Laatu

Yhdistävän laatu -teeman alle kuuluivat pääteemat inklusiivisuutta tukevat raken-teet, osaaminen, arvot ja resurssit. Päiväkodin johtajien vastausten mukaan inklu-siiviseen varhaiskasvatukseen nähtiin oleellisesti kuuluvan sitä tukevat raken-teet, jonka alle ryhmittyivät teemat hyvä yleinen tuki, lapsen tarpeiden huomi-ointi toimintatavoissa ja ympäristössä, yhteisen ymmärryksen ja sopimisen mer-kitys, yhteisöllisyys sekä monikulttuuristen lasten ja perheiden huomioiminen.

Hyväksi yleiseksi tueksi nähtiin lasta tukevan toiminta- ja oppimisympäris-tön kehittäminen, ryhmien toimivat ja mietityt päivästruktuurit, sekä toiminnan suunnittelu, arviointi ja kehittäminen lapsen näkökulmasta. Johtajien mukaan ennalta ehkäisevät toimintatavat ja varhainen puuttuminen tuen tarpeeseen, sekä vahvuuspedagogiikan ja positiivisen psykologian käyttö yleisenä toiminta-tapana ovat myös inklusiivisuutta tukevia yleisen tuen asioita. Lähes jokainen johtajista mainitsi yleisen tuen arvioinnin merkityksen ryhmien arjessa: yleistä tukea tarkastelemalla voidaan vaikuttaa pedagogiikan laatuun ja ympäristön tar-koituksenmukaiseen järjestelyyn. Johtajat kokivat, että uusi varhaiskasvatus-suunnitelma toimintaa ohjaavana normiasiakirjana on inklusiivisuuteen ohjaava, samoin kuin kunnan omat kehityksen ja oppimisen tukea koskevat linjaukset.

Suurin osa johtajista näki inklusiivisen varhaiskasvatuksen hyvin yleisellä tasolla ja kuvaili laadukkaan pedagogisen toimintaympäristön tunnuspiirteitä.

”inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa mun mielestä on nimenomaan yleisen tuen arvioin-tia ja se meiän pedagoginen osaaminen käytössä ja sitten kaikki tää tämmönen ihan perus-kuvio on siinä” (A8)

Pieni osa johtajista kertoi kuljettavansa inklusiivisuuteen pohjautuvia periaat-teita kaiken toiminnan pohjalla. Yksi näistä johtajista toi esiin syvällisemmin toi-mintakulttuurin rakentumisen inklusiivisen ajattelun pohjalle:

”me ollaan puhuttu paljon myös ihan inklusiivisesta varhaiskasvatuksesta. […] jotenki niinku pähkinänkuoressa inklusiivinen ajattelu on sitä, et lapsi on lapsi, piste. […] Ja se on varmaan semmonen, mihin niinku koko ajan pyritään, mihin suuntaan mennään. Et musta on ihana niinku huomata myös omassa työyhteisössä, että monesti niinku, ku mietitään vaikka noita ryhmäjakoja, ni me unohdetaan aika nopeesti ne tehostetun tuen lapset, jos niit ei oo sillä lailla johonki niinku merkattu. […] ja me sekotellaan lapsia ja lapsiryhmiä sillai, et me mietitään sellasta yhteisöllistä toimintaa, ni siinä kohtaa ei me ikinä mietitä, et miten nää tehostetun tuen lapset hyötyy tästä, vaan enemmän me mietitään, et miten tämä lapsi ja tämä lapsi ja tämä lapsi hyötyy, mitä ne tarvitsee.” (A7)

Päiväkodin yleiset toimintarakenteet tulee johtajien mukaan olla inklusiivisuutta tukevia: näihin kuului esimerkiksi inklusiivisuuden ylläpito niin keskusteluissa, palavereissa, ryhmäjaoissa, kuin yhteisöllisyydessä. Näiden keskustelujen kautta rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja sitä kautta sitoutumista yhteisiin toiminta-tapoihin, kuten esimerkiksi ”ajattelua siitä, että jokainen kasvattaja on vastuussa ihan jokaisesta lapsesta […] että kaikki kasvattaa kaikkia, ja et jokainen kasvattaja voi antaa

jokaiselle lapselle jotain uutta” (A7). Yhteisöllisyydellä johtajat viittasivat yhteiseen vastuun kantamiseen.

Lisäksi inklusiivisuutta tukeviin rakenteisiin nähtiin kuuluvaksi käytännöt, joilla pyritään huomioimaan kunnassa jatkuvasti kasvava monikulttuuristen las-ten ja perheiden joukko. Näiden käytäntöjen kautta voidaan osaltaan edesauttaa maahanmuuttajien inkluusiota yhteiskuntaamme.

”pitäis sitten huomioida niinku joo kasvun ja oppimisen tuki, mut myös esimerkiks nää S2-oppijat, tää monikulttuurisuus, ni se on ihan yhtä lailla sellanen tuen tarve ja sit toisaalta se, myös heidän se inkluusio tähän meiän suomalaiseen yhteiskuntaan on tärkee juttu. Et siihenkin tarvittais jotain resurssia, et tällä hetkellähän sitä ei resurssoida millään tavalla.”

(A4)

Pääteema ”osaaminen” puolestaan koostui johtajien vastausten mukaan ammat-titaidon merkityksestä, kokonaisuuden näkemisestä, osaamisen tarpeesta, johta-jan osaamisesta ja ymmärryksestä, sekä monikulttuurisuuden ymmärryksestä.

Johtajat toivat johdonmukaisesti esiin osaamisen merkityksen inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Johtajien näkemys oli, että inklusiivisessa varhaiskasva-tuksessa tarvitaan ennen kaikkea osaavaa henkilökuntaa.

”Osaava henkilökunta, siis sehän on ihan kaiken a ja o ja m un mielestä kaikissa ryhmissä pitäis olla kaks lastentarhanopettajaa. Et niinku osaamista pitäis lisätä ihan niinku dramaa-tisesti ja sit se että tavallaan niinku antaa myöskin sitä tukee niille työntekijöille silloin kun on tilanteita.” (A8)

Inkluusio nähtiin mahdollisena osaamisen avulla, ja tässä asiassa tärkeäksi koet-tiin ammatillisen osaamisen jakautuminen tasapuolisesti niin yksikkö- kuin kun-tatasolla. Henkilökunnan osaamiseen liittyen johtajat toivat esiin tiedon ja osaa-misen jakaosaa-misen merkityksen, sekä työntekijän halun kehittyä ja kehittää. Hen-kilökunnan inklusiivisesta osaamisesta ja erityisesti kehityksen ja oppimisen tu-keen liittyvästä osaamisesta oltiin huolissaan ja johtajat toivoivatkin ryhmiin var-haiskasvatuksen resurssierityisopettajia mallittamaan, opastamaan, ja kannusta-maan henkilökuntaa.

”mä toivon, et tää relto-ajattelu, mikä nyt kaupungilla on niinku käynnistymässä, et jokai-nen yksikkö tulevaisuudessa sais sen oman relton. Ja sitä kautta sit sitä näkemystä.”(A7).

Inklusiiviseen ajatteluun kuuluu johtajien mukaan tärkeänä kyky nähdä positii-vinen ja vahvuudet lapsessa, sekä kyky toimia lapsen tarpeita vastaavalla tavalla.

Johtajan osaamiseen liittyen tuotiin esiin, että johtajalla tulisi olla tietoa ja osaamista inklusiivisuuteen liittyen.

”Tottakai ehkä se, että itsellä on se ajatus, et mitä inklusiivisuus on ja miten se pitäis to-teuttaa, koska kyllähän sitten voi olla, että jossain ryhmässä se lähtee siihen, että vaikeet tapaukset siirretään johonkin eri paikkaan ja he eivät saakaan osallistua siihen normaali-toimintaan. Et semmoseen pitää tietysti puuttua.” (A4)

Johtajan tulisi ymmärtää ja hyväksyä inklusiivisuus, sekä käsittää, kuinka inklu-siivisuutta voi toteuttaa. Johtajalla tulisi olla erityispedagogista osaamista, koke-musta ja ymmärrystä.

”sitten se tarkottaa että tarvitaan myös multa osaamista. Että jos on paljon kasvun ja oppi-misen tuen lapsia, ni mä koen, et mun täytyy olla tietonen, et mistä se tausta tulee, ja miten asiat on edenny ja kuntoutus edenny. Ja… Ja tota… Mun täytyy olla sit aidosti kiinnostunu, koska, koska sitten, silloin henkilökunta ei saa tukee, jos johtaja ei osaa.” (A3)

Johtajat toivat myös esiin kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän osaamisen merkityksen. Tämä liitettiin erityisesti monikulttuuristen lasten kehityksen ja op-pimisen tuen tarpeen tunnistamiseen, sekä monikulttuuristen perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Johtajien vastauksissa tuli merkittävästi esiin arvojen ja asenteiden, positii-visen psykologian ja henkilökunnan suhtautumisen merkitys inklusiiviseen var-haiskasvatukseen liittyen. Yksi johtajista määritteli, että ”arvopohja pitäis olla sel-lanen, et kaikilla lapsilla on oikeus niinku hyvään hoitoon ja hyvään päivähoitoon” (A2).

Inklusiivisen varhaiskasvatuksen kuvailtiin tuovan tullessaan suvaitsevaisuutta ja siihen nähtiin kuuluvan olennaisena vaatimuksena erilaisuuden hyväksymi-nen, avoimuus, ja moninaisuuden ja yhteisöllisyyden kokeminen rikkautena.

Työyhteisön jatkuva arvokeskustelu ja pohdinta esimerkiksi siitä, mikä heille on tärkeää, mitä on lapsilähtöisyys, ja mitä on lapsen hyvinvointi, tulisi olla kaiken pohjalla. Jokaisella työntekijällä tulisi olla ymmärrys omien asenteiden ja arvojen vaikutuksesta työntekoonsa. Johtajan omissa asenteissa oleellisena nähtiin johta-jan oman suhtautumisen merkitys, oma usko inkluusioon, sekä inklusiivisen ajattelun ja toimintamallin hyväksyminen: ” kyllähän sillä on suuri merkitys, miten johtaja suhtautuu kaikkiin asioihin” (A5).

Johtajat tunnistivat inklusiivisen varhaiskasvatuksen arvopohjaiseksi asiaksi, johon kuuluu ihanteellisia asioita kuten jokaisen lapsen osallisuus,

päiväkodin yhteisöllisyys, erilaisuuden hyväksyntä ja suvaitsevaisuus. Tällai-sella arvopohjalla ja siihen pohjautuvalla asenteella inklusiivinen varhaiskasva-tus nähtiin mahdollisena toteutua.

”hirveesti tähän inklusiiviseen ajatteluun vaikuttaa asenne ja ymmärrys, siihen vaikuttaa arvot, ja niistä tavallaan kumpuaa se inklusiivisuus, mä olen sitä mieltä. Ja tavallaan niihin arvoihin, yksikön arvoihin, niin niihin pystyy johtaja tosi paljon vaikuttaa. Jos johtajan ja yksikön arvot on niinku siihen inklusiivisuuteen johtavia, ni silloin se on tottakai helpom-paa.” (A7)

Inklusiivisuuteen liittyvästä arvo- ja asennesidonnaisuudesta kertoessaan johta-jat myös harmittelivat henkilökunnan vanhanaikaista asennoitumista.

Inklusiivisesta varhaiskasvatuksesta kertoessaan johtajat toivat säännön-mukaisesti esiin resurssien merkityksen. Johtajat kokivat, että kaupungilta oli melko hyvin saatavissa rakenteellisia tukitoimia, mutta he kritisoivat tukitoimien saamisen yhteyttä tiettyyn lapsimäärään jäykäksi ja haastavaksi asiaksi.

”pitäis niinku pystyy kattoo sitä ryhmän kokonaistilannetta paljon enemmän. Ku se, ettei me vaan laskettais et okei tässä ryhmässä ois nyt vaikka kolme tehostetun tuen lasta ja nyt te saatte sillä kolmella niin ja niin paljon avustajaresurssia, mut kun siinä voi olla kuitenkin paljon muutakin, et ”normilapsissa” voi olla jotakin ja sit se maahanmuuttajaprosentti, mikä voi olla tosi korkee, et siin voi olla monenlaista tai lastensuojelutapauksia paljon. Et monenlaista sellasta työllistävää, että se pitäis jotenkin laajemmin pystyä kattomaan se ryhmän kokonaistilanne.” (A4)

Yhden lapsen tuen tarpeen huomioiminen ei systeemissä vielä onnistu. Myös kaupungin linjaus siitä, ettei päällekkäisiä tukitoimia myönnetä, koettiin negatii-visesti. Eräs johtajista totesi, että inkluusio tarvitsee toteutuakseen riittävästi re-surssia, ja ryhmät eivät saisi muodostua liian haastaviksi.

Johtajat toivat vastauksissaan esiin, että inklusiivinen varhaiskasvatus to-teutuu kunnassa melko hyvin, mutta eräs johtajista toi myös esiin, ettei inkluusio toteudu kouluissa. Osa johtajista totesi, että inklusiivisuuden toteutumisessa on kunnan sisällä isoja laadullisia eroja yksiköiden välillä, minkä arveltiin johtuvan esimerkiksi osaamisen puutteesta.