Konferenssit ja kokoukset

Konferenssit ja kokoukset ovat yksi useimmin mainituista kansainvälisen toiminnan muo-doista aineistossa. Lähes kaikki haastatellut kertovat osallistuneensa tieteenalansa kansain-välisiin tapaamisiin ja kokouksiin ulkomailla. Myös Hakalan ja kumppaneiden (2003, 155) suorittaman kyselyn mukaan konferensseihin ja seminaareihin osallistuminen on tutkijoi-den ja opettajien epävirallisten henkilökohtaisen yhteytutkijoi-denpidon ohella yleisin kansainväli-sen toiminnan muoto. Konferensseja on alettu järjestämään myös Joensuussa itse jo aikai-sessa vaiheessa, mikä on osoitus henkilökunnan kansainvälisyysajattelusta.

Joensuun yliopiston ensimmäisessä vuosikertomuksessa vuodelta 1984–1985 on lueteltu kaikki korkeakoulun ja yliopiston siihen asti järjestämät tieteelliset tapahtumat, seminaarit, kokoukset, symposiumit, kesäkoulut ja kollokviot. Ensimmäisiä lajissaan mainitaan olleen Pohjois-Karjalan kesäyliopiston järjestämät fysiikan kesäkoulut, joita pidettiin vuodesta 1966 alkaen. (JoYVK 1984-1985, 80–81.) Tutkielmani haastatellut mainitsivat erityisesti

matematiikan laitoksen ja kasvatustieteiden tiedekunnan järjestämät kansainvälisiä vieraita keränneet kokoontumiset sekä yleisen kielitieteen järjestämät kansainväliset tapahtumat.

Vuosien 1978 ja 1987 välisenä aikana Joensuun korkeakoulussa ja yliopistossa järjestetyt kansainväliset matemaatikkojen konferenssit olivat mittavia tapahtumia. Ensimmäinen kahdesta oli osa Helsingissä pidettyä Maailman matemaatikkojen kongressia, jonka päätyt-tyä noin 160 osanottajaa jatkoi vielä Joensuuhun. Tapahtuman järjestelyt olivat raskas mut-ta kannatmut-tava voimainkoetus kuuden työntekijän laitokselle. Hyvin menneen konferenssin jälkeen Ilpo Laineella kollegoineen ei ulkomailla liikkuessa ole - - hirveästi tarvinnut seli-tellä, missä Joensuu on. Jälkimmäinen, vuonna 1987 järjestetty konferenssi oli itsenäinen Ralf Nevanlinna -kollokvio, jonka osallistujamäärä oli edellistä kertaa suurempi. Sarja sai jatkoa seuraavan kerran vuonna 1995, jolloin Joensuussa pidettiin konferenssisarjan 100-vuotisjuhlakollokvium. (IL15; IL17.)

Vuoden 1988 heinäkuussa Joensuussa järjestettiin kasvatuksen historian järjestyksessään 10. kansainvälinen konferenssi, jonka järjestelyt olivat jälleen avainasemassa tapahtuman onnistumisen kannalta. Tapahtuman markkinointi ulkomailla oli syrjäistä järjestäjämaata kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen hälventämiseksi aloitettu jo hyvissä ajoin ja sponso-reita hankittiin. Noin 150 osallistujaa 33 maasta Joensuuhun tuonut konferenssi pyrittiin järjestämään mahdollisimman pienin kustannuksin, ettei kenenkään matka kaatuisi liian suureen osallistumismaksuun. Konferenssia johtanut Simo Seppo halusi edesauttaa etenkin köyhemmistä sosialistimaista kotoisin olevien tutkijoiden pääsemistä paikalle. Yliopisto osallistui myös heidän matka- ja asuinkustannuksiinsa. Henkilökohtaiset suhteet taas aut-toivat saamaan konferenssivieraiden majoituksen lakanoiden hinnalla läheisestä ammatti-kurssikeskuksesta. Osalle tulijoista tarjottiin perhemajoitusta yliopiston henkilökunnan kodeissa. Saadun palautteen mukaan konferenssi onnistui hienosti. (SS50; SSJ 14/1988, 3–

6.)

Muita merkittäviä Joensuun korkeakoulun tai yliopiston isännöimiä konferensseja tutki-musjaksolla olivat myös kymmenittäin yhdysvaltalaisia, englantilaisia ja neuvostoliittolai-sia tutkijoita Pohjois-Karjalaan tuonut kansainvälinen piilevätutkijoiden kokous elokuussa 1988 sekä fyysikkojen keskikesällä 1985 järjestetty ”Symposium on the Foundations of Modern Physics”. Noin 130 vierasta ympäri maailman saivat nauttia muun muassa

sauno-misesta Höytiäisen rannalla ja valoisista öistä, jotka saivat osallistujat viihtymään valveilla virvokkeiden ääressä keskustellen aamuun asti. (SSJ 12/1985, 6-8; SSJ15/1988, 10.)

Konferenssin järjestäminen ei välttämättä ole rakettitiedettä. Oleellisia ovat idea ja aloite, joiden lisäksi vaaditaan paljon innostusta, motivaatiota ja työtä. Ilpo Laine muistelee kai-ken lähteneen ensimmäistä kertaa liikkeelle Tuomas Sorvalin kanssa kahvikupin ääressä saadusta mitäpäs jos -ajatuksesta, jonka jälkeen miehet kävivät toimeen ensiksi tunnustel-len mahdollisuuksia päästä isännöimään tapahtumaa (IL21). Jussi Niemi puolestaan myön-tää, että kupissa saattoi olla muutakin kuin kahvia: Hullu idea konferenssijärjestelyiden aloittamisesta saadaan joko selvin päin tai ei. Tämän jälkeen lyödään päivät lukkoon ja ruvetaan tekemään ohjelmaa, pistetään kokouskutsut ja se on siinä, kuvaa Niemi järjeste-lyprosessin kulkua. (JN73.) Perinteet ja kokemus järjestelytyössä ovat valttia, sillä koke-mus auttaa hallitsemaan väistämätöntä peruutusten ja muutosten aiheuttamaa kaaosta, jon-ka seurauksena ohjelmaa muutellaan kerta toisensa jälkeen. Stefan Wernerin mielestä ylei-sen kielitieteen laitos pärjää vuosien varrella kertyneen vankan osaamiylei-sensa ansiosta kau-pallisille konferenssitoimistoille (SW53).

Työtä konferenssin eteen on tehtävä paljon ja tarkasti simuloidut etukäteissuunnitelmat ovat olleet tärkeitä järjestelyiden sujumisen kannalta. Työpäivän pituutta ei ole ollut varaa laskea ja pienessä yliopistossa niin päävastuun kantavien henkilöiden kuin avustajienkin työpanos on tärkeää. (SS53; SW53; SW55; JN80.) Vapaaehtoisiksi lupautuneet työntekijät ja opiskelijat hoitavat käytännön askareita kirjekuorten liimaamisesta piirtoheitinten toimi-vuuden tarkistamiseen (SW53; SW55). Haastatelluista kukaan ei muistele järjestelytyötä katkeraan sävyyn, vaan aistittavissa on tyytyväisyyttä ja ylpeyttäkin onnistumisista.

Aina kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää paraatimarssia onnistumiseen. Pienempiä mokia sattuu joka kerta (SW59), ja joskus kohdataan vakavampiakin ongelmia. Simo Seppo val-misteli pienimuotoista kansainvälistä kutsukonferenssia, jonka kuluihin opetusministeriös-tä oli henkilökohtaisesti luvattu tuntuva tuki. Kutsut tapahtumaan oli jo lähetetty, kun anomus, jonka piti olla pelkkä muodollisuus, tulikin hylättynä ministeriöstä takaisin. Tilai-suus oli pakko peruuttaa. Se oli noloa, yksinkertaisesti, Seppo muistelee. (SS50.)

Konferenssit ja muut kansainväliset tapahtumat tuovat järjestäjilleen ennen kaikkea näky-vyyttä, joka on henkilökohtaisten suhteiden tiedemaailmassa tärkeää. Hyvin tehty työ

kan-taa hedelmää, ja sanan levitessä korkeatasoisten vierailijoiden ja puhujien saaminen Joen-suuhun voi taas olla asteen verran helpompaa. (IL63; JN73; SS52.) Konferensseissa hanki-tuista kontakteista ja tuttavuuksista voi olla myöhemmin apua erityisesti jatko-opiskelijoiden ja muiden ulkomaille mielivien sijoituspaikkojen etsimisessä. Ilpo Laine (IL15; IL23) pitää matematiikan laitoksen vuosina 1978 ja 1987 järjestämiä konferensseja erittäin onnistuneina ja nostaa ne merkittävimmiksi yksittäisiksi laitoksen kansainvälistä tunnettuutta edistäneiksi asioiksi.

Konferenssin järjestämispaikkana Joensuuta pidetään hyvänä. Yliopistoa ympäröivä maa-kunta ja luonto tarjoavat paljon mahdollisuuksia valtavirrasta erottuvan vapaa-ajan ohjel-man järjestämiseen. Bussiretket Kolille, risteilyt Pielisellä ja patikointi Petkeljärvellä ovat esimerkkejä asioista, jotka voivat olla suurkaupungista tulevalle konferenssivieraalle iki-muistoisia kokemuksia. (JN42; SS53.) Jussi Niemi pitää positiivisena asiana myös selkeäs-ti erottuvia vuodenaikoja: Okei, voi joskus vihmoa, mutta ihmiset ovat tykänneet, että tääl-lä on niin erilaista (JN75). Voi olla, että pienelle yliopistolle myönteisen kuvan jättäminen vieraiden mieliin on tärkeämpää kuin isoille ja vanhoille, joiden ei enää samalla lailla tar-vitse ponnistella tehdäkseen itseään tunnetuksi sekä saadakseen mainetta ja hyväksyntää.

Ehkä tästä syystä myös Joensuussa ollaan oltu valmiita uhraamaan konferenssijärjestelyi-hin ja vieraiden viihtymiseen enemmän kuin olisi ollut välttämätöntä, myös omaa aikaa ja rahaa.