Pohdimme sitä, millainen asema säveltämisellä pianonsoiton rinnalla on tulevaisuudessa.
Haastateltavan mukaan säveltäminen saisi kuulua jatkossa jollain asteella kaikkien musiikkiopintoihin enemmän tai vähemmän. Puhuin haastateltavalle säveltäjämyytistä, ja siitä, kuinka se saattaa vaikuttaa ristiriitaisessa suhtautumisessa säveltämiseen.
Myönteisiin asenteisiin säveltämistä kohtaan voidaan vaikuttaa ensisijaisesti tekemällä, esimerkiksi keskustelemalla säveltämisestä enemmän julkisesti, järjestämällä sävellystyöpajoja tai yhteisöllisiä sävellysprojekteja. Haastateltava olettaa, että säveltämisen asema pianistien ja muidenkin instrumentalistien keskuudessa tulee vahvistumaan. Erityisesti taiteen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma (Opetushallitus 2017, 47–51) tulee vahvistamaan sitä, kunhan se saadaan koko ajan enemmän käytäntöön. Haastateltava myös uskoo, että nuoremman polven opettajilla on enemmän henkilökohtaista tuntumaa säveltämiseen. Kuitenkin asenteissa tulee edelleen olemaan kovasti vaihtelua: toiset säveltävät enemmän, toiset vähemmän, jotkut eivät lainkaan.
Haastateltava ei tunne Suomen piano-opetuksen kenttää niin perusteellisesti, että osaisi sanoa, miten säveltämisen asema pianonsoiton kontekstissa toteutuu kaikissa musiikkioppilaitoksissa eri puolella Suomea. Kuitenkin haastateltava toivoo, että jokainen, joka ryhtyy opiskelemaan pianonsoittoa, saisi mahdollisuuden säveltämiseen.
7 POHDINTA
Tutkimukseni osoitti, että säveltämisen asemasta pianonsoitossa on syytä puhua. Myös säveltämisen tarjoamia mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittymisen kannalta on syytä sanallistaa ja tuoda ihmisten tietoon yhä enemmän. Tutkimusta tehdessäni havaitsin myös sen, miten hienoa työtä jo nyt pianopedagogiikassa on tehty säveltämisen osalta. Suunta on siis hyvä. Tutkimus osoitti, että pianistit ovat jo nyt valtautettuja toimimaan säveltämisen parissa. Tärkeintä onkin ennen kaikkea kertoa se heille ja tarjota monipuolisesti erilaisia mahdollisuuksia säveltämiseen. Yksi mahdollisuus lisätä säveltämistä pianistien ammattikoulutukseen olisi jossain määrin pakollinen säveltämisen opintojakso, jonka myötä pianistit pääsisivät säveltämiseen paremmin käsiksi. Myös aivan pianonsoiton alkeisopetuksessa säveltäminen – erityisesti prosessisäveltäminen saisi kuulua enemmän tai vähemmän pakollisena osana musiikkiopintoihin. Myös yhteisöllistä säveltämistä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän. Edelleenkään säveltämisen aseman vahvistaminen ei vaarantaisi tradition tuntemisen tärkeyttä tai instrumentin ja ohjelmiston hallintaa, vaan tarjoaisi pianisteille perinteisen soittamisen rinnalle kenties laajemman ja syvällisemmän musiikillisen merkityksenmuodostuksen kanavan ja väylän ilmaista omaa musiikillista maailmaa ja ihmisyyttä.
Tutkimuksen aikana tiedostin yhä vahvemmin sen, miten paljon pianopedagogiikassa käytetään improvisaatiota säveltämisen muotona. Improvisointi on tietysti hieno asia, mutta haluaisin tutkimuksellani pyrkiä nostamaan myös prosessisäveltämisen asemaa, jossa itse säveltämisen prosessi, palautteenanto, sävellysten dokumentointi ja näiden tuomat vaikutukset kokonaisvaltaiselle muusikkoudelle näkyvät selkeämmin. Pianistit luultavasti kokevat improvisoimisen helpommin lähestyttävämmäksi kuin prosessisäveltämisen. Yleinen ilmapiiri improvisoimisessa ja sen opettamisessa on vapautunut ja rohkaiseva. Pianistit kokevat olevansa improvisoidessaan enemmän samalla viivalla toistensa kanssa. Kynnys improvisoimiseen koetaan kenties matalampana ja armollisempana kuin prosessisäveltämisessä. Opettajilla ja oppilailla ei ole myöskään niin vahvoja ennakko-oletuksia siitä, kuinka paljon kukakin on improvisoinut aiemmin tai mitä meriittejä on improvisoinnin saralla saavuttanut.
Improvisointi saatetaan nähdä myös ajankäytöllisesti tehokkaampana kuin
prosessisäveltäminen, jossa aikaa vaativat myös nuottien tai muun grafiikan ylös kirjoittaminen. Improvisointi toimii kenties parhaiten ryhmässä, jossa luodaan yhdessä ja kuunnellaan omien ideoiden lisäksi myös toisten ideoita ja reagoidaan niihin.
Improvisaatio opettaakin nopeaa reaktiokykyä, joka on muusikolle todella tärkeä taito.
Haastateltavan yhteistyössä toteuttamat improvisaatiokurssit painottuivat nimenomaan ryhmässä improvisointiin. Pianisteilla myös ryhmässä improvisoiminen madaltaa kynnystä luoda itse: kun muutkin uskaltavat, niin itsekin uskaltaa. Myös säveltäminen käsitteenä saatetaan mieltää liian korkeakulttuuriseksi, kun taas improvisointi mielletään pehmeämmäksi.
Yhteisöllistä säveltämistä voitaisiin tehdä pianonsoiton rinnalla enemmän.
Yhteisöllisessä säveltämisessä korostuu toisten kuunteleminen ja ymmärtäminen: tämä vahvistaa yhteisöissä toimimisen taitoja ja auttaa ymmärtämään toinen toistamme entistä paremmin. Yhteisöllinen säveltäminen toisi tervetullutta suunnan muutosta itsekeskeisen musiikkikulttuurin vastapainoksi. Ryhmäsäveltämisen alkuun voidaan päästä esimerkiksi toteuttamalla yhteinen tarinasävellys siten, että jokainen säveltää oman jaksonsa teokseen ja opettajan ohjaamana pyritään sulauttamaan nämä kaikki jaksot yhdeksi kokonaisuudeksi.
Seuraavaksi pohdin tutkimukseni luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Teemahaastattelusta saadut tutkimustulokset ovat kattavia. Niistä saadaan tärkeää informaatiota niin pianonsoiton korkeakouluopiskelijoiden säveltämistottumuksista kuin haastateltavana olleen säveltäjäpianistin itsensä kokemuksia säveltämisen ja pianonsoiton yhdistämisestä omilta opiskeluajoilta. Tutkimuksessa pyrin tarkastelemaan säveltämistä pianonsoiton rinnalla useasta näkökulmasta varsinaisten tutkimustulosten lisäksi. Tutkimustuloksien lisäksi tarkastellaan muun muassa eri pianokouluja ja tutustutaan uusimpaan opetussuunnitelmaan (Opetushallitus 2017, 47–51), jossa säveltämisen asemaa instrumenttiopetuksessa korostetaan entistä vahvemmin. Tutkijana myös vahva omakohtainen kokemukseni säveltämisen ja pianonsoiton rinnakkaiselosta heijastuvat tutkimuksen tuloksissa ja aiheen käsittelyssä. Nämä kaikki useat eri lähestymistavat lisäävät tutkimuksen luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Vaikka tutkimus keskittyy pianistien ja pianopedagogien säveltämiseen, tutkimus voidaan yleistää koskemaan laajemmin kaikkia muusikkoja. Tutkimuksen luotettavuutta ja yleistettävyyttä voisi lisätä suurempi tutkimusaineisto, jossa haastateltaisiin useampia pianonsoiton
korkeakouluopettajia ja myös muita kokeneita säveltäjäpianisteja. Jatkotutkimuksena voitaisiin tehdä laajempi kartoitus eri-ikäisten piano-opiskelijoiden ja pianopedagogien säveltämiskokemuksista ja -tottumuksista piano-opintojensa aikana. Myös erilaiset toimintatutkimuksen muodossa musiikkioppilaitoksissa toteutetut pianistien kokeelliset sävellystyöpajat ja sävellyskokeilut voisivat vahvistaa tämän tutkimuksen tuloksia.
Tutkimukseni tuloksia voivat hyödyntää erityisesti pianistit ja pianopedagogit mutta myös kaikki säveltämisestä kiinnostuneet musiikin harrastajat ja ammattilaiset.
Tutkimus avasi sitä, kuinka uusi taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma (Opetushallitus 2017) ja muutkin sen myötä tehdyt toimenpiteet tulevat todennäköisesti muuttamaan tulevaisuudessa säveltämiseen liittyviä asenteita positiivisempaan suuntaan ja kuinka säveltäminen tullaan todennäköisesti näkemään pianistien ja muidenkin instrumentalistien keskuudessa olennaisena osa-alueena kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittymisessä. Rimakauhua säveltämiseen tarttumisessa voitaisiin hälventää esimerkiksi järjestämällä piano-opettajille ja opiskelijoille perehdytyksiä ja työpajoja, joissa kokeillaan erilaisia säveltämisen työtapoja. Toivon, että tutkimukseni onnistuu joltain osin purkamaan säveltäjämyyttiä ja vapauttamaan pianistit näkemään musiikki säveltämisen myötä luovien mahdollisuuksien loputtomana kenttänä, jossa on turvallista temmeltää vapaasti. Toiveeni on, että tutkimukseni avulla pianistit voisivat toimia vapaasti säveltämisen parissa ja saisivat innostusta kokeilla säveltämistä.
Säveltämisen alkuun pääsemiseksi olenkin koonnut liitteeseen kolme: ’’Miten lähteä liikkeelle?’’ erilaisia pieniä sävellyksellisiä tehtäviä pianisteille. Tehtävien tarkoituksena on virittää mielenkiinto säveltämiseen ja rohkaista luomaan ja kokeilemaan rohkeasti itse.
(ks. liite 3: Miten lähteä liikkeelle?)
LÄHTEET
Painetut lähteet
Bach, Carl Philipp Emanuel 1753/1982 (Suom. Soinne, Paavo). Tutkielma oikeasta tavasta soittaa klaveeria. Helsinki: Suomen musiikkitieteellinen seura.
Bertini, Henri; Clementi, Muzio; Cornick, Mike; Guevara, Gerardo; Kosenko, Viktor;
Merikanto, Aarre; . . . Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2015. Pianon avain: 3, Taito ja ilmaisu. Helsinki: Fennica Gehrman.
Ervasti, Marja; Muhonen, Sari; Tikkanen, Riitta 2013. Säveltämisen monet mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa. Teoksessa Juntunen, Marja-Leena; Nikkanen, Hanna M. & Westerlund, Heidi (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja: Kohti reflektiivistä käytäntöä. Jyväskylä: PS-Kustannus. 246–291.
Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana 2001. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.) 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus:
Jyväskylän yliopisto. 24–42.
Feinberg, Samuil, Lagerspetz, Juhani & Kozlovski, Kirill 2016. Pianismi taiteena.
Helsinki: Lector Kustannus Oy.
Gothóni, Ralf & Kyllönen, Matti 2003. Flyygelin kanssa. Helsinki: Gummerus: Ajatus.
Heikkinen, Hannu L. T. 2001. Toimintatutkimus – toiminnan ja ajattelun taitoa.
Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.) 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus: Jyväskylän yliopisto. 170–185.
Hyry-Beihammer, Eeva Kaisa; Joukamo-Ampuja, Erja; Juntunen, Marja-Leena;
Kymäläinen, Helka; Leppänen, Taru 2013. Instrumenttiopettaja oppilaan kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittäjänä. Teoksessa Juntunen, Marja-Leena;
Nikkanen, Hanna M. & Westerlund, Heidi (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja: Kohti reflektiivistä käytäntöä. Jyväskylä: PS-Kustannus. 150–182.
Ilomäki, Lotta 2013. Säveltäminen musiikkioppilaitospedagogiikan haastajana.
Teoksessa Ojala, Juha & Väkevä, Lauri (toim.). Säveltäjäksi kasvattaminen: Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013: 3.
Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 126–140.
Järnefelt, Richard 1992. Lyhyt opastus luovempaan soittamiseen pianolla: Suunniteltu jo jonkin verran soittaneille. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
Jääskeläinen, Kristiina & Kantala, Jarkko 2006. Vivo piano: Opettajan opas. Helsinki:
Otava.
Jääskeläinen, Kristiina; Kantala, Jarkko & Rikandi, Inga 2007. Vivo piano 1: opettajan opas. Helsinki: Otava.
Jääskeläinen, Kristiina; Kantala, Jarkko & Liukkonen, Kati 2012. Vivo piano:
Alkeiskirja (2. painos.). Helsinki: Otava.
Jääskeläinen, Kristiina; Kantala, Jarkko & Rikandi, Inga 2007. Vivo piano: 1 (Tarkistettu painos 2018.). Helsinki: Otava.
Jääskeläinen, Kristiina; Kantala, Jarkko & Rikandi, Inga 2009. Vivo piano: 2. Helsinki:
Otava.
Jääskeläinen, Kristiina; Kantala, Jarkko & Rikandi, Inga 2013. Vivo piano: 3. Helsinki:
Otava.
Kentner, Louis; Menuhin, Yehudi; Jenkins, Patrick 1979 (Suom. Gothóni, Arja). Piano:
Taitoa ja taitajia. Porvoo; Helsinki; Juva: Werner Söderström.
Lehtelä, Ritva; Saari, Anja & Sarmanto-Neuvonen, Eeva 2002. Suomalainen pianokoulu:
Alkusoitto (Uudistettu laitos.). Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Lehtelä, Ritva; Saari, Anja; Sarmanto-Neuvonen, Eeva & Ranta, Maija 2003. Suomalainen pianokoulu: 1 (Uudistettu laitos.). Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Lehtelä, Ritva; Saari, Anja; Sarmanto-Neuvonen, Eeva; Saari, Anja; Sundholm, Peter;
Ranta, Maija & Kerola-Innala, Päivi 2017. Suomalainen pianokoulu: 2 Uudistettu laitos, viides painos.). Helsinki: Fennica Gehrman.
Lehtelä, Ritva; Saari, Anja; Sarmanto-Neuvonen, Eeva & Sundholm, Peter.
2017. Suomalainen pianokoulu: 3 Finale (Uud. laitos, 4. painos). Helsinki: Fennica Gehrman.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2014. Pianon avain:
Alkeisohjelmisto. Helsinki: Fennica Gehrman.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2005. Pianon avain: 1 (9.
painos). Helsinki: F-Kustannus.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2004. Pianon avain:
Ohjelmisto 1 (5. painos). Helsinki: F-Kustannus.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2006. Pianon avain: 2 (4.
painos). Helsinki: F-Kustannus.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 2003. Pianon avain:
Ohjelmisto. 2 (3. painos). Helsinki: F-Kustannus.
Louhos, Meri; Juris, Carlos & Liu-Tawaststjerna, Hui-Ying 1997. Pianon avain:
Ohjelmisto 3. Helsinki: Warner/Chappell Music Finland.
Mark, Thomas; Gary, Roberta & Miles, Thom 2003. What every pianist needs to know about the body. Chicago: GIA Publications.
Matthenson, Johann 1739. Der Vollkommene Capellmeister. Das ist gründliche Anzeige aller derjenigen Sachen die einer wissen, können, und vollkommen inne haben muß, der einer Capelle mit Ehren und Nutzen vorstehen will. Hamburg: Christian Herold. Myös www -muodossa: https://ks.imslp.net/files/imglnks/usimg/7/7b/IMSLP67752-PMLP136831-Mattheson,_Der_vollkommene_Capellmeister.pdf
Mitchell, Dave 1999. Squeeze the keys: Volume 1. London: Schott.
Mitchell, Dave 2000. Squeeze the keys: Volume 2. London: Schott.
Mitchell, Dave 1999. Squeeze the keys: Volume 3. London: Schott.
Muhonen, Sari 2013. Lasten musiikillisen luomisprosessin tukeminen alakoulussa – esimerkkinä sävellyttäminen. Teoksessa Ojala, Juha & Väkevä, Lauri (toim.).
Säveltäjäksi kasvattaminen: Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen.
Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013: 3. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 83-98.
Neuhaus, Heinrich 1973 (Suom. Gothóni, Arja). Pianonsoiton taide (2. painos). Helsinki:
Kirjayhtymä.
Ojala, Juha ja Väkevä, Lauri 2013. Säveltäminen luovana ja merkityksellisenä toimintana. Teoksessa Ojala, Juha & Väkevä, Lauri (toim.). Säveltäjäksi kasvattaminen:
Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013:3. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 10–22.
Opetushallitus 2017. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPOPS).
Helsinki: Opetushallitus.
Opetushallitus 2002. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPOPS).
Helsinki: Opetushallitus.
Partti, Heidi & Ahola, Anu 2016. Säveltäjyyden jäljillä: Musiikintekijät tulevaisuuden koulussa. Sibelius-Akatemian julkaisuja 15. Helsinki: Unigrafia Oy Yliopistopaino.
Partti, Heidi & Westerlund, Heidi 2013. Säveltäjyyden merkitykset osallistumisen kulttuurissa ja tulevaisuuden musiikkikasvatuksessa. Teoksessa Ojala, Juha & Väkevä, Lauri (toim.). Säveltäjäksi kasvattaminen: Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013: 3. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 23–32.
Paynter, John 1983. Music in the secondary school curriculum: Trends and developments in class music teaching (Repr.). Cambridge: Cambridge University Press.
Ranttila, Suvi 2017. Luovasti pianolla. Jyväskylä: Kirjapaino Kari Ky.
Rikandi, Inga & Jacob, Eva 2013. ’’Minulla on ehkä sikainfluenssa’’ ja muita tarinoita – säveltäminen osana musiikkiopiston pianonsoitonopetusta. Teoksessa Ojala, Juha &
Väkevä, Lauri (toim.). Säveltäjäksi kasvattaminen: Pedagogisia näkökulmia musiikin
luovaan tekijyyteen. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013: 3. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 163-175.
Saarela-Kinnunen, Maria & Eskola, Jari 2001. Tapaus ja tutkimus = tapaustutkimus?
Teoksessa Aaltola, Juha & Valli, Raine (toim.) 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin: 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus: Jyväskylän yliopisto. 158–169.
Tenni, Jyrki & Varpama, Jasse 2004. Vapaa säestys ja improvisointi. Keuruu:
Kustannusosakeyhtiö Otava.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Uusikylä, Kari 2002. Voiko luovuutta opettaa? Teoksessa Kansanen, Pertti & Uusikylä, Kari (toim.). Luovuutta, motivaatiota, tunteita: Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia.
Jyväskylä: PS-kustannus. 42–55.
Väkevä, Lauri & Tikkanen, Riitta 2013. Esipuhe. Teoksessa Ojala, Juha & Väkevä, Lauri (toim.) 2013. Säveltäjäksi kasvattaminen: Pedagogisia näkökulmia musiikin luovaan tekijyyteen. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2013: 3. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. 5–8.
Painamattomat lähteet
Klami, Markku: Tarinoita, improa ja jatkuvaa liikettä – Ajatuksia säveltäjäksi kasvamisesta ja sävellysopetuksesta. Saatavilla www-muodossa:
https://www.opus1.fi/tarinoita-improa-ja-jatkuvaa-liiketta-ajatuksia-saveltajaksi-kasvamisesta-ja-savellysopetuksesta/. Luettu 25.11.2020.
Opetushallitus 2017. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPOPS).
Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-jatutkinnot/taiteen-perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet. Luettu 18.11.2020.
Opetushallitus 2002. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPOPS).
Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla www-muodossa:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf.
Luettu 8.12.2020.
Partti, Heidi: Pääsy sallittu! Jokainen saas säveltää. Saatavilla www-muodossa:
https://www.opus1.fi/artikkelin-otsikko-4/. Luettu 24.11.2020.
Talvitie, Riikka: Sävellyspedagogiikan historiaa notaation keksimisestä nykypäivään.
Saatavilla www-muodossa: https://www.opus1.fi/savellyspedagogiikan-historiaa-notaation-keksimisesta-nykypaivaan/. Luettu 24.11.2020.
Kukkula, Tiina: www-muodossa: www.sävellyttaminen.fi, Luettu 27.11.2020
Williams, Benjamin John 2010. Music Composition Pedagogy: A History, Philosophy and Guide. Saatavilla www-muodossa: https://qdoc.tips/queue/music-composition-pedagogy-williams-benjamin-john-pdf-free.html
LIITTEET
Liite 1: Sähköpostiviesti haastateltavalle
Hei!
Olen Aaron Ahola, viidennen vuoden pianonsoiton opiskelija Sibelius-Akatemiassa.
Pianonsoiton lisäksi olen opiskellut myös sävellystä kaksi lukuvuotta yksilötunneilla Lauri Kilpiön ohjauksessa.
Teen opintojen ohessa opettajan pedagogisia opintoja, joihin kuuluu seminaarityö. Teen sen tänä lukuvuonna. Työtäni ohjaa MuT Ulla Pohjannoro.
Koska olen erityisen kiinnostunut sekä pianonsoitosta että säveltämisestä, tutkimukseni käsittelee säveltämistä pianonsoiton rinnalla.
Tutkimusmenetelmäksi on valittu haastattelu (tai useita haastatteluja) ja kysyisinkin, haluaisitko tulla yhdeksi haastateltavakseni?
Haastattelu on suhteellisen vapaa teemahaastattelu aiheen tiimoilta. Kesto n. 45-60 minuuttia. Haastattelu nauhoitetaan. Haastateltavalla on mahdollisuus aikanaan tarkistaa haastattelun muoto valmiista tekstistä.
Haastattelu olisi tarkoitus toteuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä. Tarkempi ajankohta ja paikka voidaan sopia hyvin vapaasti.
Pyydän vastaamaan haastattelukutsuun vastaamalla tähän sähköpostiviestiin!
Ystävällisin terveisin Aaron Ahola
Liite 2: Katsaus pianokouluihin
Alla olevassa listassa käyn läpi yleisluontoisesti, miten säveltämistä lähestytään eri pianokouluissa. Listan pianokoulut ovat sellaisia, joista useita käytetään suomalaisessa pianopedagogiikassa.
Meri Louhos, Carlos Juris, Hui-Ying Liu-Tawastsjerna: Pianon avain -sarja.
Pianon avain: Aapinen, Pianon avain: Alkeisohjelmisto: Esipuheessa ’’opettajalle’’ -osiossa painotetaan enimmäkseen sitä, kuinka oppilaan nuottien hallinta on tärkeä lähtökohta pianonsoitossa. Sivulla 5 kannustetaan kuuntelemaan ja kokeilemaan pianosta erilaisia ääniä. Alkeisohjelmisto sisältää pikkukappaleita Aapisen tueksi.
Pianon avain: 1, Pianon avain: Ohjelmisto 1: Esipuheessa ’’opettajalle’’ -osiossa kerrotaan kirjan sisällöstä ja ohjeistetaan, miten opettajan tulisi lähestyä erilaisia osa-alueita (kuten nuotinluku, soittotekniikka yms.) oppilaansa kanssa. Seuraava lainaus on tästä esipuheesta:
Soittaminen koetaan elämyksenä. Vihkon tarkoitus on kehittää kykyä ymmärtää musiikkia. Oppilaan tehtävät aktivoivat keksimään ja improvisoimaan
musiikkia, lopussa harjoitellaan jo vapaan säestyksen alkeita. Tavoitteena on, että oppilas ensimmäisistä kappaleista alkaen kokee soittamisen elämyksenä, mikä aktivoi hänen luovuuttaan ja herättää hänessä halun oppia lisää.
Pyrkimyksenä on siis kertoa opettajalle ja oppilaalle, että musiikin tekeminen ja soittaminen ei rajoitu vain tämän kirjan harjoitusten ja ohjelmiston hallitsemiseen vaan itse luomalla ja kokeilemalla voi aktivoida luovuuttaan ja herättää oppimisenhalua. Kirjan sivulla 65 on yhden sivun improvisointi -osio, jossa kerrotaan, mikä on improvisoinnin tarkoitus ja annetaan kaksi harjoitusta opettajalle ja oppilaalle yhdessä tehtäväksi. Myös sivuilla 64 ja 76 on harjoituksia, joissa oppilaan tulee säveltää tai improvisoida jatko melodialle, jossa on annettu säestys vasemmalle kädelle. Pianon avain 1 -ohjelmistovihko sisältää eri tyylistä valmiiksi sävellettyä ohjelmistoa.
Pianon avain: 2, Pianon avain: Ohjelmisto 2: Esipuheessa puhutaan siitä, että: ’’nyt kun osataan lukea nuotteja ja soitetaan se, mitä nuoteissa lukee, voidaan lisätä soittoon
jotain ihan omaa.’’ Kirja keskittyy pitkälti tradition tuntemukseen ja ohjelmiston soittamiseen mutta tuo esiin myös sävellykselliseen ajatteluun tukevia tehtäviä. Sivulla 62 keksitään säestys tuttuun lauluun ja sivulla 65 tehdään bitonaalisia ja vapaatonaalisia improvisaatioita. Pianon avain 2 -ohjelmistovihko sisältää kanonisoitua ohjelmistoa barokista nykypäivään.
Pianon avain: 3, Pianon avain: Ohjelmisto 3: Kirjassa keskitytään entistä enemmän ohjelmiston hallintaan ja entistä haastavamman tekniikan tavoittamiseen. Säveltämiseen viittaavia tehtäviä on sivulla 56 ja 66, joissa tutustutaan uusiin sävellajeihin, transponoidaan laulua ja improvisoidaan opitussa sävellajissa. Pianon avain 3 -ohjelmistovihkon esipuheessa kerrotaan oppilaalle seuraavasti: ’’Soittajana olet nyt tärkeällä kynnyksellä. Suurten säveltäjien pikkukappaleet lupaavat, että ovi on jo auki suureen maailmankirjallisuuteen’’. Ohjelmistovihko sisältää eri tyylisiä kappaleita kanonisoidusta ohjelmistosta.
Suvi Ranttila: Luovasti pianolla. Kirjan ideana on vapaan säestyksen kautta tutustua musiikin eri elementteihin ja soittamiseen. Alkusanoissa kerrotaan, kuinka kirjan avulla oppilas oppii soittotekniikan ja nuotinluvun perusasiat. Lisäksi hän oppii korvakuulolta, sointumerkeistä ja tarkasta nuottikuvasta soittamisen alkeet sekä säestämisen ja muun yhteissoiton, improvisoinnin ja säveltämisen, soinnuttamisen ja transponoinnin alkeet.
Myös musiikinteoriaa opetetaan osana soitonopetusta.
Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva SarmantoNeuvonen: Suomalainen pianokoulu -sarja.
Alkusoitto: Esipuheessa kerrotaan pianokoulun käyttäjälle: ’’Aikamme avainsana on luovuus, jokaisessa ihmisessä piilevä voimavara, jonka avulla pyritään erilaisiin tavoitteisiin’’. Lisäksi puhutaan improvisoinnista ja transponoinnista, kuinka ne ovat taitoja, joita yritetään kehittää teknisen oppimisen rinnalla. Sivuilla 10 ja 11 kehotetaan kuuntelemaan pianon soivia mahdollisuuksia ja soittamaan kuvassa näkyviä asioita.
Suomalainen pianokoulu 1: Kirjan esipuheessa sanotaan: ’’Tässä iässä oppilas ei vielä kahlitse luovuuttaan ja sitä ominaisuutta yritetään varjella korvakuulolta soittamisen avulla’’. Sivulla 21 käsitellään musiikin kysymys–vastaus -ideaa ja tehtävänä on säveltää omia kysymyksiä ja vastauksia. Sivulla 37 tulee improvisoida tai säveltää oma melodia
annettuun valssisäestykseen. Sivuilla 46–51 opetellaan vapaata säestystä. Sivulla 52 improvisoidaan kummitustarinaa sävelillä e, f, c ja h. Sivuilla 60-61 opetellaan kuuntelemaan pianon erilaisia sointeja ja kosketustapoja.
Suomalainen pianokoulu 2: Kirja keskittyy entistä vaativamman ohjelmiston hallintaan ja teknisen osaamisen hiomiseen. Esipuheessa kerrotaan, kuinka opiskeluun tulee suhtautua entistä vaativammin teknisessä ja tulkinnallisessa mielessä ja kuinka vapaa säestys kulkee rinnan teknisen kehityksen myötä. Sivut 54–63 keskittyvät vapaan säestyksen opiskeluun.
Suomalainen pianokoulu 3: Suomalainen pianokoulu 3 on ohjelmistokokonaisuus, joka sisältää pelkästään eri tyylisiä kappaleita. Säveltämisestä ei erikseen puhuta enää tässä kirjassa. Kirjan lopussa oleva teksti: ’’Avuksi musiikin tekemiseen’’ puhuu enimmäkseen soittotekniikan ja tradition kunnioittamisen tärkeydestä.
Dave Mitchell: Squeeze the Keys 1, 2, 3. Kirjasarja sisältää sävellyksellisiä ja improvisatorisia tehtäviä edeten kuta kuinkin vaikeusasteeltaan helpommasta haastavampaan. Ideana on lähestyä musiikkia ja pianonsoittoa improvisaation ja säveltämisen kautta. Jokaisen kirjan lopussa esitellään muun muassa keskeisiä musiikkitermejä ja nuottiarvoja. Ensimmäisen kirjan alussa luonnehditaan, kuinka kirjan asioita voidaan käyttää yksityisopetuksessa tai täydentävänä materiaalina piano-oppilaille. Kirjan tehtäviä voidaan käyttää myös sävellyksenopetuksessa, improvisoinnissa tai esiintymiseen luokkahuoneessa.
Jyrki Tenni, Jasse Varpama: Vapaa säestys ja improvisointi. Nimensä mukaisesti kirja keskittyy lähinnä vapaan säestyksen ja improvisaation opiskeluun. Kirjan alussa kerrotaan oppimateriaalin tarkoituksesta, joka on oppia säestämään ja soittamaan tyylinmukaisesti sointumerkeistä ja ilman niitä, vapauttaa soittaja nuottikuvasta, tutustua improvisointiin ja oppia harjoittelemaan sitä, sekä oppia ymmärtämään ja käyttämään soinnutuksen pääperiaatteita. Kirja sisältää CD:n, jonka avulla säestyksiä voi kuunnella ja harjoitella. Kirjassa opetetaan vapaan säestyksen keskeisimmät kompit, opetellaan soinnuttamista ja improvisoidaan. Sivulla 104 esitellään ’’improvisoijan huoneentaulu’’, jossa kerrotaan keskeisimpiä asioita onnistuneen improvisaation luomiseksi. Kirjan lopussa on pieni teoriaosio, jossa esitellään muun muassa intervallit, kvinttiympyrä ja keskeisimpiä vapaan säestyksen ja improvisaation käsitteitä.
Kristiina Jääskeläinen, Jarkko Kantala, Inga Rikandi & Kati Liukkonen: Vivo, piano -sarja.
Vivo -pianokouluissa on kiinnitetty erityistä huomiota improvisointiin sekä ryhmäopetukseen ja yhteissoittoon (Opettajan opas). Vivo pianokoulu sopiikin käytettäväksi joko yksityistunneilla tai ryhmässä. Alkuvaiheessa myös kappaleet opetellaan lähinnä korvakuulolta. Opettajan opas alkeiskirjalle valottaa Vivon opetusvisiota. Vivo 1:n Opettajan opaassa kerrotaan jokaisesta tehtävästä erikseen ja siitä, miten opettaja voi niissä auttaa. Kaikki kirjat sisältävät CD-levyn, jonka avulla kappaleita voi harjoitella. Seuraava lainaus on oppettajan oppaasta: ’’Improvisointi on oleellinen ja luonnollinen osa musisointia. Vivo pianon improvisointitehtävät kohdistuvat eri osa-alueisiin, esimerkiksi mielikuvitukseen, teoriaan ja soittotekniikkaan sekä tulkintaan, kuunteluun ja struktuurien hahmottamiseen.’’ Vivo siis pyrkii improvisointitehtävillä hahmottamaan oppilaalle musiikin eri osa-alueita. Vivo pyrkii opetuksessa oppilaslähtöisyyteen kuunnellen oppilaan yksilöllistä kehitystä. Myös ryhmäoppimista ja
Vivo -pianokouluissa on kiinnitetty erityistä huomiota improvisointiin sekä ryhmäopetukseen ja yhteissoittoon (Opettajan opas). Vivo pianokoulu sopiikin käytettäväksi joko yksityistunneilla tai ryhmässä. Alkuvaiheessa myös kappaleet opetellaan lähinnä korvakuulolta. Opettajan opas alkeiskirjalle valottaa Vivon opetusvisiota. Vivo 1:n Opettajan opaassa kerrotaan jokaisesta tehtävästä erikseen ja siitä, miten opettaja voi niissä auttaa. Kaikki kirjat sisältävät CD-levyn, jonka avulla kappaleita voi harjoitella. Seuraava lainaus on oppettajan oppaasta: ’’Improvisointi on oleellinen ja luonnollinen osa musisointia. Vivo pianon improvisointitehtävät kohdistuvat eri osa-alueisiin, esimerkiksi mielikuvitukseen, teoriaan ja soittotekniikkaan sekä tulkintaan, kuunteluun ja struktuurien hahmottamiseen.’’ Vivo siis pyrkii improvisointitehtävillä hahmottamaan oppilaalle musiikin eri osa-alueita. Vivo pyrkii opetuksessa oppilaslähtöisyyteen kuunnellen oppilaan yksilöllistä kehitystä. Myös ryhmäoppimista ja