Seurakunnan vapaaehtoistyö on organisoitua toimintaa. Laskentatavasta ja tilastoin-nista riippuen siihen osallistuu vuosittain 150 000–200 000 ihmistä.148 Niistä kuoro-laisia oli vuonna 2009 yhteensä 35 000.149 Seurakuntien vapaaehtoistyön yhteinen periaate on myötäelävä, lähimmäiskeskeinen, tasaveroiseen ihmisten väliseen vuoro-vaikutukseen perustuva ajattelu. Vapaaehtoistyössä työskennellään yhteisön tai sen jäsenten hyväksi sekä edistetään ja tuetaan seurakuntalaisten omaa ja spontaania aut-tamishalua.150 Nämä periaatteet sopivat niin kuorolaisille kuin lapsi- ja nuorisotyön sekä diakoniatyön vapaaehtoisille.
Tällainen organisoitu toiminta vaatii osallistuvilta sitoutumista. Kirkkokuorolaiset harjoittelevat säännöllisesti lähes läpi vuoden ja ovat usein esiintymässä kirkkovuo-den juhla-aikoina. Kuorolaiset tarvitsevat kannustusta ja virkistystä pysyäkseen mo-tivoituneina. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi yhteiset päivälliset työkauden päättyessä, illanvietot ja konserttimatkat. Tärkeintä on, että se poikkeaa normaalista
144 Tuovinen 2006, 67.
145 Monikasvoinen kirkko 2008, 102.
146 Tuovinen 2006, 65.
147 Palvelkaa Herraa iloiten 2000, 109–110.
148 Harju & al. 2001, 66.
149 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2009, 82.
150 Harju & al. 2001, 66.
harjoittelukerrasta. Nämä eivät saa olla itsetarkoitus, vaan niiden tehtävänä on kiittää, kannustaa ja virkistää.151
Vesa: No, se on aikamoinen sitoutuminen, kun puhutaan vapaaehtoistyöstä, vaik-ka seurakunnan vapaaehtoistyöstä, mikä muu vapaaehtoistyö velvoittaa viikot-tain, kun esimerkiksi vuonna 2009 kuoro on kokoontunut 47 kertaa, niistä har-joituskertoja on ollut 32. Se sitouttaa aika paljon. Kaikki juhlapyhät, monet vii-konloput, arki-iltaisin aina säännölliset harjoitukset. Rajoittaako se elämää?
Helmi: Ei yhtään, ei ainakaan minua.
Risto: Minua se kyllä rajoitti. Loppuaikoina rupesi ollen jopa pikkuisen rasituk-sena, että tuntui ettei ommaa vapaa-aikaa ole yhtään. Kaikki viikonloput meni sitten tavallisesti kirkkokuoron kanssa jossakin esiintymisissä.
Vesa: Johtuiko se siitä, että sinulla on niin paljon ollut nuita kunnallisia luotta-mustehtäviä?
Risto: Saattoi olla siitäkin. Sitä jollain tavalla väsyi. En koskaan moiti kirkkokuo-ron henkeä. Siellä oli hirveän mukava. Kivaa porukkaa kerta kaikkiaan mukavaa.
Kyllä mää viihdyin siellä, mutta minä yksinkertaisesti vain väsyin. Huomasi sen-kin, että ääni ei kule ja ei opi samalla tavalla stemmoja kuin ennen nuorena muu-tamalla soitolla. Pittää jauhaa jo tosissaan, että oppii stemmoja. Alkoi käydä jo työksi se homma.
Kuorolainen ja muussakin vapaaehtoistyössä toimiva saa myös väsyä. Jokaisella on oikeus levätä. Vapaaehtoisen ei tarvitse aina suorittaa ja olla tehokas. Seurakunnan tehtävänä on huolehtia vapaaehtoisistaan, heidän jaksamisestaan ja ennen kaikkea hengellisestä kasvusta. Vapaaehtoinen kaipaa tukea ja arvostusta tehtävässään ja kasvussaan ihmisenä ja kristittynä.152
Vesa: Nyt jos arvioidaan tätä hommaa taaksepäin, niin puhuttiin jo oppimisesta ja sosiaalisesta merkityksestä, mutta tällaiset tulevaisuuden näkymät. Onko uu-sista sukupolvista tämmöisen vastuunkantajiksi?
Helmi: No, kuoron kannalta minä sanoisin sen, että nyt on aivan ihana tilanne kun on kuoroon saatu ainakin viisi uutta nuorta laulajaa. Vieläkö kun tulis lisää.
Niin se tuntuu mahdottoman mukavalta. Nyt jo huomaa kuinka se piristää, kun me muut vanhetaan.
Erilaisten musiikkiryhmien vaikeutena viime vuosina on ollut uusien jäsenten saami-nen mukaan. Uusien ryhmien kohdalla ongelmaksi on koettu sitoutumisaami-nen
säännölli-151 Tuovinen 2006, 65.
152 Savolainen 2006, 43–44.
seen toimintaan. Erityisesti musiikin kohdalla hyviä tuloksia saadaan aikaan vain pitkäjänteisellä työllä.153
Risto: Minä jäin vielä miettimään tuota, miksi tuo osallistuminen, osallistumisak-tiviteetti on niin hidasta. Mistä se mahtaa johtua? Onko se niin, että kaikesta pi-tää maksaa.
Helmi: Luulen, että se on muuttunut sellaiseksi.
Vesa: Altruismiajattelu on hiipumassa.
Helmi: Luulen, että se on niin, että ilmaiseksi ei lähdetä tekemään.
Kirkkokuorojen toiminnassa on ollut myös kriisiaikoja. Uusien laulajien saaminen mukaan on vaikeaa ja ennakkoasenteet kirkkokuoroa kohtaan ovat korkeita. Pelkkä harrastuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve ei tuo laulajia enää riittävästi mu-kaan. Sibelius Akatemian kirkkomusiikkiosaston johtaja Harald Andersen kiteytti aikanaan kirkkokuorojen kriiseiksi kuorolaisten korkean keski-iän, yleisesti lisäänty-vän sekularisoitumisen eli maallistumisen, laatuvaatimusten nousun ja sävellysten muuttumisen entistä vaativimmiksi.154
153 Tuovinen 2006, 66.
154 Pajamo 1994, 142–144.
6 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS
Tutkimuksen luotettavuuden osoittaminen on uskottavuuden ja yleistettävyyden vuoksi tärkeä asia. Luotettavuutta voidaan osoittaa reliabiliteetilla ja validiteetilla.
Reliaabelius tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta ja validius pätevyyttä. Reliaa-belius voidaan osoittaa usealla tavalla. Esimerkiksi jos kaksi arvioijaa päätyy saman-laiseen tulokseen, on osoitettu tutkimuksen reliaabelius. Tai jos samaa henkilöä tutki-taan eri kerroilla ja päädytään samaan tulokseen, on taas reliaabelius osoitettu. Kvan-titatiivisen tutkimuksen alalla on kehitelty erilaisia tilastollisia menettelytapoja, joilla mitataan mittareiden luotettavuutta. Validiteetilla osoitetaan mittareiden kykyä mita-ta juuri sitä, mitä oli mita-tarkoituskin mimita-tamita-ta. Vaarana on, että mitmita-tarit ja menetelmät eivät vastaa sitä todellisuutta, jota tutkija kuvittelee tutkivansa.155 Validiteetin osoittami-sessa tarvitaan rehellisyyttä tutkimuksen tekijän ja tutkittavien välillä. Tutkimuksen uskottavuus on osoitettava myös lukijalle. Validiteetti voidaan jakaa sisäiseen ja ul-koiseen validiteettiin.156
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa reliabiliteetti ja validiteetti ovat saaneet erilaisia tul-kintoja. Termit ovat alkujaan kvantitatiivisen tutkimuksen alalta. Kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa ihmisiä ja kulttuuria tutkittaessa tapaukset ovat ainutkertaisia, jolloin perinteiset luotettavuuden ja pätevyyden arvioinnit eivät ole mahdollisia.
Ydinasioita laadullisessa tutkimuksessa ovat henkilöiden, paikkojen ja tapahtumien kuvaukset. Siinä tapauksessa validius merkitsee kuvauksen ja siihen liittyvien seli-tysten ja tulkintojen yhteensopivuutta. Laadullisessa tutkimuksessa tarkkuus koskee tutkimuksen kaikkia vaiheita. Tutkimuksessa validiutta voidaan osoittaa käyttämällä useita eri menetelmiä. Näin saadaan todistettua asioiden yhteensopivuus. Monen eri menetelmän käyttöä kutsutaan triangulaatioksi.157
155 Hirsjärvi & Sajavaara & Remes 2000, 213.
156 Syrjälä & Numminen 1988, 135.
157 Hirsjärvi & Sajavaara & Remes 2000, 214–215.
Elämäkerrallisessa tapaustutkimuksessa pohditaan subjektiivisuuden ongelmaa. Sub-jektiivisuudella tarkoitetaan, että tutkittava itse pohtii elämäänsä. Siinä pohdinnassa häntä ohjaavat sisäiset tunteet ja ajatukset sekä aikaisemmat elämänkokemukset.158 Tässä tutkimuksessa luotettavuutta ja uskottavuutta on pyritty osoittamaan avoimella vuorovaikutuksella tutkimuksen tekijän ja tutkittavien välillä. Helmi ja Risto Laiti-nen ovat saaneet lukea litteroidut haastattelut ja kommentoida sekä täydentää niitä.
Haastatteluhetket ovat olleet häiriöttömiä ja kiireettömiä. Kaikki haastattelukerrat nauhoitettiin, jolloin asiat on sanatarkasti tarkistettavissa. Haastatteluista muodostu-neiden narratiivien ja teorian kohtaamista on osoitettu suorilla haastattelulainauksilla.
Nauhoitteet ovat tutkimuksen tekijän hallussa ja litteroidut tekstit ovat sekä tutki-muksen tekijällä että Helmi ja Risto Laitisella.
158 Syrjälä & Numminen 1988, 70–71.
7 TULOSTEN TARKASTELU JA POHDINTA
Tämä tutkimustehtävä on ollut matka vapaaehtoisuuden tärkeään maailmaan. Vapaa-ehtoistyö on kansalaistoimintaa, jossa ihmiset aktivoituvat toimimaan heille tärkeän asian parissa yhteisen hyvän eteen. Tutkimuksessa vapaaehtoistoimintaa lähestyttiin seurakunnan kirkkokuorolaisten näkökulmasta.
Tutkimusongelmaksi muotoutui, mikä motivoi kuorolaisia osallistumaan seurakun-nan vapaaehtoistyöhön ja mikä on kuorotoiminseurakun-nan merkitys. Kirkkokuorolaiset teke-vät seurakunnissa merkittävää vapaaehtoistyötä. Kuorotoimintaan osallistuminen vaatii vahvaa sitoutumista, koska kuorojen harjoittelukerrat tähtäävät esiintymiseen ja esiintymään ei voi mennä ilman harjoittelua. Kirkkokuorotoimintaan osallistumi-nen ei ole pelkästään harrastusta, vaan sen motiivit ovat paljon syvemmällä.
Tutkimushenkilöinä olivat Helmi ja Risto Laitinen, jotka ovat laulaneet Utajärven kirkkokuorossa yli neljän vuosikymmenen ajan. Risto Laitinen on myös johtanut kirkkokuoroa sekä osallistunut useiden muiden kuorojen toimintaan. Laitiset ovat tehneet elämäntyönsä luokanopettajina, joten myös opettajien kansalaisvastuu nousi tutkimuksessa esille.
Vuosittain Suomen evenkelis-luterilaisten seurakuntien kuorotoimintaan osallistuu noin 35 000 ihmistä. Nämä vapaaehtoiset ovat sitoutuneet palvelemaan seurakuntia viikottaisilla kuoroharjoituksilla ja yleensä juhla-aikoina osallistumaan jumalanpal-velusten järjestämiseen sekä muihin tilaisuuksiin. Mikään muu seurakuntien vapaa-ehtoistoiminnan muoto ei ole näin sitovaa. Kuitenkin kirkkokuorojen saama tunnus-tus on melko vähäinen. Kirjallisuudessa mainitaan diakonia-, lähetys- ja lapsi- ja nuorisotyöhön osallistuminen sekä yhteisvastuukeräys. Kirkkokuorot sekä muu kirk-komusiikkitoiminta on usein vain pieni maininta. Kertooko tämä kirkkokuorojen arvostuksesta? Uskon, että jokainen kanttori tietää, että kirkkokuoro on hänen tärkein työvälineensä. Niin seurakuntalaiset kuin jumalanpalveluksen toimittajat varmasti ymmärtävät kuoron merkityksen sekä musiikin painoarvon seurakunnan toiminnassa.
Voi kysyä, onko kuorojen toiminta niin tavallista ja koko vuodeksi tasaisesti jakau-tuvaa toimintaa, ettei sitä mielletä vapaaehtoistoiminnan muodoksi. Kuorolaiset te-kevät työtään ilman palkkiota, kokoontuvat säännöllisesti harjoituksiin ja
esiintymi-siin sekä esimerkiksi Utajärven seurakunnassa osallistuvat hyvin moniin tapahtumiin suunnittelijoina ja toteuttajina. Kuorotoiminta on siis vapaaehtoistyötä. Toivon, että se saisi enemmän huomiota ja arvostusta myös evankelis-luterilaisen kirkon päättä-jissä. Tätä huomionosoitusta tarvitaan myös kirkon nelivuotiskertomuksissa.
Kirkkokuorolaisena toimimista lähestyttiin tutkimuksessa altruistisena toimintana.
Altruisti -käsitteen loi Auguste Comte (1799–1857) egoismin vastakohdaksi. Alt-ruismi voidaan suomentaa pyyteettömäksi auttamiseksi toisten hyväksi. Koska tut-kimushenkilöinä oli vain kaksi kirkkokuorolaista, oli luontevaa lähestyä tutkimuson-gelmaa narratiivien kautta. Narratiivinen tutkimustapa tutkii asioita tutkittavien omi-en tarinoidomi-en, elämäkertojomi-en kautta. Tutkimuksomi-en lähtökohtana on ihmisomi-en oma tari-na hänen itsensä kertomatari-na. Tärkeintä on taritari-na, ei teoria.
Tutkimuksen aikana Helmi ja Risto Laitinen pohtivat elämänvaiheitaan ennakkoon annettujen aihealueiden kautta. Eräällä haastattelukerralla Risto totesikin, ettei ole koskaan aikaisemmin tarkastellut omaa elämäänsä näin tarkkaan. Tämä tukee Vilma Hännisen ajatusta siitä, että tutkittavan sisäinen tarina on prosessi, jossa ihminen tul-kitsee itse elämäänsä tarinallisten merkitysten kautta. Ihmisen kokemukset mennei-syydestä vaikuttavat hänen ymmärrykseen nykyimennei-syydestä.
Tutkimus muotoutui juonelliseksi tarinaksi Helmi ja Risto Laitisen elämästä. Henki-löiden tarinat kulkivat mukana ja heidän kokemuksiaan peilattiin eri tutkimuksiin.
Keskeisenä on heidän oman äänensä kuuluminen. Tutkimuksessa heidän äänensä kuuluminen toteutettiin kohtalaisen pitkilläkin keskustelujaksoilla. Niiden lyhentä-minen olisi peittänyt jotain oleellista.
Tutkimuksessa nousi selvästi esille, että kirkkokuoron toimintaan osallistumisella on neljä tärkeää merkitystä laulajalleen. Kuorotoiminta on harrastusta, oppimista, sosi-aalista toimintaa ja henkilökohtaisen uskonelämän hoitamista. Oppiminen on mah-dollista kaikenikäisille. Kuorotoiminnassa oppii äänenmuodostusta, nuottien lukua ja niiden myötä kehittyy laulajana. Kirkkokuoro opettaa myös yhdessä toimimiseen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Kuorotoiminnan sosiaalista merkitystä ei voi väheksyä. Tutkimuksessa nousi esille sen merkitys sosiaalisen kanssakäymisen muo-tona. Kuorolaiset tapaavat toisensa ryhmänä viikoittain, jolloin se on usein iso osa kuorolaisten sosiaalista verkostoa. Kirkkokuorossa laulaminen on myös yksi tapa
hoitaa omaa henkilökohtaista uskonelämää. Jumalanpalveluksen toteuttamiseen osal-listuminen on tärkeä palvelutehtävä kuorolaiselle. Kuorotoiminnan vuosisykli tuo kirkkovuoden tapahtumat lähelle kuorolaista. Nämä kolme merkitystä motivoivat kuorolaisia osallistumaan viikosta toiseen ja vuodesta toiseen kirkkokuorojen toimin-taan.
Kirkkokuorojen tulevaisuus on huolenaihe. Ongelmana on, mistä saada mukaan uu-sia laulajia, jotka ovat valmiita sitoutumaan niin pitkäjänteiseen työhön. Harrastus-toimintaa on tarjolla valtava määrä. Elämäntyyli on nykyisin hyvin hektinen ja kiire leimaa suomalaistakin yhteiskuntaa. Työn ja vapaa-ajan rytmittämisessä ei ole aina tilaa altruistiselle toiminnalle, joka vaatii viikonloppuisin ja juhla-aikoina sitoutu-maan seurakunnan kirkkokuoron toimintaan. Toimiva kirkkokuoro on kanttorin yksi tärkeimmistä työkaluista. Myös seurakuntien tulee panostaa kirkkokuorojen hyvin-vointiin. Yksikään vapaaehtoinen ei saa olla itsestäänselvyys.
Tutkimuksen suurin merkitys on luonnollisesti tutkittaville itselleen. Tutkimuksen punaisena lankana olivat heidän omat elämäntarinat. Mikäli samoja asioita pohdittai-siin muiden seurakuntien kuorolaisten kanssa uskon, että tulokset olisivat hyvin yh-teneväiset. Yksilöllisiä eroja ja painotuksia löytyy kuorolaistenkin keskuudesta. Aina kun tutkitaan yksittäistä ihmistä, nousee ihmisen oma persoonallisuus esille. Siinä on narratiivisen tutkimuksen rikkaus.
Kirkkokuorolaisia ja heidän motiivejaan osallistua seurakunnan toimintaan vapaaeh-toisena on tutkittu vähän. Vertailukohteita ei löytynyt. Kirkkokuoroista tehdyt aikai-semmat tutkimukset ovat lähinnä eri kirkkokuorojen historiikkeja. Vastaavanlaiset tutkimukset lisäisivät tutkimuksen luotettavuutta. Yksi mielenkiintoinen tutkimusai-he olisi tutkia nuorten kirkkokuorolaisten näkemyksiä kuorotoiminnasta. Onko siellä taustalla altruistinen ajattelu ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus. Nuorten käsitys sitoutumisesta ja ajan käytöstä toimintaan on varmasti erilainen, kuin jo eläkkeelle siirtyneiden pitkäaikaisten laulajien mahdollisuudet.
Viimeisen haastattelukerran päätössanat sopivat mainiosti myös tämän tutkimuksen päätössanoiksi.
Risto: Jälkeenpäin ajateltuna huomaan, kuinka jouhevasti elämä on meitä koh-dellut. Toiveet ovat toteutuneet ja elämä on mennyt tasaisesti. Joskus olen miet-tinyt sitäkin, mistä se on mahtanut johtua. Olen aivan varma siitä, että minun ja meidän elämämme tärkein esirukoilija on ollut Ilmi-täti. Se on jotenkin pitänyt minua ihan pikkulapsesta asti lempilapsena, vaikka minä olen ollut äärettömän kova jääräpää kakarana. Miten lie kotona minun kanssa pärjänneetkään. Ilmi-tädin kanssa tultiin aina hyvin toimeen. Uskon, että Ilmi-Ilmi-tädin esirukous on kantanut minua ja meitä elämämme taipaleella.
Vesa: Tähän Helmi voi sanoa, että aamen.
Helmi: Sitähän se aamen tarkoittaa, että totisesti.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
Painamattomat lähteet
Tekijän hallussa olevat haastattelut
Helmi ja Risto Laitisen kanssa käydyt haastattelut 27.10.2010, 31.10.2010 ja 25.11.2010.
Laitinen, Olavi
1988 Utajärven Laitisen suku. Aappo Laitisen ja Margareta Siiran esivan-hemmat ja jälkeläiset.
Utajärven seurakunnan musiikkityön toimintakertomus 2009. Utajärven seurakunnan arkisto.
Painetut lähteet Tervareitti –lehti
2001 Utajärven kirkkoon uudet kirkkotekstiilit talkoilla – Tervareitti. Oulu-jokilaakson paikallislehti. N:o 11. 42.vsk.
2008 Vuoden vapaaehtoinen juhlii kahdeksaa vuosikymmentään – Tervareit-ti. Oulujokilaakson paikallislehTervareit-ti. N:o 40. 49.vsk.
Kirjallisuus
Durkheim, Emile
1990 Sosiaalisesta työnjaosta. De la division du travail social. 1893. 11. pai-nos. Paris: Quadrige. Suomentanut Seppo Randell. Helsinki: Gumme-rus.
Erkkilä, Lasse
2003 Kanttorinviran hakeminen ja työ seurakunnassa. – Kirkkomusiikin kä-sikirja. Toimittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppu-rainen. Helsinki: Kirjapaja Oy. 487–498.
Halmio, Pirkko
1997 Elämän ja kokemuksen ääni. Tiede ja politiikka 3/1997. 9–14.
Hannikainen, Jorma
2003 Kuorot ja musiikkiryhmät. – Kirkkomusiikin käsikirja. Toimittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppurainen. Helsinki: Kirja-paja Oy. 467–483.
Harju, Ulla-Maija & Niemelä, Pauli & Ripatti, Jaakko & Siivonen, Teuvo & Särkelä, Riitta
2001 Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa ja järjestöissä. Helsinki: Edita.
Heikkinen, Hannu L.T.
2000 Tarinan mahti. – Narratiivisuuden teemoja ja muunnelmia. Tiedepoli-tiikka 4/2000. 47–58.
Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena
2001 Tutkimushaastattelu, Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki:
Yliopistopaino.
Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2000 Tutki ja kirjoita. 6.p. Helsinki: Tammi.
Hovi, Tuija
2007 Usko ja kerronta. Arkitodellisuuden narratiivinen rakentuminen uskon-liikkeessä. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C – osa 254. Turku.
Hänninen, Vilma
1999 Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Acta Universitatis Tamperensis 696.
Diss.Tampere.
Kalaoja Esko
1988 Maaseudun pienten koulujen kehittämistutkimus. Osa 1. Koulu kyläyh-teisössä. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 52. Oulun yliopisto: Monistus- ja kuvakeskus.
Kekäle, Jari
2007 Postmoderni isyys ja uskonnollisuus – tarinallinen näkökulma. Joen-suun yliopiston teologisia julkaisuja n:o 19. Diss. Joensuu.
Kirkko muutosten keskellä
2004 Kirkko muutosten keskellä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuo-sina 2000–2003. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 89. Tampere.
Kirkon tilastollinen vuosikirja
2009 Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Helsinki: Kirkkohallitus.
Korpinen, Eira
2010 Kyläkoulu yhteiskunnan rakennemuutoksessa. – Teoksessa Eläköön kyläkoulu! Toimittanut Eira Korpinen. Jyväskylä: PS –kustannus.
14–28.
Koskenniemi M & Valtasaari A
1965 Taitava opettaja. Johdatusta kansakouluopettajan työhön. 3. painos.
Helsinki: Otava.
Kuusimäki, Kalle
2000 Pyyteettömiä kertomuksia. – Ei etsi omaansa. Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim. Mikko Malkavaara. Kirkkopalvelujen julkai-suja n:o 4. Pieksämäki: Raamattutalo. 17–46.
Lehikoinen, Petri
1973 Parantava musiikki. Johdatus musiikkiterapian peruskysymyksiin. Hel-sinki.
1982 Musiikki inhimillisessä kulttuurissa. – Laulun siivin. Kirkkokuorolai-sen käsikirja. Toimittanut Juha Auvinen. Helsinki: Kirjapaja. 9–20.
Lemberg, Robert
2006 Seurakuntalaisten kirkko. – Enemmän kuin työmuoto. Vapaaehtoistoi-minta kirkossa. Suomen ev.lut.kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2006:3. 9–15.
Lintunen, Petri
2003 Seurakunnan musiikkielämä ja sen tavoitteet. – Kirkkomusiikin käsikir-ja. Toimittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppurainen.
Helsinki: Kirjapaja. 419–434.
Malkavaara, Mikko
2000 Yhteisvastuun juhlavuoden tutkimusprojekti. – Ei etsi omaansa. Tutki-muksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim. Mikko Malkavaara. Kirk-kopalvelujen julkaisuja n:o 4. Pieksämäki: Raamattutalo. 9–13.
Manning, Peter K. & Cullum-Swan, Betsy
1994 Narrative, Content and Semiotic Analysis. – Teoksessa Handbook of Qualitative Research. Toimittaneet Norman K. Denzin ja Yvonna S.
Lincoln. USA. 463–500.
Mattila, Reijo & Hannikainen, Jorma
2003 Kirkkomusiikki ja kausisuunnittelu. – Kirkkomusiikin käsikirja. Toi-mittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppurainen. Hel-sinki: Kirjapaja Oy. 159–174.
Monikasvoinen kirkko
2008 Monikasvoinen kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2003–2007. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 103. Tampere.
Musiikkikasvatus seurakunnassa
1988 Musiikkikasvatus seurakunnassa. Kirkon musiikkikasvatuksen lähtö-kohdat ja tavoitteet. Helsinki: Kirjapaja.
Ojanen, Markku
2005 Elämän mieli ja merkitys. Helsinki: Kirjapaja.
Oravasaari, Tomi
2012 Kyvyt käyttöön. Seurakuntien vapaaehtoistoiminta ja sen kehittäminen.
Saatavissa:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/375816AE18B70F7CC225771A00225 2CA/$FILE/Kyvyt%20k%E4ytt%F6%F6n_lowres.pdf(27.1.2012).
Pajamo, Reijo
1994 Näkökulmia Suomen kirkkomusiikkiin. Kirkkomusiikin osaston julkai-suja 6. Sibelius Akatemia. Helsinki: Yliopistopaino.
Palvelkaa Herraa iloiten
2000 Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas. 2. painos. Suomen ev.lut. kirkon julkaisuja 2000:6. Helsinki: Kirkkohallitus.
2009 Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas. 3. uudistettu pai-nos. Suomen ev.lut.kirkon julkaisuja 2009:9. Helsinki: Kirkkohallitus.
Peltonen, Taina
2010 Kyläkoulut – avuksi vai harmiksi kunnille. – Teoksessa Eläköön kylä-koulu! Toimittanut Eira Korpinen. Jyväskylä: PS-kustannus. 29–48.
Raunio, Antti
2000 Ihminen elää pelkästään toisille eikä itselleen. Luterilainen käsitys alt-ruismista ja egoismista ihmisen toiminnan motivaationa. – Ei etsi omaansa. Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim. Mikko Malkavaara. Kirkkopalvelujen julkaisuja n:o 4. Pieksämäki: Raamattu-talo. 47–89.
Roos, J.P.
1988 Elämäntavasta elämäkertaan. Elämäntapaa etsimässä 2. Tutkijaliitto.
Jyväskylä: Gummerus.
Saari, Juho
2000 Altruismi sosiaalitieteellisessä ja sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa. – Ei etsi omaansa. Tutkimuksia altruismista ja yhteisvastuusta. Toim.
Mikko Malkavaara. Kirkkopalvelujen julkaisuja n:o 4. Helsinki: Raa-mattutalo. 90–124.
Saari, Juho & Kainulainen, Sakari & Yeung, Anne Birgitta
2005 Altruismi. Auttamisen lahja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.
Helsinki: Yliopistopaino.
Salminen, Veli-Matti
2007 Kuoroharrastus – aktiivista kansalaistoimintaa ja kulttuurista eriytymis-tä. Musiikin suunta 1/2007. 37–50.
Sariola, Yrjö
1986 Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. Musiikin teologian perus-kysymyksiä. Helsinki:SLEY–kirjat Oy.
Savolainen, Heli
2006 Hyvinvoivat vapaaehtoiset. – Enemmän kuin työmuoto. Vapaaehtois-toiminta kirkossa. Suomen ev.lut.kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2006:3. Helsinki: Kirkkohallitus. 43–46.
Syrjälä, Leena
1990 Yksilön merkitys koulun kehittämistoiminnassa. Touko Voutilainen ajattelijana ja rehtorina. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. Oulu: Yliopiston Monistus- ja Kuvakeskus.
1994 Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineenä. – Laadullisen tutki-muksen työtapoja. Toimittaneet L. Syrjälä & S. Ahonen & E. Syrjäläi-nen & E. Saari. Helsinki: Kirjayhtymä. 10–58.
Syrjälä, Leena & Numminen, Merja
1988 Tapaustutkimus kasvatustieteessä. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja 51. Oulu: Yliopiston monistus- ja kuvakeskus.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli
2009 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. uudistettu laitos. Helsinki:
Tammi.
Tuppurainen, Erkki
2003 Kirkkomusiikin historia ja nykypäivä. – Kirkkomusiikin käsikirja.
Toimittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppurainen.
Helsinki: Kirjapaja Oy. 37–59.
Tuovinen, Ulla
2003 Musiikkikasvatus. – Kirkkomusiikin käsikirja. Toimittaneet Lasse Erk-kilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppurainen. Helsinki: Kirjapaja Oy.
435–447.
2006 Vapaaehtoiset kirkon musiikkitoiminnassa. – Enemmän kuin työmuoto.
Vapaaehtoistoiminta kirkossa. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2006:3. 63–68.
Valtasaari, Risto
2003 Musiikki jumalanpalveluksen kokonaisuudessa. – Kirkkomusiikin kä-sikirja. Toimittaneet Lasse Erkkilä & Ulla Tuovinen & Erkki Tuppu-rainen. Helsinki: Kirjapaja Oy. 355–375.
Vihtonen, Matti
1982 Kuoroyhteisön päämäärät tai jokaisen kuoroharrastus. – Laulun siivin.
Kirkkokuorolaisen käsikirja. Toimittanut Juha Auvinen. Helsinki: Kir-japaja Oy. 21–35.
Vilkko–Riihelä, Anneli
1999 Psyyke. Psykologian käsikirja. Porvoo: WSOY.
LIITE 1
TUTKIMUSLUPA 27.10.2010
Osallistumme haastateltavina tutkimushenkilöinä Vesa-Tapio Palokankaan pro gradu –tutkielmaan, joka tehdään Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiede-kunnan läntisen teologian osastolle. Tutkimuksen työnimi on Seuratiede-kunnan va-paaehtoistyössä kirkkokuorolaisena. Tutkimus toteutetaan lukuvuoden 2010-2011 aikana.
Esiinnymme tutkimuksessa omilla nimillämme. Haastatteluaineisto on Vesa-Tapio Palokankaan hallussa.
Helmi Laitinen Risto Laitinen
Vesa-Tapio Palokangas
LIITE 2
1. Tutkimushenkilöiden taustatiedot
itsensä esittely
vanhempien mallitarinat
muistoja lapsuuskodin kristillisistä tavoista
kodin uskontokasvatus
kouluvuodet
2. Ammatinvalinta ja työvuodet
ammatinvalintaan vaikuttaneet asiat
isänä, äitinä, kasvattajana ja opettajana
vapaaehtoistoimintaan osallistuminen
yhteys seurakuntaan
3. Kirkkomusiikkityöhön ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen
kuorotoiminta
järjestötoiminta
luottamustehtävät
osallistumisen sosiaalinen merkitys
oppiminen
yhteisvastuullisuus
hengellinen merkitys 4. Arviointi ja tulevaisuuden näkymiä
uudet sukupolvet vastuunkantajina
kuorotoimintaan ja muuhun toimintaan sitoutuminen
mitä opimme