Laitteiden käytettävyys

Käyttäjien vaivannäkö laitteiden ja asennusten suhteen pyrittiin minimoimaan ja digisovitin asennettiin ja kytkettiin televisioon ja mahdollisiin muihin laitteisiin tutkijoiden toimesta. Laitteet kuitenkin aiheuttivat käyttäjille erinäisiä ongelmia.

Paluukanava

Kenttäkokeessa käytettiin tavallisella analogisella paluukanavalla (lankapuhe-linmodeemi) varustettuja digisovittimia. Jo pelkkä puhelinjohdon kytkeminen digisovittimesta seinärasiaan aiheutti ongelmia, koska digisovittimien mukana tuli vain lyhyt puhelinjohto ja monessakaan asunnossa televisio ei sijainnut sei-närasian läheisyydessä. Huonoimmassa tapauksessa jouduttiin käyttämään pitkää jatkojohtoa, joka yleensä kerittiin pois, kun palvelua ei käytetty, ja paluukanavan käyttämisestä tuli siksi hankalaa. Koska yleisimmät Suomessa asennetut

puhe-linpistorasiat on kansainvälisestä käytännöstä poiketen toteutettu kolmipiikkisellä puhelinliittimellä, tarvittiin sovitinpalikka, jonka avulla lankamodeemin johto liitettiin seinään. Sovitinpalikkaa ei tullut digiboksin paketissa. ADSL-talouksissa tarvittiin myös ADSL-analogierotin. Lisäksi ainakin yhdessä talou-dessa jouduttiin jo ennestään hankittu ADSL-erotin korvaamaan uudella, koska vanha ei toiminut digisovittimen kanssa eli samaan aikaan paluukanavaa käytet-täessä ei talouden kiinteä Internet-yhteys toiminut.

Digisovittimissa ilmeni myös paluukanavaan liittyviä ongelmia. Esimerkiksi paluukanavaa aukaistaessa sovitin ei ilmoittanut, mitä yhteyden muodostamisessa on tapahtumassa. Tavallinen tietokoneen lankamodeemihan antaa palautetta toiminnastaan soittamalla valintaääntä ja pitämällä modeemeille ominaista kohi-naa yhteyttä muodostettaessa. Digisovittimissa ei myöskään ollut modeemille kuvallista ilmaisinta, josta oli voinut päätellä yhteyden muodostuneen onnis-tuneesti. Jollekin indikaattorille olisi tarvetta, koska lankamodeemin yhteydenotto on niin hidas, että käyttäjä voi epäillä, toimiiko yhteys lainkaan. Kun yhteys on muodostettu onnistuneesti, on se kuitenkin varsin hidas nykyisten tietoliiken-neyhteyksien nopeuksiin verrattuna. Ongelmaksi muodostui myös se, että käytön jälkeen ei voinut olla varma, oliko paluukanavayhteys yhä auki. Digisovittimissa ei ollut ilmaisinta, josta olisi mahdollista nähdä paluukanavan tila. Yhteys saat-taisi siis jäädä auki käytön jälkeen ja kasvattaa puhelinlaskua.

Digisovittimissa oli myös merkkikohtaisia eroja paluukanavan muodostamises-sa. Esimerkiksi Humax-sovittimen paluukanavayhteys ei jostain syystä toiminut, jos soittosarjan asetuksiin ei syötetty käyttäjätunnusta ja salasanaa, vaikkei pal-veluntarjoajan ilmainen soittosarja niitä vaatinutkaan. Tämäkin ongelma ratkesi lopulta asetuksia kokeilemalla. Muuten paluukanavan asetusten määrittäminen sujui suhteellisen helposti.

Joillakin koekäyttäjillä i-CAN-digisovitin hukkasi paluukanavan asetukset luul-tavasti sähkökatkoksen takia. Sähkökatkoksessa katosivat myös itse LähiTV:n tunnukset ja salasanat, joiden näppäily kaukosäätimellä takaisin sovittimen muistiin on hidasta. Humaxin käyttäjillä samaisia ongelmia ei havaittu.

Kaukosäätimet

Suurimmat ongelmat kaukosäätimien kanssa johtuivat niiden mahdollisuudesta ohjata montaa eri laitetta. Kaukosäätimissä on painikkeet, joiden avulla voidaan valita, minkä laitteen (muun muassa televisio, digisovitin) toimintoja ohjataan. I-CANin kaukosäätimellä voidaan ohjata neljää eri laitetta ja Humaxin kaukosää-timellä kahta. Jos käyttäjä valitsee vahingossa ohjattavaksi laitteeksi esimerkiksi television, digisovitin ei enää reagoi säätimen komentoihin halutulla tavalla eikä käyttäjän televisiokaan silti reagoi. Käyttäjän tulee tällöin huomata virheensä ja valita ohjattavaksi laitteeksi taas digisovitin. Näin kävi monelle i-CAN-käyttäjälle. Sen sijaan Humaxin kaukosäätimessä ongelman ehkäisee suhteelli-sen hyvin valotehoste, joka ilmaisee, mitä laitetta kulloinkin ohjataan.

Muutkin kaukosäätimien painikkeet aiheuttavat ongelmia. Esimerkiksi i-CANin kaukosäätimen navigointipainikkeet ovat liian pienet ja liian lähellä toisiaan.

Painikkeiden toiminnot on kuvattu pelkillä kohokuvioinneilla, joiden värit eivät poikkea itse painikkeista laisinkaan, ja tämä vaikeuttaa luettavuutta. Varsinkin vanhemmilla käyttäjillä oli ongelmia kaukosäätimen käytön kanssa edellä mai-nittujen seikkojen takia. Käyttäjille sattui virhepainalluksia, ja he joutuivat toisi-naan katsomaan kaukosäätimen painikkeita todetakseen, mikä painike on mikä-kin. Käyttäjistä i-CANin takaisin- eli back-painikkeen ympyränuolikuvake oli myös varsin epäinformatiivinen. Humaxin vastaavassa painikkeessa lu-kee ”back”, ja erehtyminen on vaikeampaa.

Kaukosäätimen painikkeiden sijoittelu ja käyttötapa oli etenkin i-CANissa han-kala. Aivan nuolinäppäinten vieressä oli kanavan vaihdon porrastus. Nuolinäp-päintä painettaessa sormi osui välillä vahingossa kanavanvaihtonäppäimelle, jolloin LähiTV:n lisäpalvelu katosi ruudulta ja sen latautumista joutui odottele-maan uudelleen.

Kaukosäätimen antama vaste painalluksille oli etenkin i-CAN-sovittimessa huono.

Painikkeet tuntuivat ”tahmeilta”, eikä käyttäjä voinut olla varma, oliko kau-kosäädin tunnistanut yhden, kaksi vai ei yhtään painallusta.

Osittain ehkä itse digisovittimia koskeva ongelma oli kaukosäätimien ja toimin-tojen välinen vasteaika. Joskus kaukosäätimen painikkeen painamisen ja televi-sion ruudulla tapahtuneen muutoksen aikaväli oli niin pitkä, ettei käyttäjä aina

tiennyt, oliko komento vastaanotettu. Tämän jälkeen käyttäjä kokeili uudestaan, jolloin komento suoritettiin useampaan kertaan kuin oli tarkoitus.

Antennit

LähiTV:n lähetin sijaitsee eri paikassa kuin Digitan lähettimet (joista valtakun-nalliset tv-kanavat lähetetään) ja sen lähetysteho on huomattavasti Digitan lähet-timiä alhaisempi. Tästä syystä ei voitu taata, että kanava näkyisi talouksien ole-massa olevilla harava-antenneilla. LähiTV:n näkymiseksi joihinkin talouksiin jouduttiinkin hankkimaan erillinen, vahvistimella varustettu sisäantenni. Anten-nin asennus ei ollut aina ongelmatonta. AntenAnten-nin sisäinen vahvistin tarvitsee pistokkeen, ja vapaista pistorasioista television ja sen lisälaitteiden läheisyydessä on usein pulaa. Koska antennin sähkö- tai antennijohto oli liian lyhyt, joissain tapauksissa jouduttiin käyttämään jatkojohtoja. Myös antennin sijoittamisessa oli ongelmia.

Joskus sisäantennin avulla ei saatu näkyviin kaikkia niitä kanavia, jotka näkyivät talouden omalla harava-antennilla, ja antennit oli kytkettävä sarjaan. Ongelmal-lista oli, että kun sisäantennin vahvistin kytkettiin päälle, kytkeytyi samalla ha-rava-antennilta tuleva signaali pois päältä. Jos halusi siis katsoa kanavaa, joka näkyi vain toisella antenneista, piti sisäantennin vahvistin kytkeä joko päälle tai pois.

Antenni vaikuttaa merkittävästi paitsi vastaanotetun lähetyssignaalin laatuun myös MHP-sovellusten latausaikaan. Ajoittain käyttäjä joutui odottamaan jopa minuutteja ennen kuin sovellus käynnistyi. Varsinkin LähiTV:n käynnistysvali-kon latautumista piti joskus odottaa kauan.

Huolimatta siitä, että LähiTV-kanava oli saatu digisovitinta asennettaessa hyvin näkyviin, joissain talouksissa kanava myöhemmin lakkasi kuitenkin näkymästä.

Tilanne voitiin korjata joko sisäantennin asentamisella tai sen uudestaan suun-taamisella. Kun LähiTV ei näkynyt, käyttäjät kuitenkin yrittivät usein virittää digisovittimen kanavia uudelleen. Jos signaali oli heikko, LähiTV useimmiten hävisi kokonaan sovittimen kanavalistauksesta ja sen uudelleen hakemisesta tuli entistä työläämpää.

Digisovitin yhdessä muiden laitteiden kanssa

Digisovittimen kytkeminen käyttäjän televisioon ja sen toimiminen mahdollisesti yhdessä muiden television lisälaitteiden kanssa oli ajoittain haasteellista. Televi-sioita, DVD-soittimia sekä videonauhureita ja pelikonsoleita on montaa eri merkkiä ja mallia, ja on miltei mahdotonta etukäteen arvioida, kuinka eri laitteet saadaan toimivasti kytkettyä kiinni televisioon. Oman lisänsä hankaluutena toi nauhoittaminen, varsinkin jos videonauhurilla haluttiin nauhoittaa sekä analogi- että digitaalisignaalia.

Yhdessä taloudessa ongelmaksi osoittautui television vanhentunut scart-liitäntä, joka ei pystynyt vastaanottamaan digisovittimen tuottamaa RGB-signaalia. I-CAN-sovittimen televisioliitäntä on oletuksena asetettu RGB-tilaan, ja liitettäessä sovitin televisioon saatiin näkyviin epämääräistä ja sivusuunnassa juoksevaa kuvaa. Sovittimen asetuksia muuttamalla televisioliitännästä saatiin kuitenkin ulos television ymmärtämää, laadultaan hieman heikompaa CVBS-signaalia.

Myös Humaxin sovittimessa TV-SCART on oletuksena RGB-tilassa, mutta ky-seiseen televisioon ei Humaxia kokeiltu. Ongelma on mahdollista kiertää liittä-mällä televisio väliaikaisesti videonauhurille tarkoitettuun scart-liitäntään, josta tulee oletuksena CVBS-signaalia. Tämän jälkeen voi muuttaa TV-SCART-liitännän asetukset kohdalleen.

Digisovittimen asennus ja kytkentä saattavat vaatia kärsivällisyyden lisäksi eri-laisia johtoja sekä jakajia, ja lisäksi laitteiden asetukset pitää vielä saada kohdal-leen. Laitteiston yhteensaattaminen saattaa olla suuri kynnys tavalliselle käyttä-jälle, jolla ei ole tietoa eikä kiinnostusta etsiä kytkentöjen ja asetusten vikoja.

Muita ongelmia

Kenttäkokeilun alkuvaiheessa LähiTV-lähetyksiä tuli vain yhdellä kanavalla.

Myöhemmin saatiin käyttöön myös toinen LähiTV-kanava, jolta ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut mitään ohjelmaa. I-CAN-käyttäjät huomasivat kanava-muutoksen, sillä digisovitin päivitti automaattisesti kanavalistauksen ja lisäsi siihen uudet kanavat. Samalla kanavalistaukseen jäi kuitenkin vanhakin LähiTV-kanava, eli yhteensä LähiTV-kanavia oli digisovittimen listalla kolme. Käyttäjien

hämmennystä lisäsi se, että ainoa LähiTV-kanava, jolla oli ohjelmaa, oli nimetty LähiTV2-kanavaksi.

LähiTV:n MHP-lisäpalvelujen käyttämät tiedot sijaitsivat erillisellä www-palvelimella, josta digisovitin haki materiaalia paluukanavaa käytettäessä. Joko paluukanavayhteyden tai itse palvelimen ongelmien takia sisältöjen hakeminen oli joskus mahdotonta, mikä näkyi käyttäjälle television ruudulla englanninkieli-sinä ja vaikeaselkoisina www-palvelimen tuottamina virheilmoituksina.

Digisovittimissa on vielä paljon parantamisen varaa. MHP-palvelut sekoittivat usein Humaxin niin että sovitin käynnisti itsensä uudelleen. I-CAN hidastui ajoittain, ja sen sai palautettua ennalleen vain irrottamalla sähköjohdon ja kyt-kemällä sen takaisin.

Käyttäjän oli vaikea tietää, mistä mikäkin ongelma aiheutui. Ongelmat näkyvät käyttäjille vain palvelun käytön hankaluutena.