5 Billingin kirkko-oppi
5.6 Kansankirkon suhde kansaan ja valtioon
Kansankirkon identiteetti, tehtävä ja olemus ovat perustaltan hengellisiä ja perustuvat kirkon ja Jumalan suhteeseen. Kirkon läheinen suhde kansaan ja valtioon kuuluvat kansankirkon Jumalalta saaman tehtävän toteuttamiseen edellytyksiin, mutta nämä eivät itsessään tee kirkosta kansankirkkoa tai estä kirkkoa olemasta kansankirkko.
Kansankirkko teologisena käsitteenä ei vain kuvaa kvantitatiivisesti tai kvalitatiivisesti, miten usein kirkko on osa kansan elämää, miten myönteisesti kirkkoon yleisesti suhtaudutaan tai millainen on kirkon ja valtion suhde.
… förbindelsen med staten, är något som rent ideelt sett kan finnas och kan saknas utan att därav själva vårt kyrkoideal beröres, det är så till vida ett adiaforon ...127
Kansankirkon tehtävät ovat olemukseltaan hengellisiä, Jumalalta tulevia. Näin siitäkin huolimatta, että kirkolla voi olla sille yhteiskunnan määräämiä muita tehtäviä. Nämä tehtävät voivat kuulua ongelmattomasti kirkon Jumalalta saamaan tehtävään tai muuten edistää kirkon hengellistä tehtävää, mutta mikäli ne muodostuvat esteeksi, niistä on syytä luopua.
Kyrkan har ju fått sig pålagda många andra uppgifter, delvis av rent yttre art, devis stående på gränsen mellan sådana uppgifter och religiösä. Vi vilja ingalunda yrka, att kyrkan skulle avsäga sig dessa uppgifter, som giva henne tillfälle att på mångfaldigt sätt tjäna det svenska folket … men alla dessa folkpedagogiska, kulturella etc. synpunkter måste i konfliktfall vika för de rent religiösä synpunkterna.128
Kansan läheinen suhde kirkkoon ei ole tae yksittäisten ihmisten uskosta. Ihmisen
126 FF 25-31
127 SS 147
128 RMF 107-108
osallistuminen hautajaisiin, häihin, rippijuhliin tai joulukirkkoon ovat positiivisia asioita, vaikka osallistumisen peruste olisi ainoastaan tai enemmän kulttuurisidonnainen kuin uskonnollinen. Tämä ei kuitenkaan muuta kirkon tehtävää, kun se on uskonnolliselle identiteetilleen ja tehtävälleen uskollinen. Kirkon tehtävänä on aina julistaa evankeliumia, vaikka sillä olisikin paineita sopeuttaa sanottavansa kansan muihin odotuksiin. Mahdollisesti evankeliumin ja sen julistamisen itsenäisyyteen liittyen Billingin ei ollut erityisen kiinnostunut kirkon demokraattisen päätöksenteon kehittämisestä, vaikka hän ei erityisesti vastustanutkaan maallikoiden osallisuutta kirkon päätöksenteossa.129
Billing korostaa Ruotsin kirkon asemaa valtionkirkkona kuvatessaan kirkon historiaa. Ruotsin kirkko valtionkirkkona on erottamaton osa Ruotsin valtakuntaa, mutta Billingin mukaan kirkolla on ollut jo ennen reformaatiota ja aina reformaation jälkeen myös valtiosta riippumaton identiteetti, tehtävä, organisaatio ja osittainen itsemääräämisoikeus. Tämä ei tarkoita riippumattomuutta valtiosta, vaan Ruotsin kirkon mahdollisesti aikansa vastineisiin verrattuna poikkeuksellisen suurta itsemääräämisoikeutta uskoa ja kirkon järjestystä koskevissa kysymyksissä. Tätä itsemääräämisoikeutta ei tule liioitella, mutta kirkolla on ollut historiansa aikana esimerkiksi omat kirkolliskokouksensa. Tuomiokapitulit ja piispat ovat aina myös olleet merkittävässä asemassa kirkon hallinnossa eli kuningas ja valtiopäivät eivät ole olleet ylin tai ainoa päättävä elin kirkon päätöksenteossa. Seurakunnat ovat myös voineet tietyin rajoituksin historian aikana valita pappinsa.130
Kirkon ja valtion yhteistyö ei ole kansankirkon edellytys tai herätysliikkeiden kritiikin mukaisesti este kirkon hengelliselle olemukselle tai sen tehtävän toteutumiselle. Kirkko on olemukseltaan ja tehtävältään hengellinen, mikä myös tarkoittaa sitä, että läheinen suhde valtioon ei saa estää tai vaikeuttaa sen hengellisen tehtävän toteutumista. Kansankirkon ei tarvitse olla valtionkirkko, vaikka koko kansaa palveleva ja valtakunnallinen kirkko on aina läheisessä suhteessa ja osittain riippuvainen valtiosta.131
129 SS 143-146; Brohed 1997, 19
130 SS 65-87 131 SS 128-130
Mikäli kirkon identiteetti tai tehtävä on uhattuna, kirkon tulee olla uskollinen omalle olemukselleen ja tarvittaessa irtaantua läheisestä suhteesta valtion kanssa, vaikka läheinen suhde muuten olisi kirkon asemalle hyödyllistä. Kansankirkon tehtävän kannalta on kuitenkin parempi tai jopa välttämätöntä, että kirkolla on valtion tuki.132 Valtiovalta voi hyötyä kirkon hengellisestä ja sosiaalisesta merkityksestä kansan parissa. Kirkko ei kuitenkaan ole tai saa olla valtion ohjaama instituutio, jonka identiteetti, tavoitteet ja toiminta ohjauntuvat valtion tavoitteista käsin. Tämä kirkon itsenäisyyttä korostava puoli näkyy jo Billingin varhaisissa, mutta se myös terävöityy hänen myöhäisissä kirjoituksissaan. Saksassa ja myös Norjassa tapahtunut kirkon itsenäisyyden kaventuminen ja valtiovallan kiristyvä ote kirkosta vaikutti osaltaan tarpeeseen määritellä tarkemmin kirkon itsenäinen identiteetti. Samoin Ruotsissa erityisesti vasemmiston piirissä esiintyneet ajatukset valjastaa kirkko palvelemaan nimenomaan yhteiskunnan intressejä ja rinnan esiintyneet ajatukset kirkon omaisuuden siirtämisestä valtiolle ja kirkon toivottu marginalisoituminen selittävät Billingin kannanottoja valtion kirkkoa koskevaa vaikutusvaltaa vastaan.133
… Det innebär bland annat, att vi, när det gäller kyrkans angelägenheter, inte kunna taga den minsta hänsyn till något politiskt partis önskningar.134
Billing esittää myös, että kirkko ja yhteiskunta ovat Ruotsissa itse asiassa toisistaan erottamattomia, koska kirkko on luonnollinen osa yhteiskuntaa kaikilla sen eri osa-alueilla. Kristillinen usko antaa leimansa yhtä lailla koululaitokselle kuin politiikallekin. Tällaisessa yhteiskunnassa kirkon jäsenyys ei edellytä erottautumista muista ihmisistä, pikemminkin kirkon jäsenyys yhdistää ihmisiä toisiinsa. Billing antaa ymmärtää, että kristillisen kirkon tai seurakunnan tuntomerkkinä ei täten voi olla sen jäsenten erottautuminen muista ihmisistä tai yhteiskunnasta, vaikka erottautuminen voi jossakin historiallisessa tilanteessa kuulua jonkun kirkon tai seurakunnan ominaisuuksiin.
Billing korostaa ruotsalaisen kansankirkon, kansan ja valtion yhteistä historiaa ja niiden erityispiirteitä. Billingin kansankirkollinen teologia ei ole kuitenkaan
132 SS 145-149
133 RMF 115-117, 123-124; Brohed 1997, 16-18; Tegborg & Claesson 1997, 21-42; Sandahl 1989;
237-239
134 RMF 107
nationalistista siinä merkityksessä, että hän nostaisi Ruotsin kansan erityisasemaan Jumalan edessä tai Ruotsin kirkon erityisasemaan verrattuna muiden maiden kirkkoihin.
… allra minsta i riktningen mot att göra vårt folk till ett framför andra privilegierat folk, fanns ju från vår sida – det kunna vi tryggt försäkra – inte.135
Näin siitäkin huolimatta, että myös Billingin teologiaa leimaa tietty kansallisromanttinen yleissävy ja vaikka nuorkirkollisen liikkeen teologiassa yleisesti oli myös nationalistisia piirteitä. Ruotsalainen kansankirkko ei ole erityisasemassa Jumalan edessä, eikä Ruotsin kansa ole erityisellä tavalla Jumalan valittu kansa.136
135 SS 142
136 SS 101-103; Radler 2006, 429-431; Wrede 1982, 14
Lähteet ja kirjallisuus:
Lähteet
Billing, E. 1919: De heligas gemenskap. Sveriges kristliga studentrörelse:
Stockholm.
Billing, E. 1920: Herdabref till prästerskapet i Västerås stift. Sveriges kristliga studentrörelse: Stockholm.
Billing, E. 1921: Försoningen. Två udvidgade föredrag. Sveriges Kristliga Studentförelsens Förlag: Stockholm.
Billing, E. 1963: Den svenska folkkyrkan. Sveriges kristliga studentrörelse:
Stockholm.
Billing, E. 1911: Folkkyrkan och förkunnelsen.
Billing, E. 1926: Lokalförsamlingen.
Billing, E. 1927: Sveriges ställning i den evangeliska kristenheten.
Billing, E. 1930: Den religiöst motiverade folkkyrkotanken.
Billing, E. 1937: Kyrka och stat i vårt land i detta nu.
Kirjallisuus
Aejmelaeus, L. 2000: Apostolisen uskontunnustuksen raamatulliset perusteet.
Teoksessa: Oppi -kahle vain kalleus? Toim. Holopainen, T.J. Suomalainen teologinen kirjallisuuden seura: Helsinki.
Anderson, M.A. 2006: Gustaf Wingren and the Swedish Luther Renaissance. Peter Lang Publishing Inc.: Germany.
Aulèn, G. 1953: Hundra års svensk kyrkodebatt. Drama i tre akter. Svenska Kyrkans Diakonistyrelsens Bokförlag: Stockholm
Bexell, O. 1997: Både identitet och pastoralmodell. Om folkkyrkotanken hos Arne Palmqvist och Bengt Wadensjö. Teoksessa Kyrkan – folket. Svenska kyrkans forskningsråd 1997:8. Stockholm.
Bexell, O. 2003: Sveriges kyrkohistoria del 7. Folkväckelsens och kyrkoförnyelsens tid. Verbum: Trelleborg.
Brohed, I. 1997: Einar Billing och ”den religiöst motiverade folkkyrkan”. Teoksessa Kyrkan – folket. Svenska kyrkans forskningsråd 1997:8. Stockholm.
Brohed, I. 2005: Sveriges kyrkohistoria del 8. Religionsfrihetens och ekumenikens tid. Verbum: Trelleborg.
Claesson, U. 2010: Harald Hallen som kyrkopolitiker. Svenska kyrkotidning nr 20.
24 september 2010.
Dahlèn, R.W. 2003: Paul Petter Walderström – bibelteologi och väckelseledare.
Teoksessa: Sveriges kyrkohistoria. Folkväckelsens och kyrkoförnyelsens tid. Toim.
Tegborg, L. Verbum: Trelleborg.
Dulles, A. 2002: Models of the Church. Doubleday: New York.
Ekstrand, T. 2002: Folkkyrkans gränser : en teologisk analys av övergången från statskyrka till fri folkkyrka. Från statskyrka till fri folkkyrka projekt. Verbum:
Stockholm.
Ekström, R. 1963: Gudsfolk och folkkyrka. Gleerup: Lund.
Giertz, B. 1962 (1939): Kyrkofromhet. Svenska Kyrkans Diakonistyrelsens Bokförlag: Stockholm.
McGrath, A. 1999: Kristillisen uskon perusteet. Kirjapaja: Helsinki.
Hidal, S. 1979: Bibeltro och bibelkritik. Studier kring den historisk-kritiska bibelsynens genombrott i Sverige 1877-1910 med särskild hänsyn till Gamla testamentet. Verbum: Lund.
Huovinen, E. 1991: Kaste ja usko. Valikoima Lutherin kirjoituksia kasteesta ja lapsen uskosta. Gummerus: Jyväskylä.
Jolkkonen, J. 2004: Uskon ja rakkauden sakramentti. Opin ja käytännön yhteys Martti Lutherin ehtoollisteologiassa. Gummerus: Saarijärvi.
Junttila, J. 1989: Congregatio Sanctorum. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisu 194: Jyväskylä.
Kelly, J.N.D. 1993 (1950): Early Christian Creeds. Longman: Singapore.
Kjellberg, K. 1994: Folkväckelse i Sverige under 1800 talet. Carlssons bokförlag:
Vårgårda.
Lohse, B. 1966: A Short History of Christian Doctrine. Fortress Press: Philadelphia.
Mannermaa, T. 1979: In ipsa fide Chirstus adest. Luterilaisen ja ortodoksisen kristinuskonkäsityksen leikkauspiste. Missiologian ja ekumeniikan seura r.y.:
Helsinki.
Martling, C.H. 1992: Fädernas kyrka och folkets. Verbum: Borås.
Modeus, F. 2005: Mod att vara kyrka. Verbum: Stockholm.
Olsson, B. 1999: Förändringar inom svensk bibelforskning under 1900 -talet.
Teoksessa: Modern svensk teologi. Verbum: Stockholm.
Palmqvist, A. 1985: Sammanfatttande aspekter och appeller. Teoksessa: Att höra till folkkyrkan. Toim. Palmqvist, A. Petra Bokförlag AB: Karlskrona.
Prenter, R. 1989: Grundtvigs og Einar Billings syn på folkekirken. Teoksessa: En ny bok om Kyrkan. Norma: Borås.
Radler, A. 1988: Kristendomens idehistoria. Från medeltiden till vår tid.
Studentlitteratur: Lund.
Radler, A. 2006: Kristen dogmatik. Studentlitteratur: Pozkal.
Sandahl, D. 1989: Från Billing till Palmqvist. Teoksessa: En ny bok om Kyrkan.
Norma: Borås.
Sandahl, D. 1997: Den socialetiska modellen. Teoksessa: Kyrkan – folket. Svenska kyrkans forskningsråd 1997:8. Stockholm.
Skogar, B. 1993: Viva vox och den akademiska religionen. Ett bidrag till tidigare 1900-talets teologihistoria. Symposium graduale: Stockholm.
Skogar, B. 1999: Teologins språk – och livets. Några dominerande teologiska profiler under svenskt 1900 -tal. Teoksessa: Modern svensk teologi. Verbum: Stockholm.
Söderblom, N. 1974 (1910): Uppenbarelse. Teoksessa: Nathan Söderblom. Tal och essayer. Toim. Stople, S. Raben & Sjögren: Uddevalla.
Tegborg, L. 1997: Folkkyrkodrag hos Bo Giertz. Teoksessa: Kyrkan – folket.
Svenska kyrkans forskningsråd 1997:8. Stockholm.
Tegborg, L. & Claesson, U. 1997: Artur Engbergs statskyrka – Harald Hallèns folkkyrka. Två linjer inom svenska socialdemokrati. Teoksessa: Kyrkan – folket.
Svenska kyrkans forskningsråd 1997:8. Stockholm.
Thidevall, S. 2000: Kampen om folkkyrkan. Ett folkkyrkligt reformprograms öden 1928-1932. Verbum: Stockholm.
Vainio, O-P. 2004: Luterilaisen vanhurskauttamisopin kehitys Lutherista
Yksimielisyyden ohjeeseen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 240. Gummerus: Saarijärvi.
Wallgren, E. 1985: Låt svenska kyrkan förbli en öppen folkkyrka. Teoksessa: Att höra till folkkyrkan. Toim. Palmqvist, A. Petra Bokförlag AB: Karlskrona.
Vikström, B. 2008: Folkkyrka i en postmodern tid - tjänsteroducent i välfärdssamhället eller engagerande gemenskap? Åbo Akademi: Åbo.
Wingren, G. 1960: Luthers lära om kallelsen: Gleerups: Malmö.
Wingren, G. 1968: Einar Billing. En studie i svensk teologi före 1920. Gleerups:
Lund.
Wingren 1996 (1949): Predikan. Artos: Skellefteå.
Wrede, G. 1966: Kyrkosynen i Einar Billings teologi. Diakonistyrelsens bokförlag:
Stockholm.
Wrede, G. 1982: Folkkyrkan – ursprung och framtid. Teoksessa: Folkkyrkoteologi och folkkyrkotradition i Norden under 1900 -talet. Föreläsningar vid Nordisk kyrkohistorisk konferens 1982. Toim. Brohed, I. Nordisk institut för kyrkohistorisk forskning: Lund.