Vaikka suomi ja saamen kielet ovatkin rakenteeltaan toistensa kaltaisia, silti kielet jäsentävät maailmaa eri tavalla. Tästä näkyvimpänä esimerkkinä ovat kie-liopilliset erot. Näitä eroja tutkinnon suorittaja pystyy etsimään mekaanisesti, ja arvioijan on helppo nähdä, kuinka tutkinnon suorittaja on selviytynyt tämänkal-taisista käännöskohdista. Seuraava lista ei ole tyhjentävä, mutta se antaa tuntu-man siihen, millaisista eroista kielten välillä voi olla kyse.
Usein kuulee sanottavan, että saamen kielet ovat verbikieliä. Saamen kielissä finiit-tiverbit ovat keskiössä, ja ne rakenteet toisessa kielessä, joista finiittiverbi puuttuu, saavat kääntäjän hakemaan esimerkiksi seuraavanlaisia käännösratkaisuja:
-neen-referatiivirakenne (Kuulin hänen ostaneen talon) puuttuu saamesta. Kään-täjän on ilmaistava sama sivulauseella: Kuullim, et sun lâi uástám táálu ’Kuulin, että hän oli ostanut talon.’
Myöskään passiivinen referatiivirakenne ei käänny muutoin kuin sivulauseella:
Luulin tästä jo puhutun eilen – Jurdim, et täst sarnui jo jieht. ’Luulin, että tästä puhuttiin jo eilen.’
Suomen kielen temporaalirakenne puuttuu saamesta, eli seuraavanlaiset lauseet on muutettava sivulauseiksi: Presidentin saapuessa kaikki istuivat jo paikallaan – Ko president poođij, puohah čokkájii jo sajestis. ’Kun presidentti tuli, kaikki istuivat jo paikallaan’; Presidentin saavuttua kaikki istuutuivat – Ko president lâi puáttám, puohah čokánii. ‘Kun presidentti oli tullut, kaikki istuutuivat.’
Samoin suomen finaalirakenne (suomen A-infinitiivi + translatiivi + possessii-visuffiksi) puuttuu: Tutkija matkusti pohjoiseen tavatakseen paikallisia ihmisiä. – Totkee mađhâšij tavas, vâi sun teivâččij páihálâš ulmuigijn. ’Tutkija matkusti pohjoiseen, jotta hän tapaisi paikallisia ihmisiä (”paikallisten ihmisten kanssa”).’
Suomen kielen attribuuttiasemaiset passiivin partisiippirakenteet eivät käänny muutoin kuin selityksellä ja sivulauseella suomesta saameen: kuljetettavat pai-nelaitteet – teedâpiergâseh, maid puáhtá jođettiđ ’paipai-nelaitteet, joita voi kuljettaa’.
Mahdollisesti jonkinlaista selittävää käännöstä voidaan hyödyntää: fáárustjottee teedâpiergâseh ’mukana kulkevat painelaitteet’.
Persoonapronomineissa merkille pantavaa on saamen duaali eli kaksikko, joka puuttuu suomesta. Suomeksi saamen duaali on ilmaistava monikolla.
83 AUKTORISOIDUN KÄÄNTÄJÄN TUTKINNON HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ
Lopuksi
Auktorisoidun kääntäjän tutkinnon kielivalikoimaan kuuluminen on ehdot-tomasti positiivinen asia saamen kielten asemalle ja arvostukselle. Saamen kielten täytyy olla jatkossakin osa auktorisoidun kääntäjän tutkintoa, joka edel-leen toimii pätevyyden mittarina niille, joilla ei ole akateemista loppututkintoa saamen kielestä. Mitä enemmän kielellä on arvostettuja kielenkäyttöyhteyk-siä, sitä enemmän kieli saa statusta, ja mitä enemmän kielellä on statusta, sitä enemmän sitä käytetään elävässä elämässä. Toiveena edelleen olisi, että saamen kieliä käytettäisiin yhä enemmän myös viranomaisissa. Hyvä alku on jo se, että kieliyhteisöön saadaan kielenelvytystoimien avulla päteviä, oman alansa tuntevia asiantuntijoita. Kieliyhteisö laajenee, minkä myötä myös kielen-käyttöalat vähitellen laajenevat.
Artikkelissa käsitellyt ongelmakohdat kuitenkin osoittavat, että saamen kielet on pitkälti sijoitettu samaan valmiiseen muottiin yhteiskunnassa paljon käytettyjen kielten kanssa – sellaisten kielten, joita jo käytetään luontevasti viranomaisissa ja yhteiskunnallisten palveluiden kielenä. Saamen kielten apukielen asema ei vielä vastaavaan riitä. Harva saamelainen pyytää esimerkiksi tulkkipalveluja viranomaisissa asioidessaan, vaikka siihen periaatteessa olisi oikeus. Toisin sanoen saamen kielillä on edelleen pitkä matka päästä ensimmäisiksi asiointi-kieliksi viranomaisissa ja yhteiskunnassa. Tästä syystä tutkintotehtävien laadin-nassa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tarvittavien erityisalojen sanasto todella riittää tehtävän suorittamiseen – muussa tapauksessa liian paljon vastuuta sälytetään tutkinnon suorittajan harteille.
Erikoisalojen tutkintoa suoritettaessa on odotettavissa merkittäviä sanasto- ja fraseologiaongelmia. Jos kieli ei ole levinnyt tietylle erikoisalalle, ei alan erin-omainen asiantuntemuskaan välttämättä riitä tutkintotehtävästä suoriutumiseen.
Kielen kehittyminen tietyn erikoisalan kieleksi vaatii ensin sanaston luomisen ja sen käytön aktivoinnin. Vasta tämän jälkeen voidaan vähitellen siirtyä kohti auk-torisoidun kääntäjän tutkintoa. Tähän saakka inarinsaamen kokelaat ovat tiedos-taneet tämän.
Se, että kieli on käyttöyhteyksiltään rajoittunut, ei onneksi tarkoita sitä, että kieli olisi käyttökelvoton. Inarinsaameen on luotu viidentoista viime vuoden aikana reilut 10 000 uutta sanaa. Nämä sanat on normitettu kieleen, ja ne ovat jo juurtu-neet ahkeraan koulukäyttöön opetuksessa ja oppimateriaalien teksteissä. Kielen levittäminen uusiin käyttöyhteyksiin onnistuu sitä mukaa, kun kielen pariin saa-daan kyseisten alojen asiantuntijoita. Lienee realistista ajatella inarinsaamea jonkinasteiseksi kommunikoinnin kieleksi esimerkiksi terveydenhoidon alalla ja oikeuslaitoksissa, joskaan siitä tuskin tulee maan valtakielen vahvuinen kom-munikointikieli viranomaisten kielenä. Tähän perspektiiviin myös auktorisoidun kääntäjän tutkinto täytyy inarinsaamen näkökulmasta sijoittaa.
84 AUKTORISOIDUN KÄÄNTÄJÄN TUTKINNON HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ
LÄHTEET
KIRJALLISUUS JA VERKKOLÄHTEET
AKT-tutkintotehtävät 2008–2016 [online, luettu 15.9.2017]. Saatavissa: http://www.oph.fi/
koulutus_ja_tutkinnot/auktorisoidut_kaantajat/vanhat_tutkintotehtavat.
Auktorisoidun kääntäjän tutkinnon perusteet 2012 [online, luettu 2.9.2017]. Saatavissa: http://
www.oph.fi/download/142051_auktorisoidun_kaantajan_tutkinnon_perusteet_2012.pdf.
Auktorisoidun kääntäjän tutkinto. Toimintaohjeet tutkintotehtävien arvioijille 2013. Käsikirja.
Helsinki: Opetushallitus.
Baker, M. 1992. In Other Words. A Coursebook on Translation. Second Edition. London / New York: Routledge.
Louw, van der, T. A. W. 2006. Transformations in the Septuagint. Towards an Interaction of Septuagint Studies and Translation Studies. Leiden: University of Leiden.
Nord, C. 1997. Translating as a Purposeful Activity. Manchester: St. Jerome.
Olthuis, M.-L. 2006. 1800-luvun inarinsaame ja inarinsaamen kirjakielen synty. Teoksessa T. Nordlund, T. Onikki-Rantajääskö & T. Suutari (toim.) Kohtauspaikkana kieli. Näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin, 386–412. SKST 1078. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Olthuis, M.-L. 2007. Inarinsaamen lajinnimet. Lintujen ja sienten kansannimitysten historiaa ja oppitekoisten uudisnimien muodostuksen metodiikkaa. Ivalo: Anarâškielâ servi ry.
Olthuis, M.-L. 2009. Kirjakieli ja sen synty – inarinsaamen näkökulma. Teoksessa K. Ruppel (toim.) Omin sanoin. Kirjoituksia vähemmistökielten kirjallistumisesta, 91–107 [online, luettu 15.1.2017]. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Saatavissa: http://scripta.kotus.fi/
www/verkkojulkaisut/julk6/Omin_sanoin.pdf.
Olthuis, M.-L. 2014. Kääntämisen käytäntöä. Saamen kielten näkökulma. Kääntämisen teorian luentosarja tammikuussa 2014. Luentomoniste. Oulun yliopisto: Giellagas-instituutti.
Olthuis M.-L., S. Kivelä & T. Skutnabb-Kangas 2013. Revitalising Indigenous Languages. How to Recreate a Lost Generation. Bristol: Multilingual Matters.
SKTL 2017. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto [online, luettu 10.3.2017]. Saatavissa: www.sktl.fi.
VIRALLISLÄHTEET
Saamen kielilaki (1086/2003).