Tutkimuksen keskeisiä lähteitä ovat Espanjan sisällissotaan liittynyt sodan aikana julkaistu kirjallisuus sekä kolmen aikakauslehden – Kirjallisuuslehden, Soihdun ja Tulenkantajien – Espanjan sisällissotaan liittyneet kirjoitukset. Nämä olivat tärkeimmät tasavaltalaista propagandaa kirjallisessa muodossa julkaisseet lehdet, ja ne esitellään tarkemmin liitteessä 1. Juhlatilaisuuksien ohjelman sisältöä olen analysoinut toisaalta juhlista kirjoitettujen sanomalehtiartikkelien, toisaalta paikalla olleiden Etsivän Keskuspoliisin (EK) etsivien raporttien avulla. Esimerkiksi juhlapuheiden sisältö on niissä yleensä kuvattu pääpirteissään samoin, silloin kun samasta puheesta on molemmat lähteet käytettävissä.14 Olen käynyt tilaisuuksien analysointia varten läpi Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Porissa, Tampereella ja Turussa ilmestyneet sosiaalidemokraattiset sanomalehdet.
14 Vrt. esim. Sylvi-Kyllikki Kilven pitämän puheen kuvaus toisaalta Mustikkamaan sunnuntai Espanjan taistelun 2-vuotisjuhlan merkeissä,SSD 25.7.1938 ja toisaalta Ilmoitus 1346/25.7.1938, asiamappi IL5a, EK-VpA, KA.
Lehtien avulla tavoitin 10 niistä 22:sta paikkakunnasta15 (kts. taulukko 1), ja 59 niistä 73:sta tilaisuudesta jotka luetellaan liitteessä 2. Koska yli jääneistä 14 tilaisuudesta olivat käytössäni EK:n raportit, ja koska näiden lähteiden perusteella pystyin muodostamaan yhtenäisen ja loogisen kuvan tilaisuuksista, en nähnyt tarpeelliseksi käydä läpi jokaista Suomessa vuosina 1936-1939 ilmestynyttä sosiaalidemokraattista lehteä.
Kuvio 1. Espanjan sisällissotaan liittyneiden artikkelien lukumäärät Soihdussa, Kirjallisuuslehdessä ja Tulenkantajissa heinäkuusta 1936 heinäkuuhun 1939. Lehtien erilaisen ilmestymistiheyden vuoksi tässä esitetään kuukausittaiset yhteismäärät. Kuvaajasta on havaittavissa kirjoittelun väheneminen kaikissa lehdissä vuoden 1938 aikana, ja uudelleen vilkastuminen vuodenvaihteesta 1938-39 alkaen. Muutoin uskon vaihtelun olleen satunnaista. Kirjallisuuslehden ilmestymisessä oli useita katkoksia, pisin toukokuusta marraskuuhun 1938. Lehden viimeinen numero ilmestyi 17.11.1938. Seuraavissa numeroissaan Soihtu kirjoitti Espanjan sisällissodasta enemmän kuin aiemmin. Kts. myös taulukko 3 liitteessä 1.
0 5 10 15 20 25 30
7/36 9/36 11/36 1/37 3/37 5/37 7/37 9/37 11/37 1/38 3/38 5/38 7/38 9/38 11/38 1/39 3/39 5/39 7/39 Soihtu Kirjallisuuslehti Tulenkantajat
Olen käyttänyt lähteenäni Työväen Arkistossa säilytettäviä julisteita ja kuvia, joita esiteltiin Espanjan tasavallan tueksi järjestetyssä näyttelyssä. Olen liittänyt julisteet ja kolme kuvaa osaksi tätä tutkimusta. Propagandan vastaanottoa olen selvittänyt pääasiassa erilaisia poliittisia suuntauksia edustaneiden sanomalehtien kirjoitusten avulla. Tätä varten olen tutkinut IKL:laisen Ajan
15 Kaikki lehdet käsittelivät myös ilmestymiskaupunkinsa ympäristökuntien asioita, ja lisäksi Helsingissä ilmestynyt Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti Lahden ja sen lähikuntien tapahtumista.
Suunnan16, edistyspuoluelaisen Helsingin Sanomien17, maalaisliittolaisen Ilkan18, SDP:n pää-äänenkannattajanSuomen Sosialidemokraatin19 sekä kokoomuslaisen Uuden Suomen20 kirjoituksia.
Arvokkaita lähteitä ovat olleet myös toimintaan osallistuneiden julkaistut ja julkaisemattomat muistelmat sekä muiden heistä kirjoittamat elämäkerrat.
Espanjan sisällissodasta ja sen aiheuttamasta kansainvälisestä reaktiosta on julkaistu lukemattomia tutkimuksia. Tätä työtä tehdessäni koin hyödyllisimmäksi ja selkeimmäksi perusteokseksi englantilaisen Hugh Thomasin alun perin 1960-luvulla kirjoittaman, ja sittemmin moneen kertaan uudistaman monumentaalisen tutkimuksen The Spanish Civil War. Myös Antony Beevorin samanniminen teos on ollut hyödyllinen taustatietojen täydentämisessä. Thomas, sisällissodan ja siihen liittyneiden kansainvälisten poliittisten tapahtumien minuutintarkan dokumentoinnin ohella, selittää sen ”miniatyyrimaailmansodaksi” ja kahden vastavallankumouksen sodaksi. Ensimmäisellä hän tarkoittaa ulkomaiden sekaantumista sotaan ja Espanjan sisällissodan osuutta toisen maailmansodan alla kiristyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Jälkimmäisellä Thomas tarkoittaa toisaalta kansallisten vastavallankumouksellista roolia perinteisten espanjalaisten arvojen, sellaisina kuin kansalliset itse ne kokivat, palauttajina ja uudenlaista Espanjaa tavoitelleen tasavallan kukistajana, toisaalta tasavallan sisäistä konfliktia sosiaaliseen vallankumoukseen pyrkineen ryhmän ja sisäistä vakautta tavoitelleiden, sodan voittamisen ensiarvoisuutta korostaneiden kesken. Beevorin ansioina pidän irtautumista sodasta jälkikäteen esitetyistä
16 Vuonna 1932 perustettuAjan Suunta oli IKL:n pää-äänenkannattaja ja ilmestyi Helsingissä. Espanjan sisällissodan aikana se ilmestyi joka päivä, ja päätoimittajana oli Rauno G. Kallia. Lehti heijasti tarkasti IKL:n johdon näkemyksiä, marxilaisuuden ja parlamentarismin vastaisuutta. Ajan Suunta oli jatkuvassa polemiikissa jokseenkin kaikkien muita aatesuuntia edustaneiden lehtien kanssa.Suomen lehdistön historia 5: hakuteos Aamulehti - Kotka Nyheter: sanoma- ja paikallislehdistö 1771-1985, Sanomalehtien Liitto ry., Paikallislehtien Liitto ry., Jyväskylä 1988, 23.
17Helsingin Sanomat oli perustettu 1904. Espanjan sisällissodan aikana se oli edistyspuolueen äänenkannattaja, mutta päätoimittaja Eljas Erkko pyrki lehtensä avulla ohjaamaan myös puoluetta haluamaansa suuntaan. Se ilmestyi joka päivä, ja 1930-luvun lopulle tultaessa Erkko oli tarjoamalla sekä viihteellistä aineistoa että panostamalla journalistiseen tasoon Helsingin Sanomista pääkaupungin ylivoimaisesti suurilevikkisimmän lehden. Muihin lehtiin nähden selvästi paremmat taloudelliset resurssit mahdollistivat mm. vakituisten ulkomaan kirjeenvaihtajien lähettämisen, mihin harvat suomalaiset lehdet tuolloin pystyivät. Suomen lehdistön historia 5 1988, 130-131.
18 Vaasassa vuodesta 1906 alkaen ilmestynyt, Artturi Leinosen päätoimittamaIlkka oli Espanjan sisällissodan aikoihin Maalaisliiton epävirallinen päälehti ja ilmestyi päivittäin. Päätoimittaja Leinonen veti oikeistomaalaisliittolaista linjaa, jolla oli myös puolueen kenttäväen kannatus Etelä-Pohjanmaalla. Suomen lehdistön historia 5 1988, 173-174.
19 Helsingissä ilmestynyt, SDP:n omistama Suomen Sosialidemokraatti oli perustettu vuonna 1918, ja se ilmestyi Espanjan sisällissodan aikana päivittäin. Päätoimittajana oli Eino Kilpi. Puolueen vasemmisto oli 1930-luvulla jatkuvasti tyytymätön lehden tannerilaiseen linjaan. Lehti oli myös hankalassa taloudellisessa kilpailuasetelmassa huomattavasti varakkaamman Helsingin Sanomien kanssa, ja sen levikki oli 1930-luvulla laskussa.Suomen lehdistön historia 7: hakuteos Savonlinna - Övermarks Tidning: sanoma- ja paikallislehdistö 1771-1985, Sanomalehtien Liitto ry., Paikallislehtien Liitto ry., Jyväskylä 1988., 61-62.
20Uusi Suomi oli perustettu vuonna 1919, ja se oli kokoomuspuolueen päälehti. Espanjan sisällissodan aikoihin lehti oli kuitenkin päätoimittaja S.J.Pentin johdolla puolueen oikeistosiiven käsissä, toisin kuin kokoomuksen puoluejohto. Lehti ilmestyi päivittäin. Uusi Suomi oli Suomen Soisalidemokraatin tavoin jäämässä 1930-luvun lopulla levikiltään Helsingin Sanomien jalkoihin. Suomen lehdistön historia 7 1988, 204-205.
yksinkertaistuksista ja sodan selittämistä kolmen ideologisen vastakkainasettelun – oikeisto/vasemmisto, keskusvaltaisuus/alueellisuus ja autoritaarisuus/vapaamielisyys – kautta.
Myös Espanjan sisällissodan aiheuttamaa valtavaa kansainvälistä innostusta on tutkittu paljon.
Kannaltani erityisen hyödyllinen teos oli Espanjan sisällissodan kansainvälistä propagandarintamaa ja jälkimainetta käsittelevä walesilaisen Robert Stradlingin History and legend: writing the International Brigades. Siinä käydään läpi niitä kuvia, joita Espanjan sisällissodasta rakennettiin sodan aikana ja sen jälkeen, ja niitä monia tarkoitusperiä joiden vuoksi niitä rakennettiin. Hänen esityksensä myös auttaa ymmärtämään sitä valtavaa pettymystä, jota monet tasavallan ystävät Espanjan ulkopuolellakin tunsivat, sekä sodan tappiollisen lopputuloksen että etenkin tappioon johtaneen kehityksen vuoksi.
Suomalaisten toimintaa Espanjan sisällissodan suhteen on aiemmin tutkittu jonkin verran.
Lähimpänä omaa näkökulmaani lienee Tuulia Sirvion pro gradu Vapaan Espanjan puolesta!
Suomen vasemmisto ja Espanjan sisällissota 1936-1939. Sirvion näkökulma on puoluekeskeisempi kuin omani, hänen keskeinen tutkimuskysymyksensä on Espanjan sisällissodan ja siihen liittyneen toiminnan merkitys vasemmistoryhmille ja niiden keskinäisille suhteille. Sirvion mukaan toiminnan merkitys oli suurinta kommunisteille, sillä se tarjosi laittomalle liikkeelle tilaisuuden ”kurkistaa maan pinnalle” ja saada yhteyksiä laillisiin järjestöihin. Lisäksi kommunistinen puolue pyrki Sirvion mukaan Espanjan avulla pääsemään kansan tietoisuuteen. Jossain määrin samanlaisia asioita Espanja merkitsi Sirvion mukaan myös SDP:n vasemmisto-oppositiolle. Sirvio on tulkinnut vasemmisto-opposition Espanjaan liittyneen toiminnan ennen kaikkea pyrkimyksiksi rakentamaan kansanrintamahengessä yhteistyötä niin oikealle, liberaalin porvariston suuntaan, kuin vasemmallekin, kommunistien kanssa. Sirvion valitseman puoluekeskeisen lähestymistavan seurausta lienee, että Espanjan sisällissota näyttäytyy hänen tutkimuksessaan lähinnä ideologisena symbolina, jonka merkitys suomalaiselle vasemmistolle oli ennen kaikkea välineellinen. Sirvion työstä jää vaikutelma, että Suomessa ajettiin Espanjan avulla muita, Suomen sisäisiin asioihin liittyneitä tavoitteita.
Suomalaisten työväenjärjestöjen humanitaarista apua Espanjan sisällissodasta kärsineiden auttamiseksi on tutkinut Hannele Laitinen pro gradussaan Espanjan lasten hyväksi: Suomalaisten työväen- ja rauhanjärjestöjen humanitaarinen apu Espanjaan sisällissodan aikana. Laitinen on työssään osoittanut tärkeimmiksi avustuskampanjoiksi Suomen Sosialidemokraattisen Työläisaisten Liiton kolme rahankeräystä espanjalaisten lasten auttamiseksi (kts. myös luku 2.5.4). Niissä kerätyt
varat kanavoitiin nimenomaan tasavaltalaiseen Espanjaan. Siten avustuksessa oli humanitaarisen lisäksi myös poliittinen ulottuvuus, kuten Laitinen on työssään todennutkin. Laitisen mukaan humanitaarinen apu oli ainakin keräysen toimeen panneelle Naisliitolle tärkeämpää kuin poliittisen kannan ottaminen Espanjan tasavallan hyväksi. Keräysten yhteydessä järjestettiin kuitenkin muun muassa juhlatilaisuuksia, joissa levitettiin propagandaa Espanjan tasavallan puolesta: Laitisen mukaan näin kuitenkin tapahtui ilman Naisliiton suoranaista myötävaikutusta. Laitinen katsoo, että Naisliitto pyrki Espanjaan liittyneessä toiminnassaankin pitämään etäisyyttä SDP:n johdon linjan vasemmalla puolella oleviin tahoihin, vaikka ottikin vastaan näiden tuen keräyksille. Hän on myös havainnut, että humanitaarinen apu sopi hyvin nimenomaan Naisliiton toimintakenttään työväenjärjestöjen ”työnjaossa”: se oli aiemminkin järjestänyt humanitaarisia rahankeräyksiä.
Suomen keräysten tulokset jäivät suhteellisen laihoiksi verrattuna esimerkiksi pohjoismaisten naapurien Ruotsin ja Norjan vastaavien keräysten saavutuksiin. Tämän Laitinen on katsonut johtuneen siitä, että Suomessa keräyksiin osallistuivat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vain työvänliikkeen kannattajat, kun taas muissa pohjoismaissa keräys sai liikkeelle laajemmat kansalaispiirit.
Jyrki Juusela on käsitellyt suomalaisten osallistumista sotaan perusteellisessa teoksessaan Suomalaiset Espanjan sisällissodassa, jossa sivutaan myös propaganda- ja avustustoimintaa.
Juusela on ansiokkaasti dokumentoinut monia tutkimusaiheeseeni liittyviä tapahtumia, mutta hänen näkökulmaansa suhteessa Suomen maaperällä tapahtuneeseen toimintaan voisi mielestäni luonnehtia ennemmin journalistiseksi kuin historiatieteelliseksi. Hänen tutkimuksensa kohteenahan ovatkin ensisijaisesti olleet Espanjassa taistelleet suomalaiset ja heidän kohtalonsa. Lisäksi suomalaisen lehdistön suhdetta Espanjan sisällissotaan sekä suomalaisten osallistumista siihen on käsitelty useissa opinnäytteissä.
Suomalaisen yhteiskunnan ja työväenliikkeen tilaa 1930-luvun lopulla olen selvittänyt useiden tutkimusten avulla, kannaltani merkittävimpinä mainittakoon Timo Soikkasen Kansallinen eheytyminen – myytti vai todellisuus?, Hannu Soikkasen SDP:n historia Kohti kansan valtaa sekä Kimmo Rentolan Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937-1944. Useista lukemistani propagandatutkimuksista käyttökelpoiseksi havaitsin yllä mainitun Oliver Thomsonin historiallisen analyysinMass Persuasion in History.