Yleissopimuksen ja pöytäkirjan kielto- ja rajoitusliitteissä mainittujen yhdistei-den tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö sellaisenaan, valmisteissa tai tavaroiden aineisosina, sekä tuonti ja vienti on kielletty Suomessa.
Kansallisten rajoituksien ja ennakkohyväksyntämenettelyn ansiosta yleissopimuk-sen ja pöytäkirjan kattamien POP-yhdisteiden käyttö Suomessa on loppunut jo kauan sitten, eikä varastoja tiettävästi ole. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EY/850/2004 kieltää kaikkien asetuksen liitteessä I (ks. liite 1) mainittujen aineiden tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön sellaisenaan, valmisteissa tai tavaroiden aineisosina kattaen sekä yleissopimuksen että pöytäkirjan vaatimukset.
Yleissopimuksen liitteissä A ja B mainittujen kemikaalien tuonti Suomeen ja vienti Suomesta on kielletty. Aineiden vienti on kielletty PIC-asetuksella EY/304/2003 (ks. luku 2).
3.2.1 Liitteen I kemikaalien tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön kieltämi-nen
Suurin osa tietoisesti tuotetuista kielletyistä tai rajoitetuista POP-kemikaaleista on tor-junta-aineita. Erityisesti POP- torjunta-aineita on säädelty ja rajoitettu laein ja hallin-nollisin järjestelmin jo kauan niiden haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten ta-kia.
POP-sopimukseen, -pöytäkirjaan ja –asetukseen kirjatut rajoitukset koskevat käyt-töä, markkinoille luovuttamista, valmistusta, vientiä ja tuontia. Ennen valtioneuvoston POP-asetusta (VnA 735/2002), jolla Tukholman sopimus toimeenpantiin Suomessa, rajoitukset koskivat yleensä vain myyntiä ja käyttöä, ei markkinoille luovuttamista,
7 Yleissopimuksen lisäksi heksabromibifenyyli, DDT ja klordekoni
valmistusta, maahantuontia ja vientiä. Käytännössä myynnin kieltäminen on kuitenkin vastannut markkinoille luovutuskieltoa. Suomessa ei ole juuri valmistettu POP-kemikaaleja, joten valmistusta ja vientiä ei ole ollut tarpeen erikseen kieltääkään. Näin Suomi on täyttänyt POP-sopimuksen rajoitukset osittain jo 1960-70 -luvuilla, mutta viimeistään (erityisesti valmistuksen kieltämisen osalta) VnA 735/2002:lla vuonna 2002.
Monien torjunta-aineiden käytöstä poistumisen tarkka ajankohta on vaikea määri-tellä, koska vain poikkeuksellisesti torjunta-aineiden käyttö ja markkinoille luovutta-minen on kielletty lailla. Torjunta-ainemarkkinat ovat olleet viranomaisten kontrollin alla jo kymmenien vuosien ajan, koska torjunta-aineilta on vaadittu rekisteröinti ja en-nakkohyväksyntä. Siten rekisteröinnin, käytön ja markkinoille luovuttamisen eväämi-nen on käytännössä toiminut kuten kielto. Monia aineita on myös poistunut markki-noilta ilman viranomaisten aktiivista toimintaa. Viimeisen käyttöajankohdan määritte-lyä vaikeuttaa myös se, että yleensä hyväksynnän loppumisen jälkeen vanhat varastot on saanut käyttää loppuun.
3.2.2 Yleissopimuksen liitteen A ja B kemikaalien tuonnin ja viennin kieltäminen ja rajoittaminen
POP-asetus EY/850/2004 kieltää sen liitteessä I mainittujen aineiden tuonnin Euroo-pan talousalueen ulkopuolelta kieltämällä niiden markkinoille saattamisen8. Kaikki yleissopimuksen liitteiden A ja B kemikaalien vienti on kielletty PIC-asetuksen EY/304/2003 liitteessä V.
Yleissopimukseen liitteisiin A ja B sisältyvien aineiden tuonti ja vienti sellaise-naan tai valmisteiden osana kiellettiin Suomessa jo ennen EY:n POP-asetusta valtio-neuvoston asetuksella 735/2002. Niiden ja pöytäkirjan sisältämistä aineista lindaanin tuonti valmisteiden osana Euroopan talousalueen ulkopuolelta kiellettiin Suomessa valtioneuvoston päätöksessä 1361/1996.
3.3 Uusien POP-yhdisteiden markkinoille tulon estäminen
Lainsäädäntö jakaa vaaralliset aineet uusiin aineisiin ja olemassa oleviin aineisiin, joi-ta koskevat riskinarviointi ja riskinhallinjoi-tamenettelyt. Uusi kemikaaliasetus REACH yhdistää näitä aineryhmiä koskevat menettelyt ja muuttaa samalla menettelytapoja.
Eräille valmisteryhmille on katsottu tarvittavan hyväksymismenettely, jonka tar-koituksena on ollut taata näiden tuoteryhmien, kuten torjunta-aineiden käytön turvalli-suus. Vanhastaan Suomessa on ennakkohyväksymisen piiriin kuuluneet torjunta-ainelainsäädännön nojalla torjunta-aineet sekä kemikaalilainsäädännön nojalla puun-suoja-aineet ja limantorjunta-aineet. Uusi yhteisölainsäädäntö on muuttanut näitä me-nettelyjä, ja biosidivalmisteet tulevat kemikaalilainsäädännön mukaisesti ennakkohy-väksymisen piiriin kattaen muun muassa puunsuoja-aineet, desinfektioaineet, säilön-täaineet sekä eräitä torjunta-aineita, kuten rotanmyrkyt ym.
Käytössä olevien ja uusien kemikaalien riskinarviointi- ja -vähennysmenettelyjen tarkoituksena on varmistaa, että kemikaalien turvallisuuteen liittyvistä ominaisuuksis-ta on käytettävissä perustiedot ja että niiden valmistus ja käsittely eivät aiheuominaisuuksis-ta riskejä terveydelle tai ympäristölle.
8 Markkinoille saattaminen tarkoittaa toimittamista tai saattamista kolmannen osapuolen käyttöön maksua vastaan tai vastikkeetta. Yhteisön tullialueelle tuontia pidetään myös markkinoille saattamisena.
3.3.1 Uusi kemikaaliasetus (REACH)
Kemikaalin valmistaja/maahantuoja on REACH-ehdotuksen mukaan velvollinen te-kemään valmistamastaan/maahantuomastaan aineesta osana rekisteröintiä kemikaali-turvallisuusarvioinnin, kun vuotuinen valmistus-/mahantuontimäärä on vähintään 10 t.
Rekisteröintivelvoite koskee sekä markkinoille laskettavia uusia aineita että nykyisin käytössä oleva aineita. Kemikaaliturvallisuusarviointi sisältää muun muassa PBT- ja vPvB-arvioinnin, jossa verrataan, täyttyvätkö asetuksen kriteerit näitä ominaisuuksia koskien. Asetuksen vPvB-aineen kriteerit pysyvyydelle ja biokertyvyydelle vastaavat Tukholman sopimuksen liitteen D näitä ominaisuuksia koskevia arviointiperusteita.
Jos kriteerit täyttyvät, valmistajan/maahantuojan on lisäksi arvioitava aiheutuvat ym-päristöriskit, kun ainetta käsitellään noudattaen valmistajan / maahantuojan määritte-lemiä riskinhallintamenettelyjä. Riskinhallintamenettelyt tulee määritellä sellaisiksi, että altistustasot eivät ylitä haitattomia pitoisuuksia (PNEC-arvoja).
Asetusehdotuksen mukaan tiettyjen CMR-aineiden9, PBT-aineiden10, vPvB-aineiden11 ja vastaavia vaikutuksia omaavien, tapauskohtaisesti määriteltävien ainei-den markkinoille laskeminen ja käyttö on kielletty, ellei siihen saa lupaa komissiolta.
Luvanvaraiset aineet valitaan em. aineryhmistä tietyillä kriteerillä, joissa painotetaan PBT- ja vPvB-ominaisuuksia niin, että luvanvaraisiksi tulee komission arvion mukaan 20 – 30 ainetta kerrallaan todennäköisesti kahden vuoden välein. Luvan myöntämisen edellytyksenä tulee olemaan, että hakija osoittaa, että aineen käytöstä aiheutuvat riskit ovat asianmukaisesti hallittuja (altistustasot eivät ylitä haitattomia pitoisuuksia) tai ai-neen käytöllä saavutettavat sosio-ekonomiset hyödyt ovat riittävän suuret suhteutet-tuina käytöstä aiheutuviin riskeihin eikä käytettävissä ole sopivia korvaavia aineita tai tekniikoita.
3.3.2 Nykyisten ja uusien teollisuuskemikaalien arviointimenettely
Tällä hetkellä kemikaalien riskinarvioinnista ja riskin vähennyksestä on säädetty ole-massa olevien aineiden osalta vuonna 1993 EY:n asetuksessa (793/93/EEC) ja uusien aineiden osalta vuonna 1992 ns. ainedirektiiviin (67/548/EEC) seitsemännessä muu-toksessa (92/32/EEC).
Käytössä olevien ja uusien aineiden ominaisuuksien arvioimiseksi sovelletaan eri-laisia menettelyjä. On kuitenkin huomattava, että POP-yhdisteen kaltaiset ominaisuu-det eivät sinänsä estä yllämainittujen menettelyjen valossa aineen pääsyä markkinoil-le, mikäli ympäristö- ja terveysriskit pystytään pitämään hyötyihin nähden pieninä ris-kinhallintatoimin.
Olemassa olevat aineet
Olemassa olevilla aineilla tarkoitetaan aineita, jotka sisältyvät luetteloon kaupallisessa käytössä olevista kemikaaleista (EINECS = European Inventory of Existing Commer-cial Substances). EINECS-luettelossa on 100 195 ainetta, jotka olivat käytössä Euroo-pan yhteisöissä vuosina 1971-1981. Uusiksi aineiksi puolestaan katsotaan kemialliset yhdisteet, jotka ovat tulleet markkinoille 18. syyskuuta 1981 jälkeen ja eivät siten si-sälly EINECS-luetteloon.
Olemassa olevien aineiden suuresta määrästä johtuen läheskään kaikista käytössä olevista aineista ei tiedetä POP-ominaisuuksien arvioimiseen tarvittavia perustietoja.
Aineiden suuren lukumäärän vuoksi komissio on yhdessä jäsenmaiden kanssa laatinut
9 Syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi luokitellut aineet
10 Hitaasti hajoavat, eläviin kudoksiin kertyvät ja myrkylliset aineet
11 Erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin voimakkaasti eläviin kudoksiin kertyvät aineet
luettelot aineista, joiden riskejä arvioidaan (prioriteettiluettelot). Prioriteettiluetteloja on annettu komission asetuksina vuosina 1994, 1995, 1998 ja 2000. Näillä neljällä lu-ettelolla on yhteensä 141 ainetta.
Ei ole olemassa lainsäädäntöön perustuvaa menettelyä, joka arvioisi olemassa olevien prioriteettiaineiden ulkopuolelle jääneiden n. 100 000 aineen POP-ominaisuuksia. Kaikki arviot perustuvat lähinnä mallinnusaineiston (QSAR) käyttöön mitatun ominaisuustiedon puuttuessa.
Euroopan Yhteisöjen olemassa olevien aineiden arvioinnin lisäksi Suomi on ollut mukana myös Itämeren suojelusopimuksen (HELCOM) ja Pohjois-Atlantin suojelu-sopimuksen (OSPAR) työssä, jossa on pyritty löytämään ympäristön kannalta hanka-lia käytössä olevia aineita ja rajoittamaan niiden käyttöä. Työn tuloksena OSPAR on julkaissut listan mahdollisesti huolta aiheuttavista aineista (List of Substances of Pos-sible Concern, www.ospar.org).
Uusien aineiden riskinarviointiprosessi
Uusien aineiden riskinarviointi poikkeaa olemassa olevien aineiden arvioinnista siten, että aineen aiheuttamat riskit on arvioitava ennen aineen markkinoille luovuttamista.
Näin ollen myös mahdolliset pysyvän orgaanisen yhdisteen ominaisuudet tulevat esiin ennen aineen pääsyä käyttöön.
Aineen valmistajan tai maahantuojan on tehtävä ilmoitus asetuksen toimivaltaisel-le viranomaiseltoimivaltaisel-le (Suomessa Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, STTV) aineesta ennen markkinoille luovuttamista ja toimitettava tutkimukset aineen ominaisuuksista ja tiedot sen käytöstä samoin kuin sen turvallisen käsittelyn edellyt-tämistä varotoimista. Tarvittavien tietojen laajuus on porrastettu aineen valmistus- tai maahantuontimäärän mukaan.
3.3.3 Torjunta-aineiden ja biosidien arviointimenettely
Tiettyjen kemikaaliryhmien turvallisuus ja käyttökelpoisuus ennen markkinoille luo-vuttamista varmistetaan ennakkohyväksymismenettelyllä. Tuotteen myynnin ja käytön edellytyksenä on viranomaisen antama hyväksyntä, jossa voidaan antaa tiukkoja vaa-timuksia.
Biosidien ja torjunta-aineiden tuotantoa Suomessa ennen niiden markkinoille luo-vuttamista koskevat samat määräykset kuin muitakin kemikaaleja. Biosididirektiivin mukaisista hyväksymismenettelyistä vastaa Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhdes-sä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) kanssa. Suojauske-mikaalien ja antifouling-valmisteiden kansallisista menettelyistä vastaa Suomen ym-päristökeskus. Torjunta-aineiden hyväksymismenettelystä vastaa Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK).
Torjunta-aineet
Torjunta-aineet ovat maataloudessa käytettäviä kemikaaleja, jotka on tarkoitettu tu-hoamaan tai torjuntaan haitallisia eliöitä. EU:ssa torjunta-aineiden markkinoille tuloa säätelee kasvinsuojeluainedirektiivi EY/414/1991.
EU:n kasvinsuojeluainedirektiivin säännökset on sisällytetty torjunta-ainelakiin.
Vanhojen kasvinsuojeluaineiden hyväksyttävyys arvioidaan yhteisötasolla ja hyväksy-tyt tehoaineet sisällytetään positiivilistaan. Jäsenmaat päättävät valmisteiden hyväk-syttävyydestä. Vain hyväksyttyjä tehoaineita sisältäviä valmisteita voidaan hyväksyä.
Maatalouden, kasvinsuojelun tai ympäristöolojen perusteella jäsenmaa voi olla hyväk-symättä toisessa jäsenmaassa hyväksytyn valmisteen. EU:n kasvinsuojeluainedirektii-vin säännöksiin ollaan valmistelemassa muutoksia. Muun muassa on keskusteltu
mah-dollisuudesta sisällyttää säädöksiin alueellisen hyväksyttävyyden menettely ja vertai-leva arviointi.
Torjunta-ainelainsäädäntö ei tällä hetkellä ole sisällä POP-kriteerejä sellaisenaan, mutta ne pitää ottaa huomioon hyväksymispäätöksiä tehtäessä. Kasvinsuojeluainedi-rektiivin tutkimusvaatimusten ja hyväksymisperiaatteiden uudistamisen yhteydessä Tukholman sopimuksen velvoitteet sisällytettäneen direktiivin hyväksymiskriteerei-hin, minkä jälkeen ne tulee ottaa huomioon myös torjunta-aineiden kansallisessa hy-väksymisessä.
Biosidit
Biosidit ovat kemiallisia tai biologisia valmisteita tai tehoaineita, jotka on tarkoitettu tuhoamaan tai torjumaan haitallisia eliöitä. EU:n biosididirektiivin (98/8/EY) sovel-tamisalaan kuuluu 23 erilaista valmisteryhmää, muun muassa desinfiointi- ja säilytys-aineet.
Biosididirektiivin edellyttämät hyväksymismenettelyt eri valmisteryhmille otetaan käyttöön vaiheittain 10 vuoden siirtymäajan kuluessa, jolloin biosidivalmisteiden markkinoille luovuttaminen ja käyttö edellyttävät hyväksymistä Suomessa kemikaali-lain mukaisesti.
Tukholman sopimuksen vaatimukset on sisällytetty biosididirektiivin mukaisiin menettelyihin. Direktiivin liitteessä VI on annettu PBT-kriteereitä vastaavat biosidi-valmisteen hyväksymiskriteerit, joita on edelleen tarkennettu vastaamaan Tukholman sopimuksen kriteereitä tehoaineen hyväksymismenettelyä koskevassa teknisessä oh-jeessa (Technical Notes for Guidance on Annex I Inclusion) ja kemikaalien riskinar-viointiohjeeseessa (Technical Guidance Document).
Suojauskemikaalit
Biosididirektiivin siirtymäaikana eli enintään 14.5.2010 saakka jatketaan kemikaali-lain mukaisia kansallisia hyväksymismenettelyjä suojauskemikaaleille eli puunsuoja-ja limantorjuntakemikaaleille. Siirtymäapuunsuoja-jan jälkeen näihin sovelletaan biosididirektii-vin mukaisia menettelyjä.
Suojauskemikaaleja koskeva lainsäädäntö ei sisällä suoranaisesti POP-kriteerejä.
Kemikaalilain 27 § (siten kuin se on ennen lain 1198/1999 voimaantuloa) mukaisesti
"kemikaali on hyväksyttävä suojauskemikaaliksi, jos se on käyttötarkoitukseen sopiva eikä kemikaali eivätkä sillä käsitellyt tuotteet kemikaalia ohjeiden mukaisesti käytet-täessä aiheuta ilmeistä haittaa terveydelle tai ympäristölle". Siirtymäaikana Suomen ympäristökeskus suojauskemikaalin hyväksyvänä viranomaisena voi Tukholman so-pimuksen velvoitteiden täyttämiseksi tulkita, että jos suojauskemikaalilla on pysyvän orgaanisen yhdisteen ominaisuuksia ja siitä tai sillä käsitellystä tuotteesta aiheutuu py-syvän orgaanisen yhdisteen päästöjä ympäristöön, niin kemikaali ei täytä suojauske-mikaalin hyväksymisen edellytyksiä ympäristövaikutusten osalta.
Antifouling-valmisteet
Antifouling- eli kiinnittymisenestovalmiste on muun muassa veneissä ja muissa aluk-sissa sekä vedenalaialuk-sissa rakenteissa käytettävä biosidivalmiste, joka sisältää kemial-lista tehoainetta ja estää vesieliöiden kiinnittymisen pinnoille. Siirtymäaikana myös näille valmisteille on haettava ennakkohyväksymistä kansallisesti, mutta hyväksymi-sessä sovelletaan jo pääosin biosididirektiivin vaatimuksia. Siksi antifouling-valmisteille käytetään biosididirektiivin hyväksymisen edellytyksiä, mukaan lukien pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia koskevat hyväksymisehdot (ks. edel-lä).