Kirjallisuuskatsauksen tulokset

Potilaan onnistuneeseen ja laadukkaaseen hoitoon sekä positiiviseen heräämökokemuk-seen vaikuttaa moni asia. Kivunhoidon ja musiikin kuuntelun potilaat kokivat hyvin tärkeänä heidän hyvinvoinnilleen. Melu ja epämukavuustekijöistä esimerkiksi kielletty asento sekä tukisukat taas koettiin vaikuttavan negatiivisesti heräämöhoitoon. Aikuispo-tilaiden kokemukset heräämöhoidosta muodostivat viisi yläkategoriaa: kivunhoito, mu-siikin kuuntelu, melu, epämukavuustekijät sekä ohjaus ja perhekeskeisyys.

Kivunhoito

Kivunhoidossa esiin nousivat kipulääkkeet ja kivun onnistunut arviointi. Kun otetaan huomioon kivun subjektiivinen ja kompleksinen luonne, kivunhoidossa potilaan oma

arvio kivusta voi olla validein mittari. Yleisesti ottaen potilaat kokivat kivunhoidon he-räämössä erinomaiseksi. Useat potilaat kokivat kipulääkkeenä morfiinin, myös verrattu-na muihin opiaatteihin, suurimmaksi helpottajaksi ja tyytyväisyyden tuojaksi. Myös suun kautta annettu kipulääke koettiin hyväksi kivunhoitomuodoksi. Analogian käyttö koettiin merkitykselliseksi kivun arvioinnissa. Kyky käyttää analogiaa vaihtelee, mutta myös sedatoidut potilaat voivat käyttää niitä. Kivunarviointityökalujen heräämössä tuli-si olla kuvattu suurempina. Potilailla tulituli-si olla mahdollisuus valita, mitä työkalua käyt-tävät. Yleisimmin käytössä on Visual Analog Scale- kivunarviointityökalu. Potilaat, joille oli tehty suuri vatsan tai thoraxin alueen toimenpide, ilmaisivat VASin korkeam-maksi. Kivun arvio ei näyttänyt olevan missään tekemisissä pulssin tai MAPin (mean arterial pressure) kanssa. Potilaiden mielestä VAS- asteikko ei antanut kaikille mahdol-lisuutta kommunikoida riittävästi. Kivunilmaisu on hyvin subjektiivista. Potilaat kuvai-livat tuntemaansa kipua verbaaleilla kuvaajilla (kuten pistävä), voimakkuu-den/vakavuuden mukaan (kuten kova), analogian käytöllä (kuten VAS 6) ja kivun syyl-lä (kuten lonkkasärky). (Closs & Briggs 2002, 563-572; Coll, Ameen, & Moseley 2004, 53-65; Doering, McGuire & Rourke 2002, 333-343; Heikkinen, Salanterä, Kettu & Tait-tonen 2005, 592-600; Heino 2005, 62-93; Sauaia, Min, Leber, Erbacher, Abrams &

Fink 2005, 274- 283; Person & Östman 2004, 304-309; Wong & Arthur 2000, 290-303.)

Potilaan itse annostelema kipulääke epiduraalitilaan, PCEA tarjosi useimmiten hyvän kivunlievityksen. Sen käytössä on kuitenkin muutamia vakavia komplikaatioita, joten sen käyttö vaatii tarkkaa monitorointia ja seurantaa. Pahoinvointia ja oksentelua ilmeni, samoin tunnottomuutta ja heikkoutta, jopa siinä määrin, että osalta potilaista piti purkaa PCEA. Tietyt leikkaukset vaativat PCEA:n rinnalle muita kivunhoitomuotoja. (Al-laouchiche, Duflo, Bergeret & Chassard 2002, 369-373; Closs & Briggs 2002, 563-572;

Coll ym. 2004, 53-65; Gonzales, Ledesma, McAllister, Perry & Maye 2010, 181-189;

Heikkinen ym. 2005, 592-600; Kim, Yoon, Yoon, Kim & Shin 2013, 39-45; Person &

Östman 2004, 304-309; Sauaia ym. 2005, 274-283; Yauger, Bryngelson, Donohue, Lo-ri, Lawhorn, Brian, Pitcher, Schoneboom. & Watts 2010, 215-221.)

Potilaat kokivat, että musiikki vähentää kipua ja kipulääkkeen tarvetta (Allaouchiche ym. 2002, 369-373; Gonzales ym. 2010, 181-189; Leinonen, Leino- Kilpi, Ståhlberg &

Lertola 2001, 294-306). Kylmähoidon koettiin vähentävän postoperatiivista epämuka-vuutta, lämpöä, turvotusta ja kipua. Potilaat, jotka saivat paikallispuudutuksen haavalle

yleisanestesian lisäksi, kokivat olonsa heräämössä vähemmän kipeiksi, ja saivat vä-hemmän kipulääkettä. (Chou & Liu 2008, 1735-1741; Yauger ym. 2010, 215-221.) Kivun intensiteetti ensimmäisen vuorokauden aikana oli voimakkain tekijä, mikä ennus-ti poennus-tilaan tyytyväisyyttä/tyytymättömyyttä kivunhoitoon. Muut tekijät, jotka vaikutennus-tivat potilaiden suurempaan tyytyväisyyteen, olivat nuori ikä, miessukupuoli, ohjaus, tehty toimenpide, lyhyempi heräämöhoitoaika, suun kautta annosteltu kipulääke ja morfiini verrattuna muihin opiaatteihin. (Heino 2005, 62-93; Wong & Arthur 2000, 290-303;

Leinonen ym. 2001, 294-306; Sauaia ym. 2005, 274-283.)

Musiikin kuuntelu

Potilaat kokivat musiikin kuuntelun hyvin tärkeänä heidän hyvinvoinnilleen. Akustinen ympäristö lisäsi rentoutumisen ja tyytyväisyyden astetta. Musiikin kuuntelu vähensi myös ahdistusta. Musiikin vaikutuksen etuina olivat myös lyhentynyt heräämössäoloai-ka ja se, että musiikkia voidaan käyttää ilman henkilökunnan panosta. (Allaouchiche ym. 2002, 369-373; Gonzales ym. 2010, 181-189; Thorgaard, Ertmann, Hansen, Noer-regaard & Spanggaard 2005, 220-225.)

Melu

Heräämöissä ääntä aiheuttavat ventilaattorit, monitorit, hälytykset, muut laitteet ja lähi-alueet. Koska potilaat ovat heräämössä toipumassa anestesiasta tai sedatoitu, äänestä ei yleensä välitetä ja siihen ei kiinnitetä huomiota. Jotkut hoitotoimenpiteelliset äänet he-räämössä potilaat kokivat kannustaviksi ja turvallisiksi ennemminkin kuin ärsyttäviksi.

Ympäristöllisenä haittatekijänä koettiin heräämössä oleva melu. Suositusten mukaan sairaaloissa oleva meteli ei saisi ylittää yli 35 dB öisin ja 40 dB päivisin. Heräämössä äänentaso oli keskimäärin luokkaa 67dB. Ylimääräisellä melulla voi olla fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia potilaisiin ja se saattaa lisätä henkilökunnan virheitä. (Allaouc-hiche ym. 2002, 369-373; Gonzales ym. 2010, 181-189; Thorgaard ym. 2005, 220-225.) Heräämöympäristössä potilaat kokivat hoitajien keskinäisen keskustelun häiritsevänä.

Henkilöstön puhe aiheutti suurimman osan yli 65 dB menevistä äänistä. Melun kokemi-nen häiritsevänä on hyvin subjektiivista, ääkokemi-nentasossa ei havaittu muutoksia, kun verrat-tiin potilaita, joita melu häiritsi ja joita ei häirinnyt. Melu lisää myös potilaan kipulääk-keen tarvetta. (Allaouchiche ym. 2002, 369-373; Closs & Briggs 2002, 563-572; Fred-riksson, Hellström & Nilsson 2009, 208-213; Thorgaard ym. 2005, 220-225.)

Epämukavuustekijät

Leikkauksesta johtuvat asentorajoitukset ja potilassängyt olivat suuri epämukavuutta aiheuttava tekijä. Potilaat yhdistivät epämukavuuden ympäristöllisiin tekijöihin. Huo-neen viileän lämpötilan potilaat kokivat myös epämukavana. On tärkeää huolehtia poti-laiden aktiivisesta lämmityksestä heräämöhoidon aikana. Potilaat, joilla oli potilasohjat-tu lämpöpeitto, olivat tyytyväisempiä hoitoonsa heräämössä, he joupotilasohjat-tuivat käyttämään vähemmän opiaatteja ja heidän ruumiinlämpönsä oli suurempi kuin potilailla, joilla oli esilämmitetty puuvillapeitto. Potilaat kokivat epämukavina myös siteet, tukisukat, valon intensiteetin, hengitysvaikeudet ja huolen. Jotkut potilaat kokivat stressaavaksi ihon värimuutokset, vuodon, turvotuksen, mustelmat ja eritysongelmat. Osalla potilaista oli nukkumisongelmia, he kokivat, ettei heidän annettu nukkua häiritsemätöntä unta, vaan heidät herätettiin liian usein lääkityksen tai rutiinitoimenpiteiden takia. Osa koki, ettei heidän fyysisiä tarpeitaan hoidettu. Potilaat kokivat yksityisyyden puutteen epämuka-vaksi. (Allaouchiche ym. 2002, 369-373; Closs & Briggs 2002, 563-572; Doering ym.

2002, 333-343; Heino 2005, 62-93; Wong & Arthur 2000, 290-303; Gilmartin 2007, 1109-1117.)

Epämukavuutta aiheutti myös pahoinvointi. Akupunktio, aromaterapia ja paikallispuu-dutukset vähensivät, lievittivät ja estivät selvästi postoperatiivista pahoinvointia. Myös oksennuksen määrä, pahoinvoinnin aste ja antiemeettisten lääkkeiden käyttö pieneni.

Akupunktio oli hyödyllistä myös sen takia, ettei hoitajan tarvinnut ottaa yhteyttä lääkä-riin, antaa sivuvaikutuksia aiheuttavia antiemeettejä tai puhdistaa potilasta ja sänkyä.

Tämä paransi myös potilaiden suhdetta hoitajaan. Heräämössä esiintyvä leikkauksen jälkeinen pahoinvointi (PONV) väheni potilaiden saadessa hoitoprotokollan mukaista pahoinvointia ennaltaehkäisevää hoitoa. Kaikilla potilailla, jotka kärsivät PONVista, oli vähintään 3 perinteistä riskitekijää. Leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin väheneminen johtui antiemeettien enenevästä käytöstä. Heräämössä oloaika kasvoi 15 minuutilla, jos potilas kärsi pahoinvoinnista. (Ming, Kuo, Lin, J-G. &Lin, L-C. 2002, 343-351; Yauger ym. 2010, 215-221; Anderson & Gross 2004, 29-35; Myklejord, Yao, Liang & Glurich 2012, 207-213.)

Suurin osa potilaista oli saanut positiivisen kokemuksen heräämöstä, mutta jotkut ilmai-sivat, että heistä ei välitetty, heitä ei kohdeltu yksilöinä, he eivät tulleet kuunnelluiksi ja heitä kohdeltiin epäammatillisesti. Jotkut potilaat eivät tunteneet olevansa arvostettuja ihmisinä, vaan kokivat nöyryyttäväksi joidenkin hoitajien puhetavan ja

hoitotoimenpi-teet liian kovakouraisiksi. (Closs & Briggs 2002, 563-572; Doering ym. 2002, 333-343;

Benson, McMillan & Ong 2013, 26-33.)

Ohjaus ja perhekeskeisyys

Onnistunut ohjaus ja perhekeskeisyyden huomioiminen muodostavat merkittävän osan potilaan tyytyväisyyden kokemuksesta. Potilaat kokivat yksilöllisen, heidän tarpeet huomioivan ohjauksen tärkeäksi osaksi hoitoaan ja tyytyväisyyden kokemustaan. Sai-raanhoitajat kertoivat asioista ymmärrettävästi ja perustellen. Psykososiaalista tukea potilaat saivat hoitajilta hyvin ohjauksen aikana, mutta henkistä tukea he kaipasivat enemmän. Perheenjäsen oli harvoin mukana potilaan ohjauksessa, vaikka potilaat niin toivoivatkin. Potilaat kokivat heikoksi oma-aloitteisuuden tukemisen ja rohkaisemisen ohjauksessa. Jotkut potilaat kokivat, että heillä oli liian vähän vaikutusvaltaa omaan hoitoonsa ja ohjaus oli ristiriitaista. Toiset taas kokivat, että henkilökunnalla pitäisi olla enemmän aikaa heidän ohjaukseen myös kipulääkeasioissa. Potilaat olivat hyvin tie-donhaluisia omasta hoidostaan. He halusivat tietää lääkkeistä ja vaihtoehtoisista kivun-hoitomenetelmistä. Potilaat olisivat halunneet tarkempaa, yksityiskohtaisempaa ja sel-keästi yksilöllisempää ohjausta heidän yksilölliset tarpeensa huomioiden. (Allaouchiche ym. 2002, 369-373; Chumbley, Hall & Salmon 2002, 459-471; Doering ym. 2002, 333-343; Heino 2005, 62-93; Leinonen ym. 2001, 294-306; Gilmartin 2007, 1109-1117;

Hovi 2003, 37-47)

Potilaat kokivat tärkeänä, että heitä ja heidän perheitään kohdellaan yksilöllisesti. Tär-keää oli perhekeskeisyyden huomiointi. Koettiin, että perhetilanteen selvitys ja perheen-jäsenten informointi ei onnistunut heräämössä. (Heino 2005, 62-93; Paavilainen, Sep-pänen & Åstedt –Kurki 2001, 230-237.) Potilaat eivät kokeneet heräämön vierailurajoi-tuksia suurena ongelmana. Vaikka osa heräämövierailuista oli häiritseviä, potilaat silti halusivat omaisen vierailemaan. Osa potilaista ei muistanut vierailua, mutta silti he ko-kivat sen olleen avuksi. (Wong & Arthur 2000, 290-303; Leinonen ym. 2001, 294-306;

Paavilainen ym. 2001, 230-237; Hovi 2003, 37-47; Tuller, McCabe, Gronenwett, Has-tings, Shaheen, Daley –Faulkner & Wheeler 1997, 402-412.)

5 METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT