetta, mitä tilintarkastus ja tavallinen KHT ei osaa. Näiden tarkastamisessa käytetään sitten noita meidän asiantuntijoita hyvin paljon. - - Kaikki rahavirtalaskelmien kasvuolettamat täytyy käydä läpi.”
(Tilintarkastaja C)
”Meillä on ihan arvonmäärityksen asiantuntijat diskonttauskoron tarkastuksessa mukana ja he käyvät ne eri komponentit teknisesti läpi ja arvioivat sen oikeellisuutta sekä vertaavat niitä markkinoihin. Sitä kautta sitten lasketaan yritysten lukujen järkevyys. Vaan siinä pitää kastoa sitä koko testauksen lopputulosta ja katsoa sitä kokonaisuutena niin, että se johtaa järkevään lopputulokseen.” (Tilintarkastaja D)
Liikearvon arvonalentumistestauksen lopputulos
Tilintarkastajilta kysyttiin myös vielä liikearvon arvonalentumistestauksen lopputuloksen järkevyystarkastelusta. Heiltä tiedusteltiin tuleeko lopputuloksen tarkastaminen hoidettua jo yllä läpikäytyjen vaiheiden kautta, onko vielä jotain muita tarkastusvaiheita, joita tilintarkastuksessa käytetään vai voiko lopputuloksesta jopa sanoa heti arvonalentumistestauksen olevan kunnossa. Tilintarkastaja B:n ja C:n mukaan lopputuloksen järkevyys tulee aikalailla kattavasti käytyä läpi yllämainittujen osa-alueiden tarkastuksen kautta. Tarkastusta voidaan kuitenkin vielä tehdä ulkopuolisen tai niin sanotusti ’ylemmän tason’ järkevyystarkasteluna. Suurin ongelma arvonalentumistestauksen lopputuloksen tarkastamisessa nousee tilintarkastaja A:n mukaan siitä, ettei yhtiö seuraa hankittua liiketoimintaa erillään muusta liiketoiminnasta, jolloin arvonalentumistestaus on haasteellinen yritykselle suorittaa ja tilintarkastajalle tarkastaa.
”- - Jos yrityksen kehityksessä on tapahtunut jotakin muutosta, joka heijastuu siihen lopputulokseen, niin sitä kokonaisuutta pitää katsoa ja miettiä ulkopuolisen silmin josko liikearvon arvonalentumiskirjaus olisi ollut tarpeen.” (Tilintarkastaja C)
”Esimerkiksi listayhtiön osalta saatetaan verrata myös siihen yrityksen pörssiarvoon. Tokihan ne eivät välttämättä heijastele sitä todellista arvoa jos katsotaan vain tietyn hetken tilannetta. Ja sitten osa mitä meidän asiantuntijat tekevät on se, että he vertaavat [testauksen lopputulosta] toimialan muihin yrityksiin ja katsovat johtaako se kokonaisuus järkevään arvostukseen.” (Tilintarkastaja D)
”Joskus pystyy ammatillisen kokemuksen ja harjaantumisen myötä sanomaan heti että on ok ja ettei ole mitään ongelmaa. Ongelma on monesti se, ettei ostettua liiketoimintaa seurata erillään muusta liiketoiminnasta, niin ei ole mahdollisuuttakaan nähdä mitä se tuottaa ja miksi. Se häviää sinne massaan ja se on suuri ongelma.”
(Tilintarkastaja A)
”Meillä tilintarkastuksessa yleensä koetaan, että tällaiset arvionvaraiset erät ovat myös sellaisia suurimman riskin kohteita, jolloin niihin panostetaan. Toki näin, että jos se liikearvo on ihan mitätön ja selvä tapaus, niin ei siihen käytetä kahta viikkoa aikaa vaan se on nopeasti päivän työnä hoidettu. Mutta jos se on työläs ja kriittinen, niin sitten saattaa useita päiviä tehdä töitä sen eteen. Ja pannaan silloin yhtiökin tekemään töitä. Tähän perustuu myös ne herkkyysanalyysit.”
(Tilintarkastaja B)
4.3.4 Liikearvon arvonalentumistestauksen suorittaminen, ajankohta ja kirjaaminen Haastatteluiden seuraavana teemana käsiteltiin liikearvon arvonalentumistestauksen suorittamista ja sen ajankohtaa sekä liikearvon arvonalentumistappion kirjaamista. IAS 36 -standardi vaatii liikearvon arvonalentumistestauksen suorittamista vähintään kerran vuodessa sekä aina kun on viitteitä arvon alentumisesta.
Tilintarkastajilta tiedusteltiin, kuinka paljon he itse joutuvat seuraamaan kyseen omaisia viitteitä työssään ja käyttävätkö he apunaan asiantuntijoita viitteitä seuratessaan. Tilintarkastaja A ja B eivät näe aktiivista arvonalentumisviitteiden seuraamista osaksi tilintarkastajan työnkuvaa ja se ajatellaan olevan ennemmin yritysjohdon kuin tilintarkastajan tehtävä. Asiantuntijoidenkaan avustusta liikearvon arvonalentumistestauksen tarkastuksessa viitteiden seuraamisessa ei tilintarkastajan heidän mielestään tarvitse käyttää, mutta asiantuntijoiden lausunnot kuitenkin otetaan tarkastuksessa huomioon, jos yritysjohto on niitä arvonalentumistestauksen tueksi ja perusteluksi hankkinut.
”Tilintarkastaja kyllä seuraa viitteitä välitilinpäätösten ja varsinaisten tilinpäätösten kautta, mutta vastuu on ensisijaisesti yritysjohdolla.
Ongelmaksi tämä muuttuu, kun yritysjohto yrittää siirtää vastuuta viitteiden seuraamisesta ja arvonalentumiskirjausten määrittämisestä tilintarkastajille.” (Tilintarkastaja A)
”Kynnys on melko korkea lähteä kesken tilikauden tai muuten poikkeukselliseen aikaan vaatimaan arvonalentumistestausta. Vain silloin kun on selkeä viite tai selkeä tapahtuma.” (Tilintarkastaja B) Tilintarkastajat C ja D sen sijaan näkevät viitteiden seuraamisen olevan tarpeellinen osa tilintarkastustyötä. Mutta kuten tilintarkastaja A:kin mainitsi, seuranta tapahtuu lähinnä kvartaaleittain välitilinpäätöksiä läpikäydessä eikä niinkään jatkuvana seurantana. Välitilinpäätöksissä sekä talousjohdolta saatavien tietojen kautta tilintarkastajat seuraavat onko jotain poikkeuksellista tapahtunut liiketoiminnassa.
Myös asiantuntijoiden käytön liikearvon arvonalentumistestauksen tarkastuksessa he näkevät tarpeelliseksi. Asiantuntijoiden apu tulee tilintarkastaja C:n mukaan hyödyksi etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa liikearvo on merkittävä osa yrityksen tasetta.
”Useinhan nämä käydään listayhtiöissä kvartaaleittain läpi, joten sehän kuuluu tarkastukseen. - - Kyllähän asiantuntijoiden käyttö on se best practice, koska he voivat tehdä jopa sen koko testauksenkin uudestaan ja katsoa mikä se heidän lopputulos olisi heidän markkinatietämyksen
”Useinhan nämä käydään listayhtiöissä kvartaaleittain läpi, joten sehän kuuluu tarkastukseen. - - Kyllähän asiantuntijoiden käyttö on se best practice, koska he voivat tehdä jopa sen koko testauksenkin uudestaan ja katsoa mikä se heidän lopputulos olisi heidän markkinatietämyksen