Kesätulva 2004 - Vantaanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma

Suurin kesätulva Vantaanjoella koettiin heinä‐elokuun vaihteessa 2004. Heinäkuun lopulla voimakas matalapaine asettui eteläisen Suomen yläpuolelle, mutta sääen‐

nusteiden perusteella ei osattu varautua usean vuorokauden pituisiin rankkasatei‐

siin. Juhannuksen jälkeen alkaneen sateisen jakson seurauksena maaperä oli val‐

miiksi märkä.

Heinäkuussa satoi Vantaanjoen valuma‐alueella mittauspakasta riippuen 201–

245 mm. Esimerkiksi Helsinki‐Vantaan lentoasemalla sademäärä oli lähes kolmin‐

kertainen vuosien 1971–2000 keskiarvoon verrattuna. Pelkästään ajanjaksolla 27.–

31.7.2004 satoi havaintopaikasta riippuen 116–159 mm ja rankkasateen rajana pi‐

detty 20 mm vuorokausisadanta ylittyi kaikilla mittauspaikoilla useampana päivä‐

nä. Sateiden seurauksena virtaamat vesistöalueen uomissa kasvoivat nopeasti ajankohtaan nähden ennätyksellisen suuriksi. Kuvassa 22 on esitetty vesistöalueel‐

la sijaitsevien Ilmatieteen laitoksen havaintoasemien päivittäiset sademittaukset ja ympäristöhallinnon virtaamahavaintoja ajanjaksolta 26.7.–15.8.2004.

Vantaanjoen ylivirtaama Oulunkylän kohdalla oli 175 m³/s. Suurimpiin kevät‐

tulviin verrattuna virtaama ei ollut poikkeuksellisen suuri, vaan vastaa keskimää‐

rin kerran 7 vuodessa toistuvaa virtaamaa. Toisaalta esimerkiksi Hanalassa Kera‐

vanjoella virtaama oli 48 m³/s, mikä vastaa keskimäärin kerran 22 vuodessa toistu‐

vaa virtaamaa. Aikaisempiin kesäajan (1.6.–31.8.) virtaamiin verrattuna kesän 2004 tulva oli kuitenkin poikkeuksellinen.

Kesätulva aiheuttaa varsinkin viljelylle ja virkistyskäytölle enemmän vahinkoa kuin virtaamaltaan vastaavan kokoinen kevättulva. Paikallisesti tilannetta voi li‐

säksi pahentaa runsas kasvillisuus uomissa. Vedenkorkeus nousikin kesällä 2004 valuma‐alueen joissa 2–3 metriä heinäkuun keskimääräisten vedenkorkeuksien yläpuolelle. Tulvavahinkoja lisäsi erityisesti viemärijärjestelmien kapasiteetin ylit‐

tyminen, mikä aiheutti veden tulvimista kellareihin. Poikkeuksellisten tulvien ai‐

heuttamien vahinkojen korvaamisesta säädetyn lain (284/1983) mukaisia korvauk‐

sia maksettiin kesän 2004 tulvan aiheuttamista vahingoista Vantaanjoen valuma‐

alueella noin 650 000 €. Lisäksi maksettiin saman lain nojalla maatalouden tulva‐

vahinkokorvauksia noin 150 000 €.

Luvussa 3.2 kerrotaan tulvariskikohteista eri kunnissa. Koska kesän 2004 tulva on hyvin dokumentoitu, viitataan sen aiheuttamiin vahinkoihin tai vedenkorkeuk‐

siin usean kunnan kohdalla.

Riihimäki

Vesistön latvaosissa tulvan ennustaminen on erityisen vaikeaa, koska paikalliset sateet nostavat pienellä valuma‐alueella virtaamaa nopeasti. Pienessä uomassa myös vedenpinta nousee virtaaman kasvaessa nopeasti. Riihimäen korkeudella ei ole ympäristöhallinnon virtaaman havaintopaikkoja ja vedenkorkeuden havainto‐

asema kaupungin alapuolella Paloheimon tehdasalueella on perustettu vasta vuonna 2001 (luku 1.2). Lisäksi Riihimäen yläpuolella Erkylän Myllylammella on havainnoitu vedenkorkeutta vuosina 2001–2004. Tulvan toistuvuuden arviointi (luku2.5) on puutteellisesta havaintoaineistosta johtuen vaikeaa.

Kuvassa 23 on esitetty Ilmatieteen laitoksen päivittäiset sadantahavainnot Rii‐

himäen lähialueelta 26.7–15.8.2004 väliseltä ajalta, sekä vastaavan ajanjakson ve‐

denkorkeushavainnot Paloheimon vedenkorkeusasemalta. Hausjärven Lavinnon sadeasema ei sijaitse Vantaanjoen vesistöalueella, mutta se kuvaa riittävällä tark‐

kuudella sateen määrää Riihimäen lähialueilla. Kesällä 2004 Lavinnossa satoi 27.7.–

31.7. välisenä aikana yhteensä 152 mm, joista 110 mm kahden sateisimman vuoro‐

kauden aikana (27.–28.7.). Ilmatieteen laitoksen (Myllys 2004) mukaan kesän sateet olivat poikkeuksellisia: neljän vuorokauden sadesumman 155 mm toistuvuus on keskimäärin kerran 50 vuodessa.

Peltosaaren kaupunginosassa tulvavahinkoja alkoi syntyä 28.7.2004. Veden‐

korkeuden vuorokauden keskimääräinen arvo Paloheimon asteikolla samana päi‐

vänä oli N60+87,17 m. Vuorokausiarvo lasketaan kerran tunnissa tehdyistä mitta‐

uksista, joten se ei nopeassa tulvatilanteessa kovin hyvin kuvaa todellista tulvave‐

denkorkeutta. Akuutti tulvatilanne kesti viisi päivää, 1.8.2004 asti. Tulvan aikana oli myös katkoksia sähkön ja lämpimän veden jakelussa usealle kiinteistölle. Suu‐ poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta säädetyn lain (284/1983) mukaista korvaushakemusta, joista 25 koski Vantaanjoen tulvimista

valtion varoista enintään 80 %, eikä korvaus koske kaikkia vahinkoja, oli vahinko‐

jen kokonaismäärä ainakin 525 000 €. Lisäksi kaupungin kiinteistövahingot olivat noin 220 000 €.

Kesätulvan 2004 sadanta ja virtaamat

P Nurmijärvi Geofys Obs.

P Hyvinkää, Mutila P Hausjärvi, Lavinto Q Oulunkylä Q Myllymäki Q Hanala

Kuva 22. Kesätulva 2004. Sadanta ja virtaamat eri havaintopisteissä. Sadantatiedot: Ilmatieteen laitos.

Kesätulvan 2004 sadanta ja vedenorkeus Riihimäellä

P Hyvinkää, Mutila P Hausjärvi, Lavinto W Riihimäki, Paloheimo Tulvaraja

Kuva 23. Kesätulva 2004. Riihimäen lähialueiden sadanta ja vedenkorkeus Paloheimossa.

Sadantatiedot: Ilmatieteen laitos

Kuva 24. Tapolan alue Vantaanjoella kesällä 2004. Kuva: Kari Rantakokko.

Jätevedenpuhdistus ja viemäriverkosto

Kesätulvan 2004 aikana jätevedenpuhdistamoilta ja ‐pumppaamoilta jouduttiin päästämään vesistöön runsaasti puhdistamattomia tai vain osittain puhdistettuja jätevesiä. Puhdistamoiden ohi lasketut jätevedet olivat kuitenkin sadeveden lai‐

mentamia. Jätevettä oli arviolta 30–40 %. Jos ohituksia ei olisi tehty, olisivat puh‐

distamoiden aktiivilieteprosessit häiriintyneet kapasiteetin ylittyessä, jonka jälkeen päästöt vesistöön olisivat olleet vielä suurempia. Vantaanjoen vesistöön laskettiin tulvan aikana sadeveden laimentamaa jätevettä Riihimäen, Hyvinkään ja Nurmi‐

järven jätevedenpuhdistamoilta yhteensä 25 000 m³, ja suoraan verkostosta yli‐

vuotojen kautta noin 320 000 m³. Lisäksi Helsingistä johdettiin suoraan Vanhan‐

kaupunginlahteen noin 50 000 m³ puhdistamattomia ja 410 000 m³ puhdistettuja jätevesiä. Normaalitilanteessa Helsingissä käsiteltävät jätevedet johdetaan purku‐

putkea pitkin Viikinmäestä suoraan ulkosaaristoon Katajaluodon eteläpuolelle.

(Penttilä & Villa 2004.) Viikinmäessä puhdistetaan mm. Helsingin, Vantaan, Kera‐

van, Järvenpään ja Tuusulan jätevedet.

Jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta oli ohituksista huolimatta suhteel‐

lisen pieni ja puhdistamoiden lupaehdot pääosin täyttyivät neljännesvuosijaksolla 1.7.–30.9.2004. Vain Riihimäen puhdistamolla fosforin ja Nurmijärvellä Röykän puhdistamolla biologisen hapenkulutuksen poistotehot eivät täyttäneet lupaehtoja.

Puhdistamattomana jokeen lasketun jäteveden määrä oli kunnasta riippuen 9–27 % tulvan aikaisten jätevesien kokonaismäärästä. (Penttilä & Villa 2004.)

Vedenotto

Riihimäellä Herajoen vedenottamolla pohjavesi pilaantui kesätulvan 2004 ai‐

kana tulvaveden noustessa vedenottamon kaivoihin. Talousveden hygieenisen laadun indikaattorina käytettävää E. coli ‐bakteereja havaittiin vedenottamon raa‐

Keittokehotus kesti 1.9.2004 asti, mutta mikrobiologiselta laadultaan Herajoen pohjavesikaivojen vedenlaatu palautui normaaliksi vasta kolme kuukautta tulvan jälkeen. Vedenlaadun turvaamiseksi jatkossa otettiin Riihimäellä vuoden 2004 lo‐

pulla käyttöön jatkuvatoiminen UV‐laitteisto, jolla talousvesi desinfioidaan ennen sen syöttämistä verkostoon.

Myös Hyvinkäällä tulvavesi aiheutti haittaa vesihuollon toiminnalle. Hyvin‐

käänkylän vedenottamo jouduttiin sulkemaan 31.7.2004, kun tulvavesi uhkasi nousta kuilukaivoon. Korvaavaksi raakavedenlähteeksi käynnistettiin Sveitsin pumppuasema. Hyvinkäänkylän vedenottamo otettiin jälleen käyttöön 16.9.2004.

Vaikka vesijohtovesi ei pilaantunutkaan, aiheutti vedenottamon sulkeminen kus‐

tannuksia ja vedenlaatuongelmia. Putkistosta jouduttiin huuhtelemaan virtaus‐

suunnan muutoksen seurauksena irronnutta sakkaa ja vesinäytteiden ottoa joudut‐

tiin tihentämään vedenlaadun varmistamiseksi.

In document Vantaanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma (sivua 32-36)