Varhaiskasvatus määritellään suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuk-sen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudeksi, jossa painottuu erityisesti pedago-giikka (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 7–8). Käytännössä varhais-kasvatustyö toteutuu päiväkodeissa tiimityönä (Helenius & Lummelahti 2018, 139). Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on tärkeää, että erilaisista am-matillisista taustoista tulevat työntekijät tunnistavat oman erityisen osaamisensa suhteessa toisiin ammattiryhmiin. Näin erilainen osaaminen on mahdollista tuoda yhteiseen käyttöön tiimissä, jolloin jaetut tavoitteet voidaan saavuttaa (Iso-herranen 2005, 24–26). Tässä luvussa pureudutaan moniammatilliseen kasvatta-jatiimiin varhaiskasvatuksessa ja lapsen vasuun osana pedagogista tiimityötä.
3.1 Moniammatillinen kasvattajatiimi
Päiväkoti on moniammatillinen työyhteisö, jossa varhaiskasvatustyötä tehdään kasvattajatiimeissä (Nummenmaa & Karila 2011, 81; Onnismaa ym. 2017, 191).
Tiimit ovat varhaiskasvatuksen työntekijöistä koostuvia pienryhmiä päiväkodin sisällä. Usein päiväkotien tiimit toimivat melko itsenäisesti, vaikka pyrkimyk-senä on ryhmien välinen yhteistyö. (Venninen 2007, 24.) Päiväkodin kasvattaja-tiimiä voidaan kuvata käytäntöyhteisöksi (Kupila 2017, 307). Wengerin (1998, 73) mukaan käytäntöyhteisöön liittyy kolme keskeistä tekijää, jotka ovat yhteinen tehtävä (joint enterprise), vastavuoroinen toiminta (mutual engagement) ja jaetut välineet (shared repertoire). Yhteisenä tehtävänä kasvattajatiimi jakaa kasvatus-vastuun (Isoherranen 2005, 24–26). Vastavuoroinen toiminta tarkoittaa jäsenten sitoutumista yhteisesti neuvoteltuihin käytäntöihin, jotka ylläpitävät tiimiä. Yh-teisessä toiminnassa tiimi tuottaa jaettuja välineitä, joilla tarkoitetaan rutiineja, yhteistä kieltä, työvälineitä, toimintatapoja, tarinoita ja keskusteluja. (Wenger 1998, 73, 82–83.) Jaettuihin välineisiin sisältyy myös varhaiskasvatussuunnitel-matyö ja yhteisen toiminta-ajatuksen määrittäminen (Kupila 2017, 308).
Päiväkodeissa kasvattajatiimin työntekijöillä on erilainen koulutuk-sellinen tausta. Tiimeissä työskentelee varhaiskasvatuksen opettajia ja lastenhoi-tajia, joiden lisäksi niitä saattavat täydentää erilaiset avustajat. (Karila ym. 2013, 17.) Suomessa varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään on pätevä opistotasoisen lastentarhanopettajan tai sosiaalikasvattajan tutkinnolla, yliopistossa suoritetulla vähintään kandidaattitasoisella varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksella ja ammattikorkeakoulussa suoritetulla sosionomikoulutuksella (Laki sosiaalihuol-lon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005 § 7 § 15). Sosio-nomikoulutuksen suorittaneilla varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole esiopetus-pätevyyttä (Asetus 272/2005). Varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävään vaa-ditaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, sosiaali- ja terveysalan perustut-kinto tai muu vastaava soveltuva tutperustut-kinto (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 § 28).
Varhaiskasvatusalan eri koulutuksissa opiskeltava teoriapohja on erilainen.
Kasvatustieteiden kandidaattien koulutus perustuu kasvatus – ja
varhaiskasva-tustieteeseen, sosionomikoulutus sosiaalitieteisiin ja lähihoitajakoulutus hoito-tieteeseen (Alila ym. 2014, 17). Varhaiskasvatuksen yliopistotutkinto tuottaa vah-vaa osaamista lapsen kehityksestä ja oppimisesta, vuorovaikutuksesta lasten kanssa sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta (Karila ym. 2013, 81). Kinoksen (2017, 270) mukaan lähihoitajakoulutuksessa on vähän pedagogiikkaan liittyvää osaamista. Moniammatillisuuteen sisältyy ajatus, että erilainen koulutustausta tuottaa eri ammattilaisille toisiaan täydentävää osaamista (Karila ym. 2013, 17).
Kun työntekijöiden erilaiseen koulutustaustaan liittyvä osaaminen tuodaan yh-teiseen käyttöön, on mahdollista luoda jotain uutta (Isoherranen 2005, 24–26).
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 18) mukaan päiväkotien työntekijöiden moniammatillisuus on voimavara laadukkaassa varhaiskasvatuk-sessa. Venninen huomauttaa (2007, 207) että, moniammatillisuuden toteutumi-nen useiden ammattien tiimeissä ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia. Päivä-kodeissa on ollut havaittavissa epäselvyyksiä eri koulutuksien tuottamasta asi-antuntijuudesta (Alila ym. 2014, 17). Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänä on lapsiryhmän pedagogiikan johtaminen, mutta tätä ei ole ymmärretty kaikissa työyhteisöissä (Onnismaa ym. 2017, 192). Varhaiskasvatuksen työntekijöiden toimenkuviin liittyvä historiallinen tausta tuo omat jännitteensä moniammatilli-seen kehittämistyöhön (Venninen 2007, 207).
Nykyiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018;2016,17) kui-tenkin velvoittavat toteuttamaan ammattiroolit tarkoituksenmukaisesti, jolloin tehtävien ja vastuiden tulee perustua kunkin työntekijän ammatilliseen pätevyy-teen. Jokaisen tiimin jäsenen on tunnistettava oma ydinosaamisensa voidakseen jakaa sen tiimin yhteiseen käyttöön (Isoherranen 2005, 24–26). Toimiva kasvat-tajatiimi on keskeinen asia varhaiskasvatustyön onnistumisessa. Kasvattajatii-missä on tärkeää pohtia yhdessä kasvatustyön periaatteita ja konkreettisia tapoja toimia (Parrila & Fonsén 2016, 81.) Usein tapana on tehdä tiimisopimuksia eli kirjallisia sopimuksia, joissa sovitaan yhteisistä arvoista ja toimintatavoista (Yli-tapio-Mäntylä 2016, 265).
3.2 Lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma
Suomessa jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle laadi-taan henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Sen laatimisesta vastaa päi-väkodeissa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. (Varhaiskasvatus-laki 540/2018 § 23; Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 9.) Lapsen var-haiskasvatussuunnitelma on tavoitteellinen kasvatus – ja oppimissuunnitelma toimenpiteineen, jota arvioidaan vähintään kerran vuodessa (Alasuutari 2010, 59;
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 10). Lapsen oppimissuunnitelma tarkentaa yleisesti linjattua opetussuunnitelmaa, jolloin sen lähtökohtana on yk-sittäisen lapsen tarpeiden, vahvuuksien ja kiinnostuksen huomioiminen kehityk-sessä (Hangasmaa 2014, 33).
Varhaiskasvatussuunnitelmassa ilmenee huoltajan ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden havainnot lapsen oppimisen ja kehityksen vaiheista sekä ryh-mässä toimimisesta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 10). Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeeseen ei ole valtakunnallisesti yhtenevää pohjaa, jonka vuoksi muoto vaihtelee eri kunnissa (Nummenmaa ym. 2007, 13–
14). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 10) mukaan lapsen var-haiskasvatussuunnitelmaan tulee kuitenkin sisältyä kuvaus lapsen osaamisesta, vahvuuksista, kiinnostuksenkohteista ja yksilöllisistä tarpeista.
Lapsen varhaiskasvatuskeskustelussa vanhemmat saavat tietoa siitä, miten lapsi toimii päiväkodin ryhmässä (Alasuutari 2010, 59–60; Hangasmaa 2014, 167).
Keskustelussa saattaa olla tärkeää kertoa päiväkodin käytännöistä, sillä osalle vanhemmista ne saattavat olla vieraita. Keskustelutilanteessa varhaiskasvatuk-sen opettajan pyrkimykvarhaiskasvatuk-senä on rakentaa vatsavuoroista keskustelua lapvarhaiskasvatuk-sen huol-tajan kanssa. Vanhemman puheenvuoroille pitää antaa tarpeeksi tilaa, jotta hän tulee kuulluksi. (Turunen 2012, 325.) Varhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa tu-lee selvittää ja huomioida lapsen mielipide ja toiveet (Varhaiskasvatuksen suun-nitelman perusteet 2018, 10). Lapsi pyritään ottamaan mukaan varhaiskasvatus-keskusteluun (Helenius & Lummelahti 2018,139).
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on kertoa, miten oppi-misympäristöllä ja pedagogisilla ratkaisuilla voidaan parhaalla mahdollisella ta-valla tukea lapsen yksilöllisiä tarpeita (Salminen & Poikonen 2017, 64), jonka vuoksi tavoitteet kirjataan pedagogiselle toiminnalle (Varhaiskasvatussuunnitel-man perusteet 2018, 10). Lasten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteella suun-nitellaan lapsiryhmän toimintaa, kehitetään oppimisympäristöjä ja muokataan kasvattajien toimintatapoja, jotta voidaan vastata kunkin lapsen oppimisen, kas-vun ja hyvinvoinnin tarpeisiin (Parrila & Fonsén 2016, 80).
Lapsen yksilöllisyyden huomioon ottaminen toiminnan suunnittelussa on tärkeää, koska lapsen oppimiskokemuksen laatu riippuu siitä, miten hyvin se on sidoksissa lapsen aiempiin kokemuksiin ja ajankohtaisiin oppimistarpeisiin (Heikka ym. 2009, 54). Varhaiskasvatuksen arjessa kasvattajien tehtävänä on havainnoida ja dokumentoida ryhmän lasten varhaiskasvatussuunnitelmien ta-voitteiden näkymistä ja mahdollista toteutumista leikeissä ja toiminnassa. Ha-vaintojen ja dokumentoinnin pohjalta toimintaa kehitetään ja varhaiskasvatus-suunnitelmia päivitetään. (Helenius & Lummelahti 2018, 139.)