Alkaliniteetti kuvaa veden kykyä vastustaa happamoitumista, kun siihen lisätään happoa. Happamuuden lisääntyminen vesistössä näkyy ensimmäiseksi alkalini-teetin laskuna. Alkalinialkalini-teetin raja-arvoja on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Alkaliniteetin luokitteluasteikko (Oravainen 1999, 13-14.)
Pusku-rikyky
Alkaliniteetti mmol/l Hyvä > 0,2
Tyydyt-tävä
0,1 - 0,2
Välttävä 0,05 - 0,1 Huono 0,01 - 0,05 Loppunut < 0,01
Alumiini on metalli, joka on vesieliöstölle haitallinen veden happamuuden lisään-tyessä. Kalakuolemia ilmenee pH tason laskiessa alle 3:n. Jo ennen tätä pH 3 tasoa alumiini alkaa saostua kalojen kiduksiin, aiheuttaen kalojen tukehtumista (Haakana 2017, 65.) Talousvedessä alumiinin laatusuositus pitoisuus on 200 µg/l. (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001, Liite 1 Talousveden laatu-vaatimukset ja -suositukset.)
Haja-kuormitus on vesistökuormitusta, joka on peräisin monesta eri lähteestä, kuten maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta ja laskeumana ilmasta. Kuor-mituslähteiden moninaisuuden vuoksi siihen puuttuminen on hankalaa. (Haakana 2017, 61.)
Happi tulee veteen ilmasta liukenemalla ja kasvien yhteyttämisen välityksellä.
Vedessä hajotusprosessi ja hapenkulutus on kovinta pohjassa. Pohjassa kuollut plankton ja eloperäisen aineen hajotus kuluttavat happea. Talviaikaan jääkerros estää hapenliukenemisen veteen ja tähän lisättynä vielä hapenkulutus pohjassa voi lopputuloksena olla happikato. (Haakana 2017, 86.)
Henkilötyövuosi kuvaa kokoaikaisen työntekijän yhden vuoden työpanosta.
Henkilötyövuosi voi nimensä mukaan olla enintään yksi. (Tilastokeskus.)
Kiintoaine kuvastaa vedessä olevaa hiukkasmaista ainesta, joka voi olla peräisin jätekuormituksesta, biomassan runsastumisesta tai eroosion aiheuttamasta kul-keumasta. Jokivesien kiintoaine kuormaa lisää kevät- ja syystulvat.
Taulukko 2.Kiintoainepitoisuuden tulkintataulukko (Oravainen 1999, 9.) Kiintoainepitoisuus Tulkinta
< 1 mg/l Kirkas
1 - 3 mg/l Avovesiaika
< 25 mg/l Ei haittaa kalastolle
Kosteikko on vesistön osa, jonka tarkoitus on vesistöjen kunnostuksissa pidät-tää kiintoainesta ja ravinteita vedenlaadun parantamiseksi (SYKE, 2014). Kos-teikko pysyy kosteana tai kokonaan veden peitossa lähestulkoon jatkuvasti. Sen suurin merkitys on vesistökuormituksen estäminen mm. kiintoaineksen pidättä-minen. Kosteikoilla on myös merkitystä biodiversiteetin parantajana, virkistyskäy-tössä sekä maiseman monipuolistajana. (Hagelberg, Karhunen, Kulmala, Lars-son & Lundström 2012, 3.)
Mangaani on alkuaine, joka heikentää vedenlaatua. Erityisesti sitä esiintyy pora-kaivoissa (THL, 2019). Mangaanin talousveden laatuarvon suositusraja on 50 µg/l ja yksityisille talouskaivoille 100 µg/l (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001, Liite 1 Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset). Vaikka man-gaani aiheuttaa pyykin ja kalusteiden värjääntymistä se on ihmisille välttämätön hivenaine. Liiallinen saanti on kuitenkin haitallista, etenkin lapsille. Mangaanin on todettu olevan yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, hienomotori-seen kömpelyyteen ja alentuneehienomotori-seen älykkyysosamäärään. Raskaudenaikainen altistus toimii jo riskitekijänä edellä mainituille vaikutuksille. Aikuisiin henkilöihin vaikutukset ovat vähäisempiä, lähinnä motoristen toimintojen hidastumista. (THL 2019.) Mangaani on metalli, joka käyttäytyy vesissä raudan kaltaisesti, sillä erolla, että mangaani pelkistyy herkemmin ja hapettuu vaikeammin (Särkkä 1996, 62-63).
Nykyarvomenetelmällä tarkoitetaan tietyn tulevaisuuden rahamäärän muunta-mista eli diskonttausta nykyhetken arvoa vastaavaksi. Täten muunnettuna tuot-toja ja kustannuksia voidaan verrata keskenään realistisen kokonaiskuvan saa-miseksi. Näin selviää investoinnin kannattavuus esimerkiksi eli ovatko tuotot suuremmat kuin kustannukset. (Yritystulkki.)
Perustuotanto on sitä, kun viherkasvit varastoivat auringon energiaa klorofyllin eli viheraineen avulla ja pystyvät tämän avulla muodostamaan energiarikasta ry-pälesokeria eli glukoosia energiaköyhästä hiilidioksidista ja vedestä. Sivutuot-teena tästä prosessista syntyy happea. Tätä tapahtumaa, jossa syntyy uutta elo-peräistä ainetta, kutsutaan perustuotannoksi tai primaarituotannoksi. (Penttinen
& Niinimäki 2017.)
pH arvo kuvaa veden happamuuden tasoa. Neutraalin veden taso on pH 7. Alle 7 tarkoittaa veden olevan hapanta ja suuremmat arvot kuin 7 ovat emäksisiä.
Suomen vesistöt ovat usein hieman happamia. (Haakana 2017, 85.) pH-tason laskiessa ≤4 kalojen kidukset alkavat erittää emäksistä limaa, joka aiheuttaa rau-dan saostumisen kalojen kiduksiin ja täten niiden kuoleman. Raurau-dan pysymiseksi pohjasedimentissä ferriyhdisteenä (Fe3+) täytyy pH-tason olla 7 ja happeakin olla vähintään 0,5 mg/l. (Särkkä 1996, 62.)
Pistekuormitus on vesistökuormitusta, joka on peräisin yksittäisestä kohteesta, kuten maatilalta, teollisuuslaitokselta tai jätevedenpuhdistamolta. Pistekuormi-tuksen lähde on helppo tunnistaa verrattaessa hajakuormiPistekuormi-tuksen tunnistamiseen.
(Haakana 2017, 61.)
Raudan talousveden laatusuositus arvo on 200 µg/l ja yksityisille talouskaivoille 400 µg/l. (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001, Liite 1 Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset). Rautapitoisuus on keskimäärin Suomen sisä-vesissä 262 µg/l. Vesistöissä rautaa esiintyy 2-arvoisena ferroyhdisteenä (Fe2+) jolloin se on pelkistynyt ja on täten liukenevassa muodossaan. Lisäksi rautaa esiintyy 3-arvoisena ferriyhdisteenä (Fe3+), ferrihydroksidina eli limoniittina (järvi-malmi). Ollessaan tekemisissä hapen (02) kanssa ferrorauta (Fe2+) hapettuu ja muuttuu ferriraudaksi (Fe3+), joka saostuu vesistön pohjasedimenttiin ja ei täten kuormita vesistöä. (Särkkä 1996, 60-62.)
Sisäinen korko on se prosentuaalinen arvo, jolla laskettuna investoinnin tuotto-jen ja kustannusten nykyarvotuotto-jen erotus on nolla (Wiki.Aalto.fi).
Sisäinen kuormitus on sitä, kun ravinteet vapautuvat pohjasta veteen sen ha-pen puutteen vuoksi. Hapetustoiminta jatkuu pohjassa, vaikka happea siellä ei enää olisikaan. Anaerobiset bakteerit pystyvät pelkistämään sulfaatit ja nitraatit sulfideiksi ja ammoniumiksi. Sulfidi taas muodostaa raudan kanssa rautasulfidin, joka aiheuttaa hapettoman sedimentin värjäytymisen mustaksi. Musta sedimentti toimii pohjan hapettomuuden indikaattorina. Lisäksi mustassa sedimentissä esiintyy paljon rikkivetyä, jonka tunnistaa ns. mädän kananmunan hajusta. (Pent-tinen & Niinimäki 2017.)
Sulfaatit ovat rikkihapon suoloja (Wikipedia 2019). Sulfaatin laatusuositus ta-lousvedelle on 250 mg/l, mutta vesiverkostojohtojen syöpymisen estämiseksi pi-toisuuden tulisi olla alle 150 mg/l ja ei syövyttävää vettä (Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön asetus 401/2001, Liite 1 Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset).
Sulfaattipitoisuuden lisääntyminen nostaa sähkönjohtavuutta (Oravainen 1999, 10).
Sähkönjohtavuus vesissä johtuu siinä olevien suolojen vaikutuksesta, kuten natrium, kalsium, kalium, magnesium, kloridit ja sulfaatit. Mittayksikkö sähkönjoh-tavuutta mitattaessa on mS/m (millisiemensiä metrissä). Myös µS/cm esitystapaa käytetään. Suolapitoinen aines voi olla peräisin maaperästä, jätevesistä tai lan-noitteista. (Haakana 2017, 86.) Suomessa sisävesien sähkönjohtavuus on tyypil-lisesti 5-13 mS/m ja keskimäärin sähkönjohtavuus on 6,7 mS/m (Särkkä 1996, 50). Itä-Suomen alueella vesistöjen sähkönjohtavuus on < 3,3 mS/m (Tossavai-nen 2013, 185-186).
Valuma-alue on alue jolta vesistö saa vetensä. Vedenjakajat rajaavat valuma-alueen koon. (Pelastajarvi.fi 2013).