Läheisen osallistuminen hoitoon

Pääluokka ”Läheisen osallistuminen potilaan hoitoon” koostui viidestä yläluokasta, jotka olivat läsnäolon ja yhteydenpidon tärkeys, potilaan puolesta puhuminen, konkreettinen hoitoon osallistu-minen, hoidon ulkopuolelle jääminen ja epävarmuus hoitoon osallistumisesta.

TAULUKKO 4 Läheisen osallistuminen hoitoon

ALALUOKKA YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA

Osallistumisen selittely Osallistumisen varmistelu

Epävarmuus hoitoon osal-listumisesta

5.4.1 Läsnäolon ja yhteydenpidon tärkeys

Yläluokka ”Läsnäolon ja yhteydenpidon tärkeys” koostui kolmesta alaluokasta, jotka olivat lä-heisen tarve, kannustavat hoitajat ja potilaan toive.

Läheisillä oli tarve olla potilaan luona sairaalassa. Heistä oli mukava seurata osastolla tapahtu-vaa toimintaa ja samalla he olivat tietoisia potilaan voinnista. Läheiset kokivat olonsa yksinäiseksi ollessaan kotona. Osa läheisistä toivoi voivansa viettää enemmän aikaa potilaan luona, mutta käy-tännön syistä se ei ollut mahdollista. Osa aviopuolisoista sai kuljetusapua sairaalaan lapsiltaan. Jos läheinen ei päässyt tulemaan potilaan luo sairaalaan, niin he pitivät toisiinsa yhteyttä puhelimitse.

”Että ihan mielelläni olin siellä ja kävin. Oli mahdollisuus. Onhan tästä hyvät noi linja-autoyhteydetkin, mutta minä pääsin pojan kyydissä aamulla ja sitten ne haki vuorotellen.” (lähei-nen 2)

Hoitajat kannustivat läheistä ottamaan yhteyttä ja olemaan potilaan luona. Potilaan ollessa yksin huoneessa, omahoitaja kehotti läheistä olemaan potilaan luona niin kauan kuin hän haluaa. Hoitajat kannustivat läheistä soittamaan tai käymään, jotta he saisivat tietoa potilaan voinnista.

”Mä pääsin kumminkin aika myöhään vasta illalla vasta joskus kuuden jälkeen niin tota sitten kun siinä oli semmonen ilta kun siinä huoneessa ei ollut ketään muita, niin sitten se omahoitaja sanoi, että oo täällä ihan niin kauan kuin vaan ja viettäkää laatuaikaa täällä. että sillain ihan” (läheinen 5)

Potilas toivoi läheisen läsnäoloa. Läheisen osallistuessa potilaan hoitoon tuli potilaalle tunne, että hänestä huolehditaan. Potilas koki hyvänä läheisen läsnäolon. Ollessaan huonommassa kunnossa potilas piti kiinni läheisen kädestä ja varmisti läheisen läsnäolon puristamalla hänen kättään. Lähei-sen käynti virkisti potilasta ja potilas kyseli puhelimitse, koska läheinen on tulossa.

”Kyllä se oli aika tärkee (läheisen olo potilaan luona), et että että kyllä hän soitti aamuin illoin, et tossa suurin piirtein kun mä olin lähteny jo et tuunko mä vielä käymään ja aamulla, että millon mä tuun.” (läheinen 8)

5.4.2 Potilaan puolesta puhuminen

Yläluokka ”Potilaan puolesta puhuminen” koostuu kahdesta alaluokasta, jotka olivat voinnin seuranta ja hoidon valvonta.

Ollessaan potilaan luona läheinen seurasi potilaan vointia ja kertoi muutoksista hoitajalle.

Voinnin seuraamisesta oli apua hoitajille, koska heidän ei tarvinnut käydä niin usein potilaan luona, vaan he luottivat, että läheiset ilmoittivat voinnissa tapahtuneista muutoksista. Läheinen havainnoi potilaan psyykkisessä tilassa tapahtuvia muutoksia ja kertoi niistä hoitajalle. Tutun ihmisen oli hel-pompi havaita näitä muutoksia, kuin hoitajan, joka on tuntenut potilaan vain hoitojakson ajan. Lä-heisen ollessa potilaan luona tuli eteen tilanteita, joissa läheinen ei pärjännyt tai ei uskaltanut toi-mia yksin vaan pyysi pyysi hoitajilta apua potilaan hoitamiseen.

”Hän oli hirveen passiivinen välillä ja apaattinen ja masentunutkin ja hänellä mielialalääkkeitä si-inä aloitettiin ja siitä mä hoitajien kanssa puhuin, koska mä olin tosi huolestunu jossain vaiheessa enempi niinku siitä potilaan psyykkestä ku niinku siitä muusta tilanteesta, että koska hänelle tuli niin paljon asioita kerralla, että hän ei niinku millään pystyny niitä käsittelemään.” (läheinen 9)

Läheinen valvoi, että potilas sai tarvitsemaansa hoitoa. Hän muistutti hoitajia sekä kyseli ja vaati hoitoa. Esimerkiksi potilaan voinnin huonontuessa läheinen vaati lääkäreitä leikkaamaan potilaan heti. Läheinen huomautti hoitajille kun lääkitys oli myöhässä tai hänen mielestään kanyyli tuli vaihtaa. Läheinen kyseli myös hoitohenkilökunnalta milloin virtsakatetrista pääsee eroon.

”Tota mä itte sain huomauttaa, että nyt pitää ottaa jo se nesteputki pois sieltä niin, että on pidetty liian kauan ravintoliuosta. Ihan samaa pyysin lääkäriltä, että eiks ton pissaputken sais jo pois, että sieltä tulee jo pöpöjä kun se on niin kauan siellä, että saadaan meneen kunnolla.” (läheinen 3)

5.4.3 Konkreettinen hoitoon osallistuminen

Yläluokka”Konkreettinen hoitoon osallistuminen” koostui kahdesta alaluokasta, jotka olivat po-tilaan hoidossa auttaminen ja huonetovereiden auttaminen.

Läheinen auttoi potilaan hoidossa. Läheiset kokivat, että he auttoivat mielellään potilaan hoidos-sa ja siitä tuli hyvä mieli. Ohoidos-sa läheisistä koki auttamisen omaan kulttuuriin kuuluvaksi perinteeksi.

”Että kun mää oon todella tämmönen vilkas, niin olis se mullakin ollut tylsää vaan sit istua ihan koko ajan siinä vieressä. Totta kai mä puutun ja autan, jos mä vaan voin. Tää kuuluu mun luontee-seen.” (läheinen 3)

Auttamiseen kuului vuoteen petaamista ja vaatteiden vaihtamista. Läheinen avusti pienissä toimin-noissa kuten asennon vaihdossa, hiusten kampaamisessa, jalkojen rasvaamisessa ja kynsien leik-kaamisessa. Vessakäynneille tai portatiiville noustessa läheinen oli myös potilaan apuna. Läheinen saattoi huolehtia potilaan hengitysharjoituksista. Potilaan vierellä ollessaan hän sulki tiputusletkuja antibiootti-tiputuksen loputtua, jotta neste ei menisi letkuihin. Verenkierron parantamiseksi lähei-nen hieroi potilaan jalkoja.Läheinen avusti myös potilaan huonetovereita täyttämällä heidän ve-silasiaan tai tuomalla kuivia vaatteita.

”No emmä nyt tavallaan vierailija ollu, siis kyllähän mä potilasta ninku autoin ninku kaikessa aluks varsinki siis kampasin hiuksia, rasvasin jalkoja ja leikkasin kynsiä ja siis kaikkea tämmösiä, koska hän oli niinku tosi huonossa kunnossa aluks ” (läheinen 9)

5.4.4 Hoidon ulkopuolelle jääminen

Yläluokka ”Hoidon ulkopuolelle jääminen” piti sisällään kolme alaluokkaa, jotka olivat epävar-muus osaamisesta, osallistumiseen ei tarvetta ja osallistuminen epätoivottavaa.

Läheinen saattoi olla epävarma omasta osaamisestaan ja tämän vuoksi ei rohjennut osallistua hoitoon. Avannesidoksen vaihto koettiin uudeksi ja oudoksi asiaksi, jota haluttiin opetella vasta ko-tona. Osa läheisistä ei kokenut tarvetta osallistua potilaan hoitoon, vaan he kävivät vain katso-massa potilasta. Läheinen halusi olla omaisen roolissa. Läheinen koki, että hänen apuaan potilaan hoidossa ei tarvittu. Pesut oli tehty kun hän tuli paikalle tai läheisen tarjotessa apua suihkuun hoita-ja sanoi pärjäävänsä. Oli myös tilanteita, joissa potilas ei halunnut läheisen osallistuvan. Läheinen ajatteli, että potilas kokee olonsa turvallisemmaksi, kun hoitajat pesevät.

”ei silai että nää kaikki niiku potilaan pesut ne oli ollut tota niin ne on aina ollut jossain muussa ajassa kun ite on sitten kerinnyt tulee tänne ja ei niiku sillai enkä mä tie sitten välttämättä olisko potilas halunnutkaan et tota niin niin niin. Se oli kumminkin siinä vaiheessa sillon alussa niin huo-nossa kunhuo-nossa että.” (läheinen 1)

Osa läheisistä ja potilaista koki, ettäläheisen osallistuminen potilaan hoitoon oli epätoivottavaa.

Läheisen ja potilaan kokemuksen mukaan osa hoitajista ei pitänyt läheisen hoitoon osallistumisesta

tai läheisen läsnäolosta potilaan luona. Läheiselle tuli sellainen tunne, että hän teki liikaa tai oli lii-kaa potilaan kanssa.

”Sitten ihan niiku yritin alusta asti tukee potilasta ja hän aina sanoi että kohtelu oli sitten vähän sellasta, että mitä toi läheinen täällä puuttuu joka asiaan kun lähdin pois. Hänelle jäi sellainen ko-kemus, että kun mää oon semmonen joka tartun asioihin.” (läheinen 3)

Läheinen koki, että hänen läsnäolonsa vähensi hoitajan käyntiä potilaan luona. Johtuiko tämä siitä, että luotettiin, että läheinen kertoo, jos potilaan voinnissa tapahtuu muutoksia vai välttelikö hoito-henkilökunta läheisen kohtaamista. Läheisellä oli myös sellainen tunne, että hoitajat viivyttelivät potilaan lääkkeiden tuonnissa, koska hän oli huomauttanut asiasta.

”Ja sitte mutta, että ei koko sinä aikana siinä huoneessa ei käynny ninku kukaan ninku potilaan lu-ona, että siinä muitten potilaitten luona käytiin ja sitte tosiaan potilaan kohdalla ei ollu mitään teh-ty ja sit mä vaan aattelin, että kyllähän mä oisin voinnu mennä siitä pois, jos ois pyytäny, ei mun tarvi siinä olla, jos joku ninku kokee sen, että häiritsee jos omainen on siinä, ihan ymmärrettävää, en mäkään tykkää välttämättä että omassa työssäni, kyllä mä sanon, että voitteko poistua hetkek-si.” (läheinen 9)

5.4.5 Epävarmuus hoitoon osallistumisesta

Yläluokka ”Epävarmuus hoitoon osallistumisesta” piti sisällään kaksi alaluokkaa, jotka olivat osallistumisen selittely ja osallistumisen varmistelu.

Läheinenselitti osallistumistaan potilaan hoitoon huumorilla, kun ei suoraan uskaltanut sanoa ha-luavansa olla mukana hoitotoimissa. Saadakseen hoitajilta hyväksynnän hoitoon osallistumisesta osa läheisistä varmisti hoitajilta, mitä he voivat tehdä. Hoitajat eivät oma-aloitteisesti keskustel-leet läheisten kanssa hoitoon osallistumisesta eikä niistä tehtävistä, joissa he voisivat auttaa.

”Kyllä mä yritin sit ninku heittää herjaa, että määhän autan sen suihkuun ja halusinkin auttaa, et se ei johtunu, kyllä mä tiedän sen, et ne ois pessy sen ja auttanu sinä leikkauspäivänä ne kaikki ju-tut, mutta kun mä olin siellä, ni mä voin tehdä sen.” (läheinen 8)