Hankkeen alla tehty opinnäytetyö mahdollisti itselle mielenkiintoisen ja uudenlaisen projektin toteuttamisen. Yhteistyö hankkeen projektipäällikön kanssa oli tärkeää al-kuvaiheessa aihealueen valinnassa ja rajaamisessa sekä matkan varrella hankkeen ja oman projektin välisen yhteyden ylläpitämisessä. Yhteistyöyritys antoi ammattitai-toisen, mukavan ja innostavan ilmapiirin toteuttaa projektia ja henkilöiden aito sitou-tuminen yhteistyöhön auttoi omaa työtä ulkopuolisena tutkijana. Yritys oli erityinen ja uudenlainen työympäristö aiempiin työterveyshuollon kokemuksiini verrattuna
toimintakonseptinsa vuoksi. Se oli yritysyhteisö, ja vapaaehtoisuus tuli huomioida toiminnassa koko ajan. Vieraassa organisaatiossa toteutetussa projektissa opinnäyte-työn ohjauksen tärkeys korostui. Työn suunnan hahmottamisen ja ajatusten jäsentä-misen lisäksi, se korvasi ”oman” työyhteisön dialogin ja tuen puutetta.
8.2.1 Luotettavuuden arviointia
Laadullisen tutkimuksen lähtökohta on todellisen elämän kuvaaminen. Se on luon-teeltaan kokonaisvaltaista tiedon hankintaa, jossa aineisto kootaan todellisissa tilan-teissa ja niissä tutkittavien ääni ja näkökulmat tulevat esille. Tutkimusmenetelmien luotettavuutta arvioidaan yleensä validiteetin ja reliabiliteetin mukaan, mutta laadul-lisen tutkimuksen piirissä niiden käyttöä on kritisoitu. Ne on kehitetty määrällaadul-lisen tutkimuksen piirissä ja siten ne vastaavat enemmän niiden tutkimusten tarpeita. Luo-tettavuuden arvioinnin tulkinnassa laadullisissa tutkimuksissa voidaan käyttää mm.
uskottavuuden (credibility), siirrettävyyden (transferability), luotettavuuden (depen-dability) ja vahvistettavuuden (confirmability) – kriteereitä. (Hirsjärvi ym. 2007, 157;
Tuomi & Sarajärvi 2009, 125, 136–139.)
Kehittämistehtävän tarkoituksena oli kehittää työhyvinvoinnin malli yritysyhteisöön.
Yritys oli osallistunut TYTTI-hankkeeseen kiinnostuksen ja työhyvinvoinnin kehit-tämisen tarpeesta lähtien ja yritysyhteisöstä yhteiseen projektiimme valikoitui viisi naisammatinharjoittajaa sisäisesti ja vapaaehtoisesti. Työn sisältö muotoutui yhteis-työssä yrityksen tarpeiden ja hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Kehittämistehtävän aihe on tärkeä ajankohtaisuuden ja työelämälähtöisyytensä vuoksi. Ammatinharjoit-tajien työhyvinvointiin liittyvää tutkimusta Suomessa on tehty esim. työntekijänäkö-kulmaan verrattuna vähän ja toisaalta vain harva ammatinharjoittaja on työterveys-huoltopalveluiden piirissä.
Tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui postikyselyn, yksilö- ja pienryhmähaastattelui-den muodossa. Postikyselyssä sovellettiin käytettyjä arviointikyselyitä. Tutkimuksen eettisyyttä ajatellen, ammatinharjoittajien anonyymisyyden säilyminen kehittämis-projektissa oli suurin haaste. Ryhmäkoko oli niin pieni, että ainakin yritysyhteisön jäsenet saattaisivat tunnistaa raportissa toistensa kommentteja, vaikka lainaukset
aja-tuksista ja mielipiteistä muutettiin raporttiin osittain yleiskielelle ja asiapainotteisesti.
Tunnistamisen mahdollisuutta lisää ehkä vielä se, että kaikki edustivat eri ammatteja ja näkökulmat asioista olivat siten vielä yksilöllisemmät ja helpommin tunnistettavis-sa. Yrityksen nimi haluttiin raporttiin selkeästi näkyviin, mikä sinällään tuo työn ja ammatinharjoittajat avoimesti näkyviin myös ulkopuolisille. Nämä asiat kuitenkin otettiin heti projektin alussa puheeksi. Jokaisessa tiedonkeruun vaiheessa asiasta vie-lä muistutettiin, että aineisto tultaisiin käsittelemään luottamuksellisesti, anonyymi-syyttä mahdollisimman pitkälle suojaten ja opinnäytetyön kirjoittamisen sääntöjä noudattaen. Materiaali ei ulkopuolisille pääsisi, eikä sitä tultaisi muussa tarkoitukses-sa kuin tässä kehittämistyössä käyttämään. Asiasta oli aina myös mahdollisuus kes-kustella.
Uskottavuus ja luotettavuus - Aineiston analyysissä käytettiin sekä teemoittelua että tyypittelyä. Tuloksia analysoitaessa paino-arvoa saivat asiat, jotka vahvimmin nou-sevat esille, koska työn tuli palvella ammatinharjoittajien tarpeita. Toisaalta esille nostettiin poikkeaviakin vastauksia, jotta aineisto rikastui. En koe roolini tutkijana vaikuttaneen tulosten analyysiin merkittävästi. Tutkimuksen aikana oli tärkeä tiedos-taa, että saman alan ammattilaisena omien olettamusten ei saanut antaa tulla liikaa näkyviin. Haastattelutilanteissa tähän seikkaan oli kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tilanteissa kehittyi kuitenkin hyvä vastavuoroisuuden tila, joka takasi avoimen kes-kustelun. Osallistavana tutkimusmenetelmänä, kehittävä työntutkimus mielestäni vä-hentää tutkijan roolin vaikutusta tuloksiin, koska työ tapahtuu onnituessaan osallistu-vien henkilöiden omana oppimisena ja työnä. Tulosten raportointivaiheessa toimin-nanjohtaja luki tulososion läpi ennen sen julkaisemista. Tekstiin ei tullut muutoksia, joten tutkijana tekemäni tulkinta aineistoista ei poikennut tiedonantajien käsityksistä ja aineisto pysyi todenmukaisena. Raportissa on tavoitteena ollut selkeästi kuvata osallistuneiden tiedot ja valikoituminen projektiin. Lisäksi projektin vaiheet ja pää-töksenteko projektin eri vaiheissa, on pyritty tuomaan mahdollisimman läpinäkyvästi esille.
Tulosten luotettavuutta, siirrettävyys –kriteerin näkökulmasta tarkasteltaessa, tutki-muksen heikkous oli tiedonantajien pieni määrä, eikä siksi kovin yleistettäviä johto-päätöksiä voi tuloksista tehdä. Katson kuitenkin, että työn päätarkoitus oli palvella nimenomaan kyseisen yritysyhteisön jäsenten työhyvinvoinnin edistämistä. Mutta
näinkin pienen aineiston tulokset olivat osittain yhteneviä opinnäytetyössä esille tuo-tujen muiden työhyvinvointitutkimusten tuloksiin ja kehittämistarpeisiin verrattuna, joten se sinällään lisää tulosten luotettavuutta. Koen tulosten olevan siten myös so-vellettavissa muihinkin alalla toimiviin ammatinharjoittajiin (vahvistettavuus). Kehit-tämisprojektin vahvuutena pidän olleen ammatinharjoittajien aidon halun kehittää työhyvinvointiaan, mikä tuki avointa keskustelua ja vapaata mielipiteiden vaihtoa, vaikkakin toiminnanjohtaja oli yksi tiedonantajista. Siirrettävyyden kannalta, muiden ammattialojen ammatinharjoittajiin nähden, koen tämän tutkimuksen heikkouden olevan myös sen rajoittumisen pelkästään hyvinvointialan kontekstiin. Alan amma-tinharjoittajilla oli sinällään jo osaamista hyvinvoinnin tukemisesta, mikä näkyi var-masti tuloksissa.
Yleisesti tähänkin tutkimukseen varmasti heijastuivat ihmistutkimuksiin liittyvät ominaiset piirteet siitä, miten tutkimuksen ajankohta vaikuttaa yksilöllisesti vastaa-miseen tai miten käsiteltävien aihealueiden merkitykset henkilöille vaihtelevat yksi-löittäin. Nämä vaikuttavat seikat tulee huomioida tämän tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa. Ihmisten yksilöllisyys on osa tutkimusta ja yksin motivaatioon vaikut-taa sosiaalisen ympäristön tekijöiden lisäksi, henkilön sisäiset tajunnan prosessit, ku-ten teoriaviitekehyksessä esitettiin. Valintojen taustalla on hyvin itsenäinen punta-rointi asioista ja niiden merkityksestä itselle.
8.2.2 Oma rooli tutkijana
Kuten tutkimusmenetelmäosiossa kerrottiin, kehittävässä työntutkimuksessa tutki-muksen tarkoitus on sysätä ekspansiivisen oppimisen sykliä eteenpäin interventioilla.
Menetelmän käyttäjien mukaan ainakin aluksi työyhteisössä tarvitaan ulkopuolista tutkija-kehittäjää ekspansiivisen oppimistoiminnan käynnistäjänä ja ohjaajana. Tutki-jan tehtävänä on tarvittavan aineistonkeruun suunnittelu yhdessä työyhteisön kanssa sekä sen työstäminen käsiteltävään muotoon. Myös oppimistyöskentelyssä tarvitta-van työyhteisön sisäisen keskustelutatarvitta-van luominen ja ylläpitäminen ainakin alkuvai-heessa on tärkeää, ennen kuin työyhteisö on siihen riittävästi harjaantunut. (Virkku-nen & Aho(Virkku-nen 2007, 79.)
Koen ”pääroolini” suhteessa yhteistyöyritykseen olleen interventioiden käynnistäjä, koska toimin ulkopuolisena jäsenenä työyhteisössä. Roolin painotus vaihteli kehittä-misprojektin aikana. Alussa projektin suunnittelun jälkeen roolinani oli selkeästi pro-jektin käynnistäjänä oleminen ja siten interventioiden käynnistäminen. Propro-jektin kes-kivaiheilla tarvitsin yhteistyötilanteissa myös tarkkailijan roolia, jotta pystyin ha-vainnoimaan käynnissä olevaa toimintaa yrityksessä ja siten taas ohjaamaan kehittä-misprojektia eteenpäin. Kehittämisprojektin loppupuolella, siinä vaiheessa kun uusi työhyvinvointimalli oli muotoutunut ja sitä alettiin vakiinnuttaa, roolini vaihtui enemmän tukijaksi ja ”sparraajaksi”. Silloin ei enää käynnistetty uusia interventioita, vaan koetettiin saada työyhteisöä ottamaan kiinni uusiin nousseisiin ajatuksiin työn kehittämistä ajatellen. Tavoitteena oli kannustaa meneillään olevaa projektivaihetta käydyissä yhteisissä keskusteluissa ja sähköpostiviestinnässä. Niissä pohdittiin sitä, että projektin loppuvaihe oli työläin vaihe työyhteisölle, vaatien sitoutumisen syve-nemistä sekä muutosten vastaanottamista käytännön työtoiminnassa. Kehittymisen kannalta se oli kuitenkin käytävä läpi ja siihen ammatinharjoittajia kannustin.
Projektin alkuun verrattuna sen loppupuolella pystyin syvällisemmin jo reflektoi-maan omaa rooliani projektin vetäjänä, koska oma osaaminen tutkimusmenetelmän hallinnassa kehittyi koko ajan. Tämän tyylisessä projektissa korostuu tutkijan rooli tulosten vahvistajan ja näkyville tuojana. Epäröinnin hetkillä tulee pystyä vahvista-maan jäsenten osaamista ja pukea sanoiksi saavutettuja tuloksia, vaikkakaan ne eivät niin näkyviä vielä olisikaan, jotta asiat pyörähtivät taas oppimisen syklillä eteenpäin.
Ulkopuolisena tutkijana työ vaati oma-aloitteisuutta, suunnitelmallisuutta ja itsenäis-tä työotetta, jotta yhteistyö eri suuntiin (yritys, hanke, ammattikorkeakoulu) onnistui toimivalla tavalla. Työn tekemisessä korostui päätösten tekeminen sekä perustelujen määritteleminen, vastuu työn etenemisestä oli melko henkilökohtainen. Kaikkiaan koen yhteistyön eri tahojen kanssa auttaneen itseäni oppimaan ja kehittymään työhy-vinvoinnin laajemmassa ymmärtämisessä ja sen kehittämisessä.