Kehopositiivisuus ja ulkonäkönormien laajentaminen

Kehopositiivisuus ja oman ulkonäön hyväksyminen olivat ulkonäköihanteiden lisäksi yleisimpiä aiheita ulkonäkökehyksessä. Yleisesti kehopositiivisuus näyttäytyy aineistossa kapeiden kauneusihanteiden, ulkonäkökeskeisyyden ja läskivihan vastavoimana, ja tätä kautta se toisinaan asettuu myös terveyskehyksessä tuotuja näkemyksiä vastaan.

Kehopositiivisuuden nähdään muuttavan yleistä ilmapiiriä kyseenalaistamalla ulkonäköön

66

liittyvät asenteet ja kulttuurin, ja siten se kuvataan usein keinona laajentaa ulkonäkönormeja sekä kritisoida tämän laajentamisen vastustajia. Tätä kautta se näyttäytyikin ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin, joita aineistossa tuotiin esille.

Tarkkojen ihanteiden vastavoimaksi on toisaalta saatu kehopositiivinen ajattelu.

Yle (10.2.2017)

Darwin ja Millerin (2020) tutkimuksen tavoin, myös tämän tutkielman aineistossa kehopositiivisuudelle annetaan erilaisia määritelmiä. Neljän näkemyksen sijaan tässä erottui kaksi näkemystä muista useimmiten. Näistä ensimmäisessä kehopositiivisuus kuvataan itsensä hyväksymisen välineenä, mikä vastaa pitkälti myös Darwin ja Millerin (2020) ensimmäistä määritelmää. Tällöin kehopositiivisuus nähdään henkilökohtaisesti määriteltävissä olevana asiana, ja siten sen määritelmä on hyvinkin liikkuva. Yleisesti siihen kuitenkin liittyy näkemys, että kehopositiivisuus tuo yksilöille hyvinvointia poistamalla ulkonäköön liitetyt negatiiviset tunteet sekä antamalla mahdollisuuden tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan. Tähän näkemykseen liittyy myös HAES-periaatteeseen liittyvä ajatus, että itsensä hyväksymisen kautta ihminen elää terveellisesti sen takia, että arvostaa kehoa (Burgard 2009).

Jokainen määrittelee kehopositiivisuuden omalla tavallaan. Yksinkertaistettuna termillä kuitenkin tarkoitetaan oikeutta hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Helsingin Sanomat (16.10.2019)

Hänen mukaansa kehopositiivisuus ei kehota ketään laiminlyömään terveyttään, vaan se kannustaa hyväksymään oman kehonsa kunnioituksen ja huolenpidon arvoisena. Kun arvostaa omaa kehoaan, sen hyvinvoinnista haluaa huolehtia. Helsingin Sanomat (16.10.2019)

Toinen määritelmä puolestaan kuvaa kehopositiivisuutta yhdenvertaisuuden edistäjänä, ja on siten sekoitus Darwinin ja Millerin (2020) kolmesta muusta määritelmästä, joissa korostui ruumiin koko, intersektionaalisuus sekä kehoneutraalisuus. Kun kehopositiivisuudesta puhutaan yhdenvertaisuuden edistämisen kautta, se näyttäytyy yhteisön määrittelemänä, jota ei voi lähteä vapaasti määrittelemään. Täten samalla kun itsensä hyväksymistä korostavassa näkemyksessä kehopositiivisuuden rooli myös yhdenvertaisuuden edistäjänä tuodaan toisinaan esille, yhdenvertaisuutta korostavassa käsityksessä kehopositiivisuuden yhteys itsensä hyväksymiseen jopa kielletään.

Kehopositiivisuus on ihmisoikeusaate eikä liity millään tavalla oman vartalon rakastamiseen. Sana positiivisuus hämää meitä, Vuorenmaa sanoo. – Kyllä ihminen saa vaikka vihata itseään ilman, että on vähemmän arvokas. On aika julma ajatus, että pitäisi rakastaa itseään ennen kuin saa samat oikeudet kuin muilla. Yle (26.10.2019)

67

Lisäksi ulkonäkökehyksessä kehopositiivisuuden, terveyden ja painon suhdetta pyrittiin selventämään vasta-argumenteilla, jotka kohdistuivat näkemyksiin siitä, että kehopositiivisuus johtaisi väistämättä lihavuuteen ja epäterveelliseen elämään. Erityisesti kun kehopositiivisuutta määriteltiin itsensä hyväksymisen kautta, sen tavoitteeksi oikeastaan asetettiin hyvinvoinnin ja terveyden tukeminen. Lisäksi nostettiin esille, kuinka kehopositiivisuus ja laihduttaminen eivät sulje toisiaan pois. Aineistoni ei kuitenkaan sisältänyt uutisia, joissa kehopositiivisuutta olisi käsitelty näistä vastustetuista näkemyksistä käsin.

Psykologi Katarina Meskanen on Palssan kanssa samoilla linjoilla. Hänen mielestään kehopositiivisuus ei itsessään ole aiheuttanut hallaa, vaan kyseessä on yleinen väärinymmärrys, että kehopositiivisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen olisivat vaihtoehtoisia toisilleen. Helsingin Sanomat (16.10.2019)

Lopulta Heiko ja terveydenhoitaja alkoivat kuitenkin ymmärtää toisiaan. Heiko selitti, että kehopositiivisuudessa ei olla terveyttä vastaan, vaikka sitä ei koko ajan julisteta. ”Sanoma ei siis ole se, että ollaan yhdessä epäterveellisiä.” ”En ole terveysvastainen, enkä tahallani lihota itseäni. Mutta en halua, että paino yhdistetään ihmisarvoon. Eikä lihavan ihmisen kuvan alla tarvitse olla mitään alert-lausetta, että lihavuus on vaaraksi terveydelle. Sitä toistetaan jo tarpeeksi muualla.” Helsingin Sanomat (29.5.2019)

Toisinaan oman ulkonäön hyväksyminen esiintyy aineistossa myös kehopositiivisuuden ulkopuolella, jolloin se liittyy erityisesti lihavuuden roolien laajentamiseen ja haastamiseen.

Tällöin se, ettei itseään hyväksy, näyttäytyy toimintaa rajoittavana sekä mahdollisesti sairauksia aiheuttavana tilana. Itsensä hyväksyminen kautta ihminen voi puolestaan kokea vapautta, ilmaista helpommin seksuaalisuuttaan sekä saada toiminnanmahdollisuuksia, kuten uskaltautua uimaan.

”Nykyään olen hieman enemmän sinut itseni kanssa, koska liikun ja syön terveellisesti.

Pystyn jo menemään yhteispaljuun tai uimarannalle, mutta en mielelläni.” Helsingin Sanomat (7.7.2019)

Nyt koomikko kantaa kilonsa itsevarmasti niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Vaikka sanonta "olen sinut itseni kanssa" kuulostaa jopa omaan korvaan kornilta, ei Ahonen keksi, miten sen paremmin ilmaisisi. Hän on saavuttanut rauhan oman kehonsa kanssa. Sitä rauhaa hän toivoo myös muiden kunnioittavan. Yle (30.9.2017)

Oman ulkonäön hyväksyminen yhdistetään myös siihen, kuinka yhteiskunta sekä ympäristö tukevat negatiivista kehokuvaa. Täten itsensä hyväksyminen näyttäytyy muuttuvana tilana, sillä ajatukset lihavan vartalon viallisuudesta suhteessa ulkonäköihanteisiin ovat juurtuneet syvälle, minkä myötä myös näistä ajatuksista jo eroon päässeet saattavat kohdata niitä välillä. Monissa tapauksissa itsensä hyväksymisen keinona esiintyy laihduttamisen lopettaminen, vaikka sen ei nähtykään olevan ainoa keino.

68

”Vaikka mä olen pääosin aika tyytyväinen. On huonoja päiviä kun masentaa ja vaate ei näytä kivalta. Mä olen tehnyt tietoisen päätöksen keskittyä muihin asioihin kun se painonhallinta on niin vaikeaa.” Helsingin Sanomat (27.4.2017)

Kehopositiivisuus sekä oman ulkonäön hyväksyminen kietoutuvat myös yleisempään muiden ulkonäön hyväksymisen teemaan, joka on osa ulkonäköihanteiden laajentamisen tavoitetta. Sen kautta ilmaistaan näkemys, ettei muiden ihmisten ulkonäköön tulisi puuttua, eikä ihmisiä tulisi kohdella eri tavalla ulkonäön perusteella. Tärkeänä keinona edistää muiden ulkonäön hyväksyntää näyttäytyy erilaisten kehojen näkyminen ja puolustaminen julkisuudessa.

Ei kuitenkaan arvoteta tai tuomita ihmisiä sen perusteella miltä he näyttävät. Koskaan ei voi tietää mitä kamppailuja taustalla on. Helsingin Sanomat (27.4.2017)

Samalla kun ulkonäköihanteiden kapeuden kautta perustellaan tarvetta monipuolistaa niitä, aineistossa esiintyy myös sitä vastustavia näkemyksiä. Usein tämä vastustaminen näkyy lihavien kohtaaman käytöksen ja kokemusten kautta, mutta toisinaan se näyttäytyy myös yleisessä lihavuuspuheessa ja asenneilmapiirissä. Esimerkiksi organisaatioiden pyrkimykset laajentaa tuottamiaan ulkonäkönormeja aiheuttaa ihmisissä suurta vastustusta erityisesti sosiaalisessa mediassa. Yleisemmällä tasolla terveyskehyksen tapa kuvata lihavuutta riskin ja ongelman kautta kuvastaa yhteiskunnallista asenneilmapiiriä ja puhetta, minkä kautta ulkonäköihanteiden monipuolistamista vastustetaan. Tämän vastustuksen voidaankin nähdä ilmentävän myös Valkendorffin (2014) tutkimuksessa havaittua terveysdiskurssia vahvistavaa ja ylläpitävää käsitystä.