Kustannukset Tienpitäjän kustannukset

Tienpitäjän kustannusten laskemiseksi tarvitaan tieto rakentamiskustannuk-sista ja tulevien toimenpiteiden kustannukrakentamiskustannuk-sista ja kestoiästä. Tienpidon oh-jauksessa ja ohjelmoinnissa käytetään neljää kuntomuuttujaa, jotka ovat vauriot,

− urasyvyys,

− tasaisuus ja

− kantavuussuhde.

Myös tienpidon hankinnassa käytettävän suunnittelujärjestelmän ja siinä tehtävän elinkaarilaskennan tulee perustua samoihin kuntomuuttujiin. Tien ylläpitotarvetta arvioidaan kuntomuuttujien arvojen ja ennustetun kehittymi-sen perusteella. Pintakuntomuuttujia ovat pituus- ja poikkisuuntainen epäta-saisuus sekä osa vaurioista. Tien pituussuuntaista epätasaisuutta kuvataan tien pituusprofiilista laskettavalla tunnusluvulla (IRI, International Roughness Index, yksikkö mm/m). Tien poikkisuuntaista epätasaisuutta kuvataan yleen-sä urasyvyydellä (mm). Tien pinnalla havaittavat vauriot ovat seurausta lii-kenteen ja ilmaston sekä painumien kuormittavasta vaikutuksesta. Pituus- ja poikkisuuntaista epätasaisuutta mitataan palvelutasomittaus (PTM) -autolla.

Vaurioinventointi tehdään yleensä näköhavaintoon perustuen ja kirjataan jo-ko paperille tai automatisoidusti tietojo-koneelle. Tien rakenteellista kuntoa seurataan pudotuspainolaitteella, jolla mitattu tien pinnan taipuma on ra-kenteen vaurioitumista selittävä tekijä tietyllä liikennekuormituksella.

Kuntomuuttujien kehittymistä ennustetaan kenttähavaintoihin perustuvilla malleilla. Mallit perustuvat aineistoon, jossa on käytetty perinteisiä rakenne-materiaaleja. Tien ylläpitotarvetta käytettäessä uusia materiaaleja ja raken-neratkaisuja on arvioitava ensi vaiheessa samoilla malleilla kuin referenssi-rakenteita. TPPT-koerakenteiden tai muiden havaintoteiden pitkäaikaisseu-rannalla saadaan tietoa uusien materiaalien ja rakenteiden käyttäytymisestä ja ylläpitotarpeesta todellisissa kenttäolosuhteissa.

Elinkaarikustannusten laskennassa on arvioitava toimenpiteiden vaikutusta kuhunkin kuntomuuttujaan erikseen. Rakenteen kuntoa kuvaavat muuttujat ja niiden mitoittaminen sekä kestoikäarvio ovat elinkaarikustannuksia mää-rääviä tekijöitä. Lisäksi tien pintakuntomuuttujat voivat olla toimenpiteen lau-kaisevana tekijänä. Kriittinen kuntomuuttuja voidaan usein arvioida etukä-teen liikennemäärän perusteella. Vähäliikenteisillä ja kapeilla teillä on yleen-sä routanoususta aiheutuvaa epätasaisuutta ja kuormituskestävyyspuutteita, jotka aiheuttavat urautumista ja vaurioitumista. PAB-teillä urautumista

mita-taan harjanteen korkeutena ja poikittaisena epätasaisuutena. Vilkasliikentei-sillä teillä yleinen vauriotyyppi on päällysteen kulumisesta ja deformaatiosta aiheutuva urautuminen.

Investointikustannukset (1)

Investointikustannukset sisältävät rakentamiskustannukset tai rakenteen pa-rantamiskustannusten lisäksi suunnittelukustannukset. Päällysrakenteen in-vestointikustannuksiin lasketaan mukaan yleensä suodatinkerros, jakava kerros, kantava kerros ja kulutuskerros. Investointikustannuksiin ei sisälly alusrakenteesta aiheutuvia kustannuksia eikä rakenteita ja laitteita. Mukaan laskentaan otetaan kaikki kustannukset, joilla on eroa päällysrakennevaih-toehtojen välillä.

Rakentamiskustannukset lasketaan hankekohtaisesti eikä tässä yhteydessä ole laadittu erillistä kustannustiedostoa rakentamiskustannuksista. Ajan-tasaista kustannustietoa on saatavissa esim. urakkatarjouksista. Alueellinen kilpailutilanne pitää huomioida kustannuksia laskettaessa.

Rakentamisen tai rakenteen parantamisen kustannukset (investointikustan-nukset) lasketaan kuten nykyisinkin. Tulevien toimenpiteiden kustannukset huomioidaan kustannuslaskennassa toimenpideluokkina, joilla on tyypillinen hinta. Tienpidon ohjelmoinnissa käytetään päällystysohjelmien laatimisen apuvälineenä PMSPro - ohjelmaa (aiemmin PMS91). TPPT- suunnittelujär-jestelmän elinkaarikustannusten laskennassa käytetään samoja toimenpi-deluokkia.

Vuosittaiset kunnossapitokustannukset (2) (5)

Vuosittaiset kunnossapitokustannukset sisältävät mm. rutiinikunnossapidon ja talvihoidon kustannukset. Ne tulee huomioida tarkastelussa, mikäli ne ovat eri vaihtoehtojen välillä erilaiset. Nykyisellä kunnossapidon korkealla ta-solla niillä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa eri rakenneratkaisujen välillä ja tässä yhteydessä ne voidaan jättää huomiotta. Epätasaisesta routanoususta ja painumasta aiheutuva kunnossapitotarve on huomioitava routa- ja painu-mamitoituksen yhteydessä valitun riskitason suhteen.

Tien käyttäjien kustannukset (3)

Kestopäällysteisillä pääteillä käyttäjien kustannukset eivät hanketasolla muutu merkittävästi tien kunnon muuttuessa. Alemmalla tieverkolla tien kun-non heiketessä epätasaisuuden lisääntyminen kasvattaa tien käyttäjien aika-ja ajoneuvokustannuksia. Suurilla liikennemäärillä ylläpitotyömaan aiheutta-mat lisäkustannukset voivat olla hyvinkin merkittävät. Työmaan aiheuttama liikenteen ruuhkautuminen lisää tien käyttäjien aikakustannuksia. Lisäksi kiertotiet tai liikenteen siirtyminen mahdollisille vaihtoehtoisille reiteille lisää aika- ja ajoneuvokustannuksia.

Tien käyttäjien kustannuksia ovat mm.

− matka-aikakustannukset ja

− ajoneuvokustannukset.

Lisäksi onnettomuuksista aiheutuu kustannuksia sekä suoraan tien käyttäjille että yhteiskunnalle. Tien käyttäjien kustannuksia voidaan tarkastella

− tien käyttäjien vuosittaisina kustannuksina, jolloin ne riippuvat tien kun-nosta, sekä

− toimenpiteistä käyttäjälle aiheutuvina lisäkustannuksina (kiertotie, li-sääntynyt matka-aika, jne.).

Matka-aikakustannukset riippuvat reitin pituudesta ja tien geometriasta, mutta eivät yleensä päätieverkolla Suomen olosuhteissa (korkea kunnossa-pidon taso) merkittävästi tien kunnosta. Päätieverkolla ne eivät yleensä ole vuositasolla erilaisia eri rakennevaihtoehtojen välillä, eikä niitä tarvitse ottaa huomioon. Alempiluokkaisella tieverkolla tien epätasaisuus voi kehittyä eri nopeudella rakenneratkaisusta johtuen. Tällöin pitää vuosittaiset matka-aikakustannukset laskea eri vaihtoehtojen välillä.

Ajoneuvokustannukset käsitellään usein erillään aikakustannuksista. Ajo-neuvokustannuksia ovat mm. ajoneuvon hankinnasta ja ylläpidosta aiheutu-vat kustannukset. Ajoneuvokustannukset voidaan yleisellä tasolla jakaa kahteen osaan: vakio-osaan, joka koostuu pääoma- ja huoltokuluista ja joka on vakio ajoneuvoluokittain, sekä polttoaineenkulutuksesta riippuvaan osaan. Myöskään ajoneuvokustannukset eivät päätieverkolla merkittävästi riipu tien kunnosta, joten niitä ei oteta tässä yhteydessä huomioon. Alempi-luokkaisella tieverkolla pitää huomioida eri rakennevaihtoehtojen vaikutus tien tasaisuuteen ja sitä kautta ajoneuvokustannuksiin.

Onnettomuuskustannukset voidaan huomioida esimerkiksi tieluokan mukai-sena keski-määräisenä onnettomuusriskinä (onnettomuuksien lukumäärä / ajokilometrit) sekä työmaiden aiheuttaman onnettomuusriskin kasvun pe-rusteella. Tosin onnettomuuskustannusten arviointi on epävarmaa ja kus-tannukset suuria, joten ne jätetään elinkaari-kustannustarkastelun ulkopuo-lelle.

Käyttäjien vuosittaisten kustannusten huomiointi elinkaarikustannusten las-kennassa on merkittävää tienpidon ohjauksessa ja ohjelmoinnissa, missä niillä saattaa olla merkittäviä eroja eri vaihtoehtojen välillä ja ne saattavat kokonaan ratkaista elinkaarikustannusanalyysin lopputuloksen. Tienpidon hankinnassa (yksittäisessä kohteessa projektitasolla) erot eri rakennevaih-toehtojen välillä käyttäjän kustannuksissa saattavat olla hyvin pieniä, mutta sen sijaan niiden absoluuttinen summa suuri, jolloin ne hallitsevat kokonais-kustannuksia. Tällöin myös erot eri rakennevaihtoehtojen välisissä koko-naiskustannuksissa saattavat muodostua mitättömiksi. Näistä syistä vuosit-taiset käyttäjien kustannukset jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Sen sijaan korkeilla liikennemäärillä erot työmaiden aiheuttamissa käyttäjien lisäkustan-nuksissa saattavat olla perusteena liikennehaittojen välttämiselle ja pidem-män kestoiän omaavien ratkaisujen käytölle.

10.4.4 Ylläpitotoimenpiteiden käsittely