Lapsen menetyksen vaikutukset hengelliseen elämään

Lapsen menetys voi vaikuttaa vanhempien hengellisen elämään lisäämällä tai vähen-tämällä aktiivisuutta. Aineistosta nousevat teemat ovat rukoileminen, seurakun-tasuhde ja Raamatun lukeminen. Yhteensä 15 vanhempaa kuvailee näihin teemoi-hin liittyviä kokemuksia.

Menetyksen vaikutuksesta rukoilemiseen kirjoitti 11 vanhempaa. Yhdeksän van-hemman kohdalla ilmeni joko vaikeus rukoilla tai rukoilemisen lopettaminen koko-naan. Kahden vanhemman rukouselämä sitä vastoin aktivoitui. Monen vanhemman kokemus oli, että rukoileminen on turhaa, koska kukaan ei kuitenkaan kuule rukouk-sia. Varsinkin ne vanhemmat, jotka rukoilivat intensiivisesti lapsensa sairauden tai kuolemaa edeltäneiden ongelmien takia, lopettivat rukoilemisen kokonaan kuoleman jälkeen. Tässä tilanteessa kääntyminen rukouksessa Jumalan puoleen tuntui ristirii-taiselta, koska Jumala oli sallinut lapsen menehtymisen. Luottamussuhde Jumalaan rikkoutui, joten hänen kanssaan oli turha kommunikoida.

En jaksanut rukoilla pitkään aikaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Eihän Jumala kuule rukouksiani! (Irja L EVL)

Katselin silloin järvelle päin ja hyvin voimakkaana tuntemuksena pyysin yläkerran herralta sanatarkasti näin: Voitko varjella minun penskojani ja siunata heitä. Kuka vei rukoukseni välistä, kuka tarvitsi varjelusta enemmän… En ole tarvinnut käsiäni ristiin laittaa sen illan jälkeen, enkä laita. (Esko Li)

Olen evankelisluterilainen, niin sanottu normaali uskovainen, siihen kesään kun Ar-to sairastui rukoilin aina hiljaa itsekseni jos joku asia oli pahasti ja kiitin Jumalaa

348 Väisänen 1999, 155; 1996, 124.

349 Laakso 2000, 82.

350 Harmanen 1997, 228. Vrt. Lapsensa menettänyt Ali-Rekola kertoo arvojensa muutoksesta, johon kuuluivat mm. elämän yksinkertaistaminen ja työn merkityksen väheneminen. (1994, 121, 125)

kun joku asia onnistui. Rukoilin Arton puolesta aivan tuskaisesti, kun tajusin että hä-nellä oli asiat tosi pahasti... Kotoa ei lohtua tullut ja rukoilemiseni loppui siihen.

(Maria L EVL)

Silloin kun Veijo makasi Hengityskoneessa tajuttomana sängyllä ja tilanne näytti huonolta. Minulle on sanottu että Raamatussa sanotaan että hädän hetkellä pyydä Jumalaa avuksi ja se auttaa. Joten minä rukoilin, nimenomaan rukoilin Jumalaa auttamaan. Mutta siitä huolimatta Veijo kuoli. Eli hän ei auttanutkaan. (Raili L EVL)

Seurakunnan nuorisotyössä työskentelevä Iina ei pystynyt rukoilemaan Isä meidän -rukousta yli puoleen vuoteen. Marja on rukoilemisen sijasta Jumalan edessä vain hil-jaa. Myös Väisäsen tutkimuksessa esiintyi rukoilemisen lopettamista³⁵¹.

Olen pettynyt ja suuttunut Jumalalle. Iltarukoukset jäivät … En muista, kauanko kesti, ennen kuin pystyin lukemaan Isä meidän-rukouksen. Ainakin se puoli vuotta kului ja töihin palattuanikin se oli vielä vaikeaa. (Iina L EVL)

Olen ollut herkkä rukoilemaan, nyt olen enimmäkseen hiljaa vain. Tiedän, Hän ymmärtää uupumukseni, suruni, ikäväni ja tuskani. (Marja L HEL)

Leila ei jaksanut aluksi rukoilla, mutta myöhemmin hän on rukoillut erittäin aktiivi-sesti. Jarmo puolestaan alkoi rukoilla lapsensa menetyksen jälkeen. Tarja on ollut hyvin aktiivinen rukouselämässään.

Rukoilla en jaksanut, muuta kuin huokailla…Tästä alkoi minun hengellinen elämä-ni… Rukoilin paljon polvillaelämä-ni… Mietin myös tyttäreni iäistä kohtaloa ja rukoilin paljon hänen puolestaan… Ja nyt saan olla rukoilemassa läheisteni puolesta heitä Jeesukselle… Rukoilin Jumalaa, että jos tämä tapahtuma on Hänestä, niin auta mei-tä, että saamme rahat hautajaisten järjestämiseen. Hän kuuli rukoukseni. (Leila L HER)

Tietämättäni aloin rukoilla, Herra auta minua ymmärtämään sanasi. (Jarmo L ADV) Olen rukoillut häntä paljon onnettomuutta seuraavina kuukausina... (Tarja L EVL)

Samanlaista rukouselämän aktivoitumista esiintyi myös Harmasen tutkimuksessa:

surevat olivat alkaneet rukoilla enemmän ja heidän rukousaiheensa olivat laajentu-neet.³⁵²

Toinen teema menetyksen vaikutuksesta hengelliseen elämään on kirkkoon tai seu-rakuntaan suhtautuminen. Aineistossa se näyttäytyy kahtena vastakkaisena muu-toksena. Viisi vanhempaa kertoo seurakunnallisen aktiivisuuden lisääntyneen. Jarmo alkoi käydä NMKY:n raamattupiirissä ja liittyi myöhemmin adventtikirkkoon.

351 Väisänen 1996, 66−67.

352 Harmanen 1997, 227.

nan kohdalla menetyksen yhtenä seurauksena oli vapaaehtoistyön aloittaminen ja suntiona toimiminen evankelis-luterilaisessa kirkossa ulkomailla.

Tästä alkoi minun hengellinen elämäni. Ensimmäiset päivät elin onnessa. Aloin…

käydä joka pyhä kirkossa… Nykyään käyn aika paljon Kansanlähetyksen ja myös Kansan Raamattuseuran tilaisuuksissa. (Leila L HER)

Hakeuduin seurakuntani NMKY:n Raamattupiiriin... Työtoverini ehdotuksesta Herra johti minut adventtiseurakunnan järjestämiin kokouksiin. (Jarmo L ADV)

Kirkossa kävin lapsemme kuoleman jälkeen muutaman vuoden (7 vuotta, kun tyt-tömme oli pyhäkoulussa) tosi ahkerasti ja se auttoikin tässä surussa. (Tarja L EVL) tulin tänne tähän kirkkoon vapaa ehtoistyöntekiäksi ensi kerran 2002 syksyl-lä…Viime syksynä aloitin myös suntion työn ev.lut. jumalanpalveluksessa. (Niina L EVL)

Ruotsalaisessa Livåskådning i kris (1987) tutkimuksessa havaittiin surevilla myös kirkossa käynnin lisääntymistä.³⁵³

Pirkon lapsen hukkuminen ajoittui ehtoollisjumalanpalveluksen jälkeiseen iltapäi-vään, mikä vaikeutti hänen osallistumistaan myöhemmin ehtoolliseen. Kaikkein ra-dikaalein muutos tapahtui Eskolle, joka toteutti jo aikaisemmin mielessään olleen kirkosta eroamisen.

Kesti kauan ennen kuin menin ehtoolliselle, kun sen pitkäperjantain ehtoollista seu-rasi elämän kauhein tapahtuma. Nyt taas voin käydä. (Pirkko L EVL)

Toinen päätös jonka mainitsin toteuttaneeni kesällä −03 oli se, että erosin kirkosta suunnilleen Veijon kuoleman vuosipäivänä. Tämän ajatuksen sain jo ennen pojan kuolemaa ja sen myös toteutin. (Esko Li)

Kolmas hengellisen elämän kategoriaan kuuluva teema on Raamatun lukeminen.

Yhteensä kuusi vanhempaa kirjoittaa tästä aiheesta. Tämän tutkimuksen aineistossa neljä kirjoittajaa, joille Raamattu oli aikaisemmin etäinen ja vieras kirja, alkoi lukea sitä. Heille Raamattu alkoi elää ja antaa hengellistä ravintoa, ja se on pysynyt heille erittäin tärkeänä jatkossakin. Tarjan kohdalla Raamatun lukeminen lisääntyi. Kylli-kin reaktio oli päinvastainen: hän lakkasi lukemasta Raamattu pitkäksi aikaa, mutta palasi sen pariin myöhemmin.

Tästä alkoi minun hengellinen elämäni… Aloin lukea Raamattua ja kirjoja oikein ahmimalla. (Leila L HER)

Heti kun tämä poikani sairaus todettiin tartuin raamattuun, ja etsin epätoivoisesti sieltä lohtua… Ihme kyllä sitten löysin aina sellaisia lohduttavia kohtia. Luvin kaik-kea hengellistä kirjallisuutta, ja sanan nälkä ja jano on pysynyt tähän päivään asti.

Erityisesti Roomalais kirjeestä olen saanut lohtua, ja psalmeista. (Niina L EVL)

353 Harmanen 1997, 229.

Nyt en tule toimeen ilman päivittäistä raamattuhetkeä (Ritva L EVL)

Olen rukoillut häntä paljon onnettomuutta seuraavina kuukausina ja lukenut raamat-tua. (Tarja L EVL)

Sitä ennen olin sanonut Jumalalle että en lue enää raamattua olin niin katkera kun meidän vauva kuoli sitä kesti kauvan. (Kyllikki L)

Raamatun lukemisen vaikeus johtuu siitä, että se edustaa Jumalaa, jonka koetaan ai-heuttaneen tai olevan vastuussa suuresta menetyksestä. Häkkisen traumaattista kriisiä koskeneessa tutkimuksessa kriisin läpikäyneet ihmiset kokivat Raamatun uudella ta-valla merkittävänä.³⁵⁴

5.7 Yhteenveto

Lapsensa menettäneet vanhemmat kertoivat monipuolisesti ja yksityiskohtaisesti me-netyksen aiheuttamista seurauksista. Kaikkein eniten vanhemmat kuvailivat tuntei-taan, joita he olivat suruprosessinsa aikana kokeneet. Itkeminen oli hyvin keskeinen vanhempien kertomuksissa esille tuleva tapa ilmaista surua ja käydä surutyötä läpi.

Kirjoituksissa käsiteltiin varsin paljon myös Jumalaan kohdistuneita kielteisiä tuntei-ta ja asenteituntei-ta. Vanhemmat kokevat Jumalan olleen vastuussa lapsen kuolemastuntei-ta.

Tämän vuoksi he ovat vihaisia, suuttuneita ja pettyneitä Jumalalle. Lisäksi vanhem-milla esiintyy epäluottamusta, katkeruutta ja kapinointia Jumalaa kohtaan.

Moni vanhempi kertoi menetyksen jälkeisistä sosiaalisen verkoston muutoksista.

Useat kokivat avioeron tai perheen sisäisen tasapainon järkkymisen. Muita sosiaali-sen verkoston muutoksia olivat ihmiskontaktien välttely ja yksinäisyyden kokemi-nen. Lapsen menetys vaikutti vanhemman identiteettiin kahdella vastakkaisella taval-la: jotkut vanhemmat kokivat identiteettinsä muuttuneen kielteiseen suuntaan, muu-tama vanhempi puolestaan kertoi persoonallisuuden kasvustaan. Vanhemmat kertoi-vat sekä myönteisistä että kielteisistä muutoksista hengellisessä elämässään. Monet vanhemmat kokivat vaikeuksia rukoilemisessa menetyksen jälkeen. Kahden van-hemman rukouselämä sitä vastoin aktivoitui. Useiden vanhempien seurakunnallinen aktiivisuus lisääntyi, ja monet alkoivat lukea Raamattua.

354 Häkkinen 1999, 30.