Marja-Leena Juntunen, Hanna M. Nikkanen & Heidi Westerlund (toim.) PS-kustannus 2013
R
Actual
Toisessa osassa (Ajankohtaisia näkökulmia musiikin opettamiseen ja oppimiseen) pääsevät esiin sellaiset musiikkikasvatuksen ajankohtaiset teemat, kuten oppimiskäsitykset, arvioin-ti, informaali oppiminen, inkluusio ja eheyttävä musiikkipedagogiikka. Heidi Partarvioin-ti, Heidi Westerlund ja Cecilia Björk tarkastelevat musiikin oppimiseen liittyvien käsitysten muu-toksia artikkelissaan “Oppimiskäsitykset reflektiivisen musiikkikasvattajan toiminnan oh-jaajina”. Kirjoittajat tiivistävät, että musiikin oppimista ei voida tarkastella irrallaan elä-män jokapäiväisistä oppimistilanteista. Marja-Leena Juntusen ja Heidi Westerlundin “Laa-dukas arviointi osana oppimista ja opetusta” -artikkelissa tarkastellaan arvioinnin etiikkaa, tarkoitusta, tavoitteita ja haasteita. Kirjoittajat esittelevät erilaisia arvioinnin tapoja ja ko-rostavat systemaattista arviointikäytäntöjen kehittämistä opiskelijoiden tasa-arvon edistä-miseksi. Lauri Väkevän artikkelin aiheena on “Informaali oppiminen, musiikin opetus ja populaarimusiikin pedagogiikka”. Väkevä tarkastelee populaarimusiikin pedagogiikan tut-kimusta yleissivistävän musiikkikasvatuksen näkökulmasta. Miten informaalia oppimista voidaan toteuttaa yleissivistävässä koulussa? Väkevän mukaan opettajan rooli oppimisym-päristöjen organisoimisessa on merkittävä. Markku Kaikkosen ja Tuulikki Laeksen artikke-lissa “Musiikkikasvattaja inkluusion ja tasa-arvoisen oppimisen edistäjänä” kysytään, mi-ten inklusoiva opetus voidaan musiikissa toteuttaa erilaisen oppijan oikeuksia unohtamat-ta. Kirjoittajien mukaan eriyttäminen onnistuu musiikin opetuksessa jopa monia muita oppiaineita paremmin. Inkeri Ruokosen ja Heikki Ruismäen artikkeli “Eheyttävän mu-siikkipedagogiikan ja yhteistyön voima” tarkastelee erilaisia yhteistoiminnan muotoja ja kulttuurikasvatuksen tapoja koulussa. Kirjoittajat toteavat, että koulujen ja kulttuurikes-kusten yhteistyön kehittäminen tuo kouluun lisää luovuutta ja tunnekokemuksia.
Kirjan kolmas osa on nimeltään Pohdintoja musiikkikasvatuksen kentältä. Tässä osassa lukija pääsee mukaan varhaisiästä aikuisuuteen ulottuvalla aikajanalla instrumenttiopetuk-seen ja musiikin perusteiden pedagogiaan sekä musiikin esittämisen kysymyksiin. Laura Huhtinen-Hildén kysyy artikkelissaan “Kanssakulkijana musiikin alkupoluilla”, mitä on musiikin alkuopetus ja millaisia muutoksia musiikin alkuopetuksen konteksteissa on ha-vaittavissa. Kirjoittajan mukaan musiikin alkuopetuksella on runsaasti mahdollisuuksia yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisääjänä ja hyvää elämää tukevana tekijänä. Huhtinen-Hildén kirjoittaa, että “itseilmaisu, luovuus ja yhteisöllisyys …saattavat olla niitä elämää kannattelevia tekijöitä, joista elämän mielekkyys ja sisältö kumpuavat”. Eeva-Kaisa Hyry-Beihammerin, Erja Joukamo-Ampujan, Marja-Leena Juntusen, Helka Kymäläisen ja Taru Leppäsen artikkeli on nimeltään “Instrumenttiopettaja oppilaan kokonaisvaltaisen muu-sikkouden kehittäjänä”. Kirjoittajat tarkastelevat taiteen perusopetuksen piirissä tapahtu-vaa instrumenttiopetusta sekä opettajan että opettajaksi aikovan opiskelijan näkökulmista.
Artikkeli tuo esille instrumenttiopettajan työn haasteellisuutta ja rikkautta. Lotta Ilomäki ja Minna Holkkola pohtivat musiikin teorian ja säveltapailun pedagogiikassa tapahtuneita muutoksia artikkelissaan “Musiikin perusteet ja muuttuva oppimiskäsitys”. Vaikuttaa siltä, että musiikin perusteiden opetus on kehittynyt aikaisempaa sosiaalisemmaksi ja toimin-nallisemmaksi. Päivi Arjaksen, Airi Hirvosen ja Hanna M. Nikkasen artikkelissa “Esiinty-minen ja kilpaile“Esiinty-minen pedagogisina kysymyksinä” pohditaan esiintymistä ja musiikin esittämistä monista näkökulmista. Kirjoittajien mukaan “yksi esiintymisen suurimmista kasvatuksellisista mahdollisuuksista on kokemus esiintymisen ilosta”.
Kirjan neljännessä osassa Avauksia musiikkikasvatuksen uudistamiseen puhutaan säveltä-misestä, jazzista, ikääntymisestä ja kriittisestä kulttuurikasvatuksesta. Marja Ervasti, Sari Muhonen ja Riitta Tikkanen tarkastelevat säveltämisen prosessia ja säveltämisen merkityk-siä eri yhteyksissä sekä valottavat niitä käytännön tapausten avulla. Artikkelissa on tekstin lisäksi mielenkiintoa herättävää kuva- ja nuottimateriaalia. Kirjoittajat tiivistävät säveltä-misen ja sen pedagogiikan kehittäsäveltä-misen olevan opettajuuden muutoksen keskiössä. Ari Poutiainen antaa käytännön ideoita rytmimusiikin ja improvisoinnin opiskeluun artikke-lissaan “Jazz syntyy soittamalla”. Kirjoittaja esittelee erilaisia melodiaan ja harmoniaan
pe-Ajankohtaista
rustuvia improvisaatiotapoja. Tuulikki Laes tarkastelee yleisiä käsityksiä myönteisestä ikääntymisestä ja esittää ikääntyneiden musiikkikasvatuksen lähtökohtia artikkelissaan
“Myöhäisiän musiikkikasvatus myönteisen ikääntymisen tukijana”. Kirjoittaja korostaa, että ikääntyneet tarvitsevat musiikillisina toimijoina tukea, arvostusta ja monipuolisuutta.
Taru Leppänen, Leena Unkari-Virtanen ja Sara Sintonen pohtivat musiikkien taustalla olevia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia tekijöitä artikkelissaan “Kriittinen kulttuuri-kasvattaja ja musiikkikasvatuksen traditiot”. Miten musiikki asemoi kuulijansa mediakult-tuurissa? Kirjoittajat toteavat, että musiikki välittyy traditioiden jatkumona muuntuen jatkuvasti.
Musiikkikasvattajan asiantuntijuuden kehittäminen asettaa haasteensa koulutukselle ja työelämälle sekä ennen kaikkea musiikkikasvattajille ja musiikkikasvattajiksi opiskeleville itselle. Asiantuntijuus kehittyy vähitellen. Tutkimuksen ja käytännön musiikkikasvatus-työn lähentäminen ja yhteisen kulttuurin luominen on olennaista musiikkikasvattajan profession kehittämisessä (vrt. Tynjälä 2006). Musiikkikasvattaja, käy siis kohti reflektiivis-tä käyreflektiivis-täntöä!
Lähteet
Heikkinen, L. T. H. & Jyrkämä, J. 1999. Mitä on toi-mintatutkimus? Teoksessa L. T. H. Heikkinen, R. Hut-tunen & P. Moilanen (toim.) Siinä näkijä missä tekijä.
Juva: Atena Kustannus, 25–62.
Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P.
2011. Asiantuntijuudesta identiteettiin – Anneli Ete-läpellon tutkimuspolkuja. Teoksessa K. Collin, S. Pa-loniemi, H. Rasku-Puttonen & P. Tynjälä (toim.) Luo-vuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOY, 13–37.
Tynjälä, P. 2006. Opettajan asiantuntijuus ja työkult-tuurit. Teoksessa A. R. Nummenmaa & J. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen. Jyväskylä: Jyväs-kylän yliopisto, 99–122.
Actual
erusopetuksen uusi vuonna 2016 voimaan tuleva opetussuunnitelma painottaa opetuksen eheyttämistä. Yksi tapa eheyttää opetusta on rakentaa monialaisia op-pimiskokonaisuuksia. Uusi opetussuunnitelma velvoittaa opetuksen järjestäjät huolehtimaan siitä, että jokainen oppilas osallistuu ainakin yhteen monialaiseen oppimis-kokonaisuuteen lukuvuoden aikana. Tämä kirja on tehty auttamaan opettajia monialais-ten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa, ja kirja tarjoaa useita esimerkkejä jo toteute-tuista monialaisista oppimiskokonaisuuksista.
Kirjan aluksi kirjan toimittaja Hannele Cantell kertoo monialaisesta eheyttämisestä suhteessa ainejakoisuuteen. Ainejakoisen opetuksen ongelmana on se, että tiedot voivat jäädä irrallisiksi paloiksi, eikä oppilas pysty muodostamaan kokonaisuuksia eri oppiaineis-sa oppimistaan asioista. Tätä ongelmaa ratkaisemaan on opetussuunnitelmaan tuotu ope-tuksen eheyttäminen monialaisten oppimiskokonaisuuksien muodossa. Opeope-tuksen eheyt-täminen tähtää siihen, että oppilaan kyky ajatella on entistä laaja-alaisempaa ja että opitut asiat jäsentyvät kokonaisuuksina osaksi todellisuutta.
Kirjan ensimmäisessä osassa opetusneuvokset Irmeli Halinen ja Liisa Jääskeläinen avaa-vat uuden opetussuunnitelman taustoja ja sitä, miksi ja miten monialaista eheyttämistä tulisi kouluissa toteuttaa. Tämän jälkeen kasvatustieteen alan tutkijat Marjaana Kangas, Kaisa Kopisto ja Leena Krokfors kertovat vielä eheyttämisestä laajentuvien oppimisympä-ristöjen näkökulmasta.
Kirjan toisessa osassa esitellään kaksi erilaista lähestymistapaa monialaisten oppimisko-konaisuuksien toteuttamiseen. Professori Kirsti Lonka tutkimusryhmineen avaa ilmiöläh-töistä opetusta ja oppimista ja ainedidaktiikan tutkijat Kalle Juuti, Seija Kairavuori ja Sir-pa Tani selvittävät, mitä on tiedealalähtöinen eheyttäminen ja miten se eroaa ilmiölähtöi-sesti eheyttämisestä.
Kolmas osa kirjasta kertoo opetuksen omakohtaistamisesta ja osallistavasta pedagogii-kasta. Neljännessä osassa pureudutaan siihen, kuinka käytännössä monialaisia oppimisko-konaisuuksia suunnitellaan ja toteutetaan. Viides ja viimeinen osa kirjasta esittelee käytän-nön esimerkkejä siitä, kuinka monialaisia oppimiskokonaisuuksia on tähän mennessä to-teutettu.
Omasta mielestäni kirja palvelee tarkoitustaan hyvin. Tämän kirjan luettuaan opettaja saa varmasti riittävästi tietoa siitä, kuinka hän voi lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Kirjassa on laajalti esimerkkejä erilaisista tavoista eheyttää, ja myöskin eri oppiaineet esiintyvät kirjassa kattavasti. Oman mielenkiintoni he-rätti erityisesti Riku Alkion teksti pelipedagogiikasta monialaisuuden mahdollistajana sekä Sirkku Myllyntaustan ja Tuija Peuhkurin kirjoittama luku Design-suuntautuneesta peda-gogiikasta. Oma käsitykseni opetuksen eheyttämisestä kirjan lukemisen jälkeen on se, että eheyttäminen vaatii rohkeutta alkaa murtamaan niitä ajattelu- ja toimintatapoja, joihin perusopetuksessa on totuttu ja että eri oppiaineiden välille on yllättävän helppoa luoda yhteyksiä. Toiminnallisuus ja laajemmat oppimisympäristöt tulevat varmasti muuttamaan perusopetuksen luonnetta tulevina vuosina.
Petri Hirvonen