Kodin väkivaltaisuuden vaikutukset moraaliin

lusta piittaamattomia oppilaita. Välinpitämättömyys koulua kohtaan alkaa useimmiten jo ala-asteella ja näkyy koulun arvojen kieltämisenä (Sinkkonen 2004, 127). Perhesuhteiden merkitystä moraalille korostavat psykologiset teoriat linjaavat, että lapsen moraaliselle kehittymiselle olisi erityisen hyödyllistä, jos tämän vanhemmat ovat saaneet korkean lutuksen (Wolf & De-Shalit 2007, 131). Lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien kou-lutusurat ovat keskimääräistä useammin keskeytyneet (Sauli & Salmi 2003, 23). Akateemi-sesti koulutettujen vanhemmat antavat lapsilleen moraalikasvatusta ja kodeissa käydään enemmän keskusteluja moraalista, sillä perheenjäsenten välinen kommunikointi on muu-tenkin rikkaampaa. Suppeamman sanaston omaavat ihmiset kokevat useammin turhautu-mista kommunikoidessaan, ja puutteellinen kyvykkyys ilmaista itseään voi synnyttää hel-posti vihaisuutta, jopa väkivaltaisuutta. (Wolf & De-Shalit 2007, 131.)

Kodin moraalikasvatukselliset keskustelut ohjaavat moraalista kehitystä, mutta ne myös vaikuttavat lapsen muihin mahdollisuuksiin selvitä elämässään, esimerkiksi saada tulevai-suudessa töitä, päästä yliopistoihin ja hyviin kouluihin (Wolf & De-Shalit 2007, 131).

Vaikka luokkatekijät näkyisivätkin moraaliajatteluissa, näin ei tarvitse väistämättä olla:

Kohlbergin mielestä moniongelmaisten alempien sosiaaliluokkien perheiden lapset arvos-tavat samoja periaatteita kuten “rehellisyyttä” yhtä paljon kuin ylempiin luokkiin kuuluvat.

Toisten yhteiskuntamme jäsenten on kuitenkin käytännössä helpompi elää elämäänsä näitä kunnioittaen. (Kohlberg 1981, 144.) Yhteiskunta on epäreilu ja sortaa, jos se ei puutu epä-kohtiin ja tarjoa moraaliajatteluille parhaita mahdollisia puitteita kehittyä (Barry 2005, 46).

Lawrence Kohlberg totesi moraaliin kasvamiselle ehdottomaksi, että yksilöä ympäröivät instituutiot organisoidaan oikeudenmukaisuuden periaatteiden ohjaamina. Vain tällöin lap-selle voi kehittyä normaali tunne sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja roolinottokyky.

(Kohlberg 1981, 236.) Myös sosiaalityön instituutiot vaikuttavat asiakkaittensa moraa-liajatteluihin, ja siksi riskitekijöiden tunteminen on tärkeää, vaikkei lastensuojeluasiakkuus suoranaisesti liity yhteiskuntaluokkaan.

4.2 Kodin väkivaltaisuuden vaikutukset moraaliin

Tutkimukset ovat todenneet, että sosiaalityön asiakkaiden ongelmalliset elämäntilanteet

ϯϯ

kuten köyhyys, työttömyys tai päihde- ja itsetunto-ongelmat tuottavat stressiä. Stressi lisää riskiä koko kodin pahoinvointiin ja siihen, että perheissä on sukupolvesta toiseen jatkuvaa kasvatuksen laiminlyömistä ja väkivaltaisuutta. (Haapasalo & Aaltonen 1999, 12–13.) Lähestulkoon kaikki vanhemmuuden merkityksiä lapsen moraalille painottavat moraaliteo-rian koulukunnat muistuttavat, kuinka puutteet kodin antamassa kasvatuksessa ja kiinty-myssuhteen lämmössä vaikuttavat lapsen moraalisuuden mahdollisuuksiin kaikkein eniten – ei esimerkiksi se, onko koti taloudellisesti vauras.

Epämoraalisesti oirehtivalle ja aggressiiviselle lapselle on tunnusomaista, että vanhemmat ovat kotona kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet moraalikasvatuksen. He eivät välitä ohjata tätä ja kasvattavat uhkaillen, rangaisten ja/tai väkivaltaisesti. (Viemerö 2006, 21.) Jos per-heessä suositaan väkivaltaisuutta ja vahvistetaan lapsen aggressiivisuutta, lapsi lisää tällais-ta käytöstä (Lefkowitz 1977, 27). Lapsen väkivaltällais-taisuus korreloi tutkimusten mukaan myös älykkyystason kanssa. (Viemerö 2006, 21).

Jollakin yksittäisellä ja voimakkaalla pahan kokemuksella eli traumalla voi kenties olla erityisen haitallinen vaikutus moraaliin. Monella sijoitetulla sijoitukseen johtanut syy tuot-taa traumaoireita. Lastensuojelun asiakkuuden yleisimmät syyt ovat kodin väkivalta, päih-deongelmat ja laiminlyövä kasvatus. Pelastakaa Lapset ry:n (toim. Huovinen & Immonen 2012) kartoituksen mukaan suomalaisten perhekoteihin sijoitetuista yli kolmasosa on jou-tunut kokemaan väkivaltaa ennen sijoitetuksi tulemistaan ja noin 75 prosenttia oli ollut fyysisesti ja/tai emotionaalisesti laiminlyötyjä. (Husu 2012, 40.)

Sijoituksen taustalla olevaa väkivaltaa on määritelty erittelemällä kaltoin kohtelu, pahoin-pitely sekä laiminlyönti (Husu 2012, 40). Sijoitetut altistuvat merkittävän usein kaltoin kohtelun ilmiöille, ja lisäksi heidän kokemuksensa pahuudesta saa erityisen voimakkaita muotoja: esimerkiksi väkivalta voi olla hyvin rajua (Haapasalo & Aaltonen 2006, 29). Pe-lastakaa Lapset ry:n raportissa perheväkivallan vuoksi sijoitetut muistelevat väkivallan olleen ollut fyysistä ja pelottavan voimakasta. Kuvailuissa vilisee seksuaalista hyväksikäyt-töä, humalaista retuutusta ja aseiden käyttöä. Rajuksi on äitynyt myös vanhempien keskei-sissä riitelyissään käyttämä väkivalta. Sitä sijoitetut ovat joutuneet usein seuraamaan sivus-ta. (Immonen & Hämäläinen 2012, 110.)

Väkivaltatrauman vaikutus on noidankehämäinen ja vaarantaa laaja-alaisesti yksilön

tasa-ϯϰ

painoa. Sillä on oireita, joita voi kuvailla niin emotionaalisiksi, fyysisiksi kuin psyykkisik-si. Käyttäytymisoireita ovat esimerkiksi vaikeus tulkita toisten käytöstä oikein, heikko itse-tunto ja väkivaltaisuuden siirtyminen omaan toimintaan (Immonen & Jokisalo 2012, 113).

Väkivallasta voi tulla perheen sisäinen opittu tapa ratkoa ongelmia, ja kukin sen uhri omaksuu sen käyttäytymismallikseen (Huhtalo, Kuhanen & Pyykkö 2003, 11). Erja Kerä-sen ja Mikko OraKerä-sen (2006) mukaan väkivallan kohteeksi joutumisesta seuraa väkivalta-myönteisyyttä, johon kuuluu eläinten julmaa kohtelua etenkin leikki-iässä ja koulukiusaa-mista alakoulutasolla. Nuoret väkivallan uhrit syyllistyvät usein seurusteluväkivaltaan ja ovat vihamielisiä naisia kohtaan (Oranen & Keränen 2006, 66–67). Tyypillinen tunne-elämän oire on tunteiden turtuminen. Tunteiden turruttamiseen oppiminen on selviytymis-keino pahuuden keskellä mutta voi mahdollistaa sen, että kykenee satuttamaan toista.

(Haapasalo 2006, 49.)

Pelastakaa Lasten raportissa sijais- ja tukiperheiden vanhemmat kuvailevat väkivallan vuoksi sijoitettujen lasten erityistä haurautta. Vanhemmat kertovat, kuinka näiden lasten taustat näkyvät jokapäiväisessä käytöksessä arjen keskellä. Monet tavallisetkin asiat, esi-merkiksi nukkuminen ja syöminen, tuottavat väkivaltaa kokeneille erittäin suuria vaikeuk-sia. Vanhemmista tuntuu pahalta katsoa, kun lapsi oireilee esimerkiksi syömisellään: mil-loin varastelee ruokaa, ahmii tai varmistelee muilla tavoin sen riittävyyttä. (Huovinen 2012, 37.)

Pelastakaa Lapset ry:n tutkimuksessa väkivaltaisista perheistä sijoitettujen lasten sijaisvan-hemmat kuvaavat lapsiaan moniongelmaisiksi. Selviytymisongelmia saattaa olla samanai-kaisesti monilla arjen osa-alueilla ja tilanteet ovat usein nimenomaan sellaisia, joihin lapsi, joka ei ole koskaan kokenut väkivaltaa, ei reagoisi millään tavalla (Husu 2012, 46). Lapsil-la on tyypillisesti myös ongelmia kaverisuhteisissa, ja oma tunne-elämä vaikeuttaa sosiaa-lisia suhteita (Huovinen 2012, 37). Moni sijaisvanhempi totesi, että väkivaltataustojen vuoksi sijoitetuilta puuttuu monia tunteita. Esimerkiksi tilanteet, joissa tarvittaisiin empati-aa, voivat olla hankalia. Lapsi ei välttämättä myöskään osaa kuvata tunteitaan, hän ei taval-laan löydä sanoja niille. (Husu 2012, 47.) Väkivaltakokemus on tullut näkyviin arjessa, puheissa ja leikeissä, sillä lapsi suosii väkivaltaisia ongelmanratkaisukeinoja ja tämän asenne väkivaltaa kohtaan on hyväksyvä (Huovinen & Lindgren 2012, 71).

ϯϱ