Keskeiset mittarit

Seuraavissa alaluvuissa 4.2.1–4.2.4 kuvataan tarkemmin tämän tutkimuksen kannalta keskeiset mittarit ja muuttujat. Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) alkuperäiset tutkimuskysymykset, vastausvaihtoehdot sekä tämän tutkimuksen muuttujien uudelleenluokittelu on kuvattu liitteessä (2). Tekstissä roomalainen numero I-IV viittaa osajulkaisuun, joissa muuttujaa on käytetty.

4.2.1. Huolen kirjaaminen

Lasten terveysseurantatutkimukseen (LATE) osallistuneet terveydenhoitajat tekivät terveystarkastuksen lopuksi lapsen fyysisen terveyden ja psykososiaalisen kehityksen

kokonaisarvioinnin. Terveydenhoitajat olivat saaneet koulutusta huolen arviointiin (Mäki ym. 2008).

Arviointi sisälsi viisi huolen osa-aluetta: lapsen terveydentila, psykososiaalinen kehitys, lapsen hoito ja kasvatus, perhetilanne sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. (Borg ym.

2011). Terveydenhoitajat arvioivat huolta jokaisella osa-alueella asteikolla: ei huolta, lievä huoli ja selvä huoli. Kokonaisarvio pohjautui terveystarkastustilanteeseen, vanhempien/ huoltajien kyselylomakkeista saataviin tietoihin sekä keskusteluihin heidän ja lapsen kanssa. Tarvittaessa

huomioitiin myös päivähoidosta, opettajilta tai muilta oppilashuollon henkilöiltä saatu tieto.

Tavoitteena on tehdä terveystarkastuksen perusteella kokonaisarvio, jolloin on mahdollista tunnistaa yleisellä tasolla erityistä tukea tarvitsevien määrä. (Hakulinen-Viitanen & Mäki 2010) Tämän tutkimuksen osajulkaisujen I, III ja IV analyyseissä selitettävänä muuttujana

terveydenhoitajan huoli luokiteltiin kolmiportaisesta kaksiluokkaiseksi: ei huolta sekä lievä tai selvä huoli. Osajulkaisussa I huoli muuttujina tarkastellaan terveydenhoitajan huolta lapsen tai nuoren fyysisestä terveydestä, psykososiaalisesta kehityksestä, kasvusta ja huolenpidosta,

perhetilanteesta, varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä summamuuttujana vähintään yksi huoli.

Osajulkaisuissa III ja IV selitettävinä muuttujina olivat huoli lapsen tai nuoren fyysisestä terveydestä ja psykososiaalisesta kehityksestä.

4.2.2. Perheen sosioekonomiseen tilanteeseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät tekijät Perheen sosioekonomisia tekijöitä kuvaaviksi muuttujiksi Lasten terveysseuranta-aineistosta valittiin perherakenne, vanhempien koulutus ja työtilanne sekä näkemys tulojen riittävyydestä.

Muuttujat kuvaavat perheen sosioekonomista asemaa hieman eri näkökulmista. Lisäksi

tutkimuksessa tarkasteltiin perheen sosiaalisiin suhteisiin läheisesti liittyviä tekijöitä kuten perheen yhteinen aika, yhteiset ateriat, perheen sosiaalinen tuki sekä lapsen käytökselle asetetut rajat.

Osajulkaisuun I perherakenne luokiteltiin neliluokkaiseksi muuttujaksi: ydinperhe, uusioperhe, yksinhuoltaja ja muu perhetilanne. Vastaavasti osajulkaisuissa IV käytettiin kolmiluokkaista muuttujaa: ydinperhe, yksinhuoltaja ja muu perhetilanne. Osajulkaisun III polkumallissa käytettiin kaksiluokkaista muuttujaa: ydinperhe vs. muu perherakenne. Vanhempien peruskoulutuksen jälkeinen koulutus luokiteltiin kolmiluokkaiseksi muuttujaksi: vähintään keskiaste, alempi korkeakoulututkinto ja ylempi korkeakoulututkinto (osajulkaisut III ja IV). Osajulkaisussa I äidin työllisyyttä kuvattiin viisiluokkaisella muuttujalla: kokopäivätyö, äitiys- ja vanhempainvapaa, osa-aikatyö/opiskelija, työtön ja muu tilanne. Sen sijaan osajulkaisuissa III ja IV vanhempien, siis sekä äidin että isän, työllisyys kuvattiin kaksiluokkaisena muuttujana: ei kokopäivätyötä tai kokopäivätyö.

Perheen näkemyksestä tulojen kattavuudesta menoihin nähden muodostettiin kaksiluokkainen muuttuja: riittävät tulot tai ei riittävät tulot (osajulkaisut I ja III). Perheen näkemystä tulojen riittävyydestä kuvattiin kuusiluokkaisena muuttujana hyödyntäen kaikkia järjestysasteikollisia vastausvaihtoehtoja osajulkaisussa IV.

Perhetekijöiden lisäksi sosiaalisia suhteita kuvaaviksi muuttujiksi valittiin perheen yhteisen ajan riittävyys, perheen yhteisen aterian yleisyys, perheen sosiaalisen tuen saamisen helppous ja lapsen käytökselle asetettujen rajojen helppous. Kyseiset muuttujat olivat neliluokkaisia (osajulkaisu IV). Muuttujat ja niiden vastausvaihtoehdot ja luokittelut on kuvattu liitteessä (2).

4.2.3 Lasten, nuorten ja vanhempien terveyskäyttäytyminen

Lasten, nuorten ja vanhempien terveyskäyttäytymistä kuvaaviksi muuttujiksi valittiin

kansanterveydellisesti keskeisiä tekijöitä kuten ylipaino, tupakointi ja alkoholinkäyttö. Lisäksi tarkasteltiin lasten ja nuorten unta ja ruutuajan määrä sekä vanhempien liikunnallista aktiivisuutta.

Lasten ja nuorten sosiaalista käyttäytymistä tarkasteltiin kaverien saannin ja ryhmäleikkeihin osallistumisen helppoudella sekä ystävien määrällä ja kiusaamisen yleisyydellä.

Päihteiden käyttöä tarkasteltiin vanhempien ja kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten tupakoinnilla sekä vanhempien alkoholin käytöllä. Vanhempien tupakoinnista käytettiin kaksiluokkaista muuttujaa: ei tupakoi / tupakoi (osajulkaisu III) sekä muuttujaa: kumpikaan ei tupakoi, jompikumpi vanhemmista tupakoi (IV). Vastaavasti kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kohdalla muuttuja luokiteltiin kaksiluokkaiseksi muuttujaksi: ei tupakoi / tupakoi päivittäin tai satunnaisesti (osajulkaisu III). Molemmat vanhemmat olivat täyttäneet 10 kysymystä sisältävän WHO:n kehittämän

alkoholinkäyttöä mittaavan AUDIT-testin (Alcohol Use Disorders Indentification Test). Vanhempien alkoholinkäyttöä kuvattiin kaksiluokkaisella muuttujalla: ei kummallakaan Audit-testissä >8 pistettä, jommallakummalla vanhemmista Audit-testissä > 8 pistettä (osajulkaisu IV).

Vanhempien sekä neuvolaikäisten (3–5 v.) että kouluikäisten (1.lk, 5.lk, 8/9. lk) painoindeksin (body mass index, BMI) perusteella tehtiin kategorinen kolmiluokkainen muuttuja: normaalipaino, ylipaino, lihavuus. Kehon painoindeksi (BMI) on laskettu jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä (kg/m²). Ylipainoisten ja lihavien lasten osuus on määritelty kansainvälisten ikä- ja

sukupuolispesifisten BMI-kriteereiden mukaan (Cole & Lobstein 2012) (osajulkaisu IV).

Vanhempien vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useutta tarkasteltiin kuusiluokkaisen muuttujan avulla. Neuvola- ja kouluikäisten unen ja ruutuajan määrä (sisältää television katselun, videopelit ym.) arkipäivinä laskettiin tunteina päivässä ja neuvolaikäisillä yöuneen määrään yhdistettiin myös päiväunet. Kaikissa ikäryhmissä huomioitiin erilaisten ruutujen ääressä vietetty aika (osajulkaisu IV).

Neuvolaikäisten sosiaalista käyttäytymistä kuvaaviksi muuttujiksi valittiin kaverien saannin ja sosiaalisiin leikkeihin osallistumisen helppous, molemmat muuttujat olivat neliluokkaisia.

Vastaavasti kouluikäisten kohdalla valittiin ystävien määrä ja kiusaamisen yleisyys, molemmat muuttujat olivat neliluokkaisia. (osajulkaisu IV) Muuttujat ja niiden vastausvaihtoehdot ja luokittelut on kuvattu liitteessä (2).

4.2.4. Vanhempien ja lasten sairaudet sekä lasten oireilu

Vanhempien sairauksista tarkasteltiin kroonisia ja toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia ja lapsilla kroonisten sairauksien lisäksi allergioita ja synnynnäisiä rakennepoikkeamia ja kehitysviivästymiä sekä erilaisia oireita (liite 2).

Molempien vanhempien sairauksia kuvaavat muuttujat luokiteltiin kahdeksi summamuuttujaksi:

krooniset sairaudet (nuoruusiän ja aikuisiän diabetes, syöpä, sepelvaltimotauti tai astma) sekä toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet (liikkumista rajoittavat tekijät, näkö-kuulovamma, vaikea masennus, muu psyykkinen sairaus tai päihdeongelma). Ryhmät muodostettiin kaksiluokkaisiksi muuttujiksi: ei /kyllä. Muuttuja sai arvon kyllä, jos vanhemmalla oli edes yksi ryhmään kuuluvista sairauksista.

Vastaavasti lasten sairauksista laadittiin kolme muuttujaa: allergiat (erilaiset allergiat), krooniset sairaudet (epilepsia, diabetes, reuma, syöpä, keliakia) sekä psyykkiset häiriöt ja synnynnäiset sairaudet (synnynnäinen sydänvika, kehitysvamma, CP-vamma, rakennevika, muu

kehitysviivästymä, psyykkinen häiriö), jotka luokiteltiin kaksiluokkaisiksi muuttujiksi: ei /kyllä.

Kriteerit olivat samat kuin vanhempien sairausmuuttujissa (osajulkaisu IV).

Lasten erilaista oireilua kuvaavista tekijöistä muodostettiin neljä summamuuttujaa: kipuoireet (päänsärky, vatsakipu, niska-hartiasärky, selkäkipu), internalisoivat oireet (ruokahaluttomuus, jännittyneisyys, pelot, alakuloisuus/vetäytyminen), eksternalisoivat oireet (ärtyneisyys, kiukunpuuskat, levottomuus, hyökkäävä tai tavaroita rikkova käytös, keskittymisvaikeudet) ja uneen liittyvät oireet (vaikeuksia päästä uneen, väsymys, uupumus, heräileminen öisin). Kategoriat luokiteltiin seuraavasti: ei oireita, yksi oire, kaksi tai useampia oireita (osajulkaisu IV).