Julkaistu: Pohjalainen 2.4.2001 Kirjoittaja: Olli-Pekka Hilmola
Tarina kertoo eräästä naulatehtaasta (Aguayo 1991: 28-29), jonka johtamis-järjestelmä perustui varsin karuun mittaustapaan: Mitä suuremman kappalemää-räisen tuotoksen tämä tehdas pystyi tuottamaan tietyllä periodilla (esim. vuo-dessa), sen paremmin se oli onnistunut asetetussa tehtävässään. Tämän tavan käyttöönoton jälkeen tehdas pystyikin lyömään kaikki edelliset ennätyksenä, ja samalla tuotannon tehokkuutta mittaava käyttöastekin nousi yli 95 prosentin rajan. Kuitenkin asiakasrajapinnan palaute ei ollut toivottua, koska suurempien naulakokojen asiakkaat eivät saaneet koskaan ajoissa toimituksiaan. Lisäksi vaih-to-omaisuuden määrä oli noussut ennätyskorkealle. Tämän johdosta mittausjär-jestelmää muutettiin ja käyttöön otettiin painon mukainen mittaustapa. Taas edellisen periodin tuotantoennätykset pystyttiin ylittämään ja käyttöasteet eri osastoilla olivat erittäin korkeita, mutta asiakasrajapinnan ongelmat lisääntyivät ja varastot jatkoivat kasvamistaan. Tällä erää tyytymättömiksi tulivat asiakkaat, jotka olivat tilanneet pienempiä naulakokoja.
Edellä esitettyä ongelmaa voidaan lähestyä toisellakin tavalla. Alla olevan taulukon kuvitteellisella valmistajalla on ollut tarjottavanaan kahta eri tuotetta ja niiden valmistusmäärät ovat pysyneet samalla vakaalla tasolla (yht. 4000 kpl).
Tämän johdosta moni lukija voisikin varsin perustellusti esittää väitteen, että tämän valmistajan tuotto on ollut sama. Kuitenkin tarkisteltaessa rahamääräisiä tuottoja huomataan, että kehitys on ollut varsin nousujohteista, itse asiassa tuo-tot ovat nousseet 42 prosenttia. Miksi näin on tapahtunut? Vastaus on tietysti varsin yksinkertainen, syynä on tuotteen A hinnan nousu. Yleisesti kuvitellaan, että tällainen muutos on yksittäisen valmistajan vaikutuksen ulottumattomissa.
Mutta on aiheellista kysyä, olisiko liiketoiminnan strategian muutoksilla mitään osuutta asiaan? Esimerkiksi toiminnan laadun kehittämisellä, tuotekehitystä nopeuttamalla (Hilmola & Helo 2000) ja toimitusaikoja lyhentämällä (Helo &
Hilmola 2000) voidaan vaikuttaa tilanteeseen varsin paljon. Taulukon kuvitteel-linen valmistaja on ilmeisesti keskittynyt tiettyyn niche -osaan markkinoilla, jol-loin puoleen tippunut kappalemääräinen kysyntä on korvautunut tätä suurem-malla hinnan nousulla.
25
Taulukko 1. Kahden eri tuotteen (A ja B) tuotetut kappalemäärät ja hinnat (Chew 1988: 116, mukailtu).
1999 2000
Tuote Kappaletta Hinta Kappaletta Hinta
A 2000 $10 1000 $25
B 2000 $20 3000 $20
Kokonaistuottavuus
Tuottavuus ymmärretään yleisesti tietyn aikavälin tuotosten sekä panosten suhdelukuna. Usein harhaanjohtavasti tuottavuus kuitenkin yhdistetään yhteen sen osatekijään, työn tuottavuuteen. Tämän osatuottavuuden suhdeluku saadaan jakamalla tuotokset ihmistyön panoksilla (esimerkiksi liikevaihto per työnteki-jä). Kuitenkin tuottavuuden muita osatekijöitä ovat esimerkiksi ostot, energia, investoinnit sekä muut kustannukset. Alla esitetty Sumanthin kokonaistuotta-vuuden malli huomioi vielä tarvittavan käyttöpääoman yhdeksi tuottakokonaistuotta-vuuden panostekijäksi (kts. Davis 1955; Craig & Harris 1973; Sumanth 1979, 1998).
Kokonaistuottavuus
missä O1 valmistettujen lopputuotteiden markkamäärä, O2 puolivalmisteet, O3 ja O4 eri rahoitustuottoja,O5 muut tuotot, H ihmistyön panos, M suorat materiaalit, FC investoinnit, WC käyttöpääoma, E energian panos, X muut panokset (esim. epäsuorat ostot)
Tuottavuuden näkeminen kokonaisvaltaisena, perinteisen työn tuottavuu-den sijasta, johtaa huomattavasti parempiin tuloksiin päätöksenteossa. Lisäksi on syytä huomata, että esitetyssä mallissa käytetään vain rahalla mitattavia suu-reita. Tämän johdosta ei välttämättä aina edes kannata keskittyä ihmisistä aihe-utuvien panostekijöiden minimointiin (n. 10-20% kokonaispanoksista). Tämän päivän globaaleilla markkinoilla lopputuotteen myyntihinta on annettu ja par-haiten menestyvät ne, jotka hallitsevat epäsuorat ja suorat ostot tehokkaimmin laadun, toimitusajan, toimitusvarmuuden sekä kustannusten suhteen (n. 50-70 % kokonaispanoksista). Vanhoillinen työntekijöiden jatkuva karsiminen johtaa hel-posti tilanteeseen, jolloin organisaatio on ylikuormitettu yksinkertaisilla opera-tiivisilla asioilla, eikä ihmisille jää aikaa luoda todellista lisäarvoa omalla erityis-osaamisellaan. (esimerkiksi Hilmola 2000a; Helo, Hilmola, Maunuksela & Kekä-le 2000)
26
Kokonaistuottavuuden kehitys elektroniikkateollisuudessa
Alla olevassa kuvassa on tarkasteltu Suomen elektroniikkateollisuuden ko-konaistuottavuuden kehitystä vuosina 1993-1997. Tarkastelussa on keskitytty vain arvojen kehitykseen, joten esitetyt keskiluvut eivät kerro elektroniikkateollisuu-den absoluuttisesta tuottavuuelektroniikkateollisuu-den tasosta. Kuten kuvasta voidaan huomioida, kehitys on ollut verrattain ristiriitaista, koska kahden eri keskiluvun tuottamat tulokset voivat johtaa täysin päinvastaisiin tulkintoihin. Mediaanilla mitattuna tuottavuuden kehittyminen on ollut erittäin suotuisaa, mutta keskiarvoisesti vuonna 1997 oltiin hieman vuoden 1993 tason alapuolella. Mitä tämä kertoo Suo-men elektroniikkateollisuuden tilasta?
Vastausta kysymykseen on haettava tilastotieteen perusoppimäärästä, jon-ka mujon-kaan mediaaniarvo on tutkittavan joukon keskimmäinen havainto. Mikäli keskiarvo on mediaanista paljon poikkeava, niin laskettua keskiarvoa nostaa tai laskee erittäin poikkeukselliset havainnot. Esimerkki havainnollistaa asiaa: Jos tutkittavana olisi viisi yritystä, joista neljän liikevaihto on yksi miljoonaa euroa ja yhden kuusi miljoonaa, niin keskiarvoisesti liikevaihto tässä tutkittavassa jou-kossa on kaksi miljoonaa, mutta mediaanilla mitattuna miljoonan verran. Johde-tun logiikan mukaan Suomen elektroniikkateollisuudessa on siis todella huo-nosti tuottavia yrityksiä!
1993 1994 1995 1996 1997
Finnish Index (ave) Finnish Index (med)
Kuva 1.Kokonaistuottavuuden indeksin kehittyminen Suomen elektroniikkateollisuudessa (Takala, Hilmola, Helo, Sumanth & Generalis 1999).
27
Erittäin huonosti tuottavien yritysten joukko ei ole homogeeninen, vaan poikkeuksellisen huonosti suoriutuvan yrityksen nimi vaihtuu vuodesta toiseen.
Yksi parhaista esimerkeistä on Nokia, vuonna 1993 sen kokonaistuottavuus oli alhaisin havaintojoukosta. Tämän jälkeen sen tuottavuus on jatkuvasti parantu-nut. Päinvastaisiakin esimerkkejä aineistosta löytyy myös. Lisäksi huomion ar-voista on se, että erityisesti elektroniikan sopimusvalmistajilla on vaikeuksia saada tuottavuuskehitys tasaiseen nousuun, ja useimmilla vuosien välinen vaihtelu eli volatiliteetti on varsin suuri. Sopimusvalmistajilla on myös varsin ongelmainen valintatilanne (tradeoff) ostojen ja ihmistyön osittaistuottavuuksien välillä. Näyt-täisikin siltä, että nämä yritykset jakaantuvat selkeästi kulutus- tai teollisuus-elektroniikan asiakkaita palveleviksi (Takala, Sumanth, Hilmola, Helo & Gene-ralis 2000).
Oikeastaan Suomen elektroniikkateollisuus on erittäin hyvä esimerkki tuot-tavuuden ja kannattuot-tavuuden välisestä yhteydestä. Lähimenneisyydessä elektro-niikkateollisuus on ollut varsin kannattava, mutta sen tuottavuuskehitys on edus-tanut keskinkertaista tasoa. Ellei asiaan pystytä vaikuttamaan keskipitkällä ai-kavälillä, niin kasvun rahoitusta on haettava entistä enemmän ulkomailta. Eri-tyisen mielenkiintoisen vivahteen asiaan antaa elektroniikan päähankkijoiden jatkuva kiinnostus tilaus-toimitusprosessin ulkoistamiseen. Tekijän omaan tut-kimukseen perustuva havainto on, että tämä vaatii tulevaisuudessa jatkuvaa oppimiskykyä toimittajaverkolta kokonaispanosten määrän suhteen sekä saman aikaisesti kasvavaa markkamääräistä tuotosta (Hilmola 2000b).
Lähteet
Aguayo, Rafael (1991). Dr. Deming – The American Who Taught the Japanese About Quality. New York etc: Simon & Schuster.
Chew, Bruce W. (1988). No-nonsense guide to measuring productivity. Harvard Business Review 66:1, 110—118.
Craig, Charles E., & R. Clark Harris (1973). Total productivity measurement at the firm level. Sloan Management Review 14:3, 13—29.
Davis, Hiram S. (1955). Productivity Accounting. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.
Helo, Petri & Olli-Pekka Hilmola (2000). A queue model based analysis for res-ponse improvement in PCB production. Pre-prints of 11th International Working Seminar on Production Economics (Igls/ Innsbruck, Austria) vol. 1, 129—136.
28
Helo, Petri, Olli-Pekka Hilmola, Ari Maunuksela & Tauno Kekäle (2000). Measu-rement of Product Development Productivity. International Conference on Produc-tivity and Quality Research 2000 (Jerusalem, Israel).
Hilmola, Olli-Pekka (2000a). Improving total productivity with GT-card. In Helo, Petri & Tatjana Welzer (2000, editors): Contemporary Applications and Research Issues in Industrial Product Modelling. Vaasa: Proceedings of the University of Vaasa (Re-ports), 81—90.
Hilmola, Olli-Pekka (2000b). Impact of outsourcing decisions on total producti-vity. Proceedings of The 5th Annual International Conference on Industrial Engineering (Taiwan, R.O.C.).
Hilmola, Olli-Pekka & Petri Helo (2000). Improving product time-to-market - an application of DSM and TOC. The Second MIT DSM International Workshop (Bos-ton, USA).
Sumanth, David J. (1979). Productivity Measurement and Evaluation Models for Manufacturing Companies. Michigan: University Microfilms International.
Sumanth, David J. (1998). Total Productivity Management. Florida: St Lucie Press.
Takala, Josu, David J. Sumanth, Olli-Pekka Hilmola, Petri Helo & George Gene-ralis (2000). Productivity analysis of some electronics manufacturing service com-panies. In Dar-El, Ezey, Amos Notea & Amihud Hari: Productivity & Quality Mana-gement Frontiers IX, 100—105.
Takala, Josu, Olli-Pekka Hilmola, Petri Helo, David J. Sumanth & George Gene-ralis (1999). Total productivity index development for electronics and energy in-dustry in the United States and Finland. In Werther, William Jr., Josu Takala & Da-vid J. Sumanth: Productivity & Quality Management Frontiers VIII, 135—150.