Laadullista ketteryyden tutkimusta

Vuoteen 2008 mennessä julkaistuista ketteryyttä empiirisesti tutkineista artikke-leista yli 70 % oli case-tutkimuksia (Dybå & Dingsøyr, 2008). Seuraavassa

esitel-lään neljä eri lähtökohdista tehtyä case-tutkimusta, joissa on löydetty ketterien menetelmien käyttämisen etuja ja haasteita. Viimeisenä esitellään kaksi groun-ded theory -menetelmällä tehtyä tutkimusta, joissa haastatteluja tehtiin ilman ennakko-odotuksia.

Johansen, Kautz ja Uldahl (2014) tutkivat Scrumin koettua vaikutusta tuot-tavuuteen tapaustutkimuksessa, jossa toteutettiin 11 strukturoitua haastattelua yhdessä kohdeorganisaatiossa. Tutkimuksessa kysyttiin seitsemän indikaattorin avulla arviota Scrumin vaikutuksesta verrattuna aiempaan perinteiseen työs-kentelytapaan sekä Scrumin vaikutusta tuottavuuteen. Seitsemän indikaattoria olivat: keskeytysten määrä, kehityskierrosten jatkuva määrä, virheiden toista-minen, määräaikojen pitävyys, virheiden (bug) korjaamiseen kuluva aika, kes-keytyksettä jatkuva työaika ja työntekijöiden suoritus. Erityistä parannusta ko-ettiin tapahtuneen työntekijöiden suorituksessa sillä työntekijät ottivat enem-män vastuuta omasta panoksestaan. Parannusta koettiin myös kehityskierros-ten lyhenemisestä, koska turhaa työtä epäkelpojen julkaisujen parissa tuli teh-tyä vähemmän. Vastaajat kokivat myös, että työ oli helpompi saada valmiiksi määräajassa, kun koko kehitysprosessi oli pilkottu pienemmiksi osatehtäviksi.

(Johansen ym., 2014.)

Ceschi, De Panfilis, Sillitti ja Succi (2005) tutkivat sitä, kuinka hyvin pro-jektipäälliköt hallitsivat ihmisiä suunnittelupohjaisia ja ketteriä menetelmiä käyttävissä yrityksissä. Tutkijat käyttivät kyselyn luomisessa lähestymistapana kolmetasoista mittausjärjestelmää: konseptuaalinen, operationaalinen, mitatta-va (goal, question, metric, GQM). He pyrkivät mitatta-varmistamaan mitatta-vastausten ehey-den ja oikeellisuuehey-den testaamalla lomaketta laajasti (jopa suuremmalla joukolla kuin lopullinen otos, joka oli 20 vastaajaa) sekä kaksivaiheisella vastaamisella, jossa haastattelukysymyksiin vastaamisen lisäksi vastaajat myös hyväksyivät haastattelusta tehdyn litteroinnin. Tutkimuksen tuloksena saatiin tietää, että sekä suunnittelupohjaisia että ketteriä menetelmiä käyttävissä yrityksissä suu-rimmaksi ongelmaksi koettiin kehitysprojektin saaminen valmiiksi kokonai-suudessaan määräaikaan mennessä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ketterien menetelmien käyttöönotolla voidaan parantaa erityisesti yrityksen asiakassuhdetta ja muita hyötyjä ovat laadun, vaatimushallinnan ja työtiimin tyytyväisyyden paraneminen. Keskeisimpiä ongelmia ketterien menetelmien käyttöönotossa ovat vaikeus ennustaa tulevia kuluja sekä uusien konseptien mukanaan tuomat ongelmat silloin kun organisaation on hankala mukautua muutokseen. (Ceschi ym., 2005.)

Conboy, Coyle, Wang ja Pikkarainen (2011) tekivät case-tutkimuksen 17 organisaatiossa, jotka olivat käyttäneet ketteriä menetelmiä yli kolmen vuoden ajan. Tutkimuksessaan he pyrkivät löytämään ihmisten työskentelyyn liittyviä haasteita ja niiden ratkaisuja. Ketteriin menetelmiin liittyvät haasteet tyypitel-tiin yhdeksään luokkaan: kehittäjien pelko osaamisen puutteiden paljastumises-ta, kehittäjien osaamiselle asetetut laajemmat vaatimukset, sosiaalisen vuoro-vaikutuksen lisääntyminen, liiketoiminta-alueen huono tuntemus, ketterien arvojen ja periaatteiden huono ymmärtäminen, motivaation puute, hajautettu päätöksenteko, työpanoksen arviointi ja palkitseminen sekä rekrytoinnin

on-gelmat. Tekstissä esiteltiin myös organisaatioissa kehitettyjä ratkaisuja näihin ongelmiin ja painotettiin sitä, että ongelmien syntyminen ja niiden ratkaisut riippuvat paljon organisaatiosta itsestään. (Conboy ym., 2011.)

Conboy, Lang ja McHugh (2012) tutkivat ketteriä menetelmiä (iteraation suunnittelu, päivittäiset kokoukset, iteraation retrospektiivi) käyttävän kehitys-tiimin sisäistä luottamusta toisiinsa kolmen case-yrityksen (25 haastattelua) avulla. Kaikissa yrityksissä ketterien menetelmien käyttö lisäsi työskentelyn läpinäkyvyyttä tiimin sisällä ja muulle organisaatiolle. Ketterä menetelmä johti myös vastuunoton ja yhteisen vastuunkannon lisääntymiseen. Myös kommuni-kointi lisääntyi yli välttämättömän tason, minkä koettiin lisäävän luottamusta samoin kuin tiedon jakaminen ja palaute. Luottamuksen saavuttamiselle haas-teita loivat tiimin ulkopuolisten kommentit, ryhmäpaine, tuoteomistajan rooli ja saavutettavuus, työmäärän arviointi ja retrospektiivin merkitys. Haasteista huo-limatta ketterät menetelmät auttoivat tiimejä toimimaan paremmin yhdessä ja lisäsivät luottamusta (Conboy ym., 2012).

van Vliet ja van Waardenburg (2013) tutkivat Grounded theory – mene-telmällä ihmisten välistä vuorovaikutusta kahdessa suuryrityksessä, joissa yri-tystä ohjattiin suunnitteluperustaisin menetelmin, mutta ohjelmistokehiyri-tystä toteutettiin ketterin menetelmin. Tutkijat haastattelivat 21 ketterien menetel-mien käyttäjää yrityksissä ja pyrkivät löytämään aineistosta toistuvia teemoja sekä peilaamaan sitä aiempaa tutkimusta vasten. Tutkimuksen perusteella löy-dettiin kaksi pääteemaa, jotka olivat IT-alueen monimutkaistuminen sekä liike-toimintapuolen vähäinen osallistuminen. IT-alueen monimutkaistumisen hel-pottamiseksi löydettiin kolme strategiaa: yhteinen merkityksellisyyden koke-mus tehtävälle työlle, yhteisten toimintalinjojen luominen hanketasolla sekä projektipäällikön työn mahdollistaminen (erityisesti poistamassa kitkaa kahden työtavan välillä). Liiketoimintapuolen osallistumisen parantamiseksi ehdotet-tiin seuraavia asioita: liiketoiminnan sidosryhmien ajatustapaan vaikuttaminen, liiketoimintaan liittyvän tiedon ohjaaminen tiimille tuotteen omistajan (Product Owner) kautta sekä yhtenäisen linjan muodostaminen tiedon ja vaatimusten osalta liiketoiminnan tasolla. (van Vliet & van Waardenburg, 2013.)

Baskerville, Madsen ja Pries-Heje (2011) tutkivat grounded theory–

menetelmällä ohjelmistokehityksen muutosta neljänä eri ajankohtana vuosina 1999, 2001, 2003 ja 2008 käyttäen hiukan erilaisia tutkimusasetelmia. Ensimmäi-sessä tutkimuksessa 1999 korostui Internet-ajan mukanaan tuoma aikapaine sekä muuttuvat ja tuntemattomat vaatimukset. Toisessa tutkimuksessa 2001 korostuivat uusien työtapojen, kuten asiakkaan osallistumisen käyttöönotto ja vakiintuminen. Kolmannessa tutkimuksessa 2003 nousi esiin taloudellinen muutos ja ohjelmistokehitys osana liiketoimintaratkaisuja. Viimeisessä tutki-muksessa vuonna 2008 esiin nousi ketteriä menetelmiä käyttävän ohjelmistoke-hityksen ja suunnitteluperustaisia menetelmiä käyttävän muun organisaation välinen jännite. Tutkijat löysivät eri vuosien väliltä toistuvan kaavan, jossa en-sin tapahtuu muutoksia ympäristössä ja sitä seuraa vaihe, jossa prosessit muut-tuvat. Käyttämällä Conboyn (2009) luokittelua, tutkijat määrittelivät kahden ensimmäisen tutkimuskerran kuuluneen esi-ketterään (pre-agility) aikaan, sillä

niiden aikana organisaatiot eivät täyttäneet ketteryyden vaatimuksia. Kaksi kimmäistä tutkimuskertaa taas toteutettiin Agile Manifeston julkistamisen jäl-keen. Tutkijat ennustivat myös jälki-ketterän (post-agile) ajan olevan tulossa, eli rajat ketteriä menetelmiä käyttävien kehitystiimien ja muun suunnitelmaperus-taisesti toimivan organisaation välillä murtuvat. (Baskerville ym., 2011)

Jo kuuden tutkimuksen esittelyn pohjalta voidaan huomata, että ketteryy-teen liittyvät tutkimuskysymykset laadullisessa tutkimuksessa ovat hyvin laaja-alaisia, vaikka yhteneväisyyksiäkin löytyy. Vastuun ottaminen omasta työstä ilmeni tuottavuutta lisäävänä Johansenin ym. (2014) artikkelissa ja luottamusta lisäävänä Conboyn ym. (2012) artikkelissa. Maininta liiketoimintapuolen tai tuoteomistajan vähäisestä osallistumisesta löytyy Conboyn ym. (2012) sekä van Vlietin ja Van Waardenburgin (2013) artikkeleista. Kahdesta Grounded theory-menetelmällä toteutetusta tutkimuksesta löytyi yhtäläisyys jännitteestä ketterän kehitystiimin ja suunnitelmaperustaisesti toimivan muun organisaation välillä.

Varsinaisesti vertailtavia tuloksia artikkeleista ei kuitenkaan löydy sillä ainoas-taan Conboyn (2009, ks. luku 2.2.4) ja Baskervillen ym. (2011) artikkeleissa käy-tettiin samaa luokittelua eivätkä näissäkään tulokset ole vertailukelpoisia.