Kriittinen työtilanne yhdistävänä tekijänä

Monen haastateltavan kriittisen tilanteen kokemuksesta heijastui myös sen työyhteisöä yhdistävä vaikutus. Kriittinen työtilanne oli tuonut työtoverit lähemmäs toisiaan ja kriittisen tilanteen kokeminen oli muodostunut työyhteisöä yhdistäväksi tekijäksi. Haastateltavien puheesta oli pääteltävissä, että toisten kohdalla purkukokous oli yhtenäistänyt koko työyhteisöä, toiset taas toivat esille, että se oli lähentänyt heitä tiettyjen työtovereiden kanssa:

”(...) siellä oli paljon empatiaa niinku liikkui siinä porukassa, ja sitä yhteisymmärryksen tunnetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja sitä surua oli tosi paljon. Ja semmosta jakamisen fiilistä. Hyvä, tai se oli semmonen hyvä ilmapiiri” (H5)

”Mut mä muistan, että kollegan kans sitte, joka oli kans ollu tämmösessä, niin puhuttiin sitä ja, käytiin vielä läpi. Ja mietittiin, että kuinkas nyt ja. Et se semmonen jakaminen vielä sitte täällä lähityökavereitten kanssa niin varmaan helpotti kans sitä tuota taakkaa.” (H2)

”Sitte soiteltiin vielä sen toisen kans, joka siinä oli ja. Jälkeenpäinkin monta kertaa puhuttu siitä.”

(H4)

Ensimmäisessä sitaatissa korostuu koko työyhteisöä yhdistävä kokemus. Kahdessa jälkimmäisessä sitaatissa taas on esillä kokemus lähentymisestä yhden tai muutaman työtoverin kanssa. Nämä haastateltavat kertoivat, että keskustelivat tilanteesta etenkin sellaisten työtovereiden kanssa, joilla oli samankaltainen kokemus taustallaan. Näitä kaikkia kokemuksia kuitenkin yhdistää se, että haastateltavat purkivat ja jakoivat kriittistä tilannetta työtovereiden kanssa keskustelemalla. Mukaan mahtui kuitenkin myös toisenlainen työyhteisön tukea osoittava tekijä. Eräs haastateltavista kertoi toisenlaisesta kokemuksesta työyhteisön tuesta kriittisen tilanteen aikana:

”Ja meillä oli silloin asiakkaita ja potilaita tota noin niin muitakin, eikä ollu mikään niin sanotusti rauhallinen, mutta mun työkaverit sitten järkkäs niin, että mä sain hoitaa vain sitä.(...) Mutta se, sitte jotenki tuntui, että niinku se, että mä tein ne kaikki,(...) se oli kaikki sitä työtä tavallaan mun ittenikin hyväksi, että mä sain hoitaa sen asian loppuun rauhassa, ja mun työkaverit antoi siihen tilaisuuden, ja se tilanne antoi sen mahiksen, että.” (H5)

Haastateltava kertoo sitaatissa, miten työyhteisön tuella hän oli saanut hoitaa työtehtävänsä kriittisessä tilanteessa loppuun, ja juuri sitä vauhtia kuin hän itse kykeni. Hän kertoo, kuinka työvuoro oli ollut kiireinen, mutta silti työtovereiden avulla tilanne oli järjestetty niin, ettei haastateltavan tarvinnut siirtyä työtehtävästä toiseen, vaan hän oli saanut keskittyä vain tähän yhteen työtehtävään. Haastateltava koki, että tällä oli ollut suuri merkitys hänen selviytymiselleen kriittisen tilanteen jälkeen. Hänen kokemuksensa korostaa sitä, että aina työtovereiden avun ei tarvitse olla kuuntelemista ja keskustelemista, vaan esimerkiksi työjärjestelyjen tekeminen voi olla yhtä tärkeää.

Myös kriisityön asiantuntijat ovat painottaneet työyhteisön tuen tärkeyttä kriittisestä tilanteesta selviytymisessä. Dyregrov (1994, 233) on todennut, että työtovereiden kesken syntyy tukea antava ilmapiiri helpoiten silloin, kun samaan työyhteisöön kuuluvat ovat kokeneet tilanteen yhdessä.

Hänen mukaansa etenkin onnettomuustilanteissa yhdessä työskennelleet tukevat usein toisiaan ja

heidän välilleen muodostuu vahva ryhmätunne. Muutamat haastateltavat kertoivatkin juuri tällaisesta kokemuksesta, ja etenkin tämän luvun ensimmäinen sitaatti kuvastaa hyvin ryhmätunnetta. Nurmen (2006, 161-162) mukaan kriittisen tilanteen purkaminen yhdessä muiden kanssa on havaittu hyvin tärkeäksi toiminnaksi ihmisen selviytymisen kannalta, oli kyseessä sitten millainen ihmisen kohtaama kriisi tahansa. Hän toteaakin, että pahinta, mitä ihmiselle voi kriittisen tilanteen jälkeen tapahtua, on se, että hän jää kokemuksensa kanssa yksin. Ruishalme ja Saaristo (2007, 106) taas kirjoittavat vertaistuesta, jossa perusperiaatteenahan on, että esimerkiksi samankaltaisen kriittisen tilanteen kohdanneet jakavat yhdessä kokemuksiaan. He painottavat vertaistuen tärkeimpiin etuihin kuuluvan sen, että vertaistuessa osallistujat tietävät ja ymmärtävät, mitä toinen käy läpi. Haastateltavieni kokemukset osoittavat, että haastateltavat olivat purkukokouksen jälkeen jatkaneet vertaistuen saamista ja antamista työtovereidensa kanssa. Heidän kokemuksensa osoittavat, että työyhteisö oli toiminut yhtenä tärkeänä voimavarana ja tuen antajana sekä kriittisen tilanteen aikana että sen jälkeen. Haastateltavien kokemukset vahvistavat samalla myös edellä esitettyjä työyhteisön tuen tärkeyttä korostavia näkemyksiä.

Tarkastellaan seuraavaksi jälleen sitä, millaisen roolin purkukokous saa kokemuksessa, jossa kriittinen tilanne muodostuu työyhteisöä yhdistäväksi tekijäksi. Tiivistetysti voidaan todeta, että kriittisten tilanteiden purulla on merkittävä tehtävä yhteisöllisyyden tunteen voimistamisessa, sillä monet haastateltavat kokivat, että yhteisöllisyyden tunne oli tullut esille ja voimistunut juuri purkukokouksen aikana. He toivat esille että joko purkukokouksen ilmapiirissä oli ollut yhteisöllisyyden tunnetta, tai että purkukokous kokonaisuudessaan oli yhdistänyt työyhteisöä:

” Sitä ymmärrystä nousi siitä yhteisöllisyydestä, ja siitä, että kuinka paljon ihmiset tosiaan

liikuttuu näistä vaikeista tapauksista. Ja tavallaan mä niinkun ymmärsin sitte senkin, että miksi sitte olikin niin laajasti ihmisiä kutsuttu, että se oli sellanen, joka kosketti niin monia asioita. Ja se ymmärrys sitte eri ihmisten pienistäkin rooleista, että miten se liikuttaa ja.”(H5)

Yhteisöllisyyden tunteesta olen puhunut jo edellä kertoessani niistä tekijöistä, jotka purkukokouksessa toimivat. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että myös sellaiset haastateltavat, jotka eivät kokeneet itse suoraan saaneet apua purkukokouksesta, kokivat sen hyödyttäneen kuitenkin työyhteisön tasolla:

”Mut en mä konkreettisesti usko, että se niinku palautti mun työkykyä millään lailla. Se mitä se teki todennäköisesti oli yhtenäisti meidän työyhteisöä.” (H3)

Haastaltava näki siis purkukokouksen vaikuttaneen enemmän koko työyhteisön selviytymiseen kuin omaan selviytymiseensä kriittisestä tilanteesta. Onkin tärkeää huomata, että purkukokous saattaa auttaa työntekijöitä myös muilla tavoilla, kuin vain sille yksilötasolla asetettujen tavoitteiden kautta.

Purkukokous ei siis aina välttämättä auta työntekijää yksilönä, mutta se voi kuitenkin auttaa työyhteisöä yhtenäistämällä ja tiivistämällä sitä. Haastateltavan kokemuksen perusteella purkukokouksen saavutuksia ei tulisi arvioida vain sen kautta, miten se on auttanut yksittäistä työntekijää, vaan saavutuksia tulisi tarkastella lisäksi laajemmin työyhteisön tasolla.

Purkukokousten merkitystä työyhteisön yhtenäistämisessä voidaan tarkastella myös toisenlaisesta näkökulmasta. Edellä kerroin siitä, miten työntekijät olivat käyneet niin sanotusti epävirallisia keskusteluja keskenään kriittisestä työtilanteesta. On kuitenkin muistettava, että näitä epävirallisia keskusteluja ei voida pitää samankaltaisina purkukokouksen kanssa. Viittaan tässä Saaren (2003, 80, 279) ajatuksiin siitä, että kriittinen työtilanne ja sen aiheuttama stressi vaatii aina käsittelyä, joten työntekijät joutuvat käsittelemään kriittistä tilannetta, järjestettiin purkukokousta tai ei. Saaren mukaan ilman ohjattua purkukokousta työntekijät pyrkivät käsittelemään tilanteen omin keinoin, mutta joskus nämä keinot saattavat kuitenkin olla hyödyttömiä, tai jopa epäedullisia kriittisestä tilanteesta selviytymistä ajatellen. Saaren mukaan käsittelemättömät kriisit ja riittämättömät selviytymiskeinot voivat näkyä työpaikalla esimerkiksi huonona työskentelyilmapiirinä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna työntekijöiden käsittelemättömät kriisit saattavat siis vaikuttaa koko työyhteisöön negatiivisesti ja hankaloittaa yhteistyön sujumista. Haastateltavien kokemusten perusteella purkukokous on turvaamassa työyhteisön hyvää ilmapiiriä. Tästä näkökulmasta purkukokous saa työyhteisön ilmapiirin ongelmia ennaltaehkäisevän merkityksen. Toisaalta haastateltavien kokemukset osoittava, että purkukokous saattaa vaikuttaa työyhteisöön ja sen yhteishenkeen positiivisesti. Näissä kokemuksissa purkukokoukselle muodostuu työyhteisön yhteisöllisyyttä parantava merkitys.