Artikkelissa on tarkasteltu koulutustoimikuntien näkemyksiä tulevaisuuden ilmiöistä.
Toimikuntalaiset ovat kommentoineet ilmiöitä ns. ennakointikarttojen avulla, joihin on määritelty megatrendejä ja niiden alle erilaisia ilmiöitä. Kommentointia varten koulutus-toimikunnat oli jaettu neljään toimialaryppääseen: hyvinvointi, luova, tuotanto ja palvelu.
Artikkelissa keskityttiin tarkastelemaan eniten kommentoituja ilmiöitä, joista erityisenä kohteena olivat C2C, uudet eläkeläiset ja kokonaisasiakkuus. Näitä kommentoitiin kaikissa toimialaryppäissä. Lisäksi tarkasteltiin eräitä muita verrattain paljon kommentteja kerän-neitä ilmiöitä, joita olivat kyberuhat, mitattu minä ja Y-sukupolvi töihin. Kommenteissa ilmiöitä tarkasteltiin paljolti sinällään, mutta usein ne kytkettiin myös koulutukseen ja osaamistarpeisiin.
C2C-ilmiöstä käytiin eniten keskustelua. Sitä koskevissa kommenteissa todettiin usein, että C2C on sinällään vanha ilmiö, mutta sen merkitys on joillain aloilla selvästi kasvussa.
Samalla kuitenkin muistutettiin, että kaikkia ammattiryhmiä C2C ei voi korvata eikä ky-seessä kaiken kaikkiaan ole kovin laaja ilmiö.
Koulutusta koskevassa C2C-puheessa korostettiin yleisellä tasolla koulutuksen kokonais-valtaisuutta ja pyrkimystä laaja-alaiseen ajatteluun. Sen sijaan C2C on luonteeltaan usein rajattu ja suppea toimintamalli. Tällöin koulutus ei kykene tukemaan ilmiötä, ja koulutusta ei aina myöskään voida hyödyntää. Toisaalta C2C tuo mukanaan osaamistarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi tuotteistamiseen ja innovaatioihin.
C2C:n käsittelyssä painottui ongelmalähtöisyys. Haasteina koettiin verotuskäytännöt, vas-tuukysymykset, laadunhallinta, tuotteistaminen ja asiakkaiden tarpeiden kokonaisvaltai-suuden hahmottaminen. Toki nähtiin myös mahdollisuuksia, joiksi mainittiin muun muas-sa yrittäjyyden vahvistuminen, masmuas-satuotantoon perustuvien toimintatapojen kehittäminen yksilölähtöisemmiksi, asiakkaiden todellisten tarpeiden löytäminen, uusien tuotteiden kehittyminen ja yhteisöllisyyden vahvistuminen.
Uusista eläkeläisistä käydyssä keskustelussa nousi esille eläköitymisprosessin muuttumi-nen. Eläkkeellä olon ja työssäolon raja ei ole enää niin itsestään selvä, ja monet saattavat jatkaa tulevaisuudessa työelämässä ja yrittäjinä. Tämä asettaa haasteita muun muussa ve-rotuskäytäntöihin. Myös eläkeläisten kasvavat koulutustarpeet on huomioitava. Toisaalta eläkkeelle jäämisen yhteydessä on huolehdittava toimivasta osaamisen siirrosta.
Toisena teemana keskusteltiin paljon eläkeläisistä asiakkaina ja kasvavana palveluiden kohderyhmänä. Eläkeläiset ovat tulevaisuudessa yhä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jolle voidaan kehittää uudentyyppisiä palveluja. Tässä yhteydessä mainittiin muun muassa urbaanien metsänomistajien tarvitsemat palvelut, peliteollisuuden luomat palvelumahdol-lisuudet, kokonaisvaltaiset palvelukeskukset sekä ajatus siitä, että eläkeläiset voivat luoda palveluja toisilleen. Koulutuksen osalta esille nousivat muun muassa vahva perusosaa-minen ja nuorten kannustaperusosaa-minen ymmärtämään eläkeläiset yhä merkityksellisemmäksi asiakasryhmäksi.
Kokonaisasiakkuutta tarkasteltiin melko usein osaamisen näkökulmasta. Tällöin korostet-tiin muun muassa hybridiosaamista sekä osaamisen yhdistämistä, monimediaosaamista, tuotekehitysosaamista ja tuotepalveluosaamista. Samalla painotettiin, että tutkintojen tulee
koostua joustavasti eri osista. Myös asiakkuuden eri puolet nousivat esille. Asiakaslähtöi-syys oli itsestään selvä lähtökohta. Toisaalta räätälöinnissä ei pitäisi mennä liian pitkälle, asiakkaat kun saattavat odottaa helppoja ja edullisia palvelukokonaisuuksia. Asiakasus-kollisuutta voi olla haasteellista vaalia, ja siinä suhteessa iäkkäämmät asiakkaat saattavat olla muita asiakkaita helpompi kohderyhmä. Asiakkaiden odotettiin olevan valveutuneita.
Keskeistä on myös palvelujen keskittäminen, jonka toteutuksessa painotettiin verkostojen merkitystä. Tähän liittyvänä uhkana nähtiin globaalit monikansalliset toimijat.
Kyberuhkia tarkasteltiin tuotantoryppäässä. Kyberuhkista todettiin, että nykyaikainen digi-talisoitunut yhteiskunta on haavoittuvainen. Tämä koskee esimerkiksi pankkijärjestelmiä, mutta yhtä lailla vaara koskee esimerkiksi elintarvikkeiden logistiikkakeskusten toimintaa.
Erään pohdinnan mukaan vanhaa tekniikkaa ja osaamista pitäisi säilyttää kyberhyökkä-ysten varalle.
Kyberuhilla on vaikutusta myös koulutukseen ja osaamistarpeisiin; perustietojen uhkien hallinnasta ja niihin liittyvien uusien toimintatapojen ja järjestelmien tulisi olla osa kou-lutusta. Peliala voi olla yksi keino tavoitteen saavuttamisessa. Esille nousivat myös net-tiriippuvuuden tuottamat ongelmat ja esimerkiksi älyvaatteisiin sisältyvät tietoturvauhat.
Mitattua minää pohdittiin hyvinvointiryppäässä. Lähtökohtana oli, että kansalaisilla lienee tulevaisuudessa runsaasti kehon toimintoja mittaavia laitteita. Heistä tulee näin oman kehonsa asiantuntijoita ja he asemoituvat alan asiantuntijoiden kilpailijoiksi. Myöskään perinteinen hoitotyö ei ole nykyisessä määrin tarpeellista itsehoidon merkityksen kasva-essa. Sairaan- ja lääkehoidon rinnalle syntyy mm. ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä palveluita. Tulevaisuudessa tarvitaan terveyskonsultteja ja mittausteknologiaa hallitsevia terveysinsinöörejä. Kehitys edellyttää monitieteisyyden vahvistumista; teknologian ja ter-veydenhuollon alojen korkeakoulutuksessa pitäisi lisätä yhteistyötä. Esille nousevat myös eettisyyteen ja tietoturvaan liittyvät kysymykset.
Y-sukupolvea kommentoitiin erityisesti palveluryppäässä, mutta jonkin verran myös tuo-tantoryppäässä. Arvioiden mukaan Y-sukupolvea leimaa teknologian käyttö. He ovat myös vastaanottavaisempia, avoimempia ja globaalimpia. He odottavat työltä mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Y-sukupolvi haastaa koulutuksen, koska opettajien on kyettävä päivittämään teknologinen osaamisensa Y-sukupolven tasolle. Y-sukupolvella ei päällim-mäisenä ole kuitenkaan teknologia sinällään, vaan myönteinen asenne muutosta kohtaan.
Edellä kuvatut kommentit ovat osa laajempaa projektia, jossa osaamistarpeita pyritään ennakoimaan toimialarypäspohjaisesti. Projekti kestää koko koulutustoimikuntakauden eli vuodet 2014–2016. Nyt käsitellyt tulokset ovat ensimmäisten ennakointikarttaistuntojen tuloksia.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että artikkelin kommentit ja havainnot ovat luon-teeltaan vielä poimintoja ja yleishavaintoja, eivät vielä täysin systemaattista ennakointia.
Kyseessä on yleisluontoinen tilannekatsaus ennakointiprojektin alkuvaiheen tuloksista.
Ennakointikartat ovat uudenlainen, online-ennakointityökalu. Kyseessä on samalla uu-denlaisen toimintatavan opettelu koulutustoimikuntatyöskentelyssä. Haasteeksi on muo-dostunut varsin alhainen osallistumisaste, jonka vuoksi kommenttien määrä on jäänyt melko pieneksi.
Toinen havainto ennakointikarttojen käytöstä on se, että vaikka keskustelun tematiikka kytkeytyi tulevaisuuteen, niin kommenteissa liikuttiin varsin paljon nykytilan kuvauksissa ja keskusteltiin siitä, miten asioiden tulisi olla. Tämä on sinällään inhimillistä, mutta kes-kustelun suuntaaminen määrätietoisemmin kohti tulevaisuutta voisi tehostaa rajapinnoista nousevien ilmiöiden tarkastelua.