Koettu sosiaalinen tuki – ”Löyty sellanen ihana porukka”

Sosiaalinen ympäristö kuten ystävät, työyhteisö tai harrastusryhmä näyttäytyivät kaikkien haastateltavien puheissa. Perheen tai läheisten tuki osoittautui merkittäväksi myönteiseksi te-kijäksi liikunnan harrastamiselle. Mukavat harrastuskaverit olivat Maijan mielestä hyvin mer-kityksellisiä fyysisen aktiivisuuden kannalta. Maija oli innokas avantouimari ja Lapin kävijä.

Lapin harrastus sai alkunsa jo nuoruusvuosina. Maija teki ensimmäisen matkansa pohjoiseen liftaten yhdessä sisarensa kanssa. Maijan kertomukset Lapin maisemista, luonnon rauhasta ja hienosta porukasta olivat hyvin arvokasta kuvausta siitä, mitä liikunta parhaimmillaan voi ol-la. Hän tunnisti itsessään ihmisen, jolla oli hyvä olla toisten seurassa. Kun saman porukan kanssa kokoontui säännöllisesti, sai uusien retkien tai urheilukilpailujen odottaminen uuden sisällön – ystävien tapaamisen odottamisen.

Hirveen kiva tunnelma avantouintikisoissa on. Että nehän on leikkimieliset kisat ja joka vuosi sitten tapasi näitä tuttuja kisoissa, saman sarjalaisten kanssa aina juteltiin ja rinnakkain sitten päästiin ponkasemaan. (Maija, 45)

Lapin kipinä oli jo silloin kova, kun (siskon nimi) kanssa sinne liftattiin. Ja sitten tuli ne varsi-naiset vaellusvuodet eli löyty sellanen ihana porukka, (paikkakunnan nimi) latulaisia oli kaik-ki. Meitä oli viisi, neljä naista ja yksi mies, että oltiin parhaina aikoina ihan kaksi viikkoa

33

rinkka selässä. Että se vasta oli ihanaa aikaa, aivan ihanaa!! Muistan yhdenkin reissun Kilpi-sellä, Vappuna oltiin, ihana auringonpaiste ja hanki hohti ja meillä oli bikinit päällä, kun me siellä hiihdettiin. (Maija, 40)

Mutta käytiin me sitten likkojen kanssa paljon ulkoilemassakin ja tansseissa, vaikka en mä osannu tanssiakaan. Se lava oli sellasen pitkän metsätaipaleen takana ja sinne aina käveltiin.

Vasta 19-vuotiaana opin kunnolla tanssimaan kun töissä sairaalassa jouduin samaan huonee-seen asumaan sellasen likan kanssa, joka oli pohjosesta ja sano ”etkö sä osaa tanssia, että minä kyllä opetan, että mä oon kaikki meidän kylän pojatkin opettanut”. Ja niin sitten opin.

(Maija, 39)

Aktiivinen elämäntapa ja hyvä kunto olivat kaikille haastattelemilleni miehille iso etu myös armeijassa. Palvelusaikana sosiaaliset suhteet ja vahvat siteet armeijatovereihin olivat suures-sa roolissuures-sa. Hannu kuvasi fyysisen aktiivisuuden merkitystä toveruuden syventämisessä ja toi-sen tukemisessa. Hannun tavoin myös Mikolle hyvästä kunnosta oli etua armeijassa. Etenkin Mikon ammuntataidot olivat hänelle hyödyksi. Lapsuudessa ja nuoruudessa tehdyt metsäret-ket sekä siellä opitut taidot toivat näin lisää positiivisia kokemuksia myös armeija-aikana.

Olin niin hyvässä kunnossa armeijaan mennessä, että nautin siitä fyysisyydestä siellä. Toki oli mukavaa, että sain vapaita urheilusuoritusten perusteella, mutta ehkä parasta oli se porukka-henki. Oli hienoa auttaa marsseilla kavereita ja joskus kannoin kaksikin reppua, että toisilla olis ollut helpompaa. (Hannu, 15)

Armeijan aikaan ei ollut kyllä vaikeuksia marsseilla. Että olin kyllä hyvässä kunnossa. Ilma-torjuntatykistön patteristossa olin. Ammunnoista sain sitten vapaita neljä päivää, kun minul-lehan se aseen käyttö oli hyvin tuttua. Isän kanssa olin ollut paljon lapsena metsällä ja sella-sista 300 metrin ammunnoistakin sain monta kelloa palkinnoksi, kun pärjäsin. (Mikko, 61)

Armeijasta matka jatkui opiskelemaan tai suoraan töihin. Haastateltavien työurat olivat pitkiä.

Sinä aikana monille haastateltavista muodostui kiinteä suhde aktiiviseen työporukkaan, joka liikkui yhdessä työpäivän jälkeen ja joskus myös sen aikana. Yhdessä tekeminen kohotti Me-henkeä ja vahvisti työssä jaksamista. Aatos ja Mikko kertoivat haastattelussaan osallistuvasta liikuntaporukasta työpaikalla. Puheista on tulkittavissa työporukan olleen merkittävä voima-vara molempien elämässä.

34

Meillä oli melko aktiivinen joukko siellä työmaalla. Osallistuttiin muun muassa porukalla Fin-landia-hiihtoon. Jopa siten, että tais parhaimmillaan olla koko henkilökunta joko hiihtämässä tai huoltojoukoissa. Ja kyllä se hiihto on aina minulle ollut yksi mieluisimmista harrastuksista ja niin paljon tuli käytyä Finlandia-hiihdoissa, että sain ihan hiihtoneuvoksen arvonimen. Ja olihan meillä työmaalla lentopallokenttäkin ja tennistäkin harrastettiin. Aika moni siitä lii-kunnasta sillon innostu. (Aatos, 27, 28)

Meillä oli työpaikalla sellanen energiaklubi, joka sai avustusta kaupungilta. Talkootyöllä teh-tiin kuntosali ja yläpuolelle lentopallokenttä. Sulkapalloa ja pingistäkin pelatteh-tiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on hyvin tärkeetä. Saunassa parannettiin maailmaa ja muisteltiin menneitä.

(Mikko, 62)

Anni luonnehti liikunnan sosiaalista puolta tärkeäksi. Liikunnan myötä syntynyt kumppanuus oli kestänyt Annin mielestä pitkään. Hänen kuvatessaan pitkäaikaista ystävyyttä, olin aisti-vinani pitkäaikaisen sitoutumisen mukanaan tuomaa ylpeyden ja onnistumisen tunnetta. Ajan saatossa sosiaalisen tuen merkitys ei vähentynyt, liikuntalajit vain vaihtuivat. Anni mainitsi puolison roolin olevan keskeinen harrastamisessa, etenkin turvallisuusnäkökulmasta. Oli tur-vallisempaa kävellä yhdessä ja turvallisuus loi mukavuutta. Naiset nostivatkin liikuntakaverin merkityksen harrastamisessa vielä korkeammalle kuin miehet. He eivät kuitenkaan ilmaisseet pelkoa yksin jäämisestä tai mahdollisesta leskeydestä.

Joo, nimenomaan kavereiden kanssa kävin siellä tansseissa. Sehän oli iso etu, että oli tuttuja kenen kanssa mennä. (Anni, 76)

Kyllä, tuttujen kanssa oli mukava harrastaa. Mukavassa seurassa. Ei sitä siihen aikaan osan-nu ajatella mitään terveyshyötyjä, oli vaan kiva tuttujen kanssa harrastaa liikuntaa. Tykkään noista jumpparyhmistäkin kun yhden rouvan kanssa on käyty kahdestaan monta vuotta, niin se on kyllä kivaa. Ja vesijuoksussakin käy paljon tuttuja naamoja. (Anni, 77)

Mieheni käy samaan aikaan kuntosalilla ja tulee sitten uimaan, minä kun en siellä kuntosalilla jaksa käydä. Se vesijuoksu on oikein hyvä lonkille ja kahdesti viikossa käydään. Ja miehen kanssa tehdään päivittäin kävelylenkki. Se on oikein hyvä, kun voi kahdestaan kävellä, on mu-kava yhdessä. Turvallista. (Anni, 82)

35

6.2.2 Liikunta voimavarana elämän käännekohdissa – ”Se oli sellanen henkinen