4.4 Kunnostamistoimenpiteet pääpiirteittäin
4.4.3 Kunnostustoimien jatkomahdollisuudet
Kunnostustoimenpiteiden jatkomahdollisuutena olisi valtatie 5 luiskien eristäminen ja pin-tavesien johtaminen pois pilaantuma-alueelta. Eristämisessä käytettäisiin bentoniittimattoa suojaamaan niin, että sadevedet eivät pääsisi huuhtelemaan tien ja sen penkkojen alla ole-via pilaantuneita maita. Bentoniittimatto koostuu ylä- ja alapuolella olevasta kankaasta ja kankaiden välissä olevasta bentoniittisavesta. Pohjaveden alla olevaa pilaantunutta maape-rää ei voida kunnostaa massanvaihdolla, koska tällöin olisi vaarana, että sekä rautatierata että VT5 suistuisivat kaivantoon. Laimeaa kreosoottipitoista pohjavettä voidaan puhdistaa rakentamalla liitteen 7 mukainen biohajoamisen vyöhyke siten sijoitettuna, että pohjavesi virtaa vyöhykkeen läpi. Vyöhyke toimisi siten, että biologinen toiminta hajottaisi kreosoo-tin eri ainesosia vähemmän haitallisiksi aineiksi. Vielä yhtenä mahdollisuutena on suoja-pumppauskaivojen rakentaminen liitteen 8 mukaisesti. Suojapumppauskaivoista pumpa-taan vettä ja johdepumpa-taan se pois alueelta niin, ettei pilaantuma-alueelta pääse virtaamaan pilaantunutta vettä vedenottamolle päin. (Rautio 2010; Järvinen & al 2007, 37.)
5 YHTEENVETO
Kreosootti on vanhin teollisesti valmistettu puunkyllästysaine ja se on ollut käytössä jo 150 vuoden ajan. Se suojaa puuta sään haittavaikutuksilta, halkeamiselta, sieniltä, mikrobeilta ja hyönteisiltä. Tyypillisiä käyttökohteita ovat olleet veden ja maan kanssa kosketuksissa olevat rakenteet, kuten ratapölkyt, puhelinpylväät sekä sähköpylväät. Kreosoottia valmiste-taan kivihiilen koksauksessa muodostuvasta kivihiilitervasta tislaamalla. Valmistusprosessi alkaa kivihiilen kuumennuksesta, josta saadaan päätuotteena koksia ja sivutuotteena kivi-hiilitervaa. Kivihiilitervan kuumentamista jatketaan edelleen, jonka johdosta syntyneet kaasut jäähdytetään, tiivistetään ja kerätään öljynä (kreosoottiöljyä). Kreosoottiöljyn koos-tumus vaihtelee hieman valmistusmaan ja ajanmukaan, mutta pääasiallinen kooskoos-tumus sisältää noin 96 % aromaattisia hiilivetyjä. Puutavaran kyllästys kreosoottiöljyllä on tapah-tunut Suomessa painekyllästysmenetelmällä. (Heikkilä & al 1986, 7; Penttinen, 2003, 8;
Uljas, 2003, 4-5.)
Kreosoottiöljy on tehokas kyllästysaine, mutta sen aiheuttamat terveydelliset ja ympäristöl-liset haitat ovat merkittävät. Maaperään joutuessaan kreosoottiöljy saastuttaa maan ja mah-dollisesti myös pohjaveden, kuten Case VR:n kyllästämön tapauksessa on käynyt. Kreo-soottiöljy on terveydelle vaarallinen aine sen sisältämien eri yhdisteiden, kuten PAH-yhdisteiden (yhteen liittyneet aromaattiset hiilivedyt) ja fenolien (kreosoottiöljyn valmis-tuksen sivutuote) vuoksi. PAH-yhdisteiden on todettu aiheuttavan etenkin keuhko- ja ihosyöpää. Fenolit puolestaan voivat pahimmillaan vaurioittaa keskushermoston, sydämen ja munuaisten toimintaa. Altistuminen suurelle määrällä kreosoottiöljyä voi johtaa jopa kuolemaan. Kreosootti voi joutua elimistöön hengityksen kautta, kosketuksen kautta ihon läpi sekä vatsan ja sisäelinten kautta juotaessa/syötäessä kreosootilla saastunutta ruo-kaa/juomaa. (Heikkilä & al 1986, 68; Penttinen, 2003, 16-17.)
Päätös kreosootilla pilaantuneen maan kunnostuksesta tehdään PIMA-asetuksessa säädet-tyjen ohje- ja kynnysarvojen mukaan. Asetuksessa on annettu eri yhdisteille kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot, joiden avulla voidaan arvioida maan pilaantunei-suutta ja puhdistustarvetta. Kun pitoisuus on alle kynnysarvon, maaperä on puhdasta. Kyn-nysarvon ja alemman ohjearvon välissä maan pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioi-tava. Kun pitoisuus ylittää alemman ohjearvon maaperä on puhdistettava aina asuinalueilla,
ja kun pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon on maaperä puhdistettava myös teollisuus-, varasto- tai liikennealueilla. Kunnostustarpeeseen vaikuttaa myös pilaantuneen alueen si-jainti. Esimerkiksi käsiteltävässä casessa teollisuusalueella olevan pilaantuneen maaperän haitta-aineiden pitoisuuksien alempi ohjearvo ei ole ylittynyt, mutta tästä huolimatta pi-laantuma on päädytty kunnostamaan, koska se sijaitsee käytössä olevalla ensimmäisen luokan pohjavesialueella, muodostaen näin huomattavan riskin puhtaanveden saannille. (A 1.6.2007/214; Rautio, 2010.
Lähtökohtaisesti lähdetään aina siitä, että pilaantunut maa ja pohjavesi-alue on kunnostet-tava ja kunnostamisen kustantaa pilaantumisen aiheuttaja. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, koska pilaajaa ei välttämättä löydetä tai saada vastuuseen tai pilaaja voi olla myös varaton.
Silloin kunnostamisvastuu siirtyy maan haltijalle, joka voi kuitenkin vapautua kunnostus-vastuusta siltä osin, kun vastuu harkitaan hänelle ilmeisen kohtuuttomaksi. Tällöin kunnos-tuksesta vastaa kunta ja viime kädessä valtio. Kandidaatinyön casessa pilaaja (VR) kantoi vastuunsa ja kustansi kunnostamistoimenpiteet.
(A 1.6.2007/214.)
Case VR:n kyllästämössä on käsitelty Mikkelissä 1905–1982 toimineen VR:n ratapölkky-kyllästämön aiheuttamien maaperän ja pohjaveden pilaantumisien kunnostamisia. Vuosit-tain kyllästetyn puutavaran määrä on ollut noin 15 000 m3 ja kreosootin käyttömäärä noin 1 300 m3. Kyllästämön aluetta aloitettiin tutkimaan, koska vedenottamolla havaittiin ve-dessä kohonneita PAH-pitoisuuksia. Kyseisen alueen maaperässä on todettu korkeita PAH- ja mineraaliöljypitoisuuksia. Entisen kyllästämöalueen niin sanotulle päästöalueelle on arvioitu joutuneen kreosoottia noin 110–140 tonnia, josta PAH-yhdisteiden osuus olisi 44–
54 tonnia. PAH-yhdisteistä suurin osa on kuitenkin edelleen entisen kyllästämön alueella.
(Järvinen & al 2007, 1, 3, 16; Suunnittelukeskus Oy 2002, 10.)
Case VR:n kyllästämössä kunnostus toteutettiin maaperän osalta lähinnä massanvaihdolla.
Pilaantuneet maamassa kuormattiin kuorma-autoihin ja peiteltiin kuljetuksen ajaksi. Kaikki poistetut maamassat kuljetettiin Metsäsairila Oy:n jäteasemalle. Kunnostuksessa pohjave-den yläpuolinen maaperä saatiin kokonaan puhdistetuksi, mutta pohjavepohjave-den alapuolella oleville pilaantuneille maille ei voitu tehdä mitään, koska olisi ollut vaarana, että VT5 ja
rautatierata olisivat luhistuneet kaivantoon. Pohjaveden kunnostustoimenpiteitä on hoidettu lähinnä pumppauksella. (Gråsten & al 2009, 12; Järvinen & al 2007, 34.)
Jatkomahdollisuuksina Case VR kyllästämön alueelle on suunniteltu maaperän osalta val-tatie 5 luiskien eristämistä bentoniittimatolla ja pintavesien johtamista pois pilaantuma-alueelta. Pohjaveden osalta on suunniteltu rakennettavaksi biohajoamisen vyöhyke siten sijoitettuna, että pohjavesi virtaisi vyöhykkeen läpi. Vyöhyke toimisi siten, että biologinen toiminta hajottaisi kreosootin eri ainesosia vähemmän haitallisiksi aineiksi. (Rautio 2010;
Järvinen & al 2007, 37.)
Tämän kandidaatinyön perusteella nähdään, kuinka suuriin kunnostustoimenpiteisiin ja isoihin investointeihin joudutaan, kun kemikaaleja käytetään holtittomasti. Suomessa kreo-sootilla pilaantuneiden maiden kunnostaminen on otettu vakavasti ja toimenpiteisiin on ryhdytty monella paikkakunnalla, mutta monissa muissa maissa kyseinen asia on vielä ai-van alkuvaiheessa. Meidän tuleekin kehittää omaa ammattitaitoamme pilaantumisasioissa, että kun esimerkiksi Aasian maissa, kuten Kiinassa tulee ympäristöasiat ajankohtaisem-miksi meillä on tarjota hyvää osaamista ja tietoa heille.
LÄHTEET
A 1.6.2007/214. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista.
Ekokem-palvelu. 2011. Terminen käsittely. [internet-sivusto]. [viitattu: 30.1.2011]. Saata-vissa:
http://www.ekokem.fi/files/attachments/pilaantunut_maapera_ja_kunnostaminen/terminen _kasittely_0609__.pdf
Etelä-Savon ympäristökeskus. 2007. Ympäristölupa päätös. 45 s. ESA-2007-Y-18-111.
Gråsten, Jonne; Eskelinen, Kalle; Kiukas, Iiro. 2009. Ramboll Finland Oy. Kunnostuksen loppuraportti 27.2.2009: Setrimäen kyllästämö, massanvaihdon loppuraportti. 23 s.
GWM-Engineering Oy. 2010a. PetroFLAG testausmenetelmä. [internet-sivusto]. [viitattu:
18.11.2010]. Saatavissa: http://www.gwm-engineering.fi/petroflag2.html
GWM-Engineering Oy. 2010b. Maaperäanalytiikka In-Situ mittaukset. [internet-sivusto].
[viitattu: 18.11.2010]. Saatavissa: http://www.gwm-engineering.fi/sitelab.html
Heikkilä, Pirjo; Hämeilä, Mervi; Kuurne, Simo; Raunu, Paavo; Hesso, Antti; Pyy, Lauri;
Tuononen, Riitta; Mäkelä, Paavo; Kotiaho, Tapio. 1986. Kreosoottitutkimus. Helsinki. 124 s. Työterveyslaitoksen kirjasto, 198:7024/1.
Järvinen, Kimmo; Lukkari, Tuomas; Massinen, Timo. 2007. Ramboll Finland Oy. Kunnos-tuksen yleissuunnitelma 15.1.2007: Mikkelin entinen kyllästämöalue. 51 s.
Kainuun ympäristökeskus. 2005. Ympäristölupa Dnro KAI-2005-Y-36-111. [verkkojulkai-su]. 17 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=44918.
Kuntatiedon keskus. 2010. Tietoa pilaantuneista maa-alueista. [internet-sivusto]. [viitattu 21.9.2010]. Saatavissa:
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;356;24919;42558;43474
Laine-Ylijoki, Jutta; Syrjä, Jari-Jussi; Wahlström, Margareta. 2003. Röntgenfluoresenssi-menetelmät kierrätyspolttoaineiden pikalaadunvalvonnassa. Espoo. VTT. 39 s. ISBN 951–
38–6185–6, ISSN 1455–0865.
L 31.8.1978/673. Jätehuoltolaki.
L 3.12.1993/1072. Jätelaki.
L 4.2.2000/86. Ympäristönsuojelulaki.
Luntinen, Marita. 2002. Kunta ja pilaantunut maaperä. Helsinki. Suomen kuntaliitto. 65 s.
ISBN 951-755-622-5.
Penttinen, Mikko. 2003. Kreosoottiöljyn käyttäytyminen maaperän veden kyllästämässä vyöhykkeessä. Insinöörityö. Ammattikorkeakoulu, Tekniikan koulutusyksikkö, Ympäristö-tekniikan koulutusohjelma. Mikkeli. 48 s.
Penttinen, Riina. 2001. Maaperän ja pohjaveden kunnostus. Helsinki. Suomen ympäristö-keskus. 49 s. ISBN 952-11-0943-2, ISSN 1455-0792
Ramboll Finland Oy. 2006. Kunnostussuunnitelman esittelyaineisto.
Rautio, Hannu. 2010. Kehitysinsinööri. Mikkelin kaupunki. [Haastattelu]. 5.11.2010.
Ruuska, Suvi. 2001. Pilaantuneiden alueiden kunnostamista ja riskinarviointia koskeva lainsäädäntö. Helsinki. Suomen ympäristökeskus. 59 s. ISNB 952-11-0940-8, ISSN 1238-7312.
SiteLAB. 2011. UVF Technology. [internet-sivusto]. [viitattu: 30.1.2011]. Saatavissa:
http://www.site-lab.com/uvf_technology.htm
Suomen GPS-Mittaus Oy. 2010. Maaperätutkimukset. [internet-sivusto]. [viitattu:
18.11.2010]. Saatavissa: http://www.sgmconsulting.fi/maaperatutkimukset.html
Suomen ympäristökeskus. 2010a. Maaperän pilaantumisen syyt ja esiintyminen Suomessa.
[internet-sivusto]. [Päivitetty 10.12.2009]. [viitattu 21.9.2010]. Saatavissa:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=11121&lan=fi#a0.
Suomen ympäristökeskus. 2010b. Kreosootilla kyllästetyn puun käyttö ja hävitys.
[verkko-julkaisu]. [viitattu 5.11.2010]. Saatavissa:
http://www.environment.fi/print.asp?contentid=357968&lan=fi&clan=fi.
Suunnittelukeskus Oy. 2002. Tutkimusraportti 1.2.2002: Pursialan kyllästämöalueen lisä-tutkimukset ja kunnostusvaihtoehdot. 28 s.
Uljas, Jenni. 2004. Ramboll Finland Oy. Selvitys: PAH-johdannaisten tunnistaminen ja merkitys kreosootttikyllästämöillä. 41 s.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys; Suomen Kuntaliitto. 2001. Soveltamisopas Talousvesiase-tukseen 461/2000. Helsinki. 39 s. ISBN 952-5000-31-1.
Liite 1.
PAH-pitoisuudet ( g/l) pilaantuma-alueella.
Liite 2.
THC-pitoisuudet ( g/l) pilaantuma-alueella.
Liite 3.
PAH-pitoisuuksien ( g/l) keskiarvot.
Liite 4.
THC-pitoisuuksien ( g/l) keskiarvot.
Liite 5.
PAH-yhdisteiden levinneisyys.
Liite 6.
Pilaantuneiden massojen sijoituspaikat aikaisemmissa kunnostuksissa.
Liite 7.
Biohajoamisvyöhyke.
Liite 8.
Mahdollisten suojapumppauskaivojen sijainnit.
Liite 9.
Maaperän pilaantuneisuus jaoteltuna alueisiin I-V.