• Ei tuloksia

5 TULOKSET

5.3 Käsitykset muistiorganisaatioista ja niiden aineistoista

5.3.1 Kirjastojen kokoelmat

Vaikka opettajista kaikki olivat käyttäneet kirjastoa työhönsä liittyvään tiedonhankintaan, olivat silti mielikuvat kirjaston digitaalisista kokoelmista hataria. Vain yksi opettaja kertoi käyttäneensä niitä opiskellessaan. Hänen mielestään kirjaston digitaalinen kokoelma oli ainakin silloin ollut hyvin suppea.

Kaksi opettajista arvioi digitaalisen kokoelman olevan ainoastaan viitetietoja kirjastosta löytyvistä kirjoista. Neljäs puolestaan arvioi sen olevan internet-lehtiä ja aineistoa, jolle on saatu lupa internetissä julkaisuun, muttei pystynyt tarkemmin erittelemään, mitä tällainen aineisto voisi olla. Kuitenkin digitaalisen kokoelman käsite on epäselvä, yksi opettajista arvioi ensin, ettei ollut käyttänyt digitaalista kokoelmaa, mutta kysyttäessä mielikuvia siitä hän rupesi epäilemään vastaustaan:

– – No siis oon mä, siis musiikkia oon, onkohan se sitten tätä tämmöstä? Eli siellä on kirjastojen sivujen kautta pääsee kuuntelemaan eri levyjä ja muita, niin niitä semmosia oon siis käyttänyt.

Kirjaston digitaalisen kokoelman katsottiin parantavan erityisesti tiedon saatavuutta, koska sitä käyttäessään ei tarvitsisi lähteä fyysiseen kirjastoon etsimään kirjoja, jotka saattaisivat vielä olla sillä hetkellä lainassa. Ongelmana on vain se, etteivät opettajat ole katsoneet, tai kuten yksi opettaja sanoi

”vaivautuneet katsomaan”, mitä kokoelmista voisi löytyä. Kuitenkaan ainoastaan kokoelmien löytyminen ei riitä, vaan niiden käytön on myös oltava helppoa:

VL: onks siinä jotain, osaaks sä sanoo mitään raja-arvoja, et millon siit [kirjaston digitaalisesta kokoelmasta] ois hyötyy?

O05: En mä osaa, se on paljon kiinni tietenkin siit tiedon laadusta,et mitä siellä on. Et jos siel on kokonaisia kirjoja, niin sitten nopeasti hankittuna niistä tieto, niin voi olla aika vaikeeta, mutta sitten taas jos se on sieltä kirjan sisällöstä helposti löydettävissä, niin sitten ehkä käytettävissä, mutta ehkä... paljon siit käytettävyydestä kiinni.

Lukiolaiset

Lukiolaisista neljä kertoi käyttäneensä kirjastoa opiskeluihinsa liittyen. Näistä kaksi oli lainannut lähinnä kaunokirjallisuutta äidinkielen kursseja varten. Kahdesta kirjastoa tiedonhankintaan käyttäneestä vain toinen kertoi käyttävänsä kirjastoa tiedonhankintaan useasti, kun taas toinen muisti lainanneensa vain yhden kirjan yhtä tehtävää varten.

Vaikka lukiolaiset olivat hyvin tottuneita tiedonhankintaan internetistä, ei yhdelläkään ollut kokemusta kirjaston digitaalisen aineiston käytöstä ja käsitykset aineistosta olivat opettajien tavoin hataria;

kahdelle digitaalisesta aineistosta tuli ensimmäisenä mieleen äänikirjat. Yksi lukiolainen epäili myös, ettei osaisi käyttää kirjaston digitaalista kokoelmaa:

Must jotenkin tuntuu, et siel ois jotenkin mahollisuus selata niit kirjoja jotenkin digitaliisesti netin kautta tai jotenkin. Mut et... tai mulle tulee mieleen sellanen monimutkasuus, et mä en jotenkin ite osais käyttää sitä tai.

Kirjaston digitaalisen kokoelman hyvät puolet nähtiin saatavuuden parantumisessa. Yksi ajatteli, että kirjaston digitaalinen kokoelma mahdollistaisi pääsyn kirjoihin, jotka olisivat sillä hetkellä lainassa.

Kolme taas katsoi hyötyä olevan siitä, ettei tiedonhankintaa varten tarvitsisi lähteä erikseen kirjastoon.

Yksi epäili, ettei digitaalisen aineiston käyttäminen olisi kuitenkaan kovinkaan miellyttävää:

– – Jos se olis vaan silleen, että siel on niinku kirjan sivut suurinpiirtein skannattuna, et sä et pysty hakemaan, esimerkiks jotain tiettyä sanaa – – Jos semmoseen ei olis mahollisuutta, vaan siel ois vaan niinku kuvina kirjan sivut, niin se olis aivan hirveetä. – – Sen nyt vielä kestää – – sillon kun se on oikee konkreettinen kirja siinä kädessä, niin se on 50 kertaa miellyttävämpää kuin se että sä selaat läpi jotain, vaikka pdf-tiedostoa, missä on skannattuja kirjansivuja. Sul ei oo mitään hajuu, mistä sä löydät sen, minkä sä haluut löytää, vaan sä vaan niinku... ja sit hiiri temppuilee koko ajan se et tiedä yhtään minne sä meet. Ja siel on joku tuhat sivua sitä pdf:ää ja sit vielä kun sun pitää ladata se, niin se kestää ziljoona vuotta. Kun se lataa ne kaikki kuvat.

Kirjaston ongelmana on ehkä sen profiloituminen juuri kirjoihin. Vaikka lukiolaiset tekivät suurimman osan tiedonhankinnastaan digitaalisessa ympäristössä, ei digitaalinen kirja kuitenkaan houkutellut.

Kaikki lukiolaiset mainitsivat lukevansa tekstiä mieluummin kirjasta kuin näytöltä, mutta hankkivansa tietoa mieluummin internetistä. Kirjastoa ei ehkä nähty ensisijaisesti tiedonhankinnan ympäristönä, vaan ennemminkin kirjojen säilytyspaikkana.

Harrastajat

Neljä harrastajaa kertoi käyttäneensä kirjastoa vähän, lähinnä pukuhistoriaan liittyvien kirjojen löytämiseen. Kirjastonhoitajana toimiva harrastaja kertoi käyttäneensä kirjastoa paljon. Kaksi harrastajaa toi esiin sen, ettei yleisellä kirjastolla juurikaan ollut tarjota tietoa heidän harrastukseensa liittyen. Kaikkien harrastajien kirjaston käyttö rajoittui pääosin fyysisiin teoksiin ja kirjaston internet-palveluita käytettiin lähinnä viitteiden etsimiseen. Näin kirjastojen digitaalisista kokoelmista ei harrastajille ollut juurikaan mielikuvia. Kirjastonhoitajana toiminut harrastaja piti kirjastojen digitaalisia kokoelmia vaikeasti saavutettavina ja selattavina:

VL: Millasii mielikuvii sulla sitten on kirjaston digitaalisesta kokoelmasta?

H03: No tota. Mä en osaa kunnolla käyttää sitä. – – Se tuntuu... jotenkin mystiseltä, että mitä siellä on, et se jää tosi epäselväks. Et itte, jos ajattelee vaikka tieteellisiäkin julkaisuja, niin mä oon lukenut niitä hirveen paljon ihan paperiversioina. Et ne tuntuu jostain kumman syystä olevan tosi saavuttamattomia. – –

Neljä harrastajaa otti esiin myös sen, että painettua julkaisua on helpompi selailla ja lukea kuin digitaalista. Digitaalisen aineiston hyöty nähtiinkin pääosin siinä, ettei sitä varten tarvinnut lähteä kirjastoon:

– – jos mä haluan lukea jotain Pirkanmaan paikallishistoriasta kertovaa kirjaa, niin jos tää kirja sattuis olemaan digitaalisessa mudossa kirjastossa, niin helpompi mun ois se sitä kautta löytää kuin kävellä kirjaston hyllylle katsomaan, mahtaisko siellä olla joku sopiva kirja.

Kaksi harrastajaa mainitsi digitaalisuuden hyötynä myös sen, että harvinaisempia kirjoja oli saatavilla ainoastaan käsikirjastosta eikä niitä voinut lukea ensinkään muualla kuin kirjastossa.

5.3.2 Arkistojen kokoelmat