Koeasetelman kehittäminen ja kiintymyssuhdetyylit (1969–1972)

Mary Ainsworth (1913–1999) valmistui Toronton yliopistosta juuri ennen toisen maailmansodan alkua. Hänen opettajanaan oli ollut muun muassa William Blatz, joka oli esitellyt hänelle turvallisuusteoriaa (security theory). Yksi turvallisuusteorian väite oli, että lasten pitää kehittää turvallinen riippuvuus äitiinsä ennen kuin he voivat lähteä tutkimaan ympäröivää maailmaa.

Väitöskirjassaan vuonna 1940 Ainsworth (silloinen Salter) esitteli termin ‖turvasatama‖ (secure

154

base) tarkoittamaan sitä, kuinka lapsi tarvitsee ihmissuhteen turvallisena kokemaansa aikuiseen, josta hän on riippuvainen. Ja vasta tällaisen ihmissuhteen kautta lapsi pystyy kiinnostumaan ympäröivän maailman asioista ja oppimaan uusia taitoja. (Ks. Bretherton 1994, 434.) Sodan jälkeen Ainsworth muutti miehensä kanssa Lontooseen ja näki sanomalehdessä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin tutkijaa John Bowlbyn johtamaan tiimiin. Tutkimuksen aiheena oli äidistä eroon joutumisen vaikutukset persoonallisuuden kehitykselle. Ainsworth liittyi Bowlbyn tiimiin vuonna 1950 ja hänen panoksensa katsotaan yleensä olevan niin suuri, että häntä voidaan pitää jopa kiintymys-suhdeteorian toisena kehittäjänä. Bowlby oli kuitenkin luonut kiintymyskiintymys-suhdeteorian perusteet ja Ainsworth kehitti sitä eteenpäin teoreettisen työn sijasta tuottamalla ensisijaisesti uusia havaintoja uusissa tutkimuksissa. (Bretherton 1994, 445.)

Ensimmäisessä näistä tutkimuksista hän havainnoi 28 äidin ja lapsen arjen elämää ugandalaisissa kodeissa. Hän tarkkaili miten lapset käyttivät äitiä turvasatamana tutkiessaan ympäristöään ja miten he reagoivat äidistä eroamiseen. Näiden ja muiden havaintojen pohjalta Ainsworth päätteli, että lapsen kiintymyksen laatua voidaan havaita kahden seikan avulla:

1) Missä määrin lapsi kykenee käyttämään vanhempaansa turvasatamana.

2) Miten lapsi reagoi lyhyihin eroamisiin ja jälleennäkemisiin vanhemman kanssa.

Näiden muuttujien tärkeyden tunnistettuaan Ainsworth kehitti niin kutsutussa Baltimoren projektissaan vierastilanne -kokeen tutkiakseen lapsen kiintymyksen laatua laboratorio-olosuhteissa.

(Bretherton 1994, 445; Siegler, DeLoache & Eisenberg 2006, 417.) Vierastilanne -koe on osoittautunut hyvin käyttökelpoiseksi tutkimusvälineeksi ja sitä käytetään kiintymyssuhde-tutkimuksessa edelleen. Se on suunniteltu noin yksivuotiaalle lapselle ja hänen vanhemmalleen ja sen voi jakaa kahdeksaan eri vaiheeseen. Seuraavassa esitettävien vaiheiden alakohdissa kerrotaan, mitä lapsen kiintymyskäyttäytymisen puolta missäkin vaiheessa arvioidaan:

1) Tutkija saattaa vanhemman ja lapsen heille vieraaseen huoneeseen, näyttää vanhemmalle tuolin, johon istua ja lapselle lelut, joilla leikkiä. Tutkija poistuu.

2) Vanhempi ja lapsi ovat keskenään huoneessa. Vanhempi on ohjeistettu olemaan tekemättä aloitteita vuorovaikutukseen lapsen kanssa, mutta vastaamaan lapsen aloitteisiin normaalisti.

 Paljonko tutkii ympäristöään (exploration) ja käyttääkö vanhempaa turvapaikkana (secure base)?

3) Vieras henkilö tulee huoneeseen ja istuu minuutin verran hiljaa vanhemman vieressä. Vieras juttelee vanhemman kanssa minuutin ajan. Vieras yrittää olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa minuutin ajan.

 Miten reagoi vieraaseen ihmiseen?

155

4) Vanhempi poistuu huoneesta jättäen lapsen yksin vieraan kanssa. Vieras antaa lapsen leikkiä rauhassa mutta tarjoutuu rauhoittamaan lasta, jos tämä ilmaisee hätääntyneisyyttä. Vaihetta lyhennetään, jos lapsi on liian hätääntynyt.

 Miten reagoi vanhemman lähtemiseen (eroahdistus) ja miten reagoi vieraan rauhoitteluun?

5) Vanhempi kutsuu lasta oven takaa, astuu sisään huoneeseen ja pysähtyy hetkeksi oven koh-dalle. Vieras poistuu huoneesta. Vanhempi antaa lapsen leikkiä tai voi rauhoitella lasta, jos sille on tarvetta.

8) Vanhempi kutsuu lasta oven takaa, astuu sisään huoneeseen, tervehtii lasta ja pysähtyy sitten hetkeksi. Jos lapsi ei ole hätääntynyt, vanhempi istuu tuolille mutta voi rauhoitella lasta, jos sille on tarvetta. Vanhempi antaa lapsen jatkaa leikkejään, jos lapsi osoittaa siihen kiinnos-tusta.

 Miten reagoi äidin palaamiseen?

(Siegler, DeLoache & Eisenberg 2006, 418.)

Analysoimalla lasten käyttäytymistä vierastilanne -kokeen eri vaiheissa Ainsworth jakoi lapset kolmeen eri luokkaan:

1) Turvallisesti kiintyneet: Tähän luokkaan kuuluu suurin osa lapsista. Turvallisesti kiintyneet lapset käyttävät kokeen alussa vanhempaa turvasatamana ja lähtevät tutkimaan ympäristöään ja leluja. Leikkiessään he välillä kääntyvät katsomaan vanhempaansa tai tulevat näyttämään tälle jotain lelua. Yleensä, mutta ei kuitenkaan aina, he ovat ahdistuneita, kun vanhempi lähtee huoneesta ja erityisesti silloin, kun he jäävät kokonaan yksin. Kun vanhempi palaa, he ovat iloisia ja osoittavat tämän joko hymyilemällä tai, jos he ovat olleet ahdistuneita vanhemman poissaolosta, menemällä vanhemman luo hakemaan lohdutusta.

Yleensä vanhemman lohdutus rauhoittaa heitä ja he sen jälkeen alkavat taas tutkia huonetta ja leikkiä.

2) Turvattomasti ja vastustavasti tai ristiriitaisesti kiintyneet: Tyypillisesti nämä lapset käyttäytyvät takertuvasti heti kokeen alusta saakka. He pysyvät vanhemman lähellä eivätkä tutki huonetta tai leiki leluilla. Kun vanhempi lähtee huoneesta, lapsi ahdistuu yleensä vahvasti ja itkee paljon. Kun vanhempi palaa, lapsi yleensä menee tämän luokse mutta sitten vastustelee vanhemman pyrkimyksiä rauhoitella lasta. Lapsi voi esimerkiksi kädet ojossa parkuen juosta vanhemman luo, mutta kun pääsee tämän syliin, hän kallistuukin toiseen suuntaan tai alkaa rimpuilla irti.

3) Turvattomasti ja välttelevästi kiintyneet: Nämä lapset tyypillisesti karttavat vanhempaansa Vierastilanne -kokeessa. He eivät esimerkiksi vastaa vanhemman tervehdykseen jälleen-näkemisen tilanteessa eivätkä huomioi vanhempaa tai kääntyvät jopa vanhemmasta poispäin silloin, kun vanhempi on huoneessa.

(Ks. Siegler, DeLoache & Eisenberg 2006, 419.)

156

Olennaista on tietysti se, liittyykö lasten käyttäytyminen Vierastilanne -kokeessa siihen, miten he käyttäytyvät laboratorion ulkopuolella. Toisin sanoen, onko muodostetuilla luokilla ekologista validiteettia? Myöhempien tutkimusten avulla on todettu, että Vierastilanne -kokeen perusteella luoduilla kiintymyssuhdetyylin kategorioilla ei pelkästään ole tekemistä sen kanssa, miten samat lapset käyttäytyvät kotonaan, vaan myös sen kanssa, miten he käyttäytyvät myöhemmin elämässään. Vastaus on siis vahva kyllä. Turvallisesti kiintyneet lapset sopeutuvat myöhemminkin elämässään paremmin ympäristöönsä, he ovat sosiaalisesti taitavampia ja osaavat ilmaista tunteita hyödyllisemmällä tavalla. Heillä on paremmat suhteet ikätovereihinsa ja he ymmärtävät toisten tunteita paremmin, ovat avuliaampia ja välittävämpiä sekä jakavat helpommin omastaan. Heillä on vähemmän aggressiivista ja epäsosiaalista käytöstä. Heidän kaverisuhteensa ja parisuhteensa myös ovat murrosikäisinäkin parempia ja heillä on terveempi tunne-elämä. Koulussa he pärjäävät paremmin vaikka eivät olisi sen älykkäämpiä kuin turvattomasti kiintyneet. Osittain kyse on ilmeisesti siitä, että yhden vuoden iässä turvallisesti kiintyneillä lapsilla on todennäköisesti sama hyvä ympäristö myös myöhemmin elämässä, mutta on todisteita myös siitä, että hyvä varhainen kiintymyssuhdetyyli suojaa myöhemmin elämässä vastaantulevilta vaikeuksilta. (Siegler, DeLoache

& Eisenberg 2006, 420, 424–426.)