Lapsen hyvinvoinnissa ja osallisuudessa tapahtuneita muutoksia voitiin lähestyä tarkastelemalla läheisneuvonpidon prosessin alkuvaiheen ja loppuvaiheen do-kumentteja. Dokumentit ilmentävät vain yhdenlaista näkökulmaa eikä näin ollen voida tietää, mitkä muut tekijät ovat vaikuttaneet lapsen hyvinvoinnin ja osalli-suuden muutoksiin.
Läheisneuvonpitoa käytetään apuvälineenä tilanteissa, jossa pyritään löytä-mään konkreettisia ratkaisuja lapsen elälöytä-mään. (Liikanen ym. 2007, 108, Reini-kainen 2007, 13.) Läheisneuvonpidon prosessin avulla voitiin seurata ja tuoda esille muutoksia lapseen tai vanhempien elämässä.
Tämän tutkimuksen dokumenttien mukaan läheisneuvonpidon avulla lapsen ja perheen tilanteet näyttivät selkeytyvän ja tuen tarpeet tulivat näkyväksi. Näitä voidaan todeta aiemmin esitetyssä luvussa 6.7 ja taulukossa 9. Tieto lapsen ja perheen tarvitsemista tukitoimista ja niiden järjestämisestä auttoivat lapsen mahdollisuutta kasvuun ja kehittymiseen. Perheessä esiintyvät rutiinit ja totutut tavat auttavat perheen kykyä toimia arjessa ongelmista huolimatta. (Haugland 2005). Osalla perheistä juuri rutiinit mahdollistivat perheen arjen sujumisen. Joi-denkin lasten kohdalla perheissä näyttivät roolit selkeytyneen ja aikuiset otta-neen vastuuta asioista, jotka kuuluivat aikuisille ja joista lapset olivat aiemmin huolehtineet. Heino (2013) havaitsi omassa tutkimuksessaan, että läheisneu-vonpidon avulla lapsen ja perheen tilanne näytti selkeytyvän ja tulleen tietyllä tavalla näkyväksi. Olen perustellut samoja havaintoja luvussa 6.4 ja taulukossa 5.
Läheisneuvonpidon prosessissa voidaan havaita lapsen ja verkoston voimaa-tumisen elementtejä. Reinikaisen (2007, 120) tutkimuksen mukaan nuorten keskeisin voimaantumisen kokemus syntyi laajan verkoston mukanaolona nuor-ten ongelmien ratkaisujen etsimisessä. Aineistossa tuli esille muun muassa lap-sen oma kokemus siitä, että hän on perheelle tärkeä ja tukitoimet ovat autta-neet.
Läheisneuvonpidon avulla voitiin dokumenttien perusteella havaita lapsen mah-dollista voimaantumisen kokemusta, turvallisuuden lisääntymistä sekä kasvun ja kehityksen edistymistä eri tukitoimien avulla. Vournasen (2001) mukaan hy-vinvointia ilmentäviä tekijöitä ovat terveys, elämänhallinta ja elämäntavat. Hy-vinvointia auttavia tekijöitä ovat harrastusmahdollisuudet, palveluiden toimivuus, ympäristön terveellisyys ja voimavarat. (Vornainen 2001, 33-34.) Lapsen osalli-suudessa on kyse lapsen aidosta osallistumisesta itseään koskevaan päätök-sentekoon; saada riittävästi tietoa tilanteesta, eri vaihtoehdoista ja päätösten perusteluista, jotta voisi antaa oman asiantuntijuutensa prosessiin. (Hill, Tisdall 1997.)
Lapsen osallistuminen tässä tutkimuksessa muodostuivat vuorovaikutuksesta, tiedon saannista, verkoston laajentumisesta ja osallistumisen mahdollistamises-ta. Tärkeää olivat lasten ja perheen toiveiden ja voimavarojen huomioiminen läheisneuvonpidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Lapsissa ilmeneviä muu-toksia olivat lisääntynyt iloisuus, huumori, hyväolo, aktiivisuus, sitoutuminen, puhuminen ja yhteistyön lisääntyminen. Koulussa lasten kiusaaminen oli loppu-nut. Tutkimuksessa olevien lasten ja perheen vuorovaikutuksen lisääntyminen näkyi eristäytyvän kulttuurin muuttumisena keskustelevaksi ja ulospäin suuntau-tuvaksi toimintatavaksi.
Lapsen osallistuminen näytti lisääntyvän läheis- ja viranomaisverkoston avulla.
Tämän aineiston perusteella läheisenneuvonpito menetelmänä näytti lisäävän lapsen osallistumista. Lasta oli tavattu, kuultu ja lapsen mielipiteitä oli otettu huomioon läheisneuvonpidon järjestelyissä ja tukitoimissa. Lapsen osallisuutta ja hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi osoittautuivat sitoutuminen ja pitkäjäntei-syys. Osalla perheistä sitoutuminen verkoston tarjoamiin tukitoimiin edesauttoi toimintatapojen vakiintumista. Tutkimuksessa olevien lasten koulunkäynti ja op-piminen näytti edistyvän, josta lapsi oli tyytyväinen ja sai hyvää palautetta. Lap-sen käyttäytymisessä tapahtui muutoksia parempaan.
Tässä tutkimuksessa voitiin havaita, että lasten verkosto oli laajentunut, lapsi oli aloittanut uudelleen lopettamansa harrastuksen, lapselle oli tullut lisää sukulais-kontakteja. Lasten ja vanhempien tueksi oli tullut ammatillista tukea. Lasten ja
perheen tilanteen selkeytyminen laajensi lasten mahdollisuutta osallistua kodin ulkopuolisiin toimintoihin, tavata kavereita, harrastaa, osallistua opiskeluun ja pitää säännöllistä yhteyttä sukulaisverkostoon. Lapsilla oli tärkeää tietää miten ja kuka hoitaa hänen ja hänen vanhempiensa asioita. Verkoston sitoutuminen ja yksityiskohtaisen suunnitelman syntyminen auttoivat lapsen hyvinvoinnin lisään-tymisessä. Lapsella tuli myös tunne siitä, että on läheisilleen tärkeä ja tämä vä-littäminen näkyi myös tiiviimpänä yhdessäolona mielekkään toiminnan kautta.
Tutkimuksessa olevien lasten kohdalla koulusta erottamisen uhka näytti väisty-vän ja siten voitiin ennakoida myös lapsen syrjäytymisriskin vähentyneen. Las-ten elinympäristön muutokset näyttivät auttavan lasLas-ten tilanteen rauhoittumi-seen.
Homila (ym.2010) on tuonut omassa tutkimuksessaan esille, että päihdeongel-maisten vanhempien kodissa lapset ovat omaksuneet aikuisten velvollisuuksia ja niin kutsutusti pyörittävät arkea. (Holmila ym. 2010). Tutkimuksen läheisneu-vonpidon seurannassa kävi myös ilmi vanhempien sitoutumattomuus. Perheen vanhempia on mahdotonta auttaa, mikäli he eivät ole valmiita sitoutumaan muu-tokseen. Kääriäinen (2004) vahvistaa lapsen oikeutta lapsuuteen. Vastuullisuus kuuluu vanhemmuuteen, mikäli tämä hukkuu, vastuunkantajaksi joutuvat viran-omaiset. (Kääriäinen 2004, 99.) Tässä tutkimuksessa verkostot toivat tietoa lap-sen turvattomuuden ja huolenpidon puutteista, jotka vaativat laplap-sen suojelullisia toimenpiteitä. Lastensuojelun lapset joutuvat muita lapsia useammin tilanteisiin, joita ei tulisi lasten elämässä olla laisinkaan. Näitä ovat mm. väkivallan näkemi-nen ja kokeminäkemi-nen. (Pakkanäkemi-nen 2010; Hiitola 2008;Heino 2007.) Lapset kokevat vanhempansa elämänsä tärkeimmiksi henkilöiksi ja lasten ensisijainen kasvat-taja onkin oma vanhempi, mutta on tilanteita, joissa viranomaisten on toimittava vasten vanhempien tahtoa. (Sinko 2001, 148.)
Vanhempien päihdeongelma on yleisin syy lasten huostaanottoihin suomessa (Pasul ym.2008;Kalland ym.2001) ja Lastensuojelun asiakkuuden taustalla on usein myös vanhempien jaksamattomuutta, lapsen hoidon laiminlyöntiä ja per-heväkivaltaa. (Heino 2007;Hiitola 2008). Myös tämän tutkimuksen lapsilla ja heidän vanhemmillaan näyttäytyi edellä mainittuja asioita. Tutkimuksen seitse-mällä lapsella oli läheisneuvonpidon prosessin aikana uhkana sijoitus. Heinon
(2013,2009) tutkimusten mukaan lastensuojelun työntekijät havaitsivat lasten-suojelun sijaishuollon tukitoimilla usean lapsen tilanteen kohentuneen. Huos-taanotto parantaa lapsen hyvinvointia joillakin osa-alueilla, mutta se ei kuiten-kaan tarkoita sitä, että huostaan otettujen lasten tilanne olisi yhtä hyvä kuin muilla ikätovereillaan. Huostaan otettujen lasten suhteet vanhempiinsa säilyy monesti jännittyneenä ja uhkaavana sekä muutokset lapsen sosiaalisessa tuki-verkostossa tuovat myös lisäjännitteitä lapselle. (Heino ym. 2013 58-59;Heino 2009, 2008).
Dokumenteista voitiin todeta, että lasten sijoitus antoi mahdollisuuden lapsen tasapainoiseen kehitykseen ja kasvuun. Lasten elinympäristön rauhoittuminen näkyi lapsessa sisäisenä ja ulkoisina muutoksina; iloisuutena ja aktiivisuutena löytää mielekäs tekeminen sekä haluna oppia uusia käytännön taitoja. Lapsen säännöllinen käynti terapioissa edesauttoi myös lapsen kehittymistä eri osa-alueilla