Kompetenssi käsitteenä

Kompetenssi-käsitteelle annetaan tutkimuskirjallisuudessa useita erilaisia merki-tyksiä ja sisältöjä, jotka menevät osittain limittäin ja päällekkäin. Englanninkielisiä termejä competence ja competency käytetään usein synonyymeina, mutta niiden välillä on löydettävissä myös eroja. Competence-käsite korostaa työntekijän edellytyksiä tuottaa vaadittu työtulos organisaation tarjoamissa puitteissa (Dubois 1993, 9). Competency puolestaan tarkoittaa yksilölle ominaisia kykyjä, valmiuksia ja toi-mintatapoja, jotka mahdollistavat hänen onnistuneen ja tehokkaan suoriutumisen tietyssä tehtävässä tai roolissa. Kompetenssit heijastavat siis henkilön kyvykkyyttä suoriutua työtehtävistään. (Boyatzis 1982, 21; Dubois 1993, 9; Spencer & Spencer 1993, 9; McLagan 1997, 41 - 43.)

Kompetenssin lähikäsite on kvalifikaatio, joka tarkoittaa tiettyyn ammattiin tai työhön edellytettäviä ammattitaitovaatimuksia eli niitä yleisiä vaatimuksia, joita kyseinen tehtävä edellyttää. Osaaminen puolestaan tarkoittaa työtehtävän edellyttämien tietojen ja taitojen hallintaa ja soveltamista käytännön työtehtäviin sosiaalisessa kontekstissa, esimerkiksi työorganisaatiossa. (Helakorpi 2005, 56 - 58.) Kompetenssilla ja kvalifikaatiolla on myös yhteisiä ominaisuuksia. Molemmat viit-taavat ammattitaitoon ja ovat kontekstisidonnaisia suhdekäsitteitä niiden ollessa sidoksissa tehtävään, tilanteeseen ja kontekstiin. Kvalifikaatiot ja kompetenssi ovat muutosherkkiä reagoiden työelämän muutoksiin, ja yksilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa kompetenssiensa ja kvalifikaatioidensa kehittymiseen. (Hanhinen 2010, 94.)

Kompetenssi ei ole ainoastaan kokoelma tietoja ja taitoja, vaan se käsittää lisäk-si asenteet, arvot, valmiudet ja motivaatiotekijät (Boyatzis 1982, 28 - 33; 2008;

Syväjärvi 2005, 28 - 29; Ruohotie 2005,5; Ruohotie, Nokelainen & Korpelainen 2008 6 - 7; Spencer & Spencer 1993, 9 - 10; McClelland 1973, 3 - 10). Erityisesti McClelland (1973) on kritisoinut yksittäisten tietojen ja taitojen mittaamista sekä objektiivisen mittaamisen pyrkimystä kompetenssien kytkeytyessä persoonallisiin ominaisuuksiin sekä henkilön asenteisiin ja motiiveihin. Kompetenssiin liittyvät ei-havaittavissa olevat tekijät luovat kompleksisuutta käsitteen ymmärtämiselle ja tulkinnalle. Kompetenssin kokonaisuutta on verrattu jäävuoreen, josta vain ylin huippu eli taidot ja tietämys voivat olla näkyvissä, ja alaosa koostuu edellisten il-menemistä ja kehitystä säätelevistä piilevistä tekijöistä. Näihin kuuluvat sosiaalinen rooli, itsetuntemus, piirteet ja motiivit. Lisäksi on esitetty, että mitä

kompleksisem-pi työtehtävä on kyseessä, sitä enemmän sen menestyksellinen suorittaminen on riippuvainen piilevistä kompetenssitekijöistä. (Spencer & Spencer 1993, 11 - 12;

Garavan & McGuire 2001, 151 - 152; ks. myös Syväjärvi 2005, 29.)

Näin ollen kompetenssit sisältävät kognitiivisia kompetensseja ja kompetens-siperustaisia yksilöllisiä tekijöitä. Snow, Corno ja Jackson (1996, 247) jäsentävät kompetenssien muodostumiseen liittyvät yksilölliset ominaisuudet kolmeen osa-alueeseen: affektiiviseen, konatiiviseen ja kognitiiviseen (kuvio 5). Myös Han-hinen (2010, 142) on päätynyt väitöstutkimuksessaan vastaaviin kompetenssin osa-alueisiin: ”kompetenssi on yksilön kognitiivisiin kykyihin ja affektis-konatiivisiin valmiuksiin perustuva potentiaali suoriutua työn vaatimuksista.” Kompetenssi kyt-keytyy työtehtäviin ja niistä suoriutumiseen ja näin yksilölliset kompetenssiperus-taiset tekijät ovat yhteydessä kyseisten työtehtävien toiminnallisiin ja tilannesidon-naisiin tekijöihin sekä organisaatioon ja sen toimintakulttuuriin (Boyatzis 1983, 35; Boyatzis 2008, 6).

Yksilölliset kompetenssiperustaiset tekijät

Yksilölliset valmiudet Kognitiiviset kyvyt

Affektiiviset Konatiiviset Tiedot Taidot

Deklaratiivinen

tieto Proseduraalinen

tieto Uskomukset

Tahto Arvot Asenteet Motivaatio

Amotivaatio Osittain

sisäistetty Tunnistettu

sisäistetty Sisäistetty Sisäinen

Kuvio 5. Yksilölliset kompetenssiperustaiset tekijät (mukaillen Snow ym. 1996; Ryan & Deci 2000; Ruohotie 2005; Syväjärvi 2005; Hanhinen 2010; Ryan & Deci 2017)

Kognitiivisiin kompetensseihin lukeutuvat tiedot, taidot, toimintataktiikat ja strategiat, uskomukset sekä yleiset ja erityiset älykkyyteen liittyvät tekijät (Snow ym.

1996, 247 - 248; Syväjärvi 2005, 29-31; Ruohotie ym. 2008, 7). Tiedot voi jakaa deklaratiiviseen eli asioihin ja esineisiin liittyvään tietoon sekä proseduraaliseen tietoon, joka kertoo menettelytavoista, eli kuinka jokin asia tehdään (Ruohotie ym.

2008, 7). Taito puolestaan liittyy fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen suorituk-seen. Osaamisessa yhdistyvät tiedot ja taidot, sillä se on työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa ja niiden soveltamista käytännön työtehtäviin. (Helakorpi 2005, 56 - 57.) Uskomukset sen sijaan eivät ole puhtaasti kognitiivisia, vaan ne voivat olla

myös affektiivisesti latautuneita, ja tästä syystä myös vaikeita muuttaa (Snow ym.

1996, 291).

Affektio on johonkin kohteeseen tai ideaan kohdistettu tunnereaktio (Hanhinen 2010, 57; Snow ym. 1996, 254). Affektiiviseen alueeseen kuuluvat esimerkiksi arvot ja asenteet. Arvot vaikuttavat asenteiden taustalla ja heijastuen asenteisiin. Konatii-vinen alue puolestaan sisältää motivaatioon ja tahtoon (volitio) liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mihin ihminen suuntautuu, mitkä hänen mielenkiinnon kohteensa ja tavoitteensa ovat sekä kuinka määrätietoisesti yksilö pyrkii kohti tavoit-teitaan ja kehittymään. Volitionaalisia strategioita ovat esimerkiksi erilaiset toimin-nan kontrolli- ja suuntaamisstrategiat, kuten metakognitiiviset taidot ja kriittinen ajattelu, sekä orientaatiot muihin ihmisiin, kuten empatia ja sosiaalinen kyvykkyys.

(Snow ym. 1996, 247 - 248, 264; Ruohotie 2005, 6). Myös aikomukset, minäpys-tyvyys ja saavutusorientaatio, joita on hyödynnetty laajasti erilaisissa teknologian käyttöönottoa selittävissä malleissa (ks. luku 4.2), sisältyvät volitionaalisiin tekijöi-hin. Tiivistäen, motivaatio saa aikaan toimintaan sitoutumista ja tahto auttaa ylläpi-tämään yksilön kiinnostaviksi kokemien asioiden toteuttamiseksi tai läpiviemiseksi.

Affektiiviset ja konatiiviset tekijät ovat välttämättömiä ammatillisen kehittymisen kannalta (Ryan & Deci 2000, 56; Ruohotie 2005, 8).

Asenteen ja motivaation käsitteitä on syytä tarkastella vielä tarkemmin, sillä ne ovat hyvin yleisesti käytettyjä käsitteitä sekä arkikielessä että tutkimuksissa. Asen-teet ovat kiinnostaneet tutkijoita lähes sata vuotta, ja näin ollen käsitteelle on synty-nyt useita satoja määritelmiä (taulukko 4). Asennetutkimuksen valtavirtaa edustaa dispositionaalinen näkemys, jonka mukaan asenne on yksilön sisäinen ominaisuus.

Kognitiivinen näkemys puolestaan korostaa uskomusten ja tiedonkäsittelyn sekä kontekstin ja tilannetekijöiden merkitystä asenteiden synnyttäjinä ja muokkaajina.

Kontekstitekijöitä korostavassa näkemyksessä asenne nähdään yksilön aktiivisena toimintana tietyssä tilanteessa. Yksilö siis arvottaa jotakin kohdetta omassa mieles-sään tietyssä tilanteessa tai hetkessä. (Vesala & Rantanen 2007, 20 - 21.)

Näkemys asenteesta sosiaalisena ilmiönä ja suhdekäsitteenä sisältää sosiaalisen ele-mentin, jonka kautta yksilö kytkeytyy sosiaaliseen maailmaan. Tällöin asenne ym-märretään sosiaalisessa todellisuudessa muotoutuvana ja rakentuvana ilmiönä, joka voi olla eriasteisesti myös yhteinen. Lisäksi asenne on kommunikatiivinen, eli sillä viestitään ja ollaan vuorovaikutuksessa. Näkemys asenteesta sosiaalisena ilmiönä ei kuitenkaan hylkää yksilönäkökulmaa, vaan korostaa sitä, että asenne ei ole yksilön sisällä piilossa oleva ominaisuus, vaan sosiaalisessa todellisuudessa tunnistettavissa oleva ilmiö. Yksilö kytkeytyy ja suhteutuu sosiaaliseen todellisuuteen asenteidensa kautta, jolloin asenne on myös yksilön ominaisuus. Yksilöt ilmaisevat asenteita ja

”asettuvat niihin” katsoen maailmaa ja itseään niiden kautta. Sisällöllisesti asenne viittaa arvottamiseen; joku arvottaa jotakin kohdetta, esimerkiksi asiaa, ilmiötä, ihmisiä tai organisaatiota. Arvottaminen tapahtuu yleensä positiivinen-negatiivi-nen-ulottuvuudella. Myös arvottaminen toimintona sisältää aina subjektin, joka

voi olla yksilö, tietty ryhmä, rooli, sosiaalinen asema tai vastaava. Yksilöt toimijoina ilmaisevat ja tuottavat asenteita ja reagoivat niihin. (Vesala & Rantanen 2007, 23 - 29; ks. myös Ajzen & Fishbein 1975, 14 - 15.)

Taulukko 4. Erilaisia näkemyksiä asenteesta (Vesala & Rantanen 2007, 19 - 29)

Näkemys Lähtökohta/sisältö

Dispositionaalinen näkemys Yksilön sisäiset ominaisuudet ja piirteet

Kognitiivinen näkemys Yksilön sisäinen ominaisuus, mutta uskomukset ja tiedonkäsittely synnyttävät ja muokkaavat asenteita, konteksti- ja tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat

Sosiaalinen (ja relationaalinen) näkemys

Asenne kuvaa yksilön toiminnallista ja kommunikatiivista kiinnitty-mistä sosiaaliseen maailmaan.

Yksilöperustaisiin tekijöihin liittyvät myös motivationaaliset tekijät, motivaatio ja tahto, jotka kuuluvat Snown ja kumppaneiden (1996) luokittelussa konatiiviseen alueeseen. Työtehtävissä motivaatio herättää ja saa aikaan toimintaan sitoutumista.

Motivaation syntyyn vaikuttavat tekijät jaetaan tyypillisesti sisäisiin ja ulkoisiin teki-jöihin riippuen siitä, toimivatko pyrkimyksen herätteenä yksilön sisäiset tekijät vai ulkoiset tekijät. Sisäisesti motivoitunut henkilö on luonnostaan kiinnostunut asiasta tai nauttii sen tekemisestä, kun taas ulkoisesti motivoitunut henkilö toimii, koska saavuttaa toiminnalla jonkin tuloksen tai palkkion. Sisäisen motivaation käsite on syntynyt kriittisenä reaktiona 1940 - 1960 -luvuilla vallinneeseen behavioristiseen oppimisnäkemykseen, jonka keskiössä ovat ulkoiset palkkiot ja rangaistukset. (Ryan

& Deci 2000, 54 - 55.)

Myöhemmin sisäistä ja ulkoista motivaatiota on eroteltu vielä hienojakoisemmin esimerkiksi osana itsemääräämisteoriaa (self-determination theory), jossa perin-teisellä ulkoinen-sisäinen-motivaatioakselilla tunnistetaan eriasteisesti sisäistettyä ulkoista motivaatiota. Osittain sisäistettyä motivaatiota (introjected) ohjaavat esimerkiksi syyllisyys ja häpeä tai itseruoskinta. Tunnistettu (identified) sisäistetty motivaatio on edelleen ulkoisesti ohjattua ja välineellistä; yksilö esimerkiksi urhei-lee, koska on sisäistänyt sen olevan terveellistä. Ulkoisen motivaation kehittynein sisäistetty muoto on eheytetty (integrated) motivaatio, jossa päämäärät ovat inte-groituneet arvoihin ja niillä on sisäistetty merkitys. Tätä kautta motivaatio, arvot ja asenteet kytkeytyvät yhteen siten, että asenteet ja tavoitteet määrittävät motivaation suuntaa. (Deci & Ryan 2000, 236 - 237; Ryan & Deci 2000, 60 - 62.) Tämän tutki-muksen näkökulmasta motivaation eri asteissa on kyse muun muassa siitä, näkeekö kuntajohtaja sosiaalisen median hyödyntämiseen osana johtamistyötä hyödyllisenä, koska se kuuluu ajan henkeen, vai näkeekö hän vuorovaikutuksen kuntayhteisön kanssa arvokkaana ja sosiaalisen median tätä arvojensa mukaista päämäärää

palvele-vana välineenä. Kyse on myös kuntajohtajan omalle työlleen asettamista tavoitteista ja päämääristä sekä näiden painotuksista.

Itsemääräämisteoria sisältää myös amotivaation, joka tarkoittaa tavoitteellisuuden ja motivaation puutetta. Henkilö voi olla amotivoitunut ensinnäkin, koska tuntee, että ei ole kykenevä saavuttamaan tuloksia joko siitä syystä, että asia on ihmisten tavoittamattomissa (universal helplessness), tai koska henkilö itse on kykenemätön saavuttamaan tavoitetta. Kummankin taustalla vaikuttaa yksilön kokema hallinnan tunne. Toiseksi amotivaation taustalla voivat vaikuttaa mielenkiinnon puute sekä se, että asiaa ei koeta relevanttina tai arvokkaana. Kolmas amatotivaation muoto on uhma tai vastustus vaikuttaa (resistance to influence). (Ryan & Deci 2017, 11.) Edelleen, itsemääräytymisteoria korostaa psykologisia tarpeita motivaation näkö-kulmasta. Näitä tarpeita ovat autonomia (autonomy), joka on edellytys sisäiselle motivaatiolle sekä kompetenssi (competence), joka viittaa ympäristön hallintaan, jossa hallinnan tunne lisää motivaatiota, sekä sosiaalisuutta ja yhteyttä muihin (re-latedness). (Deci & Ryan 2000, 233 - 235; Ryan & Deci 2000.)

Itsemääräytymisteoriassa kompetenssin merkitys ilmenee tarpeena tuntea hal-litsevansa kyseessä olevan asian. Kyse on yksilön kokemuksesta kyvystään toimia tehokkaasti hänelle tärkeissä konteksteissa. (Ryan & Deci 2017, 11.) Kuntajohtaja voi olla amotivoitunut hyödyntämään sosiaalista mediaa johtamistyössään, koska hän ei näe sosiaalisen median tuovan hyötyä johtamistyölleen, ei koe hallitsevansa sosiaalista mediaa eikä usko kykenevänsä saavuttamaan sen käytöllä työn kannalta merkityksellisiä tavoitteita. Myös sosiaalisen median hallitsemattomuus voi vaikeut-taa hallinnan tunteen saavuttamista.

Kun kompetenssi kytkeytyy työtehtäviin ja niistä suoriutumiseen, ovat yksilölli-set kompetenssiperustaiyksilölli-set tekijät yhteydessä kyseisten työtehtävien toiminnallisiin ja tilannesidonnaisiin tekijöihin sekä organisaatioon ja sen toimintakulttuuriin (Boyatzis 1983, 35; Boyatzis 2008, 6). Kompetenssi ilmentyy siis suhteessa konteks-tiin. Tässä tutkimuksessa näitä toimintaympäristöllisiä tekijöitä ovat kunta organi-saationa ja yhteisönä, näiden sisältämät toimijat sekä erilaiset sosiaaliseen mediaan perustuvat digitaaliset toiminta-areenat. (ks. luku 4.3.) Kuntajohtajalta edellytetään kykyä liikkua erilaisilla rajapinnoilla ja vuorovaikutussuhteissa, jotka edellyttävät erilaisia kompetensseja ja kompetenssien osa-alueita. Kyse on siitä, kuinka kunta-johtaja toimii näissä vuorovaikutussuhteissa ja areenoilla sekä niissä toimimisen edellyttämistä kompetensseista. Luvussa 4.4 tarkastelen kuntajohtajan digitaalisia kompetensseja.

Kompetenssiperustaiset tekijät sisältävät sekä kognitiivisia kompetensseja, kuten asiatietoa, menettelytapoja sekä tiedon soveltamista koskevaa tietoa, että yksilöllisiä tekijöitä kuten arvot, asenteet, aikomukset, sekä motiivit, jotka ilmenevät suhteessa työtehtäviin ja kontekstiin. Edellä kuvattu kompetenssien kuvaus osoittaa kom-petenssien osa-alueiden sekä osa-alueiden sisältöjen menevän osittain limittäin ja päällekkäin. Esimerkiksi proseduraalinen tieto on lähellä taitoa ja arvot, asenteet ja

motivaatio kietoutuvat monin tavoin yhteen. Myös tahtoon sisältyvät toiminnan säätelyprosessit voivat kytkeytyä kognitiivisiin kompetensseihin sisältyviin toimin-tataktiikoihin ja -strategioihin.

Tässä tutkimuksessa kognitiivisissa kompetensseissa on kyse kuntajohtajan sähköiseen hallintoon ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä tiedoista, taidoista ja osaa-misesta. Näihin lukeutuvat perustietotekniikka- ja Internet-osaaminen, sosiaalisen median käyttöä koskevat tiedot ja eri palveluiden ominaisuuksien tuntemus sekä sosiaalisen median foorumeilla tapahtuvan viestinnän ja vuorovaikutuksen edel-lyttämä osaaminen ja sosiaaliseen mediaan liittyvät uskomukset. Yksilölähtöisissä kompetenssiperustaisissa tekijöissä on kyse kuntajohtajan suhtautumisesta sosiaali-seen mediaan sekä itsessään että osana kuntajohtajan työtä eli toisin sanoen siitä, kuinka kuntajohtaja arvottaa eli asennoituu sosiaaliseen mediaan osana kuntajoh-tajan työtä. Matikainen (2007, 59) toteaa, että teknologiaan liittyviä asenteita ei voida irrottaa positioista ja suhteista. Kuntajohtajan sosiaalisen median käyttöön liittyvät motivaatiotekijät kytkeytyvät kuntajohtajan sosiaalisen median käyttöä tai ei-käyttöä ohjaaviin syihin ja niihin liittyviin perusteluihin sekä käytön tavoitteisiin ja pyrkimyksiin kehittyä sosiaalisen median hyödyntäjänä.