Tutkittuja lastensuojeluilmoituksia oli yhteensä 50. Sekä lapsen päihteidenkäytön että vanhemman tai vanhempien päihteidenkäytön perusteella tehtyjä ilmoituksia oli molempia kaksikymmentäviisi. Lastensuojelutarpeen selvitykseen ryhdyttiin näissä yhteensä 23 tapauksessa ja asiakkuus jatkui selvityksen jälkeen seitsemässä tapauksessa.
Taulukko 5. Lastensuojeluasiakkuuden jatkuminen tutkituissa lastensuojeluilmoituksissa
Lapsen päihteidenkäyttö Vanhemman päihteidenkäyttö
Lastensuojeluilmoituksia 25 25
Lastensuojelutarpeen selvityksiä
3 20
Asiakkuus
lastensuojelussa jatkui
1 6
Asiakkuuden jatkuminen tarkoittaa lastensuojelun avohuollon tukitoimien ja suunnitelmallisen sosiaalityön aloitusta. Tällöin lastensuojelutarpeen selvityksen perusteella perheen tai lapsen tilanteesta on jäänyt lastensuojelun työntekijöille sellainen näkemys, että lastensuojelun asiakkuutta tulee jatkaa. Usein asiakkailla on muitakin hoitokontakteja lastensuojelun tukitoimien ohella ja lastensuojelussa tehdään yhteistyötä esimerkiksi A-klinikan tai perheneuvolan kanssa.
Vastatakseni ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni; lastensuojeluilmoituksia tekee pääasiassa viranomaiset ja muut vastaavat lasten ja nuorten kanssa toimivat henkilöt. Heillä on lain mukaan ilmoitusvelvollisuus, jos heillä on tieto lapsesta, jonka kasvuympäristö on heille haitallinen tai jos he omalla toiminnallaan vaarantavat hyvinvointinsa. Aineistoni perusteella ei voida
46
päätellä mitään siitä jääkö virkavelvollisuus joskus täyttämättä. Ilmoituksia tehdään niin lapsista kuin heidän vanhemmistaankin.
Lasten kohdalla ilmoituksen teki suurimmassa osassa tapauksista poliisi.
Alaikäisten päihteidenkäyttö tapahtuukin usein julkisessa paikassa kaveriporukassa ja kodin ulkopuolella, jolloin poliisi on tavallisesti ensimmäinen asiaan puuttuva taho. Ilmoituksia tehdään myös muista nuorten kanssa toimivista tahoista kuten kouluista. Vanhempien päihteidenkäytöstä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia tehtiin useammasta eri paikasta, mutta poliisi oli näissäkin tapauksissa eniten ilmoituksia tehnyt taho. Tavallista on, että poliisi kutsutaan ensimmäisenä paikalle päihtymyksen aiheuttaman häiriön tai uhan vuoksi. Vanhempien päihteidenkäytöstä oli joitakin yksityishenkilöiden tekemiä anonyymejä lastensuojeluilmoituksia. Ilmoituksia tehtiin lisäksi esimerkiksi myös päihdehuollosta, hätäkeskuksesta ja neuvolasta. Ilmoituksen tekijöinä oli myös lasten huoltajia.
Lapsista tehdyt lastensuojeluilmoitukset olivat pääasiassa lyhyitä ilmoituksia, joissa kuvattiin nuoren nauttimaa tai hallussa ollutta alkoholimäärää ja mahdollisesti lapsen humalatilaa sekä sen hetkistä oleskelupaikkaa ja seuraa.
Vanhemmista tehdyissä ilmoituksissa kuvattiin tarkemmin vanhemman päihteidenkäyttöä ja mahdollista akuuttia tilannetta, jonka vuoksi esimerkiksi poliisi oli kutsuttu paikalle.
Selvitykseen päätyneissä lastensuojeluilmoituksissa (yhteensä 23), yhdeksässätoista mainittiin ongelmapäihteenä alkoholi. Päihteistä puhuttaessa ensimmäinen mielleyhtymä useimmiten on juuri alkoholi, mutta päihteisiin kuuluu myös huumeet, lääkkeet ja tupakka. Suomessa alkoholi on kuitenkin se päihde, joka aiheuttaa eniten ongelmia ja tutkituissa ilmoituksissa alkoholi oli myös eniten mainittu päihde. Useasti alkoholinkäyttöön kuitenkin yhdistyi myös muita huolenaiheita, jotka oletettavasti vaikuttivat sosiaalityöntekijän päätökseen ryhtyä lastensuojelutarpeen selvitykseen. Pelkän alkoholinkäytön perusteella selvitykseen ryhdyttiin seitsemässä tapauksessa. Oheisessa taulukossa on eritelty selvitykseen päätyneissä lastensuojeluilmoituksissa alkoholinkäytön lisäksi kirjattuja muita huolia.
47
Taulukko 6. Tutkituissa lastensuojeluilmoituksissa alkoholin ohella mainittuja muita huolenaiheita
Mielenterveysongelmat 2 1
Saadakseni vastauksen toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseeni, tarkastelin asiakkuuteen eli lastensuojelutarpeen selvitykseen johtaneita tekijöitä. Taulukosta näkyy, että lastensuojeluilmoituksissa ilmaistut huolet päihteidenkäytöstä yhdistyneenä väkivaltaiseen käytökseen sekä muiden päihteiden käyttöön on johtanut lastensuojelutarpeen selvitykseen. Myös mielenterveysongelmien perusteella on ryhdytty selvitykseen. Kuten jo aikaisemminkin on todettu, alkoholinkäyttöön liittyy monia muita ongelmia ja ne ovat usein kietoutuneet toisiinsa siten, että niitä ei voi käsitellä erillisinä ongelmina. Voidaan sanoa, että aineiston perusteella lastensuojelutarpeen selvitykseen ryhdytään aina jo ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen perusteella, kun päihteiden lisäksi ilmoituksessa kerrotaan perheväkivallasta.
Muiden päihteiden käyttäminen myös alentaa kynnystä selvitykseen ryhtymisessä erityisesti nuorten kohdalla samoin kuin mielenterveyden ongelmat. Ei voida kuitenkaan sanoa, että nämä syyt johtavat aina lastensuojeluasiakkuuden alkamiseen, koska joissain samankaltaisissa tapauksissa selvitykseen ei ryhdytty.
Kaikista 22 lapsen päihteidenkäytön vuoksi tehdystä lastensuojeluilmoituksesta, joissa ei päädytty lastensuojelutarpeen selvitykseen, kahdessakymmenessä kyse oli pääasiassa alkoholin hallussapidosta tai vähäisestä päihtymyksestä.
Kahden muun ilmoituksen mukaan nuorta epäiltiin kannabiksenkäytöstä. Tämän perusteella voidaan tulla johtopäätökseen, että nuoren vähäisen
48
päihteidenkäytön perusteella tehty ensimmäinen lastensuojeluilmoitus ei johda lastensuojelun asiakkuuteen.
Toiseen tutkimuskysymykseeni voidaan tutkimustulosten perusteella vastata, että lastensuojelutarpeen selvitykseen ryhdytään herkemmin, jos on kyse vanhempien päihteidenkäytöstä. Erityisesti pienten lasten kohdalla halutaan vanhempien päihteidenkäyttöön puuttua nopeasti, koska sen haittavaikutuksista tiedetään niin paljon ja varhainen puuttuminen parantaa lapsen tilannetta ja mahdollistaa kontrollin. Alkoholinkäytön yhdistyminen väkivaltaan tai huumeiden käyttö myös alentaa lastensuojelun kynnystä puuttua tilanteeseen. Voidaan sanoa, että vanhemman tai vanhempien itse vaarantaessa lapsen kasvua ja kehitystä omalla käytöksellään, lastensuojelu tulee väliin.
Kolmannen tutkimuskysymyksen vastauksena voidaan sanoa, että yhteisiä tekijöitä lastensuojeluasiakkuuteen päätyneiden perheiden lastensuojeluilmoituksissa ovat päihdeongelman yhdistyminen muihin ongelmiin.
7 LOPUKSI
Tutkimukseni pyrki vastaamaan yleisesti myös kysymykseen mitä tapahtuu, kun lastensuojeluun tehdään lastensuojeluilmoitus lapsen tai tämän vanhemman päihteidenkäytöstä. Lastensuojelutyössä asiat harvoin ovat näin yksiselitteisiä.
Lastensuojelulaki ja muut viranomaisen toimintaa ohjaavat lait antavat raamit sosiaalityöntekijän toimille, mutta ihmisten asiat ovat paljon monimutkaisempia.
Ei siis ole tarkkaa mallia, jota voidaan käyttää, kun tietynlainen ilmoitus saapuu lastensuojeluun. Kysymys, johon vastattiin, olikin oikeastaan mitä tapahtui valituissa 50 tapauksessa, kun lastensuojeluun oli tehty ilmoitus perheessä tapahtuvasta päihteidenkäytöstä. Tutkimuksen antama vastaus on, että riippuu tapauksesta. Joitakin seurauslinjoja voidaan hahmottaa, mutta loppujen lopuksi jokainen tapaus on omanlaisensa.
Sosiaalityöntekijän ammattitaitoon kuuluu taito arvioida lapsen olosuhteita ja
49
turvallisuutta saamiensa tietojen perusteella. Sosiaalityöntekijä osaa myös peilata omaa arviotaan muualta hankittuun tutkimustietoon sekä omaan ja kollegoiden käytännön kokemukseen. Tähän taitoon sisältyy myös priorisoinnin taito. Lastensuojelun työntekijää muistutetaan joskus, että kaikkia lapsia ei voi pelastaa. On parempi hoitaa yksi asia kokonaan kuntoon, kuin useampi puolitiehen.
Vanhempien päihteidenkäyttö on vahingollista lapsille. Tämä tiedetään ja siihen puututaankin helpommin, mutta tietoa on runsaasti myös päihteiden haittavaikutuksista käyttäjiin itseensä. Nuorten päihteidenkäyttö on yleistä ja se vaikuttaa monesti negatiivisesti heidän elämäänsä ja usein siihen liittyy muitakin ongelmia. Alkoholikokeiluja katsotaan kuitenkin helposti läpi sormien mutta tulisiko alaikäisten päihteidenkäyttöön puuttua lastensuojelussa nopeammin ja tiukemmin? Onko kyse pelkästään resurssipulasta vai onko kyse siitä, että yhteiskuntamme todellisuudessa pitää alkoholinkäyttöä suomalaisten erityispiirteenä, jota ei edes voi muuttaa? Alkoholismi ja alkoholin suurkulutus on Suomessa suuri yhteiskunnallinen ongelma, jonka hoitamiseen kuluu paljon rahaa ja siihen liittyy ristiriitaisuuksia kuten valtion monopoli alkoholin myynnissä.
Lastensuojelun resurssipula on myös todellinen ja työtä on paljon. Toisaalta lastensuojelun ja muiden viranomaisten välillä on myös toimivaa yhteistyötä ja sitä kehittämällä voisi saada uusia toimintamalleja. Tutkimusten mukaan trendi näyttäisi olevan, että nuorten päihteidenkäyttö on kasvun jälkeen laskussa, mikä omalta osaltaan ehkä jossain vaiheessa helpottaa lastensuojelun työskentelyä sillä saralla.
Lastensuojelun resursseista ja toiminnasta puhutaan tällä hetkellä paljon sen julkisuudessa saaman negatiivisen huomion takia. Kritiikin myötä toivottavasti kuunnellaan myös itse työtä tekeviä ja lastensuojelun käytäntöihin ja ongelmakohtiin saadaan parannuksia ja tarvittavia voimavaroja. Sosiaalityö on tutkimusalana vielä suhteellisen nuori mutta koko ajan lisääntyvän tutkimuksen
50
avulla saadaan myös lisää tietoa lastensuojelunkin eri osa-alueista.
Lastensuojelussa punnitaan jatkuvasti linjauksia siitä miten perheiden tilanteisiin reagoidaan. Päihdeongelma on vain yksi lastensuojelussa kohdatuista asioista ja huolen määrää ja puuttumisen tarvetta arvioidaan linjauksista huolimatta aina myös tilannekohtaisesti.
Tutkimisen arvoista olisi verrata lastensuojelun asiakkuuteen tulleita nuoria päihteidenkäyttäjiä sellaisiin nuoriin, joiden käyttöön viranomaiset eivät ole puuttuneet. Tulokset voisivat yllättääkin; lastensuojelussa meinaa joskus unohtua, että valtaosa väestöstä voi hyvin ja suurin osa nuorista pärjää elämässään hyvin päihdekokeiluistaan huolimatta.
51 LÄHTEET
Ahlström Salme, Metos Leena, Huhtanen Petri ja Ollikainen Minna 2008. Missä nuorisoryhmissä päihteidenkäyttö on vähentynyt? Suomen ESPAD-aineiston tuloksia 2007. Yhteiskuntapolitiikka 73 (4), 73-83.
Austin Michael J, D'Andrade Amy, Lemon Kathy, Benton Amy, Chow Belinda, Reyes Carolina 2005. Risk and Safety Assessment in Child Welfare: Instrument Comparisons. Bay Area Social Services Consortium (BASSC). Evidence for Practice. Executive Summary 2. Berkely: University of California
Bardy Marjatta 2009. Lapsuus, aikuisuus ja yhteiskunta. Teoksessa Bardy Marjatta toim. 2011. Lastensuojelun ytimissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Helsinki: Yliopistopaino, 17-46.
Buckley Helen 2003. Child Protection Work. Beyond the Rhetoric. London:
Jessica Kingley Publishers.
Crea Thomas M 2010. Balanced Decision Making in Child Welfare: Structured processes by Multiple Perspectives. Administration in Social Work 34, 196-212.
Eskola Marjatta 1981. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalityön kuva. Teoksessa Kuotola Urpo ym. Sosiaalihuollon näköaloja. Tampere: Tampereen yliopisto, 23-52.
Furst Kirsi, Grekelä Mitja, Heinipuro Pia 2006. Päihdeperhe lastensuojelussa : kokemuksia Kalliolan setlementin lastensuojeluyksiköissä. AMK-opinnäytetyö.
Stadia. Sosiaalialan koulutusohjelma
Harrikari Timo 2006. Rikos lastensuojelun kentässä. Teoksessa Honkatukia Päivi ja Kivivuori Janne (toim.). Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli.
OPTL:n julkaisuja 221 Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura,
52
julkaisuja 66 / Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33, 249-280. Linkki haettu 20.7.2012 http://www.optula.om.fi/Etusivu/Julkaisut/1215523702070
Heikkinen Alpo 2007. Nuoret lastensuojelun avohuollossa - palvelujen ja menetelmien tarkastelu. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeenlastensuojelun kehittämisohjelman raportti. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä. 2007:1
Heino Tarja 1997. Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
Valtiotieteellinen tiedekunta. Stakes tutkmuksia 77. Helsinki
Heino Tarja 2009. Lastensuojelun tilastot, asiakkaat ja palvelut. Teoksessa Bardy Marjatta toim. 2011. Lastensuojelun ytimissä.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Yliopistopaino, 52-75
Helsingin Sanomat 2008. Lastensuojelu ehtii reagoida vain vakavimpiin tapauksiin.
Helsingin Sanomat 7.7.2008. Artikkeli haettu 21.7.2012.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lastensuojelu+ehtii+reagoida+vain+vakavimpii n+tapauksiin/1135237701094
Holmila Marja, Bardy Marjatta, Kouvonen Petra 2008. Lapsuus päihdeperheessä ja kielteisen sosiaalisen perimän voittaminen.
Yhteiskuntapolitiikka 73 (4), 421- 423.
Holmila Marja, Huhtanen Petri, Martikainen Pekka, Mäkelä Pia ja Virtanen Ari 2009. Lasten huoltajien alkoholinkäytön ja haittojen kehitys. Teoksessa Johanna Lammi-Taskula, Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.). Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Yliopiston kirjapaino.
53
Huuskonen Saila, Korpinen Johanna, Pösö Tarja, Ritala-Koskinen Aino ja Vakkari Pertti 2010. Kolme polkua lastensuojelun avohuollon organisatorisessa muistissa. Yhteiskuntapolitiikka 75 (6), 650-658.
Hänninen Henna 2009. Päihdeperheiden avokuntoutuksen ja lastensuojelun perhetyön välinen yhteistyö - millaista yhteistyö on, toteutuuko lapsen
näkökulma? Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma
Itäpuisto Maritta 2005. Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Sosiaalipsykologian ja sosialogian laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E.
Yhteiskuntatieteet 124. Kuopion yliopisto.
Koponen Anne Maarit 2006. Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys. Väitöskirja. Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos. Helsingin Yliopisto
Korpinen Johanna ja Pösö Tarja 2007. Approaching Youth Crime through Welfare and Punishment: The Finnish Perspective. Teoksessa Hill Malcolm, Lockyer Andrew ja Stone Fred (toim.). Youth Justice and Child Protection.
London:Jessica Kingsley Publishers, 41-60.
Lastensuojelulaki 2007. Lastensuojelulaki. Suomen asetuskokoelma 417.
Helsinki.
Lastensuojelutarpeen selvitys:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/lastensuojelutarpeenselvitys/ . Haettu 7.4.2012
Launis Veikko 2010. Itsemääräämisoikeus ja paternalismi terveydenhuollossa.
Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 47, 136-139. Artikkelilinkki ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/download/2821/4137 haettu 14.4.2011.
54
Leisto Leila ja Tuomikoski-Koukkula Suvi 2011.”Viekää, viekää se pois”.
Päihtyneenä pidätettyjen tyttöjen kokemukset poliisin ja sosiaalityöntekijän puuttumistoimista. Teoksessa Satka Mirja, Alanen Leena, Harrikari Timo ja Pekkarinen Elina (toim.) 2011. Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere:
Vastapaino
Muukkonen Tiina ja Tulensalo Hanna 2004. Kohtaavaa lastensuojelua.
Lapsikeskeisen lastensuojelun sosiaalityön tilannearvion käsikirja. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä. Helsinki.
Myllärniemi Annina 2006. Huostaanottojen kriteerit pääkaupunkiseudulla. Selvitys pääkaupunkiseudun lastensuojelun sijoituksista. SOCCAn ja Heiki Waris -instituutin julkaisusarja nro 7. Helsinki.
Möller Sointu 2004. Sattumista suunnitelmallisuuteen. Lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa. Pesäpuun opas- ja käsikirjat 1/2004. Jyväskylä:
Pesäpuu
Niemi Petteri 2011. Minä itse ja sen määrääminen. Teoksessa Kotiranta Tuija, Niemi Petteri, Haaki Raili 2011. Sosiaalisen toiminnan perusta. Helsinki:
Gaudeamus Helsinki University Press
Nätkin Ritva 2011. Äiti maaperänä. Teoksessa Vaarla Suvi (toim.). Alkoholin vaurioittamat. Raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vaikutukset lapsen elämään.
Helsinki: Kehitysvammaliitto ry, 118-137.
Oranen Mikko 2006. Tutkimista ja tunnustelua – Lastensuojelun alkuarvioinnin käytäntöjä, malleja ja kehittämissuuntia. Alkuarviointi ja avohuoltotyöryhmän loppuraportti 22.3.2006. Lastensuojelun kehittämisohjelma. Haettu 21.7.2012
http://www.sosiaaliportti.fi/File/a79d1456-1e50-4116-8815-96c6e88f21fd/Alkuarviointi+Loppuraportti.pdf
Paasivirta Annukka 2012. Miten tullaan lastensuojelun asiakkaaksi?
Vastaanottoryhmillä apua nopeasti ja oikea-aikaisesti. Teoksessa
Strömberg-55
Jakka Minna ja Karttunen Teija (toim.). Sosiaalityön haasteet: tukea ammattilaisen arkeen. Jyväskylä.:PS-kustannus, 234-251.
Pekkarinen Elina 2011. Lastensuojelun tieto ja tutkimus - asiantuntijoiden näkökulma. Verkkojulkaisuja 51/2011. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/
Nuorisotutkimusseura.
Pekkarinen Elina ja Harrikari Timo 2010. Riskin arviointia ja vaaran torjumista – lastensuojelun käytännöt huolen ilmapiirissä. Haaste 11 (4). Artikkelilinkki:
http://www.haaste.om.fi/Etusivu/1290609367077 haettu 8.4.2012.
Peltonen Irkka 2009. Uusi työntekijä pöytänsä ääressä. Teoksessa Bardy Marjatta toim. 2011. Lastensuojelun ytimissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Helsinki: Yliopistopaino
Pösö Tarja 2010. Havaintoja suomalaisen lastensuojelun institutionaalisesta rajasta. Janus 18 (4), 324-336.
Raunio Kyösti 2004. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus.
Sarkola Taisto ja Halmesmäki Erja 2008. Lapsella on oikeus
päihdeongelmattomaan kotiin. Lapsen ennuste päihdeperheessä. Duodecim 124, 2151–3
Taskinen Sirpa 2007. Lastensuojelulaki (417/2007). Soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Oppaita 65. Helsinki: Stakes.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/ haettu 10.7.2012
Tommo Eija 2004. Lapsirikollisuus lastensuojelussa. Haastattelututkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkinnoista ja toimintatavoista lapsirikollisuuden suhteen. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Haettu 21.7.2012 http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00382.pdf
56
Vaarla Suvi (toim.) 2011. Alkoholin vaurioittamat. Raskaudenaikaisen
alkoholinkäytön vaikutukset lapsen elämään. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.
Vantaan kaupunki. Vantaan lastensuojelun suunnitelma. Linkki:
http://moodle.aducate.fi/file.php/430/Aineistoja/lastensuojelusuunnitelma-1.pdf haettu 10.4.2012.
Vakka-Suomi. Vakka -Suomen lastensuojelun suunnitelma 2009-2013. linkki:
http://www.laitila.fi/files/orig/319_Vakka-Suomen%20Lastensuojelusuunnitelma%202009.pdf haettu 14.4.2012.
Väinälä Anna, Kärki Jarmo, Suhonen Ari ja Väyrynen Riikka (toim.) 2010.
Selvitys palvelukohtaisista asiakastiedoista. Lastensuojelun, kasvatus- ja
perheneuvonnan sekä koulun sosiaalityön tehtävissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 1/2010. Helsinki: Yliopistopaino