Itseohjautuvuuden ja motivaation arviointiin tarkoitetut verkkotestit pohjautuvat Pintrichin ja Zimmermanin (2000, 13–39), Pintrichin ja McKeachien (2000, 31–50) sekä Ruohotien (2000, 130;
Ruohotie ja Nokelainen 2000, 141193) sovelluksiin näistä teorioista.
APLQ-mittarin pohjana oleva Motivated Strategies for Learning MSLQ-mittari on muotoutunut laajan ja pitkän motivaatiota ja oppimisstrategioita koskevan tutkimustyön tuloksena. MSLQ -mittaria on käytetty useissa yliopisto-opiskelijoiden motivaatioon, itsesäätelytaitoihin ja oppimisstrategioihin liittyvissä tutkimuksissa, ja siten sitä voidaan pitää validina motivaation mittavälineenä itsesäätelyn ja motivaation tutkimuksessa (esim. Garcia, Duncan & McKeachie 2005, 121–123; Schunk 2005, 92;
Cook, Thompson & Thomas 2011, 1230). MSLQ:n puutteina Pintrich (2004, 401) pitää sitä, ettei itsearviointimittari voi vangita itsesäätelyprosessin dynaamisuutta riittävästi.
APLQ -mittari on luotu ammattiaineiden opiskelijoiden motivaation testaamista varten, suomalaisiin olosuhteisiin ja ammatillisen kasvun tutkimukseen. Siksi pidän mittaria soveltuvampana mittavälineenä ammattikasvatuksen ilmiöiden tarkasteluun kuin amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden vastausten avulla kehitettyä MSLQ-mittaria. Mittarin rakenne on esitelty alla (Kuvio 15).
Kuvio 15 Motivaation osatekijät Ruohotien (2002a, 93) mukaan.
Nokelaisen ja Ruohotien (2002, 181) mukaan perusrakenne on MSLQ- ja APLQ -mittareissa sama.
APLQ-mittarissa on kaksi osaa, motivaatiotekijöitä mittaava A-osa sekä opiskelustrategioita mittaava B-osa. Alkuperäinen mittari sisältää 28 kysymystä ja lyhennetty versio 24 kysymystä. Nokelainen ja Ruohotie 2002, 177–205) tutkivat APLQ-mittarilla vuosina 1998 tai 1999 Hämeen ammattikorkeakoulussa aloittaneiden opiskelijoiden (N=459) motivaatiota. Tuossa tutkimuksessa yhtenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, onko APLQ yhtä validi kuuden faktorin ja 21 kysymyksen avulla kuin alkuperäisenä 28 kysymyksen versiolla. Tähän tutkimuskysymykseen vastaus oli heidän aineistollaan myönteinen. Käytössäni on APLQ:n lyhennetty 24 kysymyksen versio, joten ennakkoon oli odotettavissa faktorianalyysissä tietyn tyyppiset latausaspektit.
Abilities for Professional Learning-mittarissani (APLQ) oli 24 väittämää, joihin osallistujien tuli vastata asteikolla 1 - 5 (1=täysin eri mieltä kuin väite, 5= täysin samaa mieltä). Väittämät mittasivat osallistujien motivaatiota ja oppimisstrategiaa. Vaihtoehdot 1 ja 2 puhuvat erimielisyydestä, kolme puhuu epätietoisuudesta ja vaihtoehdot 4 ja 5 samanmielisyydestä. Negatiivinen – positiivinen – ankkuroitu Likert-asteikko mittaa kahta eri asiaa, yhtäältä onko mielipidettä ja toisaalta samanmielisyyttä väitteen kanssa.
Suomalaiset ammattikasvatuksen tutkijat (esim. Ruohotie 1994; 1996a-b; 2000) ovat laajasti omissa motivaatiotutkimuksissaan käyttäneet APLQ-mittaria erilaisiin kohderyhmiin ja erilaisiin aiheisiin.
Seuraavaksi esittelen näistä tutkimuksista muutamia. Kaartisen (2005) väitöskirjaan johtaneessa tutkimuksessa tutkittiin APLQ-mittarin avulla (N=350) musiikin ammatillisessa koulutuksessa olevan opiskelijan motivaatioperustaa ja oppimisstrategioita. Kaartisen tuloksissa motivaatio ja metataidot olivat keskeisiä opintomenestyksen selittäjiä. Erinomaisesti menestyneet opiskelijat olivat kaikkein määrätietoisimpia (3.95); tyydyttävästi menestyneet vähiten määrätietoisia (3.62). Näiden kahden ryhmän välinen ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Opiskelijoiden tehtävänä oli lisäksi kuvata, millaisen merkityksen he antoivat sinnikkyydelleen omassa opiskelussaan. Suuri osa opiskelijoista koki ponnistelevansa määrätietoisesti opinnoissaan. Sitkeyden avulla opiskelijat uskoivat voivansa kompensoida puutteitaan motivaation ja lahjakkuuden alueella.
Nokelaisen (2008) väitöskirjaan johtaneessa tutkimuksessa tutkittiin Bayes-mallinnoksella ammatillisen kasvun ja oppimisen tutkimusongelmien mallintamista bayesilaisten analyysimenetelmien pohjalta. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä etsittiin optimaalista ulottuvuuksien ja väitteiden lukumäärää GOA:n eli ammatillisen kasvun orientaatiomittarille.
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä etsittiin optimaalista ulottuvuuksien ja väittämien lukumäärää ammatillisen oppimisen valmiuksiin keskittyvälle APLQ-mittarille liittyen oppimiskokemuksiin ja motivaatioon.
Kyselylomakkeen kehittämistä edelsi aiempaan kirjallisuuteen perehtyminen. Sain luvan APLQ-mittarin käyttöön vuonna 2012 APLQ-mittarin kehittäjältä Pekka Ruohotieltä. En kehittänyt omaa mittaria, koska halusin tutkia yleistettävyyttä ja valideilla mittareilla se on mahdollista. Muuttujista pyrin muodostamaan tutkimuksen taustalla olevan teorian pohjalta summamuuttujia, joita käytetään asenneväittämiin saatujen vastausten yhdistämisessä.
Asenneväittämillä tutkin vastaajien mielipiteitä motivaation eri ulottuvuuksista ja ammatillisen kasvun ulottuvuuksista. Väittämistä saadaan tilastolliset muuttujat, joilla laskutoimitukset ovat SPSS 20.0 – ohjelmalla mahdollisia. Kysely oli pääasiassa kvantitatiivinen mutta siinä oli lisäksi mukana pieni laadullinen osuus luottamusmieheksi hakeutumisen syistä. Avovastauskysymykset mukailivat muita tutkimuksia luottamusmiehistä (Helin, 2001, 2006; Ryynänen, Auvinen & Palmu 2011; Ikonen-Varila
1997; Hyttinen 2007), jotta voin verrata oman tutkimukseni tuloksia palkansaajakeskusjärjestöön kuuluvien ammattiliittojen luottamusmiestutkimusten tuloksiin.
Lomaketutkimus on Alastalon (2005, 85–103, 170) mukaan saanut kritiikkiä positivistisesta, luonnontieteitä jäljittelevästä tavasta saattaa erilaiset ilmiöt tutkijoiden kehittämillä, sinänsä valideilla mittareilla mitattavaan muotoon, vaikka ilmiöt eivät mittauksiin luonteeltaan istu. Toisekseen kritiikki koskee monimuuttujamenetelmien liian mekaanista käyttöä lomaketutkimuksessa. Halusin kuitenkin välttää haastattelijan vaikutuksen vastauksiin ja toisaalta ajankäyttösyistä ei ollut mahdollista haastatella jokaista nykyistä ja entistä luottamusmiestä. Tutkimuksessani osallistujat itsearvioivat oppimismotivaatiotaan, koska katson, että he ovat parhaita asiantuntijoita arviomaan omia asenteitaan ja ajatuksiaan.
Luottamusmieskursseilla ei opiskella oppilaitoksessa tutkintotavoitteisesti. Tästä syystä APLQ-mittarin B-osan käyttö ei ollut tarkoituksenmukaista. APLQ-mittari sisältää kolme osa-aluetta ja kuusi ulottuvuutta, Arvokomponentit, Value components, Odotuskomponentit, Expectancy components ja Affektiiviset komponentit, Affective components. APLQ:n väittämät ovat kokonaisuudessaan liitteessä 3.
Arvokomponentit
Arvokomponentit vastaavat kysymykseen miksi joku sitoutuu tehtävään tai kurssiin. Arvokomponentti sisältää tavoiteorientaation ja opiskelun mielekkyyden.
Sisäinen tavoiteorientaatio MF1 (a1, a15, a19, a21) Ulkoinen tavoiteorientaatio MF2 (a7, a23)
Opintojen mielekkyys MF3 a3(rev), a4, a10, a16, a20, a24).
Odotuskomponentit
Odotuskomponentit sisältävät oppijan uskomukset itsestään ja kyvystään suorittaa oppimistehtävä ja kontrolloida menestymisen odotuksiaan. Odotuskomponentit sisältävät APLQ-mittarissa kaksi ulottuvuutta, Kontrolliuskomukset ja Tehokkuususkomukset.
Banduran minäpystyvyys, Self-efficacy on Ruohotien mallissa Tehokkuususkomukset, Efficacy beliefs.
Kontrolliuskomuksilla, Control beliefs tarkoitetaan APLQ-mittarissa oppijan uskomuksia onnistumisen tai epäonnistumisen syistä (Ruohotie 2002b, 56).
Kontrolliuskomukset MF4 (a2, a9, a17, a22)
Tehokkuususkomukset MF5 (a5, a6, a11, a14, a18).
Affektiivinen komponentti
Affektiivinen komponentti sisältää itsearvostuksen, Self-worth ja koehermostuneisuuden, Test anxiety. Koska luottamusmieskursseilla ei opiskella tutkintotavoitteisesti eikä järjestetä kokeita tai anneta arvosanoja. Koehermostuneisuutta mittaava affektiivinen komponentti ei mielestäni sovellu tutkimukseeni.
Koehermostuneisuus MF6 (a8).
6 Tulokset
Parametristen testien käyttöön liittyy Heikkilän mukaan (Heikkilä 2001, 193) mukaan tiukat vaatimukset tutkittavan aineiston perusjoukon tunnusluvuista ja muuttujien jakauman muodosta ja jos edellytykset eivät täyty, on valittava epäparametrinen testi. Yleensä suositeltavaa on käyttää parametrisiä testejä, sillä ne ovat voimakkaampia suositellen helpommin väärän nollahypoteesin hylkäämistä.
Lähes normaalina voidaan Heikkilän (2002, 103) mukaan pitää jakaumaa, jossa vinouden ja huipukkuuden lisäksi keskivirheen suhteet ovat arvojen -2 ja +2 välissä. Koska vastausjakauma oli lähes normaalisti jakautunut, käytin aineiston käsittelyssä parametrisiä testejä. Jäljempänä olevat tilastolliset erot on raportoitu merkitsevyystasolla p˂ 0.05, ellei toisin mainita.