Tutkimuskysymys 1: - Olipa kerran ja sen pituinen se. Sukupolvien välinen tarinapaja

8. LOPPUPÄÄTELMÄT

8.1 Tutkimuskysymys 1:

Tutkimukseni perustuu osittain lasten ja eläkeläisten vastakkainasettelulle: olen ver-rannut heidän ikäkuvia sekä heidän työskentelyään taiteen parissa. Välillä tuo vastak-kainasettelu on tuntunut palikkamaiselta tutkimuksen jäsentämiseltä. Olen joutunut pohtimaan sitä, mitä vastakkainasettelu on antanut tutkimukselleni. Lasten ja ikäih-misten piirteiden ja olemuksen hahmottelu sekä keskinäisten erojen tarkastelu voivat näkyä esimerkiksi erilaisina elämäntilanteina tai vastuuna tai riippuvuutena toisesta

ihmisestä. Nyt ymmärrän noiden eroavaisuuksien olevan sukupolvien välisen kielen vivahteina ja aksentteina. Ne ovat osittain myös se, miten he ymmärtävät toisiaan.

Tarinat, kuten taidekin, on kieli, mikä opetellaan pienestä pitäen. Niiden sisältöön vaikuttavat kaikki koettu ja nähty. Lapsella tarinaan tarttuu tämän oma havainto-maailma aikuista herkemmin. Aikuinen osaa suodattaa tarinansa niin, ettei siinä olevat asiat vaikuta liian itsestään selviltä.

Tarinapajan yhdeksi pääteemaksi olisi voinut nostaa mielikuvituksen. Siitä olisi voitu puhua ääneen ja miettiä sen merkitystä kullekin tarinankertojalle. Tarinapajan ollessa käynnissä, tarkastelin pajassa työskentelevien mielikuvituksen käyttöä hiljaisesti. Kiin-nitin huomiota satujen aihioihin ja hahmoihin sekä mielikuvitukselliseen ilmaisuun kuvien tekemisessä. En voi olla miettimättä, millainen ero tarinapajan aikaansaannok-sissa olisi, mikäli mielikuvitusta olisi käsitelty ja sen merkitystä mietitty yhdessä. Sen tiedostaminen olisi saattanut vaikuttaa tarinoiden sisällön tuottamiseen sekä korostaa mielikuvituksen piirteitä eri ikäisillä entisestään. Puhumalla mielikuvituksen vapaaksi päästämisestä, osallistujat olisivat saattaneet pyrkiä tiedostamaan myös niitä tekijöitä, jotka selvästi ovat osa suoraa havaintomaailmaa.

Vaikka satujen aihioiksi ja hahmoiksi tarinapajassa nousi lopulta melko kliseisiäkin ai-heita, keijuja ja prinsessoja, täytyy minun voida nähdä yhä kauemmas noiden kliseiden taakse. Sadun omakohtaisuus ja erityisyys näkyy sen sanoissa ja lauseissa, jotka muo-dostavat kokonaisuuden. Mitä tulee puhutuksi ja mikä jää sanomatta? Ainutlaatuisuus yhdistyy persoonalliseen piirrokseen, jota kukaan muu ihminen ei voi tuottaa. Sana takertuu kuvaan, eikä enää päästä irti. Se on elinikäinen liitto. Näitä kuvan ja sanan liittoja tarinapajan osalliset solmivat tämän tästä.

Taiteen tekemisessä on merkittävää sen uniikkius. Vaikka tarinoita toistettaisiin klisei-sin elementein, puhutaan ja kuvitellaan ne aina yksilön omalla mielellä.

Yhteisessä tarinamaailmassa osallistujien tarinat saivat yhteisen sijan. Se kuin kuvas-ti tätä kohtaamista: jokaisella oli oma paikkansa ja kertomuksensa tässä maailmassa.

Juuri nuo kliseiset satuhahmot olivat yksi piirre tuossa sukupolvien välisessä kommu-nikoinnissa. Ne olivat se yhteinen asia, jonka kaikki mitä todennäköisimmin osasivat tulkita: ihana asia, haaveuni, kuin satu.

79 8.2 TUTKIMUSKYSYMYS 2: MITÄ HYVÄÄ SUKUPOLVIEN VÄLINEN

KOHTAAMINEN TARINAPAJAN KALTAISESSA TOIMINNASSA VOISI SAADA AIKAAN SUKUPOLVIEN ELÄMÄSSÄ?

Toimintatutkimukseni tavoitteena oli pyrkiä löytämään tarinapajasta piirteitä, jotka tu-kisivat osallistujiensa elämänlaatua ja onnellisuutta. Ihmistieteissä toimintaa saatetaan arvioida sen hyödyllisyyden mukaan. Nietzsche kysyy: mihin hyödyllisyyden käsite viit-taa? Kenelle teko on hyödyllinen? Kuka toimintaa tarkastelee hyödyllisyyden näkökul-masta? (Deleuze 2005, 100.) Voinko siis koskaan tutkijan näkökulmasta todeta ilman ennakkoasenteita tarinapajan tuottavan hyvää osallistujiensa elämässä. Millä kykenisin mittaamaan hyvinvointia ja todistaa se? Olenkin ymmärtänyt tältä osin jatkavani tätä tutkimusta koko taidekasvattajan urani ajan: eikö minkä tahansa kasvatuksellisen työn päämääränä ole pyrkiä tukemaan sen vastaanottavan osapuolen elämänlaatua?

Aloin pohtia tuota tavoitetta lähtökohtaisesti siitä, millaista mielihyvää ihmiset ha-kevat tällaisesta taidepajamaisessa työskentelyssä? Haha-kevatko he vain oppia ja koke-musta erilaisista tekniikoista, vai onko ryhmän kokoonpanolla suurempi merkitys?

Olen tuonut raportissani esiin omien kokemusten toisille jakamisen tärkeyden. Myös tarinapajassa tuo kuuntelun muodossa tapahtunut jakaminen vaikutti silminnähden yhdeltä pajan nautituimmista hetkistä. Huomion saaminen muulta ryhmältä ja oman teoksen julki tuominen yhteen kokonaisuudeksi toisten julki tuomien teosten kanssa, tuki ryhmähenkeä.

Ajattelen osana tarinapajan positiivia vaikutuksia myös sen osallistujien hakeutu-mien uusiin tilanteisiin. Lyhyehkön kestonsa ansiosta, ihmisten ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa. Tällainen pajamuoto on hetken irtiotto arjen normaalikulusta, puhu-mattakaan siitä, että se liittyy satujen maailmaan. Eläkeläiset kokivat palautekyselyn perusteella tarinapajassa positiiviseksi hyvän ilmapiirin ja lasten innokkuuden tari-noinnin suhteen. Pajan tunnelmaa luonnehdittiin myös omanlaiseksi maailmakseen, jota se tietenkin myös se pyrki olemaankin. Tarinapajassa tapahtui irrottautuminen arjen normaalista kulusta, minkä uskon olevan omiaan lisäämään arkeen vaihtele-vuutta sekä mielekkyyttä.

Toisen kanssa tasavertaisessa asemassa oleminen tukee tunnetta siitä, että ihminen kokee kuuluvansa johonkin yhteisöön yhtä arvokkaana kuin muut. Tarinapajan koh- dalla mietin, millaista tasa-arvoa tarinapajan osalliset tuntevat keskenään. Voivatko eläkeläiset koskaan tuntea itseään täysin tasa-arvoiseen asemaan lasten kanssa tai päinvastoin? Uskon eläkeläisten jossain määrin tuntevan olevansa vastuussa lapsis- ta. Eläkeläisillä on niin sanottu aikuisen rooli, jonka tehtävänä on huolehtia lasten turvallisesta kasvusta ja kehityksestä. Lapsen kuullen ei voi sanoa mitä tahansa, vaan sanomisista on yleensä poistettu kaikki mahdollinen paha. Tämä vaikutti varmasti

myös tarinapajan tarinoiden sisältöihin. Tarinapajassa omien normien ja sallittujen aiheiden muodostuminen ei ollut poikkeuksellista. Eräs eläkeläisistä oli rehellisesti sitä mieltä, ettei lasten tarvitsisi kuulla mitään pahaa tarinoissa, sekä loppujen tulisi olla aina onnellisia.

Lapset sen sijaan ovat oppineet yhteiskunnasta sen tavan, kuinka aikuisia on kuun- neltava. Mielestäni ei ole yllättävää, ettei kukaan lapsista tarinapajan aikana puhel- lut eläkeläisille opettavaiseen sävyyn tai johtanut keskustelua eläkeläisen kanssa.

Luulen että tällaiset roolien vaihtumiset vaativat aikaa tutustua toisiinsa paremmin.

Tarinapajassa sadutus kuitenkin mahdollisti lasten kuulluksi tulemisen. Omien ha- vaintojeni mukaan lapset nauttivat tästä suunnattomasti, mikä lisäsi ainakin lasten positiivisen kokemuksen syntyä tarinapajan tiimoilta.

Palautekyselyissä lapset vastasivat ylivoimaisesti pajan parhaana puolena kuvallisen tekemisen. Tämä saattaa johtua siitä, että lapset pääsivät työskentelemään kuvalli- sesti samaan aikaan aikuisten kanssa. Olen elämäni aikana erilaisissa yhteyksissä huomannut, kuinka lapset ovat uteliaita näkemään aikuisen piirustamista. Muistan jopa omasta lapsuudestani monta kertaa pyytäneeni omia perheenjäseniä piirtämään minulle kuvia. Tarinapajan lapsista on mahtanut tuntua hienolta olla samanarvoises- sa asemassa kuva tekijänä ja nähdä aikuisten piirtämistä oman piirtämisen rinnalla.

Eräs asia, jolla positiivisen vaikutuksen ja kokemuksen aikaansaantia voidaan mie-lestäni korostaa, on se kiireettömyyden tila, jonka tarinat tarjoavat. Tarinoissa aika-perspektiivi muuttuu hyvin hitaaksi. Niiden kertomisessa ei tule kiirehtiä ja jokaisel-le tarinaljokaisel-le on annettava samanlainen kiireetön tila.

Taide on yksi keino puhua ja keino myös tarkastella tätä maailmaa. Tarinoiden kautta lapset ja eläkeläiset näkivät toistensa ajatusmaailmaa. Tuo ajatusmaailma, joka ilmentyi mielikuvituksellisin piirtein ja draamallisin keinoin, tuli paljastetuksi.

Vaikkei se paljastaisi ihmisestä itsestään mitään, esimerkiksi arkea kummempaa, on siinä silti jotain, jonka hyödynnämme tehdessämme tulkintaa toisesta ihmisestä.

Nuo tulkinnat ovat johtopäätöksiä siitä, miten koemme toisen henkilön ja miten tunnemme, että meidän tulee suhtautua tähän. Vertaamme toista ihmistä itseemme ja näemme tämän erilaisuuden, joka meidän tulee hyväksyä, jotta voisimme tuntea olomme hyväksi. Mikäli emme mahdollisesti hyväksy toisen erilaisuutta, seuraa siitä varmaankin auttamattomasti mielipahaa, niin itselle kuin toiselle.

Yhteenvetona tarinapajan elämänlaatuun parantavasti vaikuttavista tekijöistä listaisin seuraavat asiat merkittävimpinä: arjesta hetkeksi syrjään astuminen, leikittelyn tuo-ma kepeys, yhteisöllisen tekemisen kautta tuleva jakamisen ilo sekä kiireettömyyteen siirtymisen hetkeksi.

81 8.3 LOPUKSI: TAIDEKASVATTAJAN HAAVESATUJA

Sukupolvien välinen tutkimusprosessini on johtanut ajatukseni taidekasvatuksen roo-lin pohtimisen äärelle. Näen tämän liittyvän myös olemisen tapoihin: miten taide-kasvatus pyrkii vaikuttamaan ihmisten olemiseen ja arkeen? Tarinapajan hienous ja merkityksellisyys perustuu osittain siihen, ettei se ollut kenenkään reviirillä, vaan se toteutui omana erillisenä tilana. Tuo tila oli sellainen, jonne pajaan osallistuneet loivat oman maailmansa ja tunnelman. Tarinapaja oli irti instituutioiden rakenteista.

Pohdin tällaisen toiminnan merkitystä kunnallisesti: pitäisikö jokaisella kunnalla olla tila, joka mahdollistaa erilaisten ryhmien yhteen tuomisen? Näillä yhteen tuo-misilla voisi olla omat palkatut vetäjänsä, jotka oman ammattitaitonsa avulla toisivat erilaisia ryhmiä yhteen. Oikeastaan, voisin tässä vaiheessa luopua ajatuksesta ryhmä:

sen sijaan tila kokoaisi yhteen erilaisia yksilöitä, ikään katsomatta. Taidekasvatuksen kannalta tällainen tila olisi merkittävä. Se mahdollistaisi erilaisten projektien jär-jestämisen osana yhteiskunnan muuta toimintaa. Se toisi samaan tilaan useiden eri instituutioiden ja lokeroiden ihmisiä. Se olisi kuin kirjasto, joka toimii kaikkien käyt-täjiensä hyväksi, tarjoten sitä tietoa, jota kukin sieltä hakee, unohtamatta viihteellistä aspektia. Bardyn (2007, 25) mukaan yhteisöllinen taidetoiminta soveltuu mille tahansa inhimillisen elämän kentälle, sillä osallistujat muokkaavat sisällön omien tavoitteiden-sa mukaan. Tämä vaatii mielestäni kuitenkin herkkyyttä myös toiminnan ohjaajalta kuulla ja huomata ne asiat, joita osallistujat todella tarvitsevat.

Tutkimukseni myötä aloin pitää erityisen tärkeänä soveltavien taideprojektien levit-täytymistä yhteiskunnallisesti. Miksi taidekasvatuksen pitäisi olla sidottuina erilaisissa koululaitoksissa? Taidekasvatuksen yksi merkittävimpiä tehtäviä on mielestäni katso-maan kannustaminen. Ohjatessa kahta eri ryhmää, esimerkiksi lapsia ja eläkeläisiä, pidän erityisen tärkeänä sitä, että tuo kohtaaminen tapahtuu niin sanotusti ”ei kene-kään maalla”. Tällaisten puolueettomien tilojen löytäminen voi olla haastavaa, mutta ainakin oman kokemukseni myötä erilaisten yhdistysten tilat ovat oiva vaihtoehto tähän. Mielestäni soveltaville taideprojekteille tarvittaisiin jonkinlainen pysyvä muoto kuntien ja kaupunkien sisällä.

Tutkimuksen johdanto-osuudessa pohdin taidekasvattajan mahdollista leimaa työs-sään. Vaikka suosin vain vesiliukoisia leimoja, olen tämän tutkielman ohessa alkanut hahmottamaan omaa taidekasvattajan leimaani. Kohteena ei kuitenkaan ole lapset ja vanhukset, eikä myöskään sukupolvet. Se liittyy ennemminkin ihmisten keskinäi-seen kohtaamikeskinäi-seen ja kunnioittamikeskinäi-seen. Se liittyy vakiintuneiden ryhmien rikkomi-seen ja uudelleen järjestelyyn. Se on jotain, mikä on kaavoihin kangistumista vastaan.

Pedagogisen toimintani arvot ovat tasa-arvoisuudessa ja yksilön uniikkiuden tunteen vahvistamisessa. Taidekasvattajana tarjoan ennen kaikkea välineitä maailman tarkaste-lua varten, oli se sitten yksilön sisäinen tai meille kaikille omalla tavallaan ulkoisesti näyttäytyvä maailma, kunhan se ei ole kahlittuna instituutioiden lokeroihin.

LÄHTEET

PAINETUT LÄHTEET

Alanen, Leena. 2001. Lapsuus yhteiskunnallisena ilmiönä – Sosiologia ja sukupol-vijärjestys. Teoksessa Sankari Anne & Jyrkämä Jyrki (toim.) Iän sosiologiaa Tampere:

Vastapaino.

Anttilan, Pirkko. 2005. Ilmaisu, teos, tekeminen ja tutkiva toiminta. Hamina: Akatiimi Oy.

Bardy, Marjatta. 2007. Taiteen paluu arkeen. Teoksessa Bardy Marjatta, Haapalainen Riikka, Isotalo Merja & Korhonen Pekka (toim.) Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106/2007.

Bardy, Marjatta. Känkänen, Päivi. 2005. Omat ja muiden tarinat – Ihmisyyttä vaalimassa.

Stakes – Sosiaali ja terveysalan tutkimus- kehittämiskeskus.

Bauman, Zygmunt. 2002. Notkea Moderni. Suomentanut Vainonen Jyrki. Tampere:

Vastapaino.

Deleuze, Gilles. 2005. Nietzsche ja filosofia. (Nietzsche et la philosophie, 1962) Suomen-tanut Kilpeläinen Tapani. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa.

Eskola, Juha. Suoranta, Jari. 2003. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapai-no

Harle, Ritva. 2007. Näen painajaisunia, joissa teen rikoksen päästäkseni vankilaan pohtimaan oman alani epistemologiaa. Teoksessa Bardy Marjatta, Haapalainen Riik-ka, Isotalo Merja & Korhonen Pekka (toim.) Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106/2007.

Heikkinen, Hannu L.T. Rovio, Esa. Syrjälä, Leena (toim.) 2007. Toiminnasta tietoon:

toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2006. Kansanvalistusseura.

Hänninen, Riitta. 2003. Leikki – Ilmiö ja käsite. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 76. Jyväskylän yliopisto.

Juden-Tupakka, Soila. 2007. Askelia fenomenologiseen analyysiin. Fenomenologi-nen menetelmä empiirisessä tutkimuksessa. Teoksessa SyrjäläiFenomenologi-nen Eija, EroFenomenologi-nen Ari, Värri, Veli-Matti (toim.) Avauksia laadullisen tutkimuksen analyysiin. Tampere: Tampere

83 University Press.

Julkunen, Raija. 2009. Ikäpolitiikka- Kuinka työuran pidentämisestä tuli keskeinen sosiaalipolitiikan tavoite? Teoksessa Kananen Johannes, Saari Juho (toim.): Ajatuksen voima. Helsinki / Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy.

Kaipio, Kalevi. 1999. Kasvattava yhteisö. Jyväskylä: Jyväskylän koulutuskeskus.

Kalliala, Marjatta. Ruokonen, Inkeri. 2009. Kulttuurisen linssin läpi. Teoksessa Ruokonen Inkeri, Rusanen Sinikka, Välimäki Anna-Leena (toim.) Taidekasvatus var-haiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Karisto, Antti (toim.). 2005. Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino.

Karlsson, Liisa. 2007. Avain osallistavaan sadutukseen. Juva: PS-kustannus.

Karppinen, Seija. 2009. Kädentaidot ja käsityökasvatus. Teoksessa Ruokonen Inkeri, Rusanen Sinikka, Välimäki Anna-Leena (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa:

Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kiil, Karolina. 2009. Kielletyt kuvat – Suomalais- ja virolaisnuorten piirtämällä esittämät kielletyt aiheet. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu.

Kivilaakso, Sirpa. 2010. Suomalaisen sadun varhaisia kehityslinjoja. Teoksessa Kolu Kaarina (toim.) Suomalainen satu 1. Helsinki: BTJ Finland oy.

Kurki, Leena. 2007. Innostava vanhuus. Helsinki: Finn lectura.

Laine, Timo. Petri, Kuhmonen. 1995. Filosofinen antropologia – Ihmisen kokonaisuut-ta etsimässä. Jyväskylä: Atena.

Laulajainen, Leena. Luoto Tuula ja Sami. Satu ja tarina elää päiväkodissa. Teoksessa Suojala Marja & Karjalainen Maija (toim.) Avaa lastenkirja. Lastenkeskus.

Luoto, Mika. Roinila, Tarja. 2012. Maurice Merleau-Ponty – Filosofisia kirjoituksia_. Kus-tannusosakeyhtiö Nemo.

Lönnqvist, Jouko. Partonen, Timo. 2011. Psykiatrian käsitteitä. Teoksessa Lönnqvist Jouko. Henriksson Markus. Marttunen Mauri. Partonen Timo (toim.) Psykiatria. 9.

Painos 2011. Kustannus Oy Duodecim.

Marin, Marjatta. 2001. Tarkastelukulmia ikään ja ikääntymiseen. Teoksessa Sankari Anne & Jyrkämä Jyrki (toim.) Iän sosiologiaa. Tampere: Vastapaino

Martin Mari. 2004. Satu elämän kosketuspintana – Lapsen ja aikuisen kerronta.

Teoksessa Sava Inkeri. Vesanen-Laukkanen Virpi. Taiteeksi tarinoitu oma elämä.

PS-kustannus.

Mäki Teemu. 2005/2009. Näkyvä pimeys. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Omaheimo, Jussi. 2010. Suomalaisen sadun kulttuurifilosofiaa. Teoksessa Kolu Kaa-rina

(toim.) Suomalainen satu 2. Helsinki: BTJ Finland oy.

Purhonen, Semi. Tommi, Hoikkala. Roos, J.P (toim). 2008. Kenen sukupolveen kuu-lut? Helsinki: Oy Yliopistokustannus.

Pusa, Tiina. 2012. Harmaa taide - Taiteen ja vanhuuden merkityssuhteita. Aalto-yli-opisto - Taideteollinen korkeakoulu.

Pusa, Tiina. 2009. Taide kestää elämän – taiteen terapeuttisuus varhaiskasvatuksessa Teoksessa Ruokonen Inkeri, Rusanen Sinikka, Välimäki Anna-Leena (toim.) Taide-kasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Pääjoki, Tarja. 2007. Lasten ja aikuisten kulttuurinen leikki. Teoksessa Bardy Mar-jatta, Haapalainen Riikka, Isotalo Merja & Korhonen Pekka (toim.) Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106/2007

Repo, Päivi. 2013. Vanhat ovat nyt entistä vetreämpiä. Helsingin sanomat. 9.9.2013.

A6.

Rinta-Panttila, Kirsi. 2007. Kokemus arvokkuudesta. Teoksessa Bardy Marjatta, Haapalainen Riikka, Isotalo Merja, Korhonen Pekka (toim.) Taide keskellä elämää.

Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106/2007.

Salminen, Antero. 2005. Koskinen Inkeri (toim.). Pääjalkainen; Kuva ja havainto.

Hollola: Salpausselän kirjapaino.

Sava, Inkeri. Katainen, Arja. 2004. Taide ja tarinallisuus itsen ja toisen kohtaamisen tilana. Teoksessa Sava Inkeri, Vesanen-Laukkanen Virpi (toim.) Taiteeksi tarinoitu

85 oma elämä. PS-kustannus.

Suojala, Marja. 2009. Lastenkirjallisuus kielen ja kuvittelukyvyn laajentajana. Teok-sessa Ruokonen Inkeri, Rusanen Sinikka, Välimäki Anna-Leena (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos.

Ruokonen, Inkeri. Rusanen, Sinikka. 2009. Esteettinen kasvattaja kulttuurisena kasvattajana. Teoksessa Ruokonen Inkeri, Rusanen Sinikka, Välimäki Anna-Leena (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Kirjoittajat ja Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vesanen-Laukkanen, Virpi. Sava, Inkeri. Martin, Mari. 2004. Yhteistyötä ja yhteistä jakamista. Teoksessa Sava Inkeri, Vesanen-Laukkanen Virpi (toim.) Taiteeksi tarinoitu oma elämä. PS-kustannus.

Voipio, Myry. 2010. Fantasian ja sadun rajoilla. Teoksessa Kolu Kaarina (toim.) Suo-malainen satu 2. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Vänskä, Annamari. 2012. Muodikas lapsuus – Lapset mainoskuvissa. Helsinki: Gaudea-mus Helsinki University Press.

VERKKOLÄHTEET

Aaltonen, Teija. 2011. Rohkeasti vanha – Uusien mahdollisuuksien elämänvaihe.

Proud Age vol I. Luettu 7.4.2014

<http://proudage.smartpage.fi/proudage/>

Eloisa ikä. 2014. Luettu 12.4.2014. <http://www.eloisaika.fi/eloisa-ika/>

Koppa. Jyväskylän yliopisto. Fenomenologia. Luettu 9.4.2014. <https://koppa.jyu.fi/

avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/

fenomenologia>

Kärnä, Sirpa. 2009. Hyvinvoinnin pysyvyyttä ja muutosta kolmannessa iässä – Ikääntyvien henkilöiden elämänkulun seuranta vuosina 1991 ja 2004 Varkauden kaupungissa. Kuopion Yliopiston julkaisu. Luettu 21.3.2014. < http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1076-8/urn_isbn_978-951-27-1076-8.pdf>

Launonen, Paula. 2011. Vanhassa vara parempi. Proud Age vol I.

Luettu 7.4.2014 <http://proudage.smartpage.fi/proudage/>

Luotonen, Maija. 7.5.2013. Taiteesta hyvinvointia. Tesso – Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. Luettu 14.4.2014. < http://www.tesso.fi/artikkeli/taiteesta-hyvinvointia>

Purhonen, Semi. 2007. Sukupolvien ongelma - Tutkielmia sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Helsingin yliopiston sosiologian laitok-sen tutkimuksia nro 251. Luettu 10.4.2014. <https://helda.helsinki.fi/bitstream/hand-le/10138/23412/sukupolv.pdf?sequence=2>

Pääjoki, Tarja. 2004. Taide kulttuurisena kohtaamispaikkana taidekasvatuksessa.

Jyväskylän yliopisto_.Jyväskylä studies in humanities;28. Luettu 6.4.2014. <https://jyx.jyu.

fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13418/9513919978.pdf?sequence=1>

Sartti, Seija. 2013. Kaikki kiire on turhaa kiirettä. Helsingin sanomat: Kuukausiliite.

Luettu 6.4.2014. <http://www.hs.fi/kuukausiliite/Kaikki+kiire+on+turhaa+kiiret-t%C3%A4/a1375408694895?sivu=2>

Tornstam, Lars. Transcendence in Later Life. Generations. WInter99/2000 Vol 23.

Luettu 24.11.13. < http://rphelsp.helmet.fi/ebsco-web/ehost/pdfviewer/pdfviewer?si-d=74886b38-866c-4e25-afd3-6c56ed7c199c%40sessionmgr114&vid=2&hid=128>

Varto, Juha. 2005. Laadullisen tutkimuksen metodologia. Elan Vital. Luettu 2.4.2014

<http://arted.uiah.fi/synnyt/kirjat/varto_laadullisen_tutkimuksen_metodologia.pdf>

Vänskä, Anna-Mari. Autio, Minna. 2009. Aikuisia lapsia ja lapsiaikuisia – symbo-linen lapsuus visualisoituvassa kulutuskulttuurissa. Nuorisotutkimus 4/2009. Luettu 10.11.2013. <http://www.academia.edu/1109769/Aikuisia_lapsia_ja_lapsiaikuisia>

Yle Etelä-Karjala. 2010/päivitetty 2012. Mummo pääsi keinutuolista koviin kansiin.

Luettu 19.1.2014. <http://yle.fi/uutiset/mummo_paasi_keinutuolista_koviin_kan-siin/1946389>

Ukkonen, Mirka. 26.6.2012. Vanhus on kaunis sana. Yle uutiset. Luettu 6.3.2014.

<http://yle.fi/uutiset/vanhus_on_kaunis_sana/6195105>

87 KUVALUETTELO

Kuva 1. Outi Heiskanen: Lumileopardi 1982. Turun sanomat 2014. Luettu 14.4.2014.

<http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttelyt/311686/Heiskasen+vaen+juhlavat+pidot>

Kuva 2. Klaus Haapaniemi: Taika-lautanen. Iittala. Luettu 14.4.2014. <https://

store.iittala.fi/Muotoilijat/Klaus-Haapaniemi/Taika-Lautanen-22-cm-valkoi nen/p/X500495>

Kuva 3. Tove Jansson: Muumi-kangas. Finlayson. Luettu 14.4.2014. <http://www.fin layson.fi/tuote/51301-4440-01-30/Iltamuumi-puuvillakangas?nosto=product group-center1#.U0FEgsfzb-k>

Kuva 4. Katriina Kaija: Viitekehys.

Kuva 5. Pirjo Riekkola. Näyttely kirjastossa.

Kuva 6. Katriina Kaija. Taidemökin pöydän ympärillä.

Kuva 7. Katriina Kaija. Toimintaa pöydän ympärillä.

Kuva 8. Majlisin kuvitusta.

Kuva 9. Sirkan kuvitusta.

Kuva 10. Watterson Bill. 1994. Homidical Psycho Jungle Cat – A Calvin and Hob bes Collection. Great Britain: Warner Books.

Kuva 11. Anni Nykänen: Mummon graffitit. Julkaistu 15.12.2010. Luettu 14.4.2014 <http://mummo.sarjakuvablogit.com/page/10/>

Kuva 12. ET-lehti. Suomen lehtipaja. Luettu 14.4.2014. <http://www.lehtiapaja.fi/

naiset/et-lehti>

Kuva 13. Anna-lehti. Suomen lehtipaja. Luettu 14.4.2014.

<http://www.lehtiapaja.fi/naiset/anna?ca_source=gaw&- ca_ace=&ca_nw=g&ca_dev=c&ca_pl=&ca_pos=1t2&ca_ci- d=5680880794&ca_agid=7294219740&ca_caid=135721380&-ca_adid=33423931380&ca_mt=e&ca_kwt=anna%20

lehti&ca_chid=2001807&gclid=CJuFgrelzL0CFSPqcgod95kAyQ>

LIITTEET

Liite 1: Tutkimus- sekä kuvauslupa lapsille

Tutkimuslupa Katriina Kaija

Aalto yliopisto, Taiteiden ja Suunnittelun korkeakoulu, Taidekasvatus 045 531 1290

katriina.kaija@aalto.fi Ohjaavat opettajat:

Mira Kallio-Tavin

mira.kallio-tavin@aalto.fi Tiina Pusa

tiina.pusa@laurea.fi

Taiteen maisterin seminaarityö:

Tutkimus lasten ja vanhusten kohtaamisesta satutyöpajassa.

Tutkimukseen osallistuvat osapuolet:

Otsonpesän Päiväkoti

Kirkkonummelaiset eläkeikäiset

Satutyöpajassa kerrotaan, kirjoitetaan sekä kuvitetaan satuja lasten ja vanhusten kesken. Pajassa syntyneistä saduista kootaan satukirja, joka painatetaan jokaiselle osallistujalle muistoksi. Jokainen osallistuja saa kuitenkin tehdä kirjastaan oman näköisensä tekemällä siihen itse kannet.

Työpajan jälkeen, 9-23.4.2013, saduista ja originaali-kuvituksista järjestetään näyttely Kirkkonummen kirjaston lasten ja nuorten puolella. Näyttelyn avajaiset toimii samalla ”kirjan julkistamistilaisuutena”, jonne ovat tervetulleet työpajaan osallistuneiden perhe ja ystävät.

Työpajan kulkua dokumentoidaan valokuvaten ja äänittäen. Tutkimuksessa tarkastellaan kyseisen taideprojektin mahdollisuuksia, josta havainnoitua materiaalia käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimuksiin osallistujat näkyvät tutkimuksessa omilla etunimillään kuvien ja satujen yhteydessä.

Kaija sitoutuu säilyttämään tutkimusta varten saamiaan tietoja ulkopuolisilta suojatussa tilassa, sekä olemaan käyttämättä saamaansa aineistoa

89 vahingoittaakseen tai halventaakseen henkilöitä, joita tutkimus koskee.

Katriina Kaija

___________________________ saa osallistua Kaijan taideprojektiin, joka on osa hänen opinnäyte-tutkimustaan Aalto yliopiston Taiteiden ja Suunnittelun korkekouluun.

Luvan myöntäjän allekirjoitus ja nimenselvennys:

__________________________________________

Kuvaus- ja äänityslupa

Annan luvan Katriina Kaijan satutyöpajan valokuvaamiselle sekä äänittämiselle tutkimusta varten. Kuvia tullaan julkaisemaan Kaijan

Taiteen maisterin opinnäytetyössä. Kuvia tai äänityksiä ei tulla käyttämään tutkimuksen ulkopuolella, eikä niitä käytetä ketään loukaten.

Luvan myöntäjän lapsen nimi:

____________________________________