Laulukoe

Laulaminen on monille jännittävä tilanne laulun ollessa hyvin henkilökohtainen mu-siikin muoto. Kuullessani Jukan luokalle tulossa olevasta laulukokeesta toivoin saa-vani mahdollisuuden kuvata oppilaita ja sen jälkeen teettää esiintymiseen liittyvän haastattelulomakkeen nostaen siinä myös esiintymisjännitystä esille. Jukka oli ehdo-tuksen suhteen myötämielinen, eikä yksikään oppilas kieltänyt oman laulukokeensa kuvaamista. Matin luokan laulukoetta en valitettavasti päässyt seuraamaan, sillä se oli jo pidetty siinä vaiheessa, kun aloitin observoinnit. Molemmat opettajat toteutti-vat laulukokeensa hyvin samankaltaisesti.

Jukan luokan laulukoe toteutettiin niin, että jokainen oppilas oli saanut valita haluamansa maakuntalaulun, jonka tulisi laulamaan joko yksin, parin tai pienen ryhmän kanssa. Pareittain tai ryhmässä tulevat aloittivat laulamisen yhdessä, mutta Jukka ohjeisti jokaiselle myös sopivan pätkän, joka oppilaan tuli laulaa soolona. Op-pilaat tulivat luokkaan vuorotellen yksin tai valitsemassaan ryhmässä, ja luokassa odotti Jukka, minä ja kamera. Ennen laulukokeen alkamista Jukka kertoi vielä koko luokalle yhteisesti, mitä tuleman pitää, ja oppilaat tiesivät etukäteen, että olisin pai-kalla kuvaamassa ja seuraamassa laulunäytteitä. Jukka perusteli koko luokalle laulu-kokeen pitämistä samoin kuin oli perustellut minulle kertoessaan, että sellainen on tulossa: laulukokeet antavat myös oppilaille tietoa näiden omista laulutaidoista. Li-säksi elämässä tulee erilaisia tilanteita, joissa pitää pystyä toimimaan jännityksestä huolimatta. Hän korosti myös tilanteen turvallisuutta ja kysyi luokalta, mikä on pa-hinta, mitä tilanteessa voi tapahtua. Hän vastasi kysymykseensä itse toteamalla, että joku voi vaikka pyörtyä ja jatkoi huomauttamalla, ettei niin ollut vielä ikinä käynyt.

Nyt meitä olisi kuitenkin peräti kaksi aikuista ottamassa mahdollista pyörtyjää kiin-ni. Uskaltaisin väittää, että oppilaat lähtivät melko hyvillä mielin odottamaan omaa vuoroaan luokan ulkopuolelle.

Oppilaat saapuivat luokkaan luokan etuosasta. Jukka kysyi valitun maakunta-laulun, heijasti nuotin ja sanat valkokankaalle luokan etuosaan ja kävi oppi-laan/oppilaiden kanssa läpi, millaisen pätkän halusi kuulla. Hän loi tilanteesta rau-hallisen ja tarvittaessa vielä erikseen tsemppasi oppilaita, mikäli näitä jännitti kovas-ti. Käynnistin kameran luokan etuosassa oppilaiden saapuessa sisään ja seurasin jo-kaisen laulukokeen taaempaa niin, että oppilas sai olla selin sekä minuun että Juk-kaan. Tarkkailin, miltä oppilaat vaikuttivat: oliko havaittavissa esiintymisjännitystä ja miten se mahdollisesti näkyi.

Laulukokeen jälkeen oppilaat täyttivät haastattelulomakkeen, jossa kysyin, jän-nittikö laulukoe oppilaita etukäteen tai sen aikana, miten mahdollinen jännitys ilme-ni ja mikä mahdollista jänilme-nitystä aiheutti. Neljä oppilasta (kaikki poikia) kertoi, ettei laulukoe jännittänyt. Yksi heistä mainitsi kuitenkin toisen kysymyksen kohdalla, että jalat olivat tärisseet. Loput 17 kertoivat jännittäneensä. Yksi oppilas totesi jännittä-neensä vain vähän ennen laulamista, muttei enää laulaessaan. Toinen oli huomannut, ettei laulaminen ollut kuitenkaan niin pelottavaa kuin miltä oli etukäteen tuntunut.

Kolmas huomasi harjoittelun auttaneen jännitykseen. Muutama oppilas vilkaisi ka-meraa aluksi, mutta se ei vaikuttanut häiritsevän ketään. Vain kolme oppilasta täs-mensi jännittäneensä hieman myös kameran vuoksi.

”Jännitin aluksi, mutta harjoittelu auttoi.” (JO)

”Jännitin sitä ennen esittämistä paljon, mut sitten kun piti laulaa niin se ei ollut niin pe-lottavaa.” (JO)

”Jännitin vähän ennen koetta mutta laulaessa ei enää jännittäny.” (JO)

”Jännitin alussa laulukoetta, kun siinä oli kamera mukana.” (JO)

Kahdeksan oppilasta kertoi jännityksen ilmenevän käsien ja/tai jalkojen tärinänä.

Yksi heistä sanoi tärinän alkaneen vasta laulamisen jälkeen jännityksen rauettua.

Myös sykkeen nouseminen tai sydämen tykytys, hikoilu, äänen tärinä ja perhoset vatsassa olivat vastauksia, jotka löytyivät useammasta haastattelulomakkeesta. Mui-ta yksittäisiä oireiMui-ta olivat punastuminen, nauraminen, sanojen unohtelu, kuuma tunne, toimintakyvyn heikkeneminen, liikkuminen, itku ennen kouluun lähtemistä, äänen vaihtelu ja pelko siitä, että joku nauraa. Näiden lisäksi yksi oppilas sanoi lau-laneensa oudosti, mutta ei tarkentanut, mitä sillä oikeastaan tarkoitti. Oletan

vasta-uksen liittyvän äänen toimintaan tai hallintaan. Kaksi oppilasta ei osannut tarkem-min määritellä, mutta kokivat jännittäneensä kuitenkin.

”Käsien vapina suuresti :). Ja en tiedä mikskä sitä sanotaan mut kun puristan käden nyrkkiin nii en tunne sitä kunnolla.” (JO)

”Itkin aamulla, kädet tärisi ja pelotti vähän et joku nauraa.” (JO)

”Perhosia vatsassa ja laulun jälkeen kädet tärisi kun jännitys laukesi.” (JO)

”Aloin varmaan vähän liikkumaan, kädet tärisi ja hikoilu.” (JO)

Oppilaita tuntui jännittäneen eniten itse laulaminen ja se, että joku kuuntelee. Peräti 12 oppilasta kertoi näin. Kolme oppilasta mainitsi jännittäneensä kameraa jonkin verran, ja kolme jännitti erityisesti virheitä tai oikein laulamista. Kahdelle oppilaalle jännitystä aiheutti tuleva arvosana. Muita yksittäisiä jännityksen syitä olivat oman vuoron odottaminen, äänen tärinä ja kuuluminen sekä omat laulutaidot. Yksi oppilas ei osannut sanoa, mikä jännitystä aiheutti.

”No virheen tekeminen tai jotai.” (JO)

”En tiiä, ehkä se kun laulo jonkun eessä.” (JO)

”Se kun Jukka kuunteli ja Maija myös.” (JO)

”Kaikki! Eniten se koska tiedän että en osaa laulaa kunnolla.” (JO)

”Mun ääni oli aika lähtenyt joten miten pystyn laulamaan.” (JO)

Tarkkailin oppilaita ja laitoin ylös ulospäin havaittavia merkkejä jännityksestä sekä laulukokeen aikana että jälkikäteen videolta. Heiluminen tai liikkuminen, hermostu-nut naureskelu, hyvin hiljainen laulu ja sormien hipelöinti olivat melko yleisiä ilmiöi-tä. Yhden oppilaan jännitys purkautui laulamisen jälkeen pienenä tunneryöppynä, ja hän herkistyi hetkeksi. Muutama oppilas hypisteli paitaansa tai hiuksiaan ja yksi siir-teli useaan otteeseen hiuksiaan edestakaisin.

Erityisesti kaksi asiaa kiinnitti huomioni. Ensimmäisenä se, että vaikka osa op-pilaista näytti jännittävän todella kovastikin (”Jukka mä en haluu” tai ”Tää on tosi pelot-tavaa”), lähes kaikki hymyilivät melkein koko ajan ja näyttivät siltä, että tilannetta ei koettu kuitenkaan lainkaan painostavana. Moni oppilas hymyili läpi laulukokeen, osa myös oman lauluosuutensa aikana, mikä yllätti minut positiivisesti. En osaa sa-noa, johtuiko ilmiö luokan hyvästä ryhmähengestä, rennosta suhteesta opettajaan vai jostain aivan muusta, mutta pistin sen merkille erittäin positiivisena asiana. Vain

kaksi oppilasta oli valinnut kokeen suorittamisen yksin. Muut tulivat pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Toinen asia, joka parien ja ryhmien kohdalla nousi esille oli kavereiden läsnäolo selvästi positiivisena voimavarana. Moni oppilas vaikutti sil-tä, että vieressä laulava tai omaa vuoroaan odottava luokkatoveri toi helpotusta esiintymistilanteeseen. Yhtä ryhmää lukuun ottamatta sain sellaisen vaikutuksen, et-tä yhdessä laulukokeen kohtaaminen oli monille jännityset-tä lievenet-tävä asia. Tässä yh-dessä ryhmässä yhden oppilaan hermostunut naureskelu ja liikehdintä tuntuivat jo-pa hieman häiritsevän kahta muuta.

Sydämentykytystä tai kiihtyvää pulssia ei voi päällepäin nähdä. Muista oppi-laiden mainitsemista oireista, joita laulukoe heissä heidän oman arvionsa mukaan aiheutti, vain harvat olivat huomattavissa. Useamman oppilaan arviot punastelusta, tärinästä tai äänen vapinasta puheen tai laulun aikana olivat ristiriidassa omien ha-vaintojeni kanssa. Osa oppilaista määritteli jännitysoireensa sellaisiksi, jotka pistin itsekin merkille. Yleisin niistä oli hermostunut naureskelu tai tahaton liikkumi-nen/heiluminen. Yksi oppilas, joka ilmoitti haastattelulomakkeessa, ettei kokenut jännittävänsä lainkaan, liikkui ja naureskeli hermostuneesti, piiloutui hupparinsa hupun ja korkean kauluksen sisään ja lauloi hädintuskin kuuluvalla äänellä. Tämä osoittaa sen, että sekä omien että muiden jännitysoireiden tulkinta voi olla hyvin vaikeaa.