Kaupan toteutustavat

3.2.1 Osakekauppa

Osakekauppa on yleinen yrityskaupan toteutustapa, kun käytetään apuyhtiötä osakeyhtiön kaupassa. Osakekaupassa myydään useimmiten kaikki myyjän omistamat osakkeet tai yhtiön koko osakekanta¹⁰. Osakekaupassa apuyhtiö toimii osakkeiden ostajana ja myyjänä on kohdeyhtiön omistaja (kuva 4). Kohdeyhtiön omistaja myy osakkeensa apuyhtiölle ja saa vastineeksi rahaa.

7 Ks. esim. KHO 1999:2 ja KHO 1999:63. Ensimmäisessä tapauksessa jakautuminen hyväksyttiin, koska toimintaa oli tarkoitus jatkaa yhtiöissä. Toisessa jakautumista pidettiin veronkiertona, koska toinen yhtiö oli tarkoitus tyhjentää ja purkaa viiden vuoden kuluessa.

8 KVL 2002/98.

9 Ks. Lindgren 2001a, s. 280. Lindgren mainitsee osakevaihdon apuyhtiöjärjestelyjen yhteydessä. Hän on kuitenkin rajannut apuyhtiöiden käytön tutkimuksensa ulkopuolelle, joten teoksessa ei varsinaisesti käsitellä apuyhtiöiden käyttöä.

10 Ks. Immonen – Lindgren 2004, s. 33. Sukupolvenvaihdosten toteutuksessa käytetään tavallisesti omistuksen eli osakkeiden kauppaa.

Ostaja(t) (Luonnollisia

henkilöitä)

Apuyhtiö

Kohdeyhtiö

Omistaja(t)

Osakkeet Raha

Kuva 4. Osakekauppa

Osakekauppa on luonteeltaan irtaimen omaisuuden kauppaa. Kauppahinta tuloutuu kokonaisuudessaan kohdeyhtiön omistajalle eli myyjälle. Osakekauppa ei jätä myyjälle juurikaan varaa verosuunnitteluun, koska kauppahinta on kokonaisuudessaan pääomatuloa.

Myyjän veron suuruuden kannalta ei siis ole merkitystä esimerkiksi sillä, suorittaako ostaja kauppahinnan heti vai erissä. Yleisesti kauppahinnan saaminen heti on tietenkin suotavaa, koska tällöin ostaja ei voi jättää maksuja suorittamatta myyjälle.

Osakkeiden kauppa voidaan suorittaa myös osissa. Se ei kuitenkaan usein ole järkevää, koska yritys ei välttämättä pysty toimimaan tehokkaasti omistuksen ollessa jakautuneena ostajan ja myyjän kesken. Päätöksentekoon tulee tällöin mahdollisesti viiveitä tai omistajat eivät mahdollisesti pääse aina yhteisymmärrykseen toimintatavoista.

Ostajan kannalta osakekauppana toteutettu yrityskauppa voi olla ongelmallinen.

Osakekaupassa kohdeyrityksen kaikki varat ja velat siirtyvät ostajalle omistuksen mukana.

Jos myyjä on ollut epärehellinen kauppaa tehdessään, voi ostajan maksettavaksi tulla yllättäviäkin velkoja¹¹. Tästä syystä ostajan on syytä tehdä tarkat selvitykset kohdeyrityksen vastuista ennen yrityksen ostamista. Nykyisin käytetäänkin ns. due diligence -selvityksiä,

11 Ks. Immonen 2000, s. 25.

joissa selvitetään yhtiön taloudellinen asema ja erilaiset velvoitteet. Due diligence -prosessissa selvitetään mm. sopimusriskejä, yhtiölainsäädäntöä, vastuita, arvopaperimarkkinalainsäädäntöä, teknologiaa, immateriaalioikeuksia, verotusta, rahoitusta, laskentajärjestelmiä ja taloushallintoa, operatiivista toimintaa, valmistusprosesseja, yrityskulttuureja ja kilpailuoikeudellisia olosuhteita¹². Toisaalta kauppakirjaan sisällytetään usein mm. myyjän lakisääteistä verovastuuta laajempi vastuu¹³.

Osakekaupassa ostajan kannalta epäedullista on se, että liikearvoa ei oteta huomioon verotuksessa. Jos osakekaupassa on maksettu huomattava summa yrityksen liikearvosta, ei liikearvoa saada mitenkään vähennettäväksi. Lisäksi osakkeiden kaupassa kauppahintaa ei pääsäännön mukaan ole mahdollista vähentää ostajayhtiöllä muutoin kuin osakkeet myytäessä. Poikkeustapauksessa on kuitenkin mahdollista tehdä arvonalentumispoisto, jos ostetun yhtiön osakkeiden arvo on laskenut huomattavasti¹⁴.

3.2.2 Substanssikauppa

Substanssikauppana tehtävässä apuyhtiön avulla toteutettavassa yrityskaupassa kaupan osapuolina ovat kohdeyhtiö ja apuyhtiö (kuva 5). Substanssikaupassa myydään yleensä kaikki yrityksen liiketoiminnassa tarvittavat koneet ja laitteet, vaihto-omaisuus sekä mahdollisesti muita tase-eriä¹⁵. Useissa tapauksissa omaisuudesta maksetaan tasearvoja korkeampi hinta, jolloin syntyy liikearvoa eli goodwill -arvoa. Substanssikaupassa kohdeyhtiö myy omaisuutensa apuyhtiölle ja saa vastineeksi rahaa. Suoritetun kaupan jälkeen kohdeyhtiön omistajat voivat sitten nostaa rahat eri tavoin kohdeyhtiöstä itselleen.

12 Manninen 2001, s. 239.

13 Ks. Manninen 2001, s. 338.

14 Ks. Ikkala et al. 1997, s. 265.

15 Substanssikaupassa voidaan tilanteesta riippuen myydä joko yrityksen liiketoiminnassa tai sen osassa tarvittava omaisuus.

Ostaja(t) (Luonnollisia

henkilöitä)

Apuyhtiö

Kohdeyhtiö

Omistaja(t)

Omaisuus

Raha Raha

Kuva 5. Substanssikauppa.

Substanssikaupassa myyjänä on kohdeyhtiö, joten kauppahinta tuloutetaan yhtiölle.

Substanssikauppa on oikeudelliselta luonteeltaan irtaimen liikeomaisuuden osalta irtaimen omaisuuden kauppa ja mahdollisen kiinteän omaisuuden osalta kiinteistönkauppa.

Myyntivoitto verotetaan elinkeinoverolain säännösten mukaan. Käyvän hinnan varmistaminen on tärkeää, koska myyjänä on yritys eikä omistaja¹⁶. Substanssikauppa tulouttaa ennenaikaiset kulukirjaukset, arvonnousut ja mahdollisen myyntivoiton myyvän osakeyhtiön verotuksessa. Substanssikaupan verotukseen ei siis sovelleta jatkuvuusperiaatetta.

Substanssikaupan jälkeen myyjälle jää edelleen yhtiö. Näin ollen on syytä miettiä, miten myyjä saa substanssin myynnistä saadut tulot itselleen mahdollisimman edullisesti.

Substanssikaupassa ei voida soveltaa sukupolvenvaihdoksen huojennuksia eikä sillä päästä eroon yrityksestä, joten substanssikauppa ei ole välttämättä paras keino sukupolvenvaihdoksen toteuttamisessa. Yrityskaupoissa yleensä substanssikauppa on myyjälle edullinen toimintatapa, koska tällöin kauppahinta voidaan tyhjentää yhtiöstä pitkän ajan kuluessa osinkoina. Näin ollen verorasitus pienenee verrattuna yhdessä erässä saatuun kauppahintaan. Erityisesti yhtiö on syytä jättää elämään, jos yhtiössä on paljon

16 Ks. Immonen – Lindgren 2004, s. 35.

käyttämättömiä tappioita. Yhtiö voi sitten jakaa jatkuvasti osinkona verovapaan osingon tai pääomana verotettavan tulon verran.

Substanssikaupan jälkeen voitaisiin hyödyntää myös purkuvoiton verovapautta, jos kohdeyhtiön omistajana olisi osakeyhtiö ja yhtiöiden välillä olisi konsernisuhde.

Purkuvoiton verottomuus kohdeyhtiöllä olisi hyödynnettävissä substanssikaupassa siten, että kohdeyhtiö myisi omaisuutensa apuyhtiölle. Tämän jälkeen kohdeyhtiön omistajana oleva osakeyhtiö voisi purkaa jäljelle jääneen kohdeyhtiön. Käyttöomaisuuteen kuuluvien tytäryhtiöosakkeiden luovutus ja sitä kautta myös purkuvoitto ovat nykylainsäädännön mukaan verovapaita (EVL 6 b ja 51 d §). Purkuvoiton verovapaus ei kuitenkaan korvaa sitä mahdollisuutta, että tytäryhtiöosakkeiden myynti samassa tilanteessa olisi täysin verovapaa.

Myyjän ja ostajan intressit eivät siten kohtaa kaupantekotavassa. Apuyhtiöjärjestelyissä on yleensä kuitenkin kyseessä luonnollisen henkilön omistama pienehkö osakeyhtiö, joten purkuvoiton verovapaus ei tulisi sovellettavaksi.

Ostajan kannalta substanssikauppa on hyvä tapa tehdä kauppa, koska tällöin velat ja vastuut jäävät myyvälle yhtiölle. Ostajan ei lisäksi tarvitse tällöin ostaa koko yhtiötä.¹⁷ Ostaja voi kuitenkin halutessaan ottaa kaupassa vastaan myös esimerkiksi yhtiön myyntisaamiset. Jos kauppaan sisältyy kiinteistöjä tai toimitilaosakkeita, joudutaan niistä maksamaan varainsiirtovero.

Apuyhtiön kannalta kauppa on hyödyllistä suorittaa substanssin kauppana siksi, että tällöin kauppahinta on vähennettävissä omaisuudesta tehtävinä poistoina. Tällöin saadaan hankintameno myös ostetulle liikearvolle, joka saadaan vähentämällä maksetusta kauppahinnasta liikeomaisuuden käyvän arvon ja velkojen erotus. Liikearvon voi vähentää pitkävaikutteisena menona EVL 24 §:n mukaisesti.¹⁸

Substanssikaupassa kauppahinta olisi kohdistettava jo kaupantekovaiheessa eri omaisuuserille. Kauppahinnan kohdistetut osat muodostavat sitten hankintamenot kyseisille erille apuyhtiön kirjanpidossa.¹⁹ Kauppahinta kannattaa tällöin kohdistaa omaisuuserille,

17 Ks. Siikarla 2001, s. 336.

18 Ks. Ikkala et al. 1997, s. 259.

19 Ks. Ikkala et al. 1997, s. 259.

jotka voidaan kirjata kuluksi nopeasti. Kulumattomalle käyttöomaisuudelle, kuten maapohjalle, kannattaa kohdistaa mahdollisimman pieni osa kauppahinnasta.²⁰

Substanssikaupan avulla yritys voidaan siirtää jatkajalle myös vaiheittain, jolloin yhtiön osia myydään apuyhtiölle erissä. Tällöin apuyhtiö voi mahdollisesti saada tuloja omaisuudesta jo ennen varsinaista yrityskauppaa ja kerätä varoja rahoituksen järjestämiseen. Samalla apuyhtiölle kertyy myös omaisuutta, josta se voi tehdä poistoja.

Substanssikauppa on yleensä ostajan kannalta edullisempi vaihtoehto kuin osakkeiden kauppa²¹. Näin on myös apuyhtiötä käytettäessä. Substanssikaupassa ostaja saa ostetuksi suoraan sen omaisuuden, jonka tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Tällöin ei jouduta maksamaan mistään turhasta ja toisaalta ei peritä myyjältä vanhoja vastuita. Lisäksi kauppahinta on selvästi osoitettavissa kohdistuvaksi EVL:n mukaisen tulon hankintaan ja siten vähennettävissä elinkeinotoiminnan tulosta. Substanssikaupan seurauksena apuyhtiöön muodostuu heti toimintaa jatkava yhtenäinen yksikkö, jolloin vältytään myös erilaisilta yritysjärjestelyiltä ja konsernirakenteen monimutkaisuudelta.

3.2.3 Muut toimintavaihtoehdot

Apuyhtiöjärjestelyn yhteydessä on esitetty myös, että tilanteessa voitaisiin käyttää suoraa apuyhtiön ja kohdeyhtiön sulautumista tai liiketoimintasiirtoa. Järjestelyt vaikuttavat kuitenkin melko ongelmallisilta apuyhtiöjärjestelyn yhteydessä.

Liiketoimintasiirrossa osakeyhtiö luovuttaa joko kaikki tai yhteen tai useampaan liiketoimintansa osaan kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset tätä toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (EVL 52 d §).

Vastikkeena annetaan vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita.

Liiketoimintasiirrossa ei voida antaa käteisvastiketta. Rahavastikkeen puuttuminen tarkoittaisi siis liiketoimintasiirrolla toteutettavassa yrityksen omistuksen siirrossa sitä, että

20 Ks. Ikkala et al. 1997, s. 260. Verotuksessa voidaan kuitenkin poiketa kauppakirjassa sovitusta kohdistuksesta, jos jako ei vastaa käypiä arvoja.

21 Ks. Ikkala et al. 1997, s. 265.

osa omistuksesta jäisi edelleen myyjälle. Tämä ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa myyjän tarkoituksena on nimenomaan luopua yritystoiminnasta.

Samoin yhtiöiden suoran sulautumisen käyttö olisi ongelmallista esimerkiksi siitä syystä, että sulautumisessa olisi joko käytettävä rahavastiketta, jota ei verotuksessa hyväksytä, tai osa omistuksesta jäisi sulautumisenkin tapauksessa edelleen myyjälle²². Tässä esityksessä ei käsitellä näitä vaihtoehtoja tarkemmin, koska esityksessä keskitytään nimenomaan yritystoiminnasta luopumisen tilanteisiin.