Kasvatus ja tuhoaminen ovat jokseenkin toistensa vastakoh-tia, mutta uskon kiinnostuksen tuhoamiseen olevan tärkeä ominaisuus, jota kasvattajan ei tule sivuuttaa. Oppimalla tuhoamisesta pystyn kenties ymmärtämään paremmin hoavaa käytöstä ja hyväksymään sen. Myös ymmärrys tu-hoamisen luonteesta auttaa käsittelemään sen luonnetta ei-negatiivisena ilmiönä.
Kasvattajana tuhoaminen voi auttaa vaikeista tilanteista ulos-pääsyyn, esimerkiksi hankalissa henkilösuhteissa. Pyrkimys hajottaa syntyneet kitkat ja eripurat antavat tilaa rankentaa uudenlaisen kantavamman pohjan vuorovaikutukselle. Kas-vattajan arki onkin vahvasti kiinni uuden rakentamisessa,
mutta myös tuhoamisessa. Osoitus luovuudesta on kyky hal-lita tätä tasapainoa ja kuitenkin rakentaa tuhoamisen sijaan.
Kasvatustyöni kautta ymmärrän myös syrjäytyneisyyden ja yleisen passiivisuuden olevan tuhoavia tiloja, josta pitäisi pyrkiä eroon juuri tuhoamalla rakenteet, jotka ajavat tähän tilaan. Videopelaamisen yleistyessä ja internetissä vietetyn ajan kasvaessa on tärkeää pyrkiä ymmärtämään tämän ai-heuttamat ongelmat ja seuraukset, kuten tarve pysähtynei-syyden kokemukseen. Kasvatustyössä koen tärkeäksi medi-asuhteen rakentamisen terveemmäksi ja sosiaalisemmaksi, sulkeutuneen passiivisen tilan sijaan.
Lopuksi
Teoksen toteuttamisen ja pohdinnan jälkeen ajatukseni al-koivat siirtyä takaisin kohti tilannetta, jossa pelaan tietoko-nepeliä. Olen suljettu peliin toistamaan samoja toimintoja etenemättä minnekään. Identiteettini on vangittu pelin ja itseni väliin. Käsitys ajasta hukkuu enkä pysty näkemään menneeseen saati tulevaisuuteen. Kuvittelen kokevani pal-jon, mutta todellisuudessa olen täysin ulkopuolella todelli-suudesta. Teokseni käsittelee tätä tilaa, jossa aika on rajattu vain koettuun hetkeen, jossa mediatodellisuus korvaa koe-tun todellisuuden. Keskittyminen käsittelemään tuhoamista on johtanut minut ajattelemaan tilannetta, jossa koen
tuho-avani itseäni. Teos auttoi löytämään muutoksen halun ja tie-dostamaan tämän tilan.
Teoksessani olen saanut tiivistettyä pohtimani ajatukset teoksen muotoon ja olen mielestäni onnistunut siinä hyvin.
Ongelmani koskien viittaamista edellisiin teoksiin ratkaisin teoksen tavalla viitata vain sen tuottamiin kuviin. Katsojaa siis pyritään viemään pois tutusta kuva- ja kokemusmaail-masta. Tapani käsitellä identiteettiä pyrkii myös tuomaan esiin tuhoamisen elementin. Kuva muuttuu teoksessa ja hajoaa tarpeeksi tunnistamattomaksi, että saa itsensä etään-nytetyksi omasta kuvastaan, mutta tarpeeksi tunnistettava, että pystyy tunnistamaan siitä tuttuja piirteitä. Hetki ajassa sisältää samoja ominaisuuksia kuin videokuva teoksen läpi kulkeneena. Hetki menee ohi nopeasti, sen pystyy etäisesti hahmottamaan tutuksi, mutta se on vain muisto lähimuis-tissa. Ajan käsitys häiriintyy, koska teos pyrkii hävittämään aikakäsityksen asettamalla katsojan koko ajan hetken men-neisyyteen videon sisältämän viiveen avulla. Katsojan paikka todellisuudessa on myös videon suljetun kehän ja oman it-sen välillä. Näillä keinoilla katsojan kokemus ajasta, tilasta ja omasta itsestä on pyritty tuhoamaan.
Tuhoamisesta on tullut minulle enemmän väline kuin kiellet-ty toimintamalli. Tuhoaminen on yksi muutoksen vaiheista, ja koska elämä on jatkuvaa muutosta, tulisi pystyä käyttä-mään hyväkseen tuhon puhdistavaa voimaa. Taiteen tekijälle tuhon ja luomisen välinen ristiriita on yhä läsnä, mutta
pal-jon konkreettisemmalla tasolla. Taiteen tekeminen on mie-lestäni erinomainen väline tutkia tuhoamista, koska taiteen tekeminen on aina pyrkimys uuden luomiseen. Teos on teko, joka luo uutta.
Työni ohella ymmärsin paremmin aikaisempien kokemusten merkityksen. Uusi pohjautuu aina vanhaan, joten on tärkeää ylläpitää perinteitä, joista yhdistää ja löytää omiin ajatuksin tukea ja turvaa. Taiteessa viitataan aina aikaisemmin tehtyyn ja on turhaa pyrkiä välttämään tätä.
Vietettyäni huomattavan ajan teokseni ja sen pohtimisen pa-rissa, on jo aika jättää taakse tuhoamista koskevat ajatukset, mutta silti muistaa ne tarvittaessa. Haluaisin toisaalta jatkaa työni Viite Hetkeen parissa ja laajentaa käytettävien tietoko-neiden määrää, jotta kuvattu videokuva tuhoutuisi täysin sen kulkeman matkan aikana. Se on varmaa, että haluan teokse-ni uudestaan esille käsitellen tuhoamista ja uuden luomista taiteen keinoin.
Lähteet
Bakunin, Mihail 1974a. Nécrologie d’Alexandre Herzen.
Teoksessa Archives Bakounine V. Michel Bakounine et ses relations slaves 1870-1875. (s.17-23) Toim. Arthur Lehning.
Leiden: E. J. Brill
Bakunin, Mihail 1974b. Programme de la Fraternité interna-tionale. Teoksessa Archives Bakounine V. Michel Bakounine et ses relations slaves 1870-1875. (s.182-197)Toim. Arthur Lehning. Leiden: E. J. Brill
Bakunin, Mihail 1977. Gud och Staten. (s. 35) Stockholm:
Federativ
Călinescu, Matei 1987. Five Faces of Modernity: Modernism, Avant-Garde, Decadence, Kitsch, Postmodernism. Durham:
Duke university Press
Deleuze, Gilles 2005. Haastatteluja. Helsinki: Tutkijaliitto
Fargier, Jean-Paul 1993. Viimeinen analogia ennen digitaa-lisuutta (s. 49-60). Teoksessa Video, Taide, Media, Toim.
Minna Tarkka, Jyväskylä: Taide
Freud, Sigmund 2009. Beyond the Pleasure Principle, Connecticut: Martino Publishing
Gadamer, Hans-Georg 2004. Hermeneutiikka: ymmärtämi-sen tieteissä ja filosofiassa, Tampere: Vastapaino
Hannula, Mika; Suoranta, Juha; Vadén, Tere 2003. Otsikko uusiksi: Taiteellisen tutkimuksen suuntaviivat. Tampere:
Niin & Näin
Hegel, Georg Wilhelm Friedrich 1985. Gesammelte Werke Band 21. Wissenschaft der Logik. Erster Band. Objektive Logik. Erster Teil. Lehre von Sein (s. 94,11 – s.95,23) Hampuri:
Felix Meiner Verlag
Hirvonen, Ari 2007. Anarkismi: valtion ja lain tuolle puolen (s. 17–63) Anarkismi, avantgarde, terrorismi. Muutamia stra-tegioita järjestyksen sotkemiseksi, Toim. Marja Häränmaa ja Markku Mattila Helsinki: Gaudeamus
Härmänmaa, Marja 2002. Kun aika pysähtyi – F. T. Marin-etti ja futuristinen käsitys ajasta. (s. 387-399) Toim. Meri Heinonen, Leila Koivunen, Sakari Ollitervo, Heli Paalumäki, Hannu Salmi ja Janne Tunturi. Dialogus: Historian taito.
Turku: Kirja-Aurora
Härmänmaa, Marja 2007. Kulttuurianarkiaa 1900-luvun alun Italiassa (s. 101-128) Anarkismi, avantgarde, terrorismi. Muu-tamia strategioita järjestyksen sotkemiseksi, Toim. Marja Härmänmaa ja Markku Mattila Helsinki: Gaudeamus
Kelly, Aileen 1982. Mikhail Bakunin: A Study in the Psychology and Politics of Utopianism (New York: Oxford University Press
Krauss, Rosalind 1993. Video, narsismin estetiikka. (s. 79-90).
Teoksessa Video, Taide, Media, Toim. Minna Tarkka, Jyväsky-lä: Taide
Lucier, Mary 1990. Light and Death. (s. 457-464).
Illuminating Video, Toim. Doug Hall ja Sally Jo Fifer, New York: Aperture
Morse, Margaret 1993. Videoinstallaation taide: ruumis, kuva ja välitila. (s. 107-122). Teoksessa Video, Taide, Media, Toim.
Minna Tarkka, Jyväskylä: Taide
Mäkelä, Asko 1993. Esineellistetty ruumis – varhaisen performanssivideon taustaa (s. 91-106). Teoksessa Video, Taide, Media, Toim. Minna Tarkka, Jyväskylä: Taide
Reinhardt, Ad 1995. Taide taiteena. Helsinki: Vapaa taidekou-lu 1995
Suoranta, Juha 2003. Kasvatus mediakulttuurissa. Tampere:
Vastapaino