Kaikki haastatellut muistuttavat koulun olevan ”äärimmäisen kulttuurisidonnainen laitos”, eikä kukaan haastatelluista näe mahdolliseksi irrottaa koko koululaitosta Suomesta ja siirtää sitä toiseen kulttuurikontekstiin (mitä koulutustoimenjohtaja kutsuikin kolonialismiksi). Tosin rehtorin mielestä Suomesta voisi viedä jonkin suunnitelman ja toimintamallin sekä rakenteet. Rehtori sanoi olevansa mukana työryhmässä, jossa selvitetään mahdollisuutta ”viedä opettajankoulutusmalli, harjoittelukoulujärjestelmämalli eli normaalikoulumalli … plus sitten koulurakennuksen malli”. Rehtorin mielestä näistä on mahdollista rakentaa ikään kuin paketti, joka on mahdollista siirtää eri kulttuurikontekstiin.
Kriittistä kaikkien haastateltujen mielestä on ottaa aina paikalliset kulttuuri- ja yhteiskunnalliset tekijät huomioon opetusjärjestelmävientiä suunniteltaessa.
Koulutustoimenjohtaja suhtautui kaikkein pessimistisimmin ajatukseen irrottaa suomalaista perusopetusjärjestelmäosaamista kontekstistaan: hänen mielestään järjestelmät sinänsä ovat täysin kulttuurisidonnaisia, mutta hyviä käytäntöjä voi irrottaa. Jokainen haastateltu mainitsi opettajainkoulutuksen ja täydennyskoulutuksen mahdollisiksi vientialoiksi sekä maisteriopettajien suosimisen opettajiksi – mikä on kuitenkin toteutuakseen täysin riippuvainen yhteiskunnan muusta kehitystilasta.
PISA-tutkija muistuttaa miten tuotteistamislähtökohdassa on tärkeää lähteä asiakaslähtöisestä ajattelusta. Hänen mukaan suomalainen järjestelmä on kehittynyt tämän maan tarpeita ajatellen ja suomalaiset koulutuksen tutkijat myös ovat kehittäneet järjestelmää ja opetusta näistä lähtökohdista. Nämä yhdistettynä esim.
kasvatustieteilijöiden ja tutkijoiden usein pieneen kaupallisen alan erityisasiantuntemukseen, näkee hän haasteita tuotteistamisnäkökulmassa. Tärkeää tai kriittistä tuotteistamisen ja viennin näkökulmasta olisi, että projekti lähtisi kaupallisista näkökulmasta ja kaupallista osaamista hyväksi käyttäen.
56
Sekä PISA-tutkija että rehtori mainitsivat Jyväskylässä perustetun (Ks. 8.2) EduCluster Finlandin koulutusviennin esimerkkinä. Tuotteistamisessa tulee olla siis sekä kasvatustieteellistä osaamista suomalaisesta koulutuksen erityis- tai erityisen hyvin toimivasta osaamisesta, bisnesosaamista tuotteistamisesta kaupallisessa merkityksessä sekä yhteiskuntatieteellistä osaamista, jotta suomalaisen – suomalaisiin tarpeisiin kehittyneen – osaamisen voi onnistuneesti siirtää toiseen yhteiskunta- ja kulttuurikontekstiin.
Taulukko 6.3 Teema 3: Suhtautuminen suomalaisen perusopetusjärjestelmäosaamisen tuotteistamiseen.
Suhtautuminen Negatiivinen Positiivinen
Koulutoimenjohtaja x
Perusasteen rehtori x
PISA-tutkija x
57
Kuvio 6.3 Suhtautuminen suomalaisen perusopetusjärjestelmäosaamisen
tuotteistamismahdollisuuksiin kahdella ulottuvuudella.
Vain suomalaisen koulu- ja
opetusosaamisen osia voi tuotteistaa vientitarkoituksiin
Suomella on hyvät perusopetusjärjestelmä-osaamisen tuotteistamis-mahdollisuudet Suomalaisen koulun järjestelmänä voi
tuotteistaa vientitarkoituksiin
= Koulutustoimenjohtaja
= Perusasteenrehtori
= PISA-tutkija
Suomella on huonot perusopetusjärjestelmä-osaamisen tuotteistamis-mahdollisuudet
58
7 Johtopäätökset
Suomalainen perusopetusjärjestelmä ja koulutusosaamisviennin tulevaisuus
Suomalainen perusopetusjärjestelmä on muodostunut Suomelle tyypillisellä tavalla:
ottamalla esimerkkiä muilta ja muokkaamalla järjestelmä omalle yhteiskunnalle sopivaksi. Saksan ja Ruotsin koulujärjestelmien pohjalta kehittyi vuosikymmenten aikana järjestelmä, joka on keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisuuden kokemusta: tasa-arvoinen mahdollisuus oppia riippumatta missä osassa kaupunkia tai maata asuu. Samalla kun Suomen koulujärjestelmän mallimaat ovat kehittyneet suosimaan standardoituja testejä ja kasvanutta ylhäältäpäin tulevaa kontrollointia on Suomi saanut PISA:n tuomista oppimistuloksista lisää sisäistä ja ulkoista uskottavuutta oman ”pehmeämmän”, asiantuntijuuteen ja vastuuseen nojaavan järjestelmänsä toimivuudesta.
PISA-menestys tuli alun perin Suomelle yllätyksenä, mikä on siitä muuttunut kansalliseksi ylpeyden aiheeksi: on alettu puhumaan PISA-Suomesta ja PISA-koulusta, ja Suomi on kiistatta ympäri maailman tunnettu tänä päivänä yhdestä, ellei juuri maailman parhaasta koulujärjestelmästä. On ehkä Suomelle ja Suomen koulujärjestelmälle luonteenomaista, että on kestänyt kauan ilman, että Suomessa olisi kyetty hyödyntämään PISA-tulosten tuomaa suurta tunnettavuutta kaupallisella tasolla: Suomen perusopetusjärjestelmähän kehitettiin ajan kuluessa maan omiin tarpeisiin ja sen ymmärtäminen tuotteena on tuottanut ilmeisiä vaikeuksia.
Koulutus on kuitenkin kiistatta yhteiskuntien kehittymisen ja menestymisen perusedellytys. Se on perusedellytys myös demokraattisen järjestelmän toimivuudelle:
on elintärkeää, että kaikki ovat mahdollisimman tasa-arvoisia ainakin mitä perustaitoihin tulee, jotta yhteiskunta voi toimia ja hallita itseään demokraattisesti.
Suomen menestyminen PISA-tutkimuksissa on juuri tästä syystä niin merkittävä yhteiskunnallinen ”onnistuminen”. Suomen järjestelmässä on käytännössä vain julkinen peruskoulutusinstituutio ja kaikki opiskelevat kyseisessä yhden järjestelmän
59
piirissä, mistä hyvät tulokset onkin saatu. Tästä syystä suomalaisen järjestelmän toimivuus on suuremman mielenkiinnon kohteena, mitä yhteiskuntiin tulee, kuin se olisi jos hyviä tuloksia tulisi vain pienestä määrästä yksityiskouluja.
Suomalainen koulujärjestelmä on yhteiskuntapolitiikan ja kulttuurin tuote, jota voidaan kuitenkin hyödyntää myös muulla tavalla kuin mihin se alun perin kehitettiin.
Koulutus- ja kouluosaamisesta voi tulla Suomelle – vähintään symbolisesti – merkittävä uusi vientiala. Suomessa on toistaiseksi vierastettu ajatusta siitä, että perustettaisiin kokonaisia ”Suomi-kouluja”, joissa opetettaisiin suomalaisen opetussuunnitelman mukaan (esim. ranskalaisen lycée-lukio -mallin mukaisesti) tai opetussuunnitelmasta tehtäisiin paketti, joka olisi samanlainen kaikkialla (kuten IB-lukiot). Luontevammaksi vaihtoehdoksi on nähty joko erillisten ”onnistumisalueiden” tai innovaatioiden vienti.
Kaupallisesti suomalaisen koulun erikoisuuksia, kuten menestynyt erityisopetus, on vaikeampi tuotteistaa – ko. käytäntöjä voi olemassa olevat muiden maiden järjestelmät kyllä omaksua.
PISA-maineen luoman Suomen koulu-brändin kaupallinen hyödyntäminen saattaa toimia parhaiten suomalaisten kouluasiantuntijoiden ja asiantuntijuuden kaupallistamisella: Suomen PISA-oppimistulokset ovat viitanneet siihen, että suomalaisopettajien korkea koulutustaso ja asiantuntijuus ovat pohja hyville oppimistuloksille, joten mikä selkeämpi ”tuote” tässä yhteydessä kuin itse suomalaiset opettajat? Tästä ilmiöstä on käynnissä yksi selkeä esimerkki, joka voi toimia tienraivaajana onnistuneena esimerkkinä PISA-tutkimuksiin pohjautuvasta perusopetusjärjestelmäosaamisen kaupallisesta hyödyntämisestä vientitarkoituksessa.
EduCluster Finland
Esimerkkinä suuren mittakaavan PISA-maineeseen pohjautuvasta suomalaisen perusopetusjärjestelmäosaamisen viennistä toimii Jyväskylän yliopiston omistama ja perustama yritys EduCluster Finland, missä yhdistyvät aiemmin tässä työssä peräänkuulutetut kasvatustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen sekä kauppa- ja
60
oikeustieteellinen osaaminen. EduCluster Finland toimii voittoa tavoittelevana yrityksenä, joka luo opetukseen ja opetusjärjestelmiin liittyviä ratkaisuja ja luo tuotteita asiakkaiden näkökulmasta. Maineikkaimpana esimerkkinä tästä EduCluster Finland solmi vuonna 2009 Abu Dhabin emiirikunnan kanssa sopimuksen asiantuntijakonsortion perustamisesta koulutusjärjestelmän ja toimintamallien kehittämiseksi kahdessa pilottikoulussa Abu Dhabissa. Yhteistyöohjelman tavoite on kehittää kouluihin luokanopettajamalli, jonka kautta edistetään oppijakeskeistä oppimista, oppimisympäristöjä, erityisopetuksen integroimista opetukseen, teknologian käyttöä sekä koulun, kodin ja ympäröivän yhteisön välistä yhteistyötä, mitkä kaikki lasketaan suomalaisen perusopetusjärjestelmän ja opetussuunnitelman tukipilareihin.
Vuosien 2010–2015 aikana toteutettavassa projektissa abudhabilaisiin kouluihin tulee suomalaiset rehtorit ja suomalaisia opettajia paikallisten opettajien rinnalle niin, että paikallisilla opettajilla on mahdollista suorittaa kasvatustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa. Projektin aikana kahdessa koulussa on tarkoitus kehittää pedagogisen osaamisen esimerkkimallit, joiden pohjalta muodostetaan Abu Dhabin uuden opetussuunnitelman edelleen kehittäminen. EduCLuster Finlandin Abu Dhabi -projekti on oiva esimerkki tulevaisuuden koulutusmarkkinoiden moninaisesta luonteesta: tilaajana voi olla kokonainen valtio tai yksittäinen koulu, mutta tuottajana voivat hyvin olla suomalaiset koulutusalan asiantuntijat, jotka luovat räätälöityjä ratkaisuja PISA-brändin tuomaa tunnettavuutta hyväksikäyttäen.
61
Lähteet
Aaltola, J., Valli, R. (toim.), Aarnos, E., Grönfors, M., Eskola, J., Hakala, J. T., Heikkinen, H. L. T., Niikko, A., Ropo, E., Saarela-Kinnunen, M., Siekkinen, K., Syrjälä, L., Vastamäki, J., Åhlberg, M. 2007. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1.
Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle.
Uudistettu painos. Juva: WS Bookwell.
Ahonen, Sirkka 2000. Kouluhistorian vaihtuvat paradigmat. Teoksessa
Kasvatuksen monimuotoinen sarka. SKHS:n XXXVII vuosikirja. 2.p.
Alastalo, M. 1997. Johdanto. Teoksessa Haastattelupuheesta tutkijan tulkintaan. Kolme kertomusta laadullisesta yleisötutkimuksesta. Helsingin yliopisto.
Viestinnän laitos. Julkaisuja, 1–12.
Arinen, P. & Karjalainen, T. 2007. PISA 2006 ensituloksia. 15-vuotiaiden koululaisten
luonnontieteiden, matematiikan ja lukemisen osaamista.
Opetusministeriön julkaisuja 2007: 38. Helsinki: Yliopistopaino.
Astala, K., Kivelä, S.K., Koskela, P., Martio, O., Näätänen, M., Tarvainen, K. 2005.
Pääkirjoitus. Matematiikkalehti Solmu. 1/2005.
Bauman, Z. 1996. Postmodernin lumo. Tampere: Vastapaino.
Boli, John 1989. New Citizens for a New Society. The Institutional Origins of Mass Schooling in Sweden. Oxford: Pergamon Press.
Creswell, J. W. 1994. Research design. Qualitative & quantitative approaches.
Thousand Oaks: Sage.
Garfinkel, Harold 1984 [1967]. Studies in ethnomethodology. Cambridge: Polity Press.
Gerken, Kenneth 1985. The social contstructionist movement in modern psychology.
American Psychologist 40, 266–275.
Glesne, C. & Peshkin, A. 1992. Becoming qualitative researcher. An Introduction.
London: Longman.
Gummeson, E. 1991. Qualitative methods in management research. Revised edition.
Newbury Park, CA: Sage.
62
Elkind, D. 1991. Nästan vuxen. Tonåringar i kris. [All grown up and no place to go:
Teenagers i crisis]. Kääntänyt Svante Hansson. Stockholm: Natur och Kultur.
Hautamäki, J., Scheinin, P. & Arinen, P. 1999. Episteeminen mentaliteetti – ajattelun ja tiedonhankinnan taidot koulussa. Teoksessa J. Hautamäki, P. Arinen, B.
Bergholm, A. Hautamäki, S. Kupiainen, J. Kuusela, J. Lehto, M. Niemivirta
& P. Scheinin. Oppimaan oppiminen ala-asteilla. Oppimistulosten arviointi. 3/1999. Helsinki: Opetushallitus, 65–86.
Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 1995. Teemahaastattelu. Helsinki: Gaudeamus Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2011. Tutkimushaastattelu.
Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Tallinna: Gaudeamus Helsinki University Press.
Hoikkala, T. 2001. Koululaisen toiminnan kentät – millaisessa yhteiskunnassa lapsi elää? Teoksessa Koululaisten terveys: konsensuskokous 12.–14.11.2001.
Suomen Akatemia. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 23–
34.
Hopmann, Stefan Thomas; Brinek, Gertrude & Retzl, Martin (toim.) 2007. PISA
According to PISA. Does PISA Keep What It Promises? Wien: Lit Verlag GmbH.
Hurme, H. 1992. Psykologia ja todellisuuden sosiaalinen konstruointi. Psykologia, 6, 468–475.
Hurme, H. 1997. Psychological concepts, their producers and consumers. Culture and Psychology, 3, 2, 115–136.
Jakku-Sihvonen, R., Lindström, A. & Lipsanen, S. 1996. Yhteenvetoja ja johtopäätöksiä opetuksen saavutettavuudesta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta peruskoulussa. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen, A. Lindström & S. Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Arviointi 1/96. Helsinki:
Opetushallitus, 520–544.
Kivinen, O. & Rinne, R. 1995. Koulutuksen periytyvyys. Nuorten koulutus ja tasa-arvo Suomessa. RuSe. Tilastokeskus. Koulutus 1995: 4. Helsinki.
Kupari, P. 1994. Applied problem solving in Finnish school mathematics education in the 1980s. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A. Tutkimuksia 58.
Kupari, P., Välijärvi, J., Linnakylä, P., Reinikainen, P., Brunell, V., Leini, K., Sulkunen, S.,
63
Törnroos, J., Malin, A., Puhakka, E. 2004. Nuoret osaajat. PISA 2003 – tutkimuksen ensituloksia. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä:
Kopijyvä.
Kupari, P. & Välijärvi, J. (toim.) 2005. Osaaminen kestävällä pohjalla. PISA 2003
Suomessa -pääraportti. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä:
Gummerus.
Kuusinen, J. 1992. Hyvät, huonot ja keskinkertaiset. Kasvatus 23 (1), 47–56.
Linnakylä, P., Malin, A., Blomqvist, I., Sulkunen, S. 2000. Lukutaito työssä ja arjessa.
Aikuisten kansainvälinen lukutaito Suomessa. Koulutuksen tutkimuslaitos.
Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Kirjapaino.
Linnakylä, P., Sulkunen, S. & Arffman, I. (toim.) 2004. Tulevaisuuden tekijät.
Suomalaisnuorten lukijaprofiileja. PISA 2000. Koulutuksen tutkimuslaitos.
Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Kirjapaino.
Martio, O. 2005–2006. PISA-tutkimus, matematiikan oppisisällöt ja opettajat.
Matematiikkalehti Solmu 1/2005–2006.
Mattsson, A. 1998. Foucault´lainen valta koulutuksessa. Kasvatus 29 (3), 338–340.
Merton, R. K., Fiske, M. & Kendall, P. L. 1956. The focuse interview. A manual of problems and procedures. Toinen pianos. Glencoe, IL: Free Press.
Niemi, H. & Kumpulainen, K. 2007. Suomalaisen oppimisen tutkimuksen
tuotteistaminen ja kaupallistaminen. CICERO-KAUPPI -hankkeen verkkokyselyn tulosraportti. CICERO Learning. Helsinki.
Näätänen, M. 2001. Mitä TIMSS-tutkimus kertookaan suomalaisten koululaisten matematiikan taidoista ja matematiikan opetuksesta. Matematiikkalehti Solmu 1/2001.
OECD 2010. PISA 2009 Results: Executive Summary.
Luettu 24.12.2010: http://www.oecd.org/dataoecd/54/12/46643496.pdf Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010. Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi –
Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11.
Riddile, Mel 2010. PISA: It’s Poverty Not Stupid. The Principal Difference Blog.
National Association of Secondary School Principals (NASSP).
Rinne, R. & Jauhiainen, A 1988. Koulutus, professionaalistuminen ja valtio. Julkisen
64
sektorin koulututettujen reproduktioammattikuntien muotoutuminen Suomessa. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen julkaisuja A:128.
Rinne, R. & Vuorio-Lehti, M. 1996. Toivoton unelma? Koulutuksellista tas
arvoa koskevat toiveet ja epäilyt perukoulun synnystä 1990-luvulle.
Tutkimus 2/96. Helsinki: Opetushallitus.
Rinne, R. & Salmi, E. 1998. Oppimisen uusi järjestys. Tampere: Vastapaino.
Saari, H. & Linnakylä, P. 1993. Oppimisen tasosta peruskoulussa. Teoksessa P.
Linnakylä H. Saari (toim.) Oppiiko oppilas peruskoulussa? Peruskoulun arviointi 90 -tutkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos, 193–201.
Saari, Seppo 2006. Tuottavuus. Teoria ja mittaaminen liiketoiminnassa. Vantaa:
Dark.
Sacks, Harvey 1992. Lectures on conversation. Volumes I & II. Oxford, UK:
Blackwell.
Sahlberg, Pekka 2011. "Finnish Lessons: What can the world learn from
educational change in Finland?" Luentomateriaali 7.12.2011: Vanderbilt University.
Schneider, Mark 2010. Four Slices of PISA – but Hold the Kool-Aid. The Enterprise Blog. The American. The Online Magazine of the American Enterprise Institute.
Seale, Clive 1998. Qualitative interviewing. Teoksessa Seale, Clive (toim.) Researching society and culture. London: Sage, 202–216.
Shotter, John & Gerken, Kenneth (toim.) 1989. Texts of identity. London: Sage.
Somerkivi, Urho 1983. Peruskoulu. Synty, kehittyminen ja tulevaisuus. Vantaa:
Kunnallispaino.
Sulkunen, S., Välijärvi, J., Arffman, I., Harju-Luukkanen, H., Kupari, P., Nissinen, K., Puhakka, E., Reinikainen, P. 2010. PISA 2009 ensituloksia. 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulkaisuja 2010:21. Jyväskylä:
Yliopistopaino.
Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. % Saari, S. 1994. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki: Kirjayhtymä.
65
ten Have, Paul 2004. Understanding qualitative research and ethnomethodolgy.
London: Sage.
Tiittula L. & Ruusuvuori J. 2005. Johdanto. Teoksessa J. Ruusuvuori ja L. Tiittula
(toim.) Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Jyväskylä:
Gummerus, 9–21.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1.–3. painos.
Helsinki: Tammi.
Töttö, P. 2000. Pirullisen positivismin paluu. Laadullisen ja määrällisen tarkastelua.
Tampere: Vastapaino.
Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P., Malin, A., Puhakka, E. 2001.
Suomen tulevaisuuden osaajat. 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä vertailussa. PISA 2000-tutkimuksen ensituloksia. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
Välijärvi, Jouni & Linnakylä, Pirjo (toim.) 2002a. Tulevaisuuden osaajat. PISA 2000 Suomessa. Jyväskylä: Kirjapaino.
Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P., Malin, A., Puhakka, E., Arffman, I., Brunell, V., Haapaviita, S., Häkämies, K., Leino, K., Nevanpää, T., Sulkunen, S., Törnroos, J. 2002b. The FInnish Success in PISA – and Some Reasons Behind It. Jyväskylä: Kirjapaino Oma.
Välijärvi, Jouni 2011. Haastattelu Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella. Haastattelijana Immonen J. 3.1.2011.
Värri, V.-M. 2001. Miksi emme pääse eroon kasvatuksesta? Synteesi 20 (1), 7–21.
Väärälä, R. 1995. Ammattikoulutus muuttuvilla työmarkkinoilla. Koulutuksen ja työn yhteyden teoreettisia tulkintoja. Helsinki: Opetushallitus.
Wagner, Tony & Compton Bob 2011. The Finland Phenomenon: Inside the World’s Most Surprising School System.
Zhao, Yong 2010. A True Wake-up Call for Arne Duncan: The Real Reason Behind Chinese Students Top PISA Performance. Creative, Entrepreneurial and Global 21st Century Education. Zhao Learning.
Ziehe, T. 2000. School and youth – a differential relation. Reflections on some
blank areas in the current reform discussions. Young. Nordic Journal of Youth Research 8 (1), 54–63.
66
Liitteet
Liite 1. Teemahaastattelun runko – haastattelun teemat
1 Oman työtehtävän kuvaus
• Onnistumiset?
• Ongelmat?
• Haasteet?
• Kuva tutkimuksesta?
• Perusta kansainväliselle vertailulle?
• Uskottavuus indikoimaan peruskoulujärjestelmän toimivuutta?
• Perusopetusjärjestelmän kulttuurikontekstista irrottaminen
• Suomi mallimaana?
• Koulutusvienti?
• Suomi-koulut
9-luokkalaisten testaus
metodina? 2 Suomalaisen perusopetusjärjestelmän tila
3 PISA-tutkimukset
4 Koulutusosaamisvienti
67
Kuviot
Kuvio 3.1 Lukutaidon suorituspistemäärien keskiarvot, PISA 2000 (Välijärvi ym. 2001, 11).
68
Kuvio 3.2 Oppilaiden prosenttiosuudet lukutaidon eri suoritustasoilla, PISA 2000 (Välijärvi ym., 13).
69
Kuvio 3.3 Matematiikan suorituspistemäärien keskiarvot, PISA 2000 (Välijärvi ym., 17).
70
Kuvio 3.4 Luonnontieteiden suorituspistemäärien keskiarvot, PISA 2000 (Välijärvi ym., 19).
71
Kuvio 3.5 Tyttöjen ja poikien lukutaitopistemäärien erotus OECD-maissa PISA2000 (Välijärvi ym., 23).
72
Kuvio 3.6 Koulujen välinen ja koulujen sisäinen vaihtelu lukutaidossa PISA 2000 (Välijärvi ym., 27).
73
Kuvio 3.8 Matematiikan suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2003. (Kupari ym. 2004, 11.)
74
Kuvio 3.9 Oppilaiden prosenttiosuudet matematiikan eri suoritustasoilla PISA 2003. (Kupari ym. 2004, 13.)
75
Kuvio 3.10 Lukutaidon suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2003. (Kupari ym. 2004, 17.)
76
Kuvio 3.11 Luonnontieteiden suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2003. (Kupari ym. 2004, 17.)
77
Kuvio 3.12 Sukupuolierot matematiikan eri osa-alueilla Suomessa (Kupari ym. 2004, 26.)
78
Kuvio 3.13 Ongelmanratkaisun suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2003. (Kupari ym. 2004, 21.)
79
Kuvio 3.14 Luonnontieteiden suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 24.)
80
Kuvio 3.15 Oppilaiden määrät luonnontieteiden eri suoritustasoilla prosentteina PISA 2006.
(Arinen & Karjalainen 2007, 27.)
81
Kuvio 3.16 Lukutaidon suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 29.)
82
Kuvio 3.17 Matematiikan suorituspistemäärien keskiarvot PISA 2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 32.)
83
Kuvio 3.18 Lukemisen huippumaat PISA 2000–2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 35.)
Kuvio 3.19 Matematiikan osaamisen huippumaat PISA 2000–2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 35.)
Kuvio 3.20 Luonnontieteiden osaamisen huippumaat PISA 2000–2006. (Arinen & Karjalainen 2007, 36.)
84
Kuvio 3.21 Lukutaidon pistemäärien keskiarvot PISA 2009. (Sulkunen ym. 2010, 14.)
85
Kuvio 3.22 Oppilaiden prosenttiosuudet lukutaidon eri suoritustasoilla PISA 2009. (Sulkunen ym. 2010, 16.)
86
Kuvio 3.23 Matematiikan pistemäärien keskiarvot PISA 2009. (Sulkunen ym. 2010, 19.)
87
Kuvio 3.24 Luonnontieteiden pistemäärien keskiarvot PISA 2009. (Sulkunen ym. 2010, 21.)
88
Kuvio 3.25 Lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden keskiarvot Suomessa 2000–2009.
PISA 2009. (Sulkunen ym. 2010, 24.)
89
Kuvio 4.2 Toimenpide-ehdotus: Toimivat kotimarkkinat (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 29.)
Kuvio 4.3 Toimenpide-ehdotus: Muiden vientialojen tukeminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 30.)
Kuvio 4.4 Toimenpide-ehdotus: Verkostotoiminta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 30.)
90
Kuvio 4.5 Toimenpide-ehdotus: Tavoitteellinen kansainvälistyminen, markkinoille pääsyn helpottaminen, näkyvyyden vahvistaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 31.)
Kuvio 4.6 Toimenpide-ehdotus: Koulutusosaamisen tuotteistamisen edistäminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 32.)
Kuvio 4.7 Toimenpide-ehdotus: Koulutusvientituotteiden laadun ylläpitäminen ja varmistaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 32.)
91
Kuvio 4.8 Toimenpide-ehdotus: Koulutusvientialan toimijoiden verkottaminen ja klusterin rakentaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 33.)
Kuvio 4.9 Toimenpide-ehdotus: Korkeakoulut ja koulutusvienti (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 34.)
92
Taulukot
Taulukko 3.1 Köyhyysrajan alapuolella liittovaltion tuetun lounasruokailuohjelman piirissä olevien amerikkalaisoppilaiden osuus koko koulun oppilaista sekä vastaavat PISA-tulokset PISA 2009:ssa. (Riddile 2010.)
Taulukko 3.2 Köyhyysrajan alapuolella olevien osuus väestöstä sekä maan PISA 2009 -tulokset.
(Riddile 2010.)
Country Poverty Rate PISA Score
Denmark 2.4% 495
Free and Reduced Meal Rate PISA Score
Schools with < 10% 551
Schools with 10–24.9% 527
Schools with 25–49.9% 502
Schools with 49.9–74.9% 471
Schools with >75% 446
U.S. average 500
OECD average 493
93
Taulukko 3.3 Eräiden maiden köyhyysrajan alapuolelle jäävä väestönosuus sekä USA:n koulut, joiden oppilaista alle 10% jää köyhyysrajan alapuolelle sekä PISA 2009 -tulokset. (Riddile 2010.)
Country Poverty Rate PISA Score
United States <10% 551
Taulukko 3.4 Eräiden köyhyysrajan alapuolella olevan väestöosuuden suhteen samankaltaisten maiden PISA 2009 -pisteet. (Riddile 2010.)
Country Poverty Rate PISA Score
United States 10%-24.9% 527