Teesin esittely valitussa viitekehyksessä Kaste kirkollisena toimituksena ja sakra-menttina kuuluu olennaisena osana kirkon elämään ja sillä on yksilön elämässä mer-kittävä rooli. Siitä saa yleensä alkunsa yhteisön elämään osallistuminen. Neuvottele-vien kirkkojen yhteinen näkemys kasteesta ja sen merkityksestä julkilausumassa:
Kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tekee ihmisen osalliseksi Jumalan pelastusteosta Kristuksessa. Kaste liittää ihmisen jäseneksi kirkkoon, Kristuksen ruumiiseen, ja tuo yhteyteen niin ruumiin pään kuin kaikkien sen jäsenten kanssa. (Gal. 3:26–29).110
Kirkkoon liittymisellä kasteen kautta on käytännön ulottuvuus. Teesissä kasteelle annetaan kaksi tehtävää: se tekee osalliseksi pelastuksesta ja liittää ihmisen kristilli-sen yhteisön jäkristilli-seneksi. Kaste on teesin mukaan suoritettava Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, jotta Jumalan aikaansaama pelastusteko aktualisoituu Kristuksessa.
Teesi sivuaa näin pelastuskäsitystä. Osapuolet eivät tosin lähde yksilöimään sitä, mil-lainen pelastusteko luonteeltaan on tai mitä se sisältää. Kirkon katsotaan rinnastuvan Kristuksen ruumiiseen. Samalla kun ihminen kasteessa liitetään kirkkoon, eli Kris-tuksen ruumiiseen, hän ei ainoastaan saa yhteyttä Kristukseen sen päänä vaan myös
110 Tiedonanto 2012, teesi I4.
39
kaikkiin muihin kastettuihin, jotka ovat kirkon jäseniä. Jäsenten tasavertaisuus osana Kristuksen ruumiin käsitettä tuodaan esille ainoastaan raamattuviitteen kautta. Gala-talaiskirjeen kohta sisältää Paavalin huomautuksen siitä, että Kristuksessa kaikki ovat yhtä ja keskenään tasa-arvoisia sukupuolesta, kansallisuudesta tai sosiaalisesta ase-masta riippumatta.111 Jakeita ei ole kirjoitettu näkyviin.
Valitussa teologisessa viitekehyksessä kasteen merkitystä ja sen kautta muodostuvaa kirkkoa Kristuksen ruumiina kuvaillaan usean eri näkökulman kautta. Ortodoksien näkemys kirkosta Kristuksen ruumiina esitellään VOK:n viimeaikaisissa lausunnois-sa. Kirkon todetaan olevan uskovien yhteisö Kristuksessa, johon Hän itse kutsuu kaikkia liittymään. Kirkkoa luonnehditaan yhtä aikaa jumalalliseksi ja inhimilliseksi:
”Kirkko ei ole tästä maailmasta, kuten ei hänen Herransakaan Jeesus ollut tästä maa-ilmasta. – – Kirkon tavoitteena ei ole ainoastaan pelastaa ihmisiä tästä maailmasta vaan maailman itsensä pelastaminen ja vaaliminen.”112 Teesin kautta ei välity, mil-laisia ominaisuuksia kristilliseen kirkkoon vääjäämättä sisältyy, jotta se voisi todelli-sesti olla Kristuksen ruumis.
Lossky pitää kastetta ulospääsytienä kuoleman labyrintista, ensimmäisenä askeleena kohti koittavaa ylösnousemusta. Kristuksen ruumis, johon kastettava liitetään, juur-ruttaa uskovan pelastukseen ja ylösnousemukseen.113 Teesiin sisältyy vastaava näkö-kulma, kun se toteaa että kaste ”tekee ihmisen osalliseksi Jumalan pelastusteosta Kristuksessa”.
Ortodoksisuudessa kristillinen tasavertaisuus Kristuksen ruumiin käsitteen yhteydes-sä on ymmärretty Losskyn mukaan niin, ettei mikään ulkonainen tekijä, sukupuoli, sosiaaliluokka, kieli tms. voi horjuttaa kirkon ykseyttä, koska Kristus ruumiin päänä
111 ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kris-tukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää oletko juutalainen vai kreikka-lainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli lu-vattu.” (Gal. 3: 26–29).
112 Suomennos tekijän. Alkuperäinen sitaatti engl. “The Church is not of this world, just as her Lord, Jesus, is not of this world. – – Her Goal is not only the salvation of people in this world, but also the salvation and restoration of the world itself.” The Basis of the Social Concept, kohdat I1-I2.
113 Lossky 1957, 179.
40
liittää yhteen ihmiset ja sen myötä uusi luominen realisoituu tässä maailmassa.114 Ta-savertaisuudesta kirjoittaa myös Ilarion, joka toteaa kirkon olevan paikka, jossa ih-misten välinen, jo Babylonin tornin rakentamisen yhteydessä aiheutunut, hajaannus jälleen korjaantuu. Tästä on hänen mukaansa merkkinä Helluntaina tapahtunut Pyhän Hengen vuodattaminen. Kielelliset tai kansallisuuksista johtuvat erot katoavat kirkon yhteydessä ja kaikille annetaan yhteinen kieli, joka on ”uskon ja rukouksen, yksimie-lisyyden ja rakkauden kieli.”115 Teesissä kristittyjen välillä vallitseva yhdenvertai-suus tuodaan esille vain raamattuviitteen kautta, eikä rukouksen tai laajemmin har-taudenharjoituksen yhdistävää vaikutusta huomioida.
Losskyn mukaan kasteessa jokainen Kristuksen ruumiiseen, eli kirkkoon liittyvä saa lahjan Pyhältä Hengeltä. Tämä välittyy kaiken kattavana armona, joka lankeaa ihmis-ten ylle ja samalla tekee jokaisesta jäsenestä tietoisen yhteistyökumppanin116 Juma-lan kanssa ja totuuden todistajan117.118 Teesit eivät mainitse lahjojen jakamista.
Viitekehyksessä kaste esiintyy niin, että se kantaa läpi kristityn koko elämän ja antaa kirkon jäsenyydelle perustan. Revon mukaan kristitystä tulee kasteessa uusi ihminen, joka kastettuna Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen on siitä hetkestä lähtien jatkuvan uudistumisen kohteena. Kasteessa lahjoitettava usko muodostaa kirkon jä-senyydelle syvimmän lähtökohdan.119 Ilarion kuvaa ortodoksien tulkintaa kasteesta toteamalla kasteen sakramentin olevan ovi kirkkoon. Se on hänen mukaansa tapah-tumana ainutkertainen, mutta vasta ensiaskel matkalla Jumalaa kohti ja edellyttää uudistumista. Ilarion esittää, että kasteessa armo saadaan ikään kuin pantiksi ja sen tulisi kasvaa ja ilmetä kristityn elämän eri vaiheissa.120 Kastetta käsittelevän teesin yhteydessä osapuolet eivät mainitse kastetun elämässä vaikuttavaa jatkuvaa uudistu-mista vaan teesi pysyttelee ajallisesti ainoastaan kastetapahtuman hetkessä.
114 Lossky 1974, 184.
115 Ilarion 2002, 225.
116 Suomennos tekijän, alkuperäisessä englanniksi ”conscious collaborator”.
117 Suomennos tekijän, alkuperäisessä englanniksi ”witness of the truth”.
118 Lossky 1974, 177.
119 Repo 1991, 47–49. Kasteessa tapahtuvasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta, Kristuksen muotoon muovaamisesta myös Martikainen 1985, 29–30.
120 Ilarion 2002, 282,288.
41
Teeman käsittely esitelmissä Teesin mukaan kasteessa ihminen liittyy osaksi Kristuk-sen ruumista, jonka yksittäisiä jäKristuk-seniä kaikki kristityt ovat. Iannuari esittelee, kuinka Paavalin kirjeissä toistuu ajatus tasa-arvon toteutumisesta yksilöiden välillä. Kirjeissä kuvataan kirkkoa Kristuksen ruumiina, jossa kaikki ruumiin osat (jäsenet) ovat yhtä tärkeitä. Iannuarin mukaan tämä merkitsee sekä kirkon olemukseen liittyvää ykseyt-tä, että sen perustaa ja alkuperää. Kirkko on organismi, jossa toteutuu yhteys moni-naisuudessa121. Käsite sisältää ajatuksen, että Kristus itse on ylläpitämisessä aktiivi-sessa roolissa. Yhteisön sisällä Kristus jatkaa pelastustyötään maailmassa.122 Teesiin valitun raamatun kohdan kautta jäsenten tasavertaisuus tuodaan esille, mutta Kristuk-sen aktiivista roolia teesi ei erikseen mainitse.
Myös toinen neuvottelujen eksegeettisistä esitelmistä nostaa esille kristillisen tasa-vertaisuuden kysymyksen kun kirkkoa kuvaillaan Kristuksen ruumiiksi.123 Varhais-kristillisyydessä tätä määrettä käytettiin erottautumisen välineenä, toteaa Laato, jon-ka mujon-kaan käsitteen sisältö on nähtävissä varhaisen kristillisen teologian korostu-neesta tarpeesta painottaa kristittyjen olevan yhtenäinen tiivis ryhmittymä suhteessa juutalaisuuteen, joka oli hajaantunut erilaisiin pienryhmiin.124 Vaikuttaa siltä, että teesissä käsitteen Kristuksen ruumis käyttö näyttäytyy ainoastaan yhdistymisen, ei erottautumisen välineenä.
Systemaattisen teologian esitelmät käsittelevät kasteteologiaa ja kirkon olemusta Kristuksen ruumiina useasta eri näkökulmasta. Shmalijin mukaan tällainen kuva kir-kosta korostaa yhteyttä Kristukseen ja toisaalta edellyttää vastavuoroisuutta jäsenten välillä.125 Shmalij liittää ruumiin jäsenyyden ehdoksi kasteen lisäksi myös uskon, kun hän toteaa, että ”ihmiset tehdään Kristuksen ruumiin jäseniksi Pyhässä Hengessä
121 Ortodoksisuudessa tätä kuvataan termillä sobornost, joka määritellään Shmalijin esitelmässä ”mo-nista koostuvaksi ykseydeksi”, joka on luonteeltaan ennen kaikkea sisäistä ykseyttä. Shmalij 2012, 73.
122 Iannuari 2012, 35–36.
123 Laato 2012, 44.
124 Laato 2012, 57.
125 Shmalij 2012, 65–66.
42
uskon ja kasteen kautta”.126 Julkilausumassa jäsenyyden ehdoksi ei määritellä uskoa vaan teesin perusteella kaikki kastetut kuuluvat Kristuksen ruumiin yhteyteen. Vas-tavuoroisuuden periaate välittyy julkilausumasta, kun se korostaa jäsenten keskinäis-tä yhteytkeskinäis-tä.
Määrettä Kristuksen ruumis voi olla vaikea liittää kirkon arkielämään: toisaalta se voi olla luonteeltaan liian konkreettinen, toisaalta taas liian abstrakti: ”Miten kirkko voi olla Kristus?”. Laato kehottaa aktiiviseen toimintaan yhteisössä:
Jokaista tarvitaan, siksi yhteinen jumalanpalvelus ja ehtoollinen kutsu-vat erilaiset ihmiset yhteen. Heillä kaikilla on oma tärkeä tehtävä Kris-tuksen ruumiissa. KrisKris-tuksen ruumiin jäseninä kristittyjen tulee tavoi-tella armolahjoja, jotta he olisivat kykeneviä palvelemaan toinen tois-taan ja viemään evankeliumia eteenpäin.127
Tässä yhteydessä luterilainenkin osapuoli mainitsee armolahjat, mutta julkilausuma ei nosta asiaa esille. Kokemuksellista aspektia ei käsitellä teesissä, joka pysyttelee teoreettisella tasolla ja tyytyy ainoastaan esittelemään kasteen teologiaa. Aiheen huomioiminen teesissä olisi voinut antaa määreelle Kristuksen ruumis myös käytän-nön tarttumapinnan opastamalla kirkon jäseniä, kuinka he voisivat olla täydemmin ja todellisemmin osa yhteisöä ja elää todeksi sitä, että kirkko on Kristuksen ruumis.
Neuvotteluaineiston valossa osapuolten välillä näyttää vallitsevan yhteisymmärrys kasteen toimittamisen teologisista lähtökohdista, kun julkilausumassa todetaan, että on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Eksegeettiset esitelmät selvittävät varhaisten kristittyjen harjoittamaa kastekäytäntöä ja selventävät siltä osin kasteen tehtävän ymmärtämistä historiallisessa kontekstissa. Iannuari toteaa, että yhteisöön liittäminen varhaisessa kristillisyydessä tapahtui Jeesuksen Kristuksen nimessä an-nettavan kasteen kautta.128 Laadon mukaan kristillisen kaste-teologiaan on
126 Shmalij 2012, 67.
127 Laato 2012, 58.
128 Iannuari 2012, 31.
43
kristillisyydestä sisältynyt, että kastettava liitetään kastehetkellä Kristuksen kuole-man yhteyteen, mikä ilmenee esimerkiksi Roomalaiskirjeessä.129
Repo luotaa esitelmässään aiempien SELK–VOK -neuvottelujen tuloksia kasteen sakramentin osalta ja toteaa, että yksimielisyys kasteesta kirkkoon liittävänä sakra-menttina on olemassa.130 Luterilaista kasteteologiaa hän selventää toteamalla: ”Py-hässä kasteessa tullaan kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen sekä kaikkien niiden yhtey-teen, jotka on kastettu”.131 Kasteen merkitys on Revon mukaan tehdä ihminen osalli-seksi Kolmiyhteisestä Jumalasta ja muodostaa katkeamaton side kaikkien kastettujen välille.132 Kasteella on Revon mukaan kaksi tehtävää, se ”välittää pelastuksen ja liit-tää kirkkoon”. Valmiissa teesissä mainitaan yhteyden muodostuminen sekä kastettu-jen kesken että ruumiin päähän, Kristukseen, ja lisäksi teesi mainitsee kasteen kaksi tehtävää suoraan Revon esitelmää noudatellen.
Kasteen merkitystä yksilön elämään selvitetään myös käytännöllisen teologian näkö-kulmasta. Venäläisistä, jotka kannattavat ortodoksisuutta, on Kirillin esittämän tilas-totiedon133 mukaan kastettu 84 % ja myös ei-uskovaisiksi itseään luonnehtivista 39
% on saanut kasteen. Kasteristin kantaminen on yksi tapa identifioitua ortodoksiksi.
Venäläisistä ortodokseista kyselyssä 59 % ilmoitti käyttävänsä kasteristiä.134 Kirillin mukaan kasteeseen tulisi liittyä kristillistä identiteettiä rakentavana osana sen tiedos-taminen, ”mitä lahjoja ja vastuita seuraa omasta kasteesta”.135 Huomautus kasteen seuraamuksista ei ole yltänyt teesiin saakka. Häkkinen esittelee vastaavanlaista tilas-totietoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanteesta. Vuonna 2010 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 78,2 % suomalaisista. Syntyneistä 79,3 % sai kasteen. Häkkinen toteaa, että kaste on ensisijaisesti kirkollinen toimitus, mutta sillä on Suomessa myös oikeudellinen seuraamus. Kastettu liitetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi ja samalla paikallisseurakunnan jäseneksi.
129 Laato 2012, 54.
130 Repo 2012, 82.
131 Repo 2012, 80.
132 Repo 2012, 81.
133 Kirill viittaa VCIOM:n vuonna 2010 suorittamiin kyselytutkimuksiin.
134 Kirill 2012, 94, 97.
135 Kirill 2012, 96.
44
dessa tunnustuskirjojen jäsenihanteiden mukaisesti yhteisöön sitoutumisen ensisijai-nen perusta on kaste, jonka myötä kastettu liittyy kirkon yhteyteen.136 Teesissä ei oteta kantaa kastetoimituksen juridiikkaan eikä teesi mainitse, kuinka kasteen laaja suosio ilmenee kirkon arkielämässä.