Osalla perheistä heidän tarpeisiinsa sopivaa palvelua ei kunnan palvelutar-jonnasta löydy. Kummassakin aineistoissa eniten kaivattiin hyvin konkreet-tista käytännön apua – useimmiten kodinhoitoon.
”Siivousapua olisimme tarvinneet, mutta kunta ei sitä järjestä.”
(OH)
”Kotipalvelua käytin muutaman kerran kaksosten ollessa vauvoja.
Minulle tehtiin kuitenkin hyvin selväksi, et apu on ainoastaan las-tenhoitoon – ei muihin kotitöihin. Olisin kuitenkin halunnut ni-menomaan apua kotitöihin, jotta itsellä olisi ollut aikaa olla lasten kanssa/hoitaa heitä. Muutaman kerran jälkeen totesin, että hoi-detaanpa kaikki itse, vaikka olinkin TODELLA väsynyt. Lisäapua monikkoperheisiin kyllä kaivattaisiin!” (MON)
”Ymmärsin, että ainakin omassa kunnassamme kotipalvelu hoi-taa vain lapsia ei esim. siivousta jne. Itse koin, että haluan itse viet-tää aikaa lasten kanssa ja tutustua heihin ja olisin ennemminkin kaivannut apua siivoukseen, ruuanlaittoon ja muuhun kodinhoi-toon. – –” (MON)
”– – Olisimme eniten tarvinneet vanhaa kunnon kodinhoitajaa.
Perhetyöntekijät saavat ilmeisesti ainoastaan hoitaa lapsia, eivätkä osallistu kodinhoitoon muuten. – –” (MON)
”Olisin voinut käyttää kotipalvelua, jos sen tehtäviin kuuluisi myös kodin ylläpidolliset tehtävät, kuten siivous ja ruoanlaitto. En niinkään olisi tarvinnut lastenhoidollista apua kaksosten ollessa vauvaikäisiä.” (MON)
”Kaksosten yh:lle tarjottiin heti neuvolassa mahdollisuutta koti-palveluun – – Kotipalvelu oli kuitenkin kohtuullisen hyödytöntä.
En joko osannut ottaa apua vastaan tai sitä ei osattu minulle oi-kein tarjota. Olisin tarvinnut apua ihan käytännön asioissa, kuten vaikka siivoamisessa, muta se ei hoitajien hommaan kuulunut.
Usein hoitoajat olivat myös meille aivan vääriä eli esim. juuri sil-loin kun lapset olivat päiväunilla. Olisin halunnut silsil-loin itsekin levätä (lapset eivät juuri öisin nukkuneet…), mutta sen sijaan jouduin seurustelemaan hoitajan kanssa. Näin jälkikäteen nämä ongelmat tuntuvat todella pieniltä, mutta silloin tämä jaksoi ko-vasti minua ärsyttää. Kotipalvelun ajatus ja tarkoitus siis on hyvä, mutta toteutus ei välttämättä aina kohtaa tarvetta. Erityisen ki-peästi olisin tarvinnut yöhoitajaa, mutta sellaistahan ei saa
mis-Palvelujen kohtaamattomuus
tään edes rahalla. Eli joku joka olisi edes joskus öisin syöttänyt vauvat (tai edes toisen niistä niin, että olisi saanut nukkua edes hieman.” (MON)
Vastauksissa toivottiin myös jatkuvuutta, ja mielellään samaa henkilöä kotiin käymään.
”Kunnassa X tämä kotipalvelu oli uusi asia ja resurssipula vai-vasi siellä. En saanut tarpeeksi ja lisäksi laadullisesti palvelu oli epätasaista, toisinaan jopa kuormittavaa. Riippuu henkilökun-nasta kuka osui paikalle. Sen toivoisi olevan muuttumaton, kuka valikoituu perheeseen, annoin palautetta järjestävälle taholle.”
(MON)
Kotihoidon käyntiajat eivät välttämättä olleet sopivia tai järkeviä työn tekemisen kannalta.
”Kotipalvelu myös tuli milloin sattui ja kun hän hoiti lapsia ei hän tehnyt sitä minun toiveideni mukaan.” (MON)
Uudelta sosiaalihuoltolailta – joka ei siis ollut vielä kyselyiden aikaan voimassa – toivotaan paljon juuri lapsiperheiden kotipalvelun osuvuuden parantamiseksi. Monissa kunnissa kotipalvelusta oli säästetty siinä määrin, ettei sitä riittänyt lapsiperheille kuin lastensuojelun kautta. Peräti 90 pro-senttia kotipalveluista on ollut suunnattu vanhuksille (HE 164/2014, 112).
Siksi lastensuojeluun ohjautui turhaan perheitä, joiden tarpeista voitaisiin huolehtia kevyemmillä ja kaikille tarkoitetuilla yleispalveluilla – kunhan niitä olisi tarjolla. Kuten yksi monikkoperheistä tiivisti,
”– – Apua ei luvattu ilman lastensuojeluilmoitusta.” (MON)
Sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaan kunnan kotipalvelu tarkoittaa asumi-seen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja (19.3 §). Mukaan on siis otettu myös edellä mainitut perheiden kaipaamat kodinhoidon tehtävät, kuten siivous. Laki myös korostaa juuri lapsiperheiden mahdollisuutta saa-da kotipalvelua: lapsiperheellä on oikeus saasaa-da perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaami-nen ei ole mahdollista sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaa-vanlaisen toimintakykyä heikentävän syyn tai erityisen perhe- tai elämänti-lanteen perusteella (19.4 ja 19.2 §).
Lain kohtaa perusteleva hallituksen esitys korostaa, että tarkoituksena on ennaltaehkäisy ja varhainen tuki. Tarpeenmukaisella ja riittävällä tuella voitaisiin ehkäistä ongelmien pahenemista ja kasautumista ja sitä kautta vä-hentää erityispalvelujen tai lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta.
Perusteluissa myös todetaan, että lapsiperheellä on oikeus kotipalveluun – kunta ei siis voi enää vedota resurssipulaan – jos kotipalvelu ”olisi vält-tämätöntä”. Vaikka lähtökohtana onkin vanhempien tai muiden huoltajien velvollisuus turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, heillä on oikeus saada tähän tehtävään apua. Esitys kuitenkin vielä täsmentää, että
”palvelua annettaisiin silloin, kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avun tar-peeseen eli syy ei ole itse aiheutettu eikä sitä voida poistaa”. (HE 164/2014, 113.) Tämä kohta on herättänyt jonkun verran keskustelua siitä, mikä sit-ten on itse aiheutettu syy – alkoholismi, huumeiden käyttö, holtiton elämä?
Esimerkiksi annetaan tilanne, jossa syynä kotipalvelun tarpeeseen on van-hemman sairaus ja jossa vanhempi ei ota vastaan sairauden edellyttämää hoitoa. Jää nähtäväksi, miten ”itse aiheutettua syytä” käytännössä tulkitaan.
Kun lapsiperheiden kohdalla tärkeimpänä tulkintaohjeena on lapsen etu – kuten lain perusteluissakin todetaan, lainkohdalla toteutetaan perustus-laissa ja ihmisoikeussopimuksissa edellytettyä perheen ja vanhempien tu-kea (HE 164/2014, 113.) – on vaitu-kea nähdä, mikä olisi sellainen syy, ettei kotipalvelua pitäisi järjestää eikä lapsen etu vaarantuisi. Toki voi olla niin, että silloin jokin toinen avun muoto vastaa paremmin perheen tarpeisiin – tai että pelkkä kotipalvelu ei riitä. Mikäli vanhempi esimerkiksi kieltäytyy hoitamasta vakavaa sairauttaan, raja lastensuojelun ja lapsen huostaanoton tarpeellisuudelle lähenee.
Hallituksen esityksessä mainitaan avun tarpeen syyksi myös laissa lue-teltujen heikentyneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synny-tyksen tai vamman lisäksi myös ylirasittuneisuus (113). Tällainen tilanne voisi olla juuri monikkoperheen vanhempien uupumus tai sairaan tai ke-hitysvammaisen lapsen hoito – näissä tilanteissa ylirasittuneisuus voi usein uhata.
Omaishoitoaineistossamme tyytymättömyys koski usein kuljetuspalve-luja. Matkoja myönnettiin melko kaavamaisesti – perheet olisivat tyytyneet vähempään määrään3 mutta kaipasivat vaikkapa pidempiä matkoja kuin kunta tarjosi.
3 Vammaispalveluasetuksessa on säädetty Vammaispalvelulain mukaisista kuljetuksista, että mat-koja tulee myöntää siten, että ”hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväi-seen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.”
Palvelujen kohtaamattomuus
”Kuljetuspalvelua emme tarvitse 18xkk, yksittäisiä pidempiä mat-koja kyllä vuodessa. Ei saatu.” (OH)
”Kuljetuspalvelut oli, mutta ne otettiin pois, vaikka tyttäreni tar-vitsisi, koska ei pysty kulkemaan yksin julkisilla kulkuneuvoilla, henk. avustaja vammaispalvelusta 16+/kk.” (OH)
”Kuljetuspalvelu on kuulemma varattu harrastuksiin kuljetuksiin, joita taas ei monivammaisella 5-vuotiaalla ole.” (OH)
”Vakiotaksioikeus ei mahdollista kunnassamme vakiotaksiin.”
(OH)
Väärä ajoitus
Perheet toivat esiin myös sen, että palvelu oli sinänsä hyvää ja osuvaa, mut-ta saatiin väärään aikaan – joko palvelua joutui odotmut-tamaan liian kauan, palvelun aikataulut eivät sopineet perheelle tai palveluntarjoaja ei kyen-nyt ottamaan huomioon muutoksia riittävän joustavasti tai ollenkaan. Jos asuinkunta muuttuu, palveluihin voi tulla katkoja. Tarvittava palvelu voi myös olla olemassa, mutta lapsi niiden saamiseen joko väärän ikäinen tai liian terve.
”Huom! Apuvälineitä voi joutua odottelemaan 6 kk. Palvelut ovat riittäviä sitten, kun ne saadaan. Viivettä on myös vammaispalve-lun päätöksissä (asunnon muutostyöt yms).” (OH)
”Saimme lasten synnyttyä viisi kertaa apua kotiin neuvolan kaut-ta. Tämän jälkeen apua olisi saanut ns. sosiaalitoimen ennalta ehkäisevän tuen kartoituksen kautta. Apu tuli meille ”väärään” ai-kaa; vauvana pojat vain nukkuivat ja söivät. Apu olisi ollut enem-män tarpeen esim. kun lapset olivat vuoden vanhoja.” (MON)
”Palvelu piti tilata aika paljon etukäteen, joten esim. silloin kun itse sairastui ja olisi oikeasti tarvinnut apua, sitä ei ollut saatavilla.”
(MON)
”Palvelua sai 3 x vauvojen syntymän jälkeen. Hoitaja kävi koto-na poikien päiväuniaikaan, eikä auttanut muissa tehtävissä. Apua olisi tarvinnut paljon enemmän etenkin lasten kasvaessa.” (MON)
” – – Tilanteesta täytyy todeta, että apua ei todellakaan saanut pyytämällä, rukoilemalla eikä edes itkemällä. Olen täysin tyyty-mätön neuvolan ja päiväkodin reagoimiseen hätään ennen kuin
molemmat vanhemmat olivat täysin loppu. On ammattilaisten ammattitaitoa tunnistaa, milloin esimerkiksi lasten jatkuva sai-rastelu, varsinkin, kun kyseessä on kaksosten saisai-rastelu, vie van-hemmilta niin paljon energiaa, aikaa ja yöunet, että he todella tarvitsevat apua.
Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, ne tulee myös ar vioi da erilaisina eikä aina peruskaavan mukaan. Onneksi vii-mein saimme apua, lapset paranivat ja ruokailuongelmat/allergiat sekä unihäiriöt selvisivät. Tosin siihen meni 8 kk ennen kuin apua saimme.” (MON)
”Kaikkein hankalinta ollut, kun muuttotilanteissa tai palvelujen määräaikaisuuden vuoksi uusien hakemusten käsittely on kestä-nyt kohtuuttoman kauan, jopa puoli vuotta! ”(OH)
Kuntien palvelupakettien kriteerit voivat olla epäsopivia perheille niin, että kaivattu palvelu jää saamatta.
”Lapsi liian vanha, jotta hoitajaa saisi kotiin.” (OH) ”Tyttö on vie-lä liian nuori heidän mielestään.” (OH)
”Joko ei ole palvelua tai nuori ei ole tarpeeksi sairas.” (OH)
”Ei ole vielä ajankohtaista. Sitten vasta kun sairaus etenee.” (OH)
”Olisin tarvinnut kunnallista apua, kun olin itse ja lapset sairaa-na ja oman henkinen jaksaminen oli romahduspisteessä kolmen lapsen (2 v ja kaksoset 8 kk), mutta vastauksena oli, että avun tar-peemme ei ollut akuutti, joten emme saaneet apua.” (MON)
Riittämätön määrä
Palvelu voi olla oikea, mutta sitä ei saada tarpeeksi.
”Apuvälineissä kunta maksaa vain välttämättömän, eli esim. tuki-pohjallisia saa vain yhdet vuodessa.” (OH)
”Kunta on määritellyt ’riittävät’ resurssit omien luokituksiensa mukaan.” (OH)
”Lyhytaikaisen avustajapalvelun tuntimäärä vuodessa (yht. 50 h) on riittämätön. Omaa harrastusta ei esim. voi aloittaa.” (OH)
”Saimme kotipalvelua silloin, kun kaksoset 1 v 2 kk ja meille syn-tyi 3. lapsi. Olin (äiti) silloin todella väsynyt ja ”rukoilun”
tulok-Palvelujen kohtaamattomuus
sena saimme 3 kk:n ajalle kotipalvelun apua kaksosten hoitoon.
– – Olisin toivonut jonkinlaista kevennettyä apua, esim. kaup-pa-asiointiin, kodin siivoukseen ja kaksosten hoitoon vielä tuon 3 kk:n jälkeenkin, esim. muutama tunti viikossa, mutta tämä ei järjestynyt.” (MON)
”Kotipalvelua tarjotaan vain 3 kk, jos lapset eivät nuku pitkään eikä turvaverkostoa ole (ei sukulaisia paikkakunnalla), vanhem-pien jaksaminen on rankasti koetuksella. Lasten hoidon laatukin laskee jos nukkuu monta kuukautta 5 tuntia yössä katkonaisesti.
Kunnalta ollaan käytetty kaikki 3 kk ennen kuin paihin aika oli alkanut.” (MON)
Riittämättömyyttä paikataan usein ystävien ja sukulaisten avulla. Sel-västi toimivaa – silloin kun on olemassa turvaverkko.
”Pärjäsimme isovanhempien ja naapureiden avulla.” (MON)
”– – Tarve oli kolmelle päivälle, mutta saimme vain 2:ksi hänet [kotiapu]. Sitten soitin kaikki kaverit ja sukulaiset läpi ja toivoin, että joku pääsee päiväsaikaan apuun. – –” (MON)
”– – Fick hemtjänst 2–3 dagar i veckan, vilket betydde att min mamma eller svärmor var hos oss de 2–3 resterande vardagarna, och min man skötte på veckosluten. Vården var bra och förmånd-lig, men inte tillräcklig. Vad skulle jag ha gjort om jag ej haft mamma eller svärmor som kunde hjälpa? Jag fick inte lyfta/sköta tvillingarna i fem veckors tid.” (MON)