Lapsen tutkiva toiminta edellyttää uteliaisuutta, löytämisen ja tutkimisen iloa ja ihmettelyä sekä keksimistä. Tutkivan toiminnan tavoitteena onkin rohkaista lapsia näihin ajatuksiin. Leikissä lapsi toteuttaa näitä tavoitteita. Lapsen leikkiä havainnoidessa huomaamme sen, mistä lapsi on kiinnostunut, mitä he kyselevät sekä kuinka he ratkaisevat pulmia. Leikissä lapsi jakaa toisten kanssa kiinnostustaan, tietojaan ja taitojaan, mikä on myös tutkivan toiminnan periaatteita. (van Hoorn ym. 2007, 241-242.) Leikissä lapsi osaa tehdä sellaista, mitä hän ei aivan vielä osaan tehdä todellisessa maailmassa. Leikin aikana lapsi saattaa yhtä hyvin kokeilla painovoimaa, liikettä, nopeutta tai vaikka kitkaa.
Samaan aikaan hän käyttää luovuutta ja mielikuvitusta, hän ratkaisee pulmia ja neuvottelee. Leikki on kokonaisvaltaista ja tuottaa iloa. Leikissä ei tarvitse osata oikeita vastauksia, jolloin siinä voi ottaa riskejä ja kokeilla ja tutkia huoletta sekä tehdä persoonallisia ratkaisuja. Lapsi voi leikissä vuorotella mielikuvituksen ja todellisuuden välillä. (Rose & Hattingh, 2014, 29-30.)
Leikki on kokonaisvaltainen toimintatapa. Se vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen kaikilla sen osa-alueilla. Leikki on merkityksellistä lapsen ajattelun, oppimisen ja ongelmanratkaisun sekä kielen ja kommunikaation kehittymisen kannalta. Sillä on suuri vaikutus sosiaalisten taittojen kehittymiseen, persoonallisuuden ja minuuden muovautumiseen sekä emotionaaliseen kehitykseen. Leikki luo mahdollisuuden luovuuden ja mielikuvituksen kehittymiseen sekä moraalin ja tahdon muovautumiseen. (Koivula & Laakso 2017, 123.) Vygotsky pitääkin leikkiä lapsen kehityksen tärkeimpänä lähteenä.
Leikissä lapsi toimii eri tavoin kuin leikin ulkopuolella. Leikki muodostaa
15
lähikehityksen vyöhykkeen siten, että lapsi toteuttaa ihmisten välisessä vuoro-vaikutuksessa oppimiaan toimintamalleja ja on tällöin usein oman osaamisensa yläpuolella. Leikissä yhteinen sosiaalinen toiminta aktiivisen omaksumisen kautta sisäistyy lapsen yksilölliseksi oppimiskokemukseksi. Yhteistä vuoro-vaikutusta rakennetaan kielen kautta. (Bodrova & Leong 2007, 40-42).
Leikkiä ja oppimista tarkastellaan usein toisistaan irrallisina ilmiöinä.
Perinteisesti leikki ja oppiminen on nähty erillisinä toimintoina, joilla on oma paikkansa ja aikansa. Leikki, kuten myös oppiminen, on luonnollinen elementti pienen lapsen jokapäiväisessä elämässä. Ne ovat kuitenkin lähellä toisiaan ja pedagogisesti toisiinsa kietoutuneita. (Pramling Samuelsson & Asplund Carlsson 2008, 623.) Leikki on lapsen oppimisessa tärkeä osatekijä. Leikissä lapsi on kykenevämpi tutkimaan, päättelemään ja yhdistelemään eri asioita, rakentamaan lisäymmärrystä ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Leikki tarjoaa alustan, jossa materiaaleja ja asioita voidaan tutkia, kokeilla uusia ratkaisuja, päätellä ja rakentaa tietoa. Tämän vuoksi leikki ja tutkiva toiminta tarjoavat ihanteellisen perustan oppia tutkimisen taitoja varhaisvuosina.
Harjoitellessaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä johtaa se tutkimiseen, kysymiseen, selittämiseen, keskusteluun, päättelyyn ja ongelman-ratkaisuun, mikä liittyy juuri tutkivaan oppimiseen. Leikin aikana lapsi tutkii aktiivisesti, jolloin se kehittää heidän tietämystään asioista. Se johdattelee lasta tekemään hypoteeseja, teorioita ja järkiperäistyksiä, joka kasvattaa heidän tietämystään asioista. (Marian & Jackson. 2017, 224.)
Sellaista opetussuunnitelmaa toteuttavassa toiminnassa, jossa leikki ja oppiminen on yhdistetty toisiinsa, lapset eivät tee eroa leikin ja oppimisen suhteen. Kun lapset toimivat, he eivät erottele leikkimistä ja oppimista toisistaan, vaikkakin he saattavat tehdä niin sitä heiltä kysyttäessä. Pienet lapset leikkivät ja oppivat yhtä aikaa, ja ero leikkimisen ja oppimisen välillä alkaa muodostua vasta kouluiässä. (Pramling Samuelsson & Asplund Carlsson 2008, 626.) Varhais-lapsuudessa lapsi ajattelee leikin kautta. Leikissä oppiminen nivoutuu lapsen omaan ajatteluprosessiin. Lapsi saa asettaa itse omat oppimisen haasteensa, joita hän prosessoi leikin keinoin. Leikkiessään lapsi pyrkii ymmärtämään
todelli-16
suutta ja siinä näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Samalla hän tuottaa omaa kulttuuriaan ja ilmentää omaa olemustaan siinä. (Heikka ym. 2009, 25.)
Leikin ja oppimisen yhdistämisessä aikuisen tehtävänä on pitää mielessä ymmärrys siitä, miten lapsi oppii ja miten leikki ja oppiminen yhdistetään. Tämä onnistuu kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta sekä dokumentoimalla lapsen leikkiä ja oppimista. (Pramling Samuelsson & Asplund Carlsson 2008, 632-633.) Leikki kertoo siitä, miten lapsi ajattelee ja ymmärtää asioita. Se myös kertoo usein siitä, miten lapsi suhtautuu käsiteltyihin asioihin tai miten hän on ymmärtänyt asioiden merkityksiä. Havainnointi ja dokumentointi antavat arvokasta tietoa toiminnan suunnittelulle jatkossa. Leikin yhteistoiminnallisuuden vuoksi havainnointi kohdistuu koko lapsiryhmän toimintaan ja tapahtumiin yksittäisen lapsen toiminnan lisäksi, jolloin se paljastaa lasten keskinäistä toimintaa, mieluisat leikit ja leikkikaverit. Roolileikki tarjoaa mahdollisuuden tarkastella lasten jaettua ymmärrystä ja toimintaa lähikehityksen vyöhykkeellä. (Heikka ym.
2009, 25.)
Leikissä asioita ei opita suoraan eikä se toteuta selkeästi asetettuja tavoitteita tai tuloksia. Leikki tapahtuu tässä ja nyt, ja siinä yhdistyvät mieli-kuvitus ja todellisuus. Se on toiminnan tapa, jossa lapset omaksuvat uutta tietoa tai uusia taitoja. Leikin ja oppimisen voi yhdistää havainnoimalla leikistä aiheita, joita kasvattaja voi rikastuttaa monin eri tavoin. Tällöin oppimisen lähtökohtana ovat lapsen mielenkiinnonkohteet. Leikin ja oppimisen yhdistäminen voi myös tapahtua siten, että kasvattaja tarjoaa lapsille tilaisuuksia leikkiä ja käyttää leikissä yhdessä hankittua uutta tietoa. Leikin tehtävänä on tällöin vahvistaa ja syventää oppimista heille mielekkäällä tavalla. (Hakkarainen 2002, 112-117.)
17
3 LAPSEN TUTKIVAN TOIMINNAN TAVOITTEET, OPPIMISPROSESSIIN OHJAAMINEN JA SISÄLLÖT
Lapsen tutkiva toiminnan lähtökohtana ovat lapsen omat kokemukset ja aktiivinen rooli tiedonrakentamisprosessissaan. Tutkivan oppimisen lähtö-kohtana on, että oppiminen jaetaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tällöin oppiminen on yhteisesti jaettua ymmärrystä ja yhteistä vallitsevaa ajattelua siinä kulttuurissa, jossa lapsi elää. Pienen lapsen tutkivaan toimintaan liittyy tutkimisessa tarvittavien taitojen aktiivista omaksumista, tiedonrakentamista sekä tutkimusprosessin tunnistamista. (Howitt, Upson &
Lewis 2011, 46; Turja 2017a, 186.) Tutkivaan toimintaan liittyvässä oppimis-prosessissa edetään lapsen konkreettisesta ja henkilökohtaisesta ymmärtämisestä sekä yhteisössä yhteisesti jaettuun että yleisesti yhteiskunnassa vallitsevaan ymmärrykseen (Turja 2017a, 186). Tutkimusraportissani seuraavaksi tarkastelen tutkivan toiminnan tavoitteita ja sitä, miten alle kouluikäiset oppivat tutkimisen taitoja. Lisäksi selvitän lapsen tutkivan toiminnan oppimissisältöjä tiedettä, teknologiaa, taidetta ja matematiikkaa yhdistävän STEAM-työskentelyn näkökulmasta.